Skanneri testaa:

       Camnis HSC-010

   Vuonna 1994 Skannerin toimi­tukseen kantautui tietoja, joiden mukaan markkinoille oli tullut uusi skannerimerkki: Camnis. Mai­noskuvat paljastivat kuitenkin totuu­den: "uusi" merkki oli to-del­li­suu­dessa tuttuakin tutum­pi. Cam­nis onkin sama kuin AOR, joka on sama kuin Fair Mate, joka on sama kuin Trident.
   Keväällä 1995 Skannerille tar­jottiin testattavaksi Camnik­sen käsiskanneria Camnis HSC-010. Otimme tehtävän ilolla vastaan, olisihan mielenkiintoista verrata laitetta muihin samalla nimellä myytäviin. Camnista, sen paremmin kuin mitään muitakaan AOR:n, Tri-den­tin tai Fair Maten käsis­kanne-reita ei ole tyyppihyväk­sytty Suomessa. Niinpä mitään näistä laitteista ei ole virallisesti Suomessa myyn­nissä.

Liian tuttu!

   Avustajamme lähetti meille paketin, josta paljastui täysi tehdasvarustus: 220/12 V laturi, nahkakotelo, auton tupakansy­ty­tinjohto, englannin­kielinen 10-sivuinen käyttöohje, korvakuulo­ke, kantohihna, 24 senttiä korkea patukka-antenni ja itse skanneri.
   Hetken aikaa skanneria katsel­tu­amme selvisi, että Camnis HSC-010 on sama laite kuin AOR AR-2000, joka on sama laite kuin Trident TR-1200. Lisäksi laite on myyn­nissä myös Fair Maten nimel­lä, mutta Fair Maten tyyppimer­kinnäs­tä ei ole täysin varmaa tietoa (ehkä Fair Mate HP-200?). Skan­neri on valmistettu Japanis­sa.
   Camniksen kotelo ja näppäimis­tö ovat täysin samat kuin jo iki­vanhassa Fair Mate HP-100:ssa, joka puolestaan on sama laite kuin AOR AR-1000. Itse asiassa ainut ero Fair Mate HP-sataseen verrattuna on Camniksen vähän laajempi taajuusalue. Niinpä tässä vai­heessa kannattaa­kin kaivaa esiin ja lukea Fair Maten testi, joka löytyy alun perin Skanneris­ta 4/90 ja uusintana Skannerin Ostajan Oppaasta 3/94.
   Harmaan muovikotelon korkeus on 17 senttiä ilman nuppeja, leveys 6,5 senttiä ja syvyys 3,5 senttiä. Laite pai­naa akkuineen noin 400 gram­maa. Englannissa Camnis maksaa 229 pun­taa ja Ruot­sissa huikeat 5321 kruunua. Ruot­sin hinnan selityksenä on maahan­tuoja: tuttu kiskuri Swedish Ra-dio Supply. Swedish Radio Supply tuo Ruotsiin mm. AOR:t ja Icomit.
   Kotelon etupuolella ovat LCD-näyttö, kaiutin ja 26 kappaletta kuminäppäimiä. Oikealla sivulla on latauspistoke ja takapuolella vyöklipsin lisäksi akkukotelon luukku.
   Kotelon päällä ovat 50 ohmin BNC-antenniliitin, korvakuuloke­liitin, manuaali-VFO, pääl­le/ pois/äänenvoimakkuuspotikka, kohinasalpapotikka ja 10 dB:n vaimentimen päälle/pois-kytkin.

Copyright 1989?

   LCD-näyttö on ihan nätti, sel-keä ja hyvä. Näytön vihreä va-laistus on kyllä sitten heikko esitys. Näppäimistö on kumia. Näppäintuntuma on ihan OK, mutta näppäimet ovat hiukan liian ti­heässä ja vähän liian pieniä. Te­räksinen vyöklipsi on erittäin hyvä. Englanninkielinen käyttöoh­je on ihan käyttökelpoinen, vaik-ka asiat olisi voinut selvit­tää hieman paremminkin.
   Takana alaosassa olevan luukun alle menee 4 kappaletta 1,5 vol-tin akkuja tai pattereita (AA, sormikoko). Mahdollisuus käyttää skanneria akkujen lisäksi myös pattereilla on todella hyvä asia. Kunnon pattereilla päästään usein­miten pidempään käyttöaikaan kuin akuilla. Tämä on tärkeää silloin, kun ei ole mahdollisuut­ta kulje­tella mukana vara-akkuja tai ladata akkuja käytön aikana. Varsinkin autokäyttöä ajatellen on myös hyvä, että laitetta voi käyttää ja ladata suoraan 12 vol-tilla.
   Vastaanotin kattaa aukottomas­ti taajuusalu­een 500 kHz - 1300 MHz. Modet ovat vapaasti valiten AM, NFM ja WFM. Laitteessa on 1000 muistia jaettuna kymmeneen pankkiin, joissa on siis 100 muistia jokai­sessa. Lisäksi skan-nerissa on kymmenen etsintä­pank-kia. Askel­lus voi olla mikä ta-hansa luku väliltä 5-995 kHz, kunhan luku on jaolli­nen 5 tai 12,5 kHz:llä.
   Muistipaikkoja on tarpeeksi, vaikka niiden jaottelu pankkeihin ei olekaan paras mahdollinen. Modeja emme kaipaa lisää ja as-kellus­vaihtoehtoja on jopa enem-män kuin tarpeeksi. Et­sintä­pank-keja on riittävästi.
   Skannerissa on normaaliin ta­paan perusominaisuudet: viive, taajuuden lukitus pois skannauk­sesta, etuoikeutettu kanava ja näppäimistölukitus. Skannausno­peudeksi mittasimme 25 muisti­paikkaa sekunnissa ja etsin­tä-nopeudeksi 20 hyppyä sekun­nis­sa.
   Löysimme skannerista yllättä­vän hyvän lisäominaisuuden, jota ei ole mainittu käyttö­ohje­kirjas­sa. Camnik­sessa voit laittaa epä-miellyttä­viä taajuuk­sia lukituk­seen myös etsinnässä. Näin pääset eroon ikävistä hakulait­teista ja muista etsintää jatku­vasti häi-ritsevistä lähet­teistä.
   Jo Fair Matessa viisi vuotta sitten olleet vaimennin ja manu-aali-VFO mainittakoon hyvinä ja tarpeellisina ominaisuuksina. Manuaali-VFO on portaallinen ja hidas, mutta käyttökelpoinen.
   Vaimenninta ei valitettavasti voi kytkeä erikseen haluamilleen taajuuksille tai muistipaikoille, toisin kuin monissa uudemmissa skannereissa. Vaimennin on kulla-kin hetkellä joko käytössä tai pois käytöstä. Joustamatto­muudes­taan huolimatta vaimennin on tar-peen häiriöisillä alueilla häi-riötason tiputtami­seksi ja lait-teen käytön mahdol­listamiseksi. Vaimennin toimii.
   Aloitimme skannerin avauksen irrotta­mal­la akkukotelon luukun ja ottamal­la akut ulos. Tämän jälkeen avasimme kaksi ruuvia akkukotelon sisältä ja toiset kaksi kotelon takapuolelta.
   Sisällä on kaikkiaan neljä piirilevyä ja aivan tajuttomasti pintaliitososaa. Kytkennät piiri­levyiltä toiselle on tehty siis­tisti pistokkeilla. Levyiltä löy-tyy silmiinpistävän paljon kela-purkkeja ja avoimia keloja. Osa juotoksista on vähän epämää­räisen näköisiä ja peltisuojauk­set ovat monista muista laitteis­ta poike­ten aika olemattomat. Muistit eivät hävinneet purkami­sen yhtey-dessä.
   Vertasimme Camnista yli viisi vuotta vanhaan Fair Mate HP-100:n. Uskomatonta mutta totta: tämä "uusi" Camnis on itse asias-sa lähes sama laite kuin ikivanha Fair Mate, joka on suunniteltu jo vuonna 1989! Ainut ero on Fair Matesta puuttuva taajuusalue 600-805 MHz. Camnis on siis noin kuu-si vuotta vanhaa suunnittelua ja silti toiminnoiltaan käyttö­kel-poinen yhä tänäänkin. Tämä osoit-taa miten kaukana muiden edellä AOR/Fair Mate/Tri­dent/Cam­nis oli vuonna 1989. Mistä teh­taasta nämä kaikki skannerit itse asiassa sitten tulevatkaan, sitä en us-kalla edes arvailla.

Pöpöjä

   Aluksi mittasimme Camniksen herkkyyden ja vuotosäteilyn. Vertailulaitteena olivat käsis­kannerit Fair Mate HP-100 ja modernimpi AOR AR-8000. Tulokset ovat tuttuun tapaan mikrovoltteja ja vertailukelpoisia aiempiin mittaustuloksiimme nähden.

Herkkyys:

MHz     010     100     8000
------------------------------
  50    0,56    2,82    0,20
  70    0,63    2,51    0,22
 120    3,16    7,94    2,00
 145    0,56    2,51    1,12
 160    2,24    7,89    0,63
 170    0,45    3,98    0,25
 300    0,89    1,41    0,28
 400    0,50    5,01    0,63
 420    0,79    0,89    0,63
 435    1,26    0,71    0,45
 460    0,45    0,71    0,36
 890    0,36    0,63    0,32
 920    0,50    0,63    0,40
 950    0,40    0,71    0,36
1000    0,50    0,89    0,40

   Onneksi AOR:n (tai mikä se tehdas nyt sitten onkaan) suun­nittelijat eivät ole aivan toi-met­tomina olleet. Erityisesti Fair Mate HP-100:n surkeaa VHF-herk­kyyttä on saatu parannettua selvästi. Camniksen herkkyyttä voidaan pitää pääosin kohtuul­lisena.
   Huonosta suunnittelusta kieli­vät kuitenkin epämääräiset herk-kyyskuopat, joita on mm. taajuus­alueilla 120 ja 160 MHz. Näin suuret vaihtelut herk­kyys­luke­mis­sa eivät ole terveel­lisiä. Labo-ratoriomie­hemme "kehui­kin" Cam-nista seuraa­vil­la sa­noil­la: "Cam-nis on omine pöpöi­neen aivan omaa luokkaansa - karsee kone". Suun-nittelu ei siis ole tämän päivän tasoa. Herkkyy­dessäkään ei päästä uudehkon AOR AR-8000:n tasolle.

Vuotosäteily:

MHz     010     100     8000
-----------------------------
  20    1270    1200    2300
 120    1250    1550    1310
 160    1600    1550    2000
 300    720     2450    320
 460    720     1100    3000
 920    1830    870     220
1000    480             1600

   AOR ei perinteisestikään ole paljon välittänyt Suomen THK:n tyyppihyväksyntämääräyksistä vuotosäteilyn suhteen. Fair Mate HP-100 hylättiin aikoinaan tyyp-pi­hyväksyntätarkastuksessa, eikä AOR AR-8000:sta ole edes uskal­lettu tarjota tarkas­tukseen. Cam-nis­takaan ei kannata THK:lle näyttää, sillä vuotosäteily on liian suurta.
   Camnis HSC-010 on häiriöinen laite. Esimerkiksi ilmailu­kana-ville tulee herkästi YLE:n ULA-räiskeitä, jos skannerin oma patukka-antenni yhtään kallistuu kohti vaaka-asentoa. AM-taajuu­det häiriinty­vät pahasti myös tieto­koneen käytös­tä. Tietokone ei kuiten­kaan juurikaan häiritse NFM-taajuuk­sia. Vastaan­ottimessa on myös paljon tyhjiä kantiksia ja birdieitä.
   Selektiivisyys ei ole hyvä. Patukallakin esimerkiksi Kaukoha­ku 146,325 MHz iskee viereisille kanaville (25 kHz:n erotuksella ajetellen). Sama koskee muitakin vahvoja lähetteitä. Vaimennin tosin tiputtaa naapu­rikanavat tyhjiksi, mutta silloin tippuvat kuuluvista myös heikommat oikeat lähet­teet. Selek­tiivisyyson­gelma ei kosketa heikompien lähetteiden viereisiä kanavia. Kauha iskee myös mm. taajuudelle 160,875 MHz.
   Joidenkin normaalien NFM-lä-hetteiden sekaan iskee WFM-lähet-teitä niin pahasti, että harhat voivat olla jopa yhtä vahvoja kuin taajuuden oikea NFM-asema. Kaikkiaan asemia ja häiriöharho­ja saattoi olla jopa neljä kappalet­ta päällekkäin! Voi sitä kuunte­lun iloa.

Camnis cäytössä

   Vanhasta kotelosta huolimatta Camnis vaikuttaa kohtuullisen asialliselta ulkoisesti. Koppa on hieman useimpia uudempia skanne­reita kookkaampi, mutta ei häi-ritsevästi. 
   Skannerin oma patukka-antenni on useinmilla taajuusalueilla heikko esitys. Patukan kanssa esimerkik­si Radio Jyväskylä ei testipai­kalla kuulunut lainkaan, mutta disconeantenni toi sen esiin OK.
   Vaikka Camniksessa on ULA, lai­te ei ole mikään ULA-DX-peli. ULA on YLE:n lähetysaseman lä-heisyy­dessä pahasti tukossa har-hoista. Erityisesti kaista 104-108 MHz on todella paha.
   HF:llä patukka-antennin heik-kous tulee todella pahasti esiin. Patukalla esimerkiksi BBC 15070 kHz AM tuli aika heikosti. Disco-nella BBC kuitenkin tuli niin vahvasti, että se räiski 10 kHz molempiin suuntiin.
   HF-herkkyys lyhytaal­loilla on kohtuullinen, mutta selektiivi­syys ja signaalinkesto ovat hei-kossa jamassa. Myös WFM-häiriöitä on useilla SW-alueilla. Disconen kanssa kuuntelu menee vielä jo-tenkin, mutta lanka-antennia on turha Camnikselle tarjota. Laite on tukossa välit­tömästi.
   HF-skannaus on toivotonta. Ko-hinasalpa on vedettävä tosi ki-reälle tai kokonaan kiinni ja vaimennin päälle. Kohina­salpa ei riitä, eikä siitä ole juuri mi-tään hyötyä korkean HF-kohi­nata-son vuoksi. Vaikka skannaus ei toimikaan, niin Camnis toimii HF:llä joten kuten ns. maailman­radiona ja sopii kohta­laisesti vahvojen maailman­palve­luasemien kuunteluun heikko­jen antennien kanssa.
   Autokäytössä ei havaittu mi-tään erityisiä lisäongelmia. Paha epämuka­vuustekijä oli kylläkin se, että skannerin äänenvoimak­kuus ei tahtonut riittää laitteen oman kaiuttimen kanssa. Lisäkai­uttimen käyttö on suositeltavaa. Skanne­rin akut kestivät yhtäjak­soista käyttöä noin 5,5 tuntia, mitä voidaan pitää keskinker­tai-sena tai keskinkertaista jopa vähän huonompana suori­tuksena.
   Camniksen ohjelmointi ja käyt-tö on tuttua AOR/Fair Matea. Cam-nista voi käyttää suoraan myös Fair Mate HP-100:n käyttöohjeil­la. Nykystandardien mukaan Cam-niksen ohjelmointi ja käyttö on keskimääräistä hankalampaa ja hitaam­paa. Näppäilyä tarvitaan ta­vanomaista enemmän ja useam­mas­sa vaiheessa.
   Haluttuja pankkeja on vaikea tai jopa mahdoton valita skan­naukseen tai etsin­tään. Voit skannata tai etsiä yhtä pankkia tai peräkkäi­siä pankkeja (esimer­kiksi 1-4), mutta et esimerkik­si pankkeja 1, 4 ja 9. Se on ohjel­moinnillisesti mahdotonta. Tässä suhteessa Camnis häviää puhtaas­ti vaikka Unidenille tai Realis­ti­cille.

Dead end

   Camnis HSC-010 EI:
* sovellu HF- tai ULA-DX-kuunte­luun
* sovellu VHF/UHF-kuunteluun YLE:n ULA-asemien läheisyydessä  
   Camnis HSC-010:
* soveltuu voimakkaiden HF-maa-ilmanpalvelu­asemien kuunteluun
* soveltuu VHF/UHF-kuunteluun vähähäiriöisillä kuuntelupaikoil­la

   Camnis on toiminnoiltaan ja muistikapasiteetiltaan edelleen kilpailukykyinen ja monipuolinen käsiskanneri. Skannerin heikko vahvojen signaa­lien kesto, huono selektiivisyys ja häiriöisyys vaikeuttavat kuitenkin huomatta­vasti muuten toiminnoiltaan hyvän laitteen käyttöä.
   Camnis on ehdottomasti liian kallis ostettavaksi Ruotsin hin-noilla. Englannissakin käsis­kan-nerimme on aika arvokas verrattu­na muihin uudempiin ja käyttä­jä-ystävällisempiin laittei­siin. On aika vaikea keksiä mitään kunnon syytä, miksi joku ostaisi itsel­leen käsiskanneriksi juuri Cam-niksen, eikä jotain uudempaa lai-tetta.

   Monet kiitokset Camniksen lai­nasta tässä nimeltä mainitsemat­tomalle avustajallemme.

      Skannerin testissä:

       Maailman halvin!

   Cobra Model SR-901-skanneri­vastaanotin on maailman halvin skanneri! USA:ssa tämän Filippii­neillä valmistetun laitteen myyn­tihinta on kahden kappaleen eris-sä alle 70 dollaria kappale. Mar­ras­kuun 1992 kurssiin tämä tekee noin 350 Suomen markkaa. Mitä tekee kelloradion hintaisel­la skannerilla. Skanneri testasi.

   Keittiökone?

   Noin puoli kiloa painavalla laatikolla on leveyttä 19, sy-vyyt­tä 19 ja korkeutta 4 senttiä. Väriltään tämä yllätys­ten laatik­ko on vaalea, oikeas­taan likaisen valkoinen. Tämän värisiä ovat yleensä jääkaapit, leivänpaahti­met ja muut vastaavat vekottimet, mutta että skanne­ri...
   Cobran muotoilu on muutenkin poikkeavaa. LCD-näyttö on mielen­kiintoisella tavalla sijoitettu kolmiomaiseen syvennykseen lait­teen päälle. Kerää hyvin pölyä, eli vain säännöllinen siivous estää näytön pimenemisen. Näyttö kertoo ­kana­vanumeron, kohina­sal­van käytön, mahdollisen taajuu­den skannauk­sesta lukinnan ja taajuu­den 0,5 kHz:n tarkkuu­della. Näyt­töä ei saa valaistua.
   Skannerin päällä on kaikkiaan 9 painettavaa kuminäppäintä ja pyöritettävä äänenvoimakkuuspo­tikka. Takaa löytyy liitännät lisäkaiuttimelle, antennille ja 12 voltille. Cobra on autoon tai kotiin tarkoitettu skanneri. 50-70 ohmin antenniliitäntä on mal-lia autoradio.
   Laitteen mukana tuli tyylik­käässä tehtaanpaketissa jenkki­laturi, hyvä englanninkielinen käyttöohjevihko, teleskooppian­tenni ja USA:n taa­juusallokointi­tietoja. Laitteelle luvataan vuo­den takuu ja pohjan tyyppikil­pi kertoo että testattu yksilö oli valmistettu helmikuus­sa 1990.

   Karvalakki päähän

   Cobran mahtava muistika­pasi­teetti on peräti 10 muisti­paik­kaa. Jokainen muistipaikka on lukittavissa pois skannauksesta. Etsintä(search)pankkeja ei ole, niinkuin ei koko etsintä­toiminto­akaan. Viive on auto­maattisesti päällä koko ajan. Kohinasalpa on joko päällä tai pois päältä. Ko­hinasalvan tason on tehdas säätä­nyt puolestasi, eli kopan päällä ei käsisäätöä ole. Tosin pohjassa olevan reiän läpi tasoa voidaan muuttaa meisselillä.
   Skanneri kattaa seuraavat taa­juusalueet: 29-54, 136-174 ja 400-512 MHz. Ainut mode on NFM (kapea FM). Taajuudenvalinnassa Cobran tehdasohjelmoidut askel­lukset ovat VHF:llä 5 kHz ja UHF:llä 12,5 kHz.
   Taajuuden valintaa varten EI ole numeronäppäimiä, vaan taajuu­delta toiselle siirrytään ylös- ja alas-nuolinäppäimillä. Taa­juutta vaihdettaessa näppäintä on painettava koko ajan. Fast (no­pea)-lisänäppäimen avulla siirty­miset käy vauhdikkaasti. Bandia vaihdetaan erillisellä Band-näp­päimellä.

   Kelloradio käyntiin

   Cobran skannerissa on yllättä­västi heti tehtaan jäljiltä kohi­nasalvan asetus kohdallaan. Sii-hen ei tarvinnut säätömielessä koskea lainkaan koko testiaikana. Laite lähtee heti käynnistettä­essä skannaamaan ja vauhti on kohtuu ri­peät 10 ka­navaa sekun­nissa. Kun muiste­ja on näin nau­rettavan vähän, ei enempää vauh-tia tarvit­a.
   Likaisen valkoinen ihmelaatik­komme on tosiaan kaikkien karva­lakkien äiti, 90-luvulla valmis­tettu elävä jäänne muinai­selta 70-luvulta. Paitsi että muisteja on hikisen vähän, niin etsintä­mahdollisuuden ja AM:n puute te-ke­vät Cobrasta pahasti vajavai­sen. Taajuusalue­kin on jäänyt kesken.
   Autoradiotyyppinen antennilii­tin on huono. Laitteen mukana tuleva 50 senttiä korkea tele­skooppiantenni on mekaanisesti surkeimpia näkemiä­ni. Järkytyk­sekseni antenni kuitenkin toimi uskomattoman hyvin kaikilla aal-to­alueilla. Mutta kauanko se kestää, se onkin sitten eri jut­tu...
   Kaiuttimen äänenvoimakkuus on luokkaa 800 mWattia, mikä pitää jo hyvin skannerimiehen hereillä. Verkkolaitteena testissä tuella oli Masco­tin 8 wattinen seinäpa­likka, joka ei missään vaiheessa lämmen­nyt huoneilmaa lämpimämmäk­si. Virran­kulutus on pieni.
   Cobra lupaa muistien säilyvän vähintään 3 päivää. Ainakin sen ne kestivätkin, tosin kestoaikaa ei tätä kauempaa yritettykään mitata. Vaikka kaikki 10 muistia pää­sisivät­kin tyh­jenemään, ei uudelleenoh­jel­mointi liene liian vaivallois­ta. Auto­käytössä ongel­maksi tulee muis­tien pika­tyhjen­nysmahdolli­suuden puuttumi­nen.
   Skanneri on äärimmäisen helppo ohjelmoida ja käyttää. Kun naapu-ri tai kaveri on ohjelmoinut taa­juudet si­sään, ei sinun tarvitse välttämättä käyttää muuta kuin äänenvoimak­kuuspotik­kaa, joka sa­malla kytkee laitteen päälle ja pois. Sopii siis hyvin myös "lap­sen ensimmäiseksi poliisiradiok­si".
   Cobrasta löytyy Unidenin skan­nereihin muitakin yhtä­läisyyksiä kuin valmistusmaa Filippiinit. Välitaajuus on nimittäin 10,850 MHz kuuntelutaa­juuden alapuolel­la mm. Uniden Bearcat UBC-200XLT:n tavoin. Kuunneltaessa Cobraa Icom IC-R7000:lla, näytti Icomin sig­naalimittari Cobran vuo­tosäteilyn vahvuudeksi S=5 vielä 10 metrin päässä (etäisyys antennista an-ten­niin).
   Karvalakkimme selektiivisyys on todella hyvä. Esimerkiksi Kau­han läheisyydessä sen signaali (146,325 MHz) riitti avaamaan Cobran kohinasalvan vain 15 kHz:n päässä (146,310 ja 146,340 MHz). Viereiset kanavat (25 kHz jaolla ajatellen) olivat siis aivan puh­taat, vaikka lähin Kauha on parin kilo­metrin päässä testipaikasta. Cobran selektiivisyys on jopa pa­rempi kuin esimerkiksi Icom IC-R7000:n. Sama erinomainen selek­tiivi­syys toistuu myös muilla taajuus­alu­eilla, sillä esimerkik­si NMT450-asemat eivät kykene häiritsemään viereistä kanavaa. Osittain asiassa auttavat toki ko­hinasalvan tehdasäädöt.
   Skanneria häiritsevät kuiten­kin varsin runsaat birdiet. Ala-VHF:llä näitä olemattomia kanto­aaltoja on mm. useilla tasamega­hert­seillä. Normaali-VHF:llä (136-174 MHz) birdieitä on epä-mää­räisemmin (mm. 137,355 MHz; 138,685 MHz jne.). UHF:llä birdi­eitä on vähemmän.
   Olemattomia kantiksia lukuun­otta­matta muita räiskeitä, häiri­öitä ja läpilyön­tejä on kiitettä­vän vähän. Ainut vakavam­pi ongel-ma on heikko peilitaa­juus­vaimen­nus. Tästä syystä 2 kertaa väli­taajuuden päässä alapuolella ole­vat lähetteet iskevät läpi vää-räl­le­kin taajuu­delle. Näin esi-mer­kiksi taajuu­della 148,650 MHz oleva vahva lähete kuuluu upeasti myös taajuudella 148,650 + (2 x 10,85) = 170,350 MHz.
   Vaikka autoradiotyyppinen an­tenniliitäntä ei kehuja juuri ansaitse, niin kyllä siihenkin saa ulkoantennin kiinnitettyä. Jälleen Cobra yllättää: se kestää erinomaisesti ulkoantennin suu-rem­man vahvistuksen. Mitään lisä­häiriöitä tai ominaisuuksien hei­kentymistä ei havaittu. Sopii erinomaisesti tukiasemallekin.

   Mittaukset

   Tavalliseen tapaan mitattiin Cobran herkkyys ja vuotosäteily. Vertailulaitteena oli Icom IC-R7000. Lukemat ovat mikrovoltteja ja mitä pienempi on lukema, sen parempi.

Herkkyys:

MHz     Icom      Cobra
------------------------------
 30     0,63      0,63
 50     0,25      0,45
145     0,25      0,71
160     0,28      0,79
170     0,25      0,63
400     0,20      0,79
420     0,18      1,41 oma pöpö
435     0,20      1,78 oma pöpö
460     0,16      0,56

   Herkkyys on mittaustenkin mukaan hyvä tai ainakin kohtuul­linen lähes kaikilla taajuusalu­eilla. UHF:llä mittauksia haitta­sivat mittaustaajuuksille sattu­neet pöpöt. Korvakuulolla Cobra pärjäsi hyvin ja kuunteli samat asemat kuin testilaitteet (Icom IC-R7000, AOR AR-2515, ym.). Herkkyydessä ei siis ole moitti­mista.

Vuotosäteily:

MHz     Icom      Cobra
-------------------------------
 50     260        140
160     240        490
460     240       2300

   Vuotosäteily on VHF:llä vä-häis­tä tai suorastaan erittäin vähäistä. UHF:llä Cobra toimii mukavas­ti lähettimenä. THK:n tyyppihy­väksynnän saaminen laitteelle voisi tällaisenaan osoittautua vaikeaksi...
 
   Skanneri vai rannekello?

   Mikä on Cobran salaisuus? Ava-simme brutaalisti kahden ruuvin kiinni­pitämän kotelon. Sisällä on komponentteja todella vähän, vä­hemmän kuin missään muussa tutki­massamme skannerissa. Tästä syys-tä laitteen piraattikopiointi tai muuten vaan itse rakentaminen lienee aika helppoa. Laite on kyllä niin halpa että rahallises­ti rakentaminen ei kannata. Eri juttu on tietysti se, jos vaikka joku haluaa rakentaa skannerin esimerkiksi kahvinkeittimen si­sään.
   Yhteydet Unidenin laitteisiin eivät rajoitu edes valmistusmaa­han ja välitaajuuteen. Cobran piirilevy­jen merkinnät kertovat­kin että levyt ovat Unidenin valmistetta. Samassa yhteydessä esiintyvä vuo­siluku 1989 tarkoit­tanee levyn valmis­tus- tai suun­nitteluvuotta.

   Ihmeiden aika ei ole ohi

   Kokonaisuutena Cobra edustaa varsin erikoista suunnittelurat­kaisua. Yleinen suuntaushan on lisätä laitteisiin hullun lailla mitä ihmeellisimpiä toimintoja. Cobrassa on toiminnot karsittu jopa alle minimiin, mutta muuten ominaisuudet ovat kärkiluokkaa.
   Cobra on hyvä laite herkkyy­den, selektiivisyyden, häiriön­siedon, hinnan, ulkoantennin keston ja käytön helppouden suhteen.
   Cobra on alle arvostelun muistipaikkojen lukumäärän, et-sin­tätoiminnon, taajuusalueen ja modulaatiolajien suhteen.
   Tämä ääripäiden laite sopii hienosti henkilölle, joka kuunte­lee jatkuvasti vain muutamia en­nalta tunnettuja taajuuksia (mo-den ja taajuusalueen antamis­sa rajoissa). Sopii erinomaisesti myös kaupunkiin ja tukiantennin perään. Ehkä maailman paras vi­ranomaisradio.
   Cobra ei sovellu autoon, il-mai­luradion harrastajalle tai henkilölle joka nauttii uusien asemien etsimisestä.
   Tämä skanneri pitäisi saada myyntiin Suomessa!

          Skanneri testaa:

             DLS 70

     DLS-70- eli Saico SC-7000-skanneris­ta oli aikoinaan lyhyesti juttua Skanne­rin numerossa 2/90. Nyt saimme vihdoin toimitukselle lainaan kyseisen skannerin ja pääsimme tekemään varsinaista testiä.
Suomessa laite maksoi vuonna 1988 noin 3000-3200 markkaa ja esimerkiksi Ruotsis­sa World Importilla vuonna 1985 vaivaiset 2845 kru­unua.

     Jyhkeä ilmestys

     DLS-70 on ISO. Syvyys on alareunasta mitattuna 23 senttiä ja yläreunan kohdal­ta 15 senttiä. Korkeutta on parhaimmil­laan jopa 9 senttiä ja leveys on 27 sent­tiä. Kaiken kaikkiaan DLS muistuttaa voi­makkaasti kallistettuine (noin 40 astet­ta) etulevyineen lähinnä kirjoituskonet­ta.
     Musta kotelo on metallia muovista valmistettua etulevyä lukuunottamatta. Vaikka etulevy on muuten kallistettu, niin skan­nerin LED-näyttö on kuitenkin lähes pys­tysuo­rassa. Koko velvoittaa, eli myös näyttö on kookas. Mustalla pohjalla punaisena loistavien numeroiden korkeus on noin 12 milliä, minkä ansiosta kuun­neltavan taa­juuden erottaa taatusti myös viiden met­rin pääs­sä olevalta sohvalta katsoen.
     Laitteen kaiutin on etulevyssä. Ää­nitehoa riittää ja äänenlaatukin on hyvä. Näppäimistö on selkeä ja hyvä, sillä kun­kin näppäimen takana on vain yksi toimin­to. Takapanelista löytyy ­normaali autoan­tenniliitin, missä ei kyl­lä ole kehumisen aihetta. Äänenvoimakkuu­den ja kohinasal­van säädöt on toteutettu mm. Kaiser NFT-1000-skannerin tavoin poik­keuksellisesti liukupotikoilla.
     Antenniliittimen lisäksi takana on aukko jonka takana ovat patterit muis­tien säilyttämistä varten. Paitsi muhkea koko niin myös sisäänrakennettu muuntaja ker­tovat laitteen olevan tukikäyttöön tar­koi­tettu. DLS voidaan siis iskeä suoraan kiinni 220 V-verkkojännitteeseen ns. par­ta­konejohdolla. Johtoliitäntä oli tosin omituisen lyhyt ja johto meinasi tipah­della perästä irti käänneltäessä laitetta pöydällä. Lisäksi muuntaja vai­kutti vä­hän alimi­toi­tetulta, sillä lämpöä piisasi. Mistään vaaratilanteesta ei kui­ten­kaan voida pu­hua. Halutessa DLS voi­daan ottaa myös autoon mukaan, sillä ta­ka­paneelista löy­tyy liitäntä myös 13,8 voltil­le­.
     Skannerissa 2/90 mainittua lämpene­misestä johtuvaa pysähtelyä ei testatussa yksilössä havaittu.

     "Uusia" ominaisuuksia

     DLS:ssä on mielenkiintoisia ominai­suuksia jotka ovat muissa skannereissa joko harvinaisia tai jopa täysin tunte­mattomia. Ensin kuitenkin tutumpiin.
     Koska DLS-70:n mukana ei tullut mi­tään käyttöohjekirjaa, jouduttiin taa­juusalueetkin etsimään käsikopelolla. Kone toimii alueilla:

     60 -  89,990 MHz
    100 - 179,990 MHz
    380 - 519,990 MHz

Yllättävää kyllä laite myös kuuntelee kaikkia näitä alueita, vaikka ei YLE:n kuuntelusta tule juuri mitään ilman leve­ää FM:ää. DLS:n modet ovat AM ja NFM au­tomaattivalinnalla. Pahin miinus on NMT-900-taajuusalueen puuttuminen.
     Skannerissa on nimensä mukaisesti 70 muistipaikkaa ja yksi etsintäpankki. 70 mui­stia on jaettu kuuteen pankkiin niin, että 20 ensimmäistä muistipaikkaa kuulu­vat ensimmäiseen pankkiin. Lopuissa vii­dessä pankissa on 10 muistia kussakin. Kukin muistipaikka voidaan yksin lukita pois skannauksesta, minkä lisäksi viisi jälkimmäistä muistipankkia voidaan kukin erikseen lukita kokonaan pois skannauk­sesta. Ensimmäiset 20 muistia (ensimmäi­nen pank­ki) ovat aina mukana skannaukses­sa jollei kaikkia niiden muistipaikkoja erikseen lukita pois.
     Etsintäpankin rajat pysyvät muistis­sa vaikka pankista välillä poistutaankin. Etsintää voidaan tehdä joko ylhäältä ala­späin tai päinvastoin. DLS asettaa itse auto­maattisesti etsintäaskelluksen, joka on VHF-alueilla 12,5 kHz ja UHF-alueella 25 kHz. VHF:n askellus ei sovellu Suomen olo­suh­teisiin.
     Etsintä- ja skannausnopeus voidaan valita kahdesta vaihtoehdosta ja sitä voidaan vaihtaa myös kesken skannauksen. Skanneusnopeudeksi mittasimme:
nopea  7,6 kanavaa sekunnissa
hidas  2,7 kanavaa sekunnissa
Etsintänopeudet ovat vastaavasti:
nopea  6,8 hyppyä sekunnissa
hidas  2,7 hyppyä sekunnissa
Nopeampi eteneminen on vielä sieto­kyvyn rajoissa, mutta mitähän valmistaja on ajatellut tehtävän tuolla hitaammalla nopeudella?!

     DLS:n "Count" eli laske-toiminto on näppärä seuratessa jonkun tietyn kanavan aktiivisuutta. Asetetaan laite jollekin halutulle taajuudelle ja laitetaan count päälle. Näyttöön tulee numerot "00". Aina kun kohinasalpa aukeaa näytön numerosarja kasvaa yhdellä. Näin voidaan esimerkiksi paikalta poistuttaessa jättää DLS päivys­tämään jotain haluttua kanavaa ja takai­sin tullessa nähdään onko taajuudella ollut liikennettä ja jos on, niin kuinka usein kohinasalpa on avautunut. Vierestä seurattaessa havaittiin että count on nopeampi kuin kohinasalpa, sillä numero count-näytössä vaihtui jo ennen ko­hina­salvan avautumista.
     DLS:n dimmer eli näytön himmennys on jokseenkin totaalinen. Tällöin nimittäin pimenee koko näyttö, eikä laitteesta näe mistään onko se edes päällä. Skannaus kuitenkin pyörii ja laite kuuntelee nor­maalisti.
     Laitteen välitaajuus on pahin mah­dollinen eli se 10,7 MHz, mutta onneksi se sentään on kuunneltavan taajuuden ylä­puolella. No, ei kai kukaan DLS:n "kir­joituskonetta" muutenkaan autoon raahai­si...
     Vastaanottimessa on normaalien toi­mintojen (viive, etuoikeutettu kanava) lisäksi myös kello, joka voidaan pitää näytössä laitetta muuten käytettäessä ilman että kuuntelu tai skannaus häiriin­tyy. Ajan asetus on helppoa ja kello tun­tui pysyvän aika hyvin ajassakin.

     Levyt irti

     Muutaman ruuvin jälkeen metallikote­lo siirtyi sivuun ja paljasti jämäkän valurungon. Sisällä on paljon tyhjää ti­laa suuren kotelon ansiosta huolimatta sisäänrakennetusta muuntajasta ja suures­ta komponenttimäärästä. Erityisesti huo­miota herättävät nykyisistä pikku IC-pii­reistä poikkevat isokokoiset monijalkai­set elukat (Nec, Toshiba). DLS on jo van­haa teknologiaa, mutta aitona japsikonee­na toimintavarma paketti.
     Kyseinen yksilö oli tosin joutunut juottajien kouriin, sillä ainakin anten­niliitintä oli sisäpuolelta tinailtu ras­kalla kädellä.

     Lämmitetään kämppää

     Virrat päälle niin olo lämpenee. Heti aluksi oli miellyttävä yllätys se, että DLS:stä ei löytynyt lainkaan olemat­tomia "birdie" kantoaaltoja. Lisäksi DLS on selkeä ja mukava ohjelmoida ja käyttää myös ilman ohjekirjaa.
     Kaupunkikuuntelussa DLS ei loista, sillä kaikilla taajuusalueilla on run­saasti rähinöitä ja häiriöitä. Selektii­visyys on kuitenkin hyvä, eivätkä vahvat­kaan asemat häiritse kuuntelua 25 kHz:n päässä. Et­sinnässä VHF:llä ongelmia aihe­uttaa kui­tenkin 12,5 kHz:n askellus, sil­lä vahva signaali aiheuttaa skannerin pysähtymisen jo 12,5 kHz ennen varsinais­ta lähettimen toimintataajuutta.
     Eniten ongelmia DLS:n kanssa aiheut­taa huono peilitaajuusvaimennus. Varsin­kin vahvemmat asemat kuuluvat yhtä hyvin myös 21,4 Mhz (2 x välitaajuus 10,7 MHz) oikeaa taajuuttaan alempana. Tämä aiheut­taa suuria vaikeuksia mm. 150 MHz:ä alem­pien VHF-taajuuksien kuuntelussa. Onnek­kaasti taajuusalue 150-170 MHz on muita alueita vähempihäiriöinen.

     Mittauksia

     DLS laitettiin normaaliin tapaan vuotosäteily- ja herkkyysmittauksiin. Mittaustulokset ovat vertailukelpoisia aiempiin mittauksiin. Lukemat ovat mikro­voltteja. Vertailulaitteina ovat Icom IC-R7000 ja Commex Scanner 1.
     Vuotosäteilymittauksen tulokset:

MHz   Icom    DLS 70   Commex
-------------------------------
120   250      370       350
160   240      570       480
460   240     4200!!    1300

VHF:llä DLS:n vuotosäteily on vielä sie­dettävissä rajoissa, mutta UHF:llä DLS tykittää kuin pikku lähetin! DLS ei ikinä menisi sellaisenaan läpi Telehallintokes­kuksen tyyppihyväksyntätarkastuksesta. Skannerin mittausinsinööri totesikin että "DLS edustaa maanpäällisen kurjuuden hui­pentumaa alallaan."
     Herkkyysmittaukset:

MHz   Icom   DLS 70   Commex
------------------------------
 70   0.25   3.98     0.32
120   0.63   2.24     1.12
145   0.25   0.89     0.22
160   0.28   0.79     0.22
170   0.25   0.71     0.22
400   0.20   1.59     0.36
420   0.18   1.12     0.32
435   0.20   1.00     0.32
460   0.16   1.00     0.40          

DLS:n tulokset eivät ole hyvät millään taa­juusalueella. Tämä johtunee osit­tain huonosta antenniliitännästä ja sen sisä­puolisesta kolvailusta, joka on saat­tanut muuttaa mm. sovitusta.
     Kuuntelutesti ei täysin vastaa mit­taustuloksia, jotka antavat laitteesta todellista huonomman kuvan. DLS kuunteli kaikki samat asemat kuin esimerkiksi Com­mex, vaikkakin kaukaisemmat asemat (etäi­syys yli 30 km) tulivat Commexilla pie­nemmällä kohinalla. Huonohkoista lukemis­ta huolimatta DLS:llä kuuluivat tavalli­set VHF-ilmailu- ja NMT-450-asemat täysin tyydyttävästi. Koska DLS:ssä on kaupunki­kuuntelussa varsin paljon häiriöitä, voi vain kuvitella paljonko niitä olisi jos herkkyys olisi tätä parempi.

     Mihin käyttöön?

     DLS 70 soveltuu taajamien ulkopuo­lella kaikkeen kotona tapahtuvaan kuunte­luun laitteen taajuusalueiden sallimissa rajoissa. Tällöin on kuitenkin hyvä pa­rantaa suorituskykyä kunnon ulkoantennil­la ja/tai antennivahvistimella, minkä ei pitäisi lisätä häiriöitä mikäli lähellä ei ole runsaasti vahvoja lähetteitä.
     Kaupungissa tai muuten vahvojen lä­hetteiden läheisyydessä DLS soveltuu lä­hinnä vain ennalta tunnettujen asemien kuunteluun kotoa käsin. Laitteen häiriöi­syys hanka­loittaa selailua ja varsinkin VHF:llä selailu saattaa olla tuskaista 12,5 kHz:n askelluk­sen takia.
     13,8 voltin liitännästä huolimatta DLS:ää ei voi suositella autokuunteluun suuren kokonsa ja muistien tyhjennyksen puutteen vuoksi.
     Kokonaisuutena DLS 70 pärjää uudem­pienkin skannereiden rinnalla lu­kuunotta­matta sen hitautta, rajallisia taajuus­alueita ja suurta kokoa. Plussina mainit­takoon:
+sisäänrakennettu verkkolaite
+kello
+iso näyttö
+helppokäyttöisyys
     Kiitokset DLS-70:n lainasta annamme tässä nimeltä mainitsemattomalle Skanne­rin avu­stajalle.

        Skanneri testaa:

       DLS-400 Datascanner

   Skannerin testiin saatu 1980-luvun "ihme" DLS-400 Datascanner on varsin erikoinen skanneri. Se on ainoa toimitukseen käsiin jou­tunut kan­nettava skanneri, joka kuiten­kaan ei ole käsiskan­neri. Mikä se sit­ten oikein on?

Ruotsista - taas vaihteeksi...

   DLS-400 on niin monien muiden 1980-luvun laitteiden tapaan Ruot­siin tarkoitettu skanneri, joka on sitten eksynyt Pohjanlah­den tälle puolelle. Ainakin Re­gency MX-4000 on melko tarkal­leen sama laite esitteiden ja mainos­ten tietojen ja kuvien perusteel­la. Sitä emme tosin ole edes näh­neet "elävänä", saati sitten tes­tanneet. 
   DLS-400 maksoi 1987 Helsingin World-Compilla 3295 markkaa. Re­gencynä samaa laitetta myi Turun Trifunic samoihin aikoihin hin-taan 3200 markkaa. Kummalla­kaan nimellä laitetta ei ole tyyppihy­väksytty, mistä syystä kauppa lop­pui uuden radiolain myötä lop­pu­vuodesta 1988.
   DLS on pakattu mustaan muovi­kuoreen. Varsin tyypillisen tii­liskivi­kopan mitat ovat 15 x 5,5 x 17 senttiä. Sivuilla on reiät auto­kiinnityssangan ruuveja var-ten ja pohjassa on eräänlainen lovi eri­koista kotikäytössä tar­vitta­vaa tukilevyä varten. Pelkkä skanneri painaa hiukan vajaat 1000 gram­maa.
   Testiin saimme itse skannerin ohessa autokiinnityssangan ruu-vei­neen, pohjaan kiinnitettä­vän tukilevyn, yhdeksänsivuisen ruot­sinkielisen käyttöohjeen, 70 senttiä korkean VHF-teleskooppi­antennin, 7 senttiä korkean UHF-patukka-antennin ja nimettö­män virtalähteen. Muu kalusto oli al­kuperäistä kamaa, mutta viimek­si mainittu nimetön virtalähdepalik­ka ei taatusti ollut DLS:n mukana tehtaalta lähtiessä.
   Kotelon takana on liitännät antennille, lisäkajarille, verk-ko­laitteelle ja akkulaturil­le. Antenniliitin on autora­diotyyp­piä. Pohjassa ovat kaiutin ja akkukotelon luukku.
   Etupaneelissa on "kunnollinen" LCD-näyttö, liukupotikoilla to­teutetut äänenvoimakkuus- ja ko­hinasalpasäätimet, 4 muuta kyt-kin­tä, 23 painonäppäintä ja rese­tointireikä.
   DLS on valmistettu Japanissa joskus 1980-luvulla. Skanneria voidaan käyttää kotona ulkopuoli­sen virtalähteen kanssa tai au-tos­sa suoraan akulta 12 voltil­la. Yllättävää on se, että DLS tulee toimeen myös ilman ulkopuo­lista virtalähdettä. Skannerin pohjassa takaosassa olevan luukun alta löy­tyy neljä kappaletta 1,2 vol-tin sormiakkuja yhä alkuperäi­sen näköisenä muoviin kääräisty­nä pakettina.
   DLS:ää voidaan periaatteessa käyttää kannet­tavana skannerina, vaikka käsiko­neesta ei nykykäsi­tyksen mukaan voidakaan puhua. "Periaat­teessa"-varaus joh­tuu sii­tä, että laiteen tes­tiimme lainannut omistaja sanoi itse että laitteen akkusysteemi ei toi­mi.

Painetaan nappia

   Aiemmin aika monia skannereita käyttäneenä luotimme taitoihimme ja kytkimme heti skannerin pääl-le. Aloitus oli vähintäänkin mie­lenkiintoinen...
   Vastaanottoherkkyys oli aivan toivoton. Kaikki asemat jotka yli­päänsä suostuivat kuulumaan, tulivat ta­juttomasti rutisten. Lähimmät­kään asemat eivät jaksa­neet tul­la asi­allisesti. Edessäm­me oli siis kaksi ongelmaa: 1) akut lienee pilalla eikä metsä­kuuntelu onnis­tu, 2) jotain muu-ta­kin on pieles­sä kun kotikuunte­lukaan ei onnis­tu. Oli siis pakko purkaa koko DLS.
   Kiersimme irti neljä ruuvia pohjasta, minkä jälkeen pohjalevy putosi lattialle. Sisältä DLS on tyypillinen 10 vuoden takainen japsiskanneri. Kopassa on vain yksi varsinainen piirilevy ja toinen pienempi löytyy näytön ta­kaa. Kotelon sisällä on jonkin verran tyhjää tilaa. Pintaliitos­osia ei ole käytetty. Harvat pii­rit ovat lähinnä Toshiban ja Ne-cin valmis­tamia. Jonkin verran on tuttuja valumössösuojauksia vä-räh­telyjä vastaan.
   Monista muista testaamistamme vanhoista skannereista poiketen tämän DLS:n sisällä ei näkynyt merkke­jä väkivaltaisista muutos­töis­tä, eikä levyillä ole tyhjiä paik­ko­ja. Kyseessä on siististi alkupe­räisenä pidetty yksilö. Ai­noas­taan muistinvarmennukseen tar­vit­tava sormipatteri on vähän epämääräisen näköisenä paikalleen teipattuna. Kyseinen patteri ei liene enää alkuperäinen.
   Irrotimme akkupakin kiinnik­keistään ja nepparista. Mittai­limme voltit ja milliampeerit, mutta mitään hälyttävää ei ha-vait­tu. Mitään vikaa ei näyttänyt olevan sen paremmin akuissa kuin itse skannerissakaan. Niinpä puh­distelimme hie­man paikkoja ja iskimme vähän epämääräisin aja-tuk­sin pake­tin takaisin kasaan.
   Kytkimme verkkolait­teen kiinni ja laitoimme DLS:n skannaamaan. Ihme ja kumma: nyt laite kuunteli aivan normaalisti! Herkkyys oli kohentunut asialli­seksi kerta heitolla. Oliko kaikki todellakin kiinni vain pienestä puhdistuk­sesta?? Siltä näytti ja jos näin kerta on, niin lienee syytä ke-hot­taa radiomie­hiä puhdista­maan kalusto säännöl­lisesti myös sisä­puolelta. Huomau­tetta­koon tässä yh­teydessä epäilyksien välttämi­seksi, että antenni oli kyllä kiinni myös ekalla yrityk­sel­lä.
   Iloisen yllätyksen jälkeen uskaltauduimme jatkamaan koetta. Jännittyneinä irroitimme verk­kolaitteen. Ihmeet vain jatkui­vat, sillä DLS toimi nyt omilla akuillaan ihan moitteetta. Skan-ne­ri tosiaan pyörii ilman ulko­puo­lista sähköä.

Oikea ohjelmoitava

   DLS-400 on ihan oikea ohjel­moitava skannerivastaanotin ihan oikealla LCD-taajuusnäytöllä. Nyt emme siis puhu kidekoneesta tai jostain taajuusnäytöttömästä Han­dicista. Nimi "Datascan­ner" ei ole pelkkää mainosta, vaan DLS oli aikoi­naan varsin edistyksel­linen vas­taan­otin.
   Vastaanottimessa on 20 muisti­paikkaa ja yksi etsintäpankki. Modet ovat AM ja NFM eli kapea FM. Skannerissa on normaalit ominaisuudet: viive, näppäimistö­lukitus, etuoikeutettu kanava ja muistipaikan lukitseminen pois skannauksesta.
   Skannausnopeuksia on kaksi. No­peampi etenee noin 11 hyppyä tai kanavaa sekunnissa ja hitaam­pi vastaavasti neljä. Välitaajuus on 21,4 MHz kuuntelutaajuuden yläpuolella.
   Etsinnässä käytettävät askel­lusvälit ovat 5, 10, 12.5 ja 25 kHz. Ohjekirja kuitenkin tunsi vain askellukset 12.5 ja 25 kHz. Kaikkia askelluksia ei kuitenkaan voinut käyttää kaikilla taajuus­alueilla. Vaikka periaatteessa kyseessä on vapaasti ohjelmoita­va ominaisuus, käytännössä ohjel­mointi ei olekaan täysin vapaata. Skanne­rissa on seuraavat taajuus­alueet. Nume­rot suluissa osoitta­vat mitä as­kelluksia kullakin taajuusalu­eella voidaan käyttää.

 60 -  89,995  kHz (5, 10, 12.5)
118 - 174,995  kHz (5, 10, 12.5)
406 - 525,9875 kHz (12.5)
800 - 999,975  kHz (25)

Myös edellä mainitut todelliset taajuusalueet poikkeavat käyttö­ohjeissa kerro­tuista.
   LCD-näytön koko on 5,8 x 1,4 senttiä. Näytössä on mustat mer-kit vaalealla pohjalla. Näyttö on aika heikko ja hämärä, eikä edes valaisu auta juuri asiaa. Näyttöä onkin pakko päästä katso­maan ala­viistosta, muuten menee hermot ja äkkiä.

Data?

   DLS on aika rivakka skannaaja suuremmalla nopeudellaan. Esimer­kiksi myöhem­min kauppoihin tullut AOR AR-2002 jää puoleen vauhtiin. Varsinkin tällä muisti­paikkamää­rällä nopeus riittää hyvin. Sen sijaan hitaam­malle nopeudelle emme keksineet mitään käyttöä. DLS:n taajuusluk­kiutumi­nenkin on hyvä. Samoin esimer­kik­si etuoi­keutetul­la kanavalla pyö­rähdys käy vauhdik­kaasti. Etuoi­keutettu kanava on aina muisti­paikka nro 1.
   Todennäköisestä alkuperäisyy­destään huolimatta skannerin akut toimivat vielä kohtuullisen hy-vin. Tilalle on lisäksi helpoh­ko vaihtaa uudet patukat, joten DLS:llä lienee vielä runsaasti skannaustaivalta edessään. Myös muistinvarmennuspatteri toimi hyvin, eivätkä tiedot kadonneet vaikka varsinainen akku­pakki ja verkkolaite otettiin molemmat kokonaan irti.
   Vaikka aivan alussa ilmennyt heikko herkkyys korjaantui kopan aukaisulla, oli vastaanoton vaih­telun vuoksi kuuntelussa pieniä ongelmia myöhemminkin. Syyllisek­si osoittautui surkea ja pätkivä antenniliitin, jossa epätoivoi­sesti horjuva pitkä teleskooppi ei suostunut kunnolla pysymään. Teleskooppi kaatuili ja pyrki ulos liittimestä vähän väliä. Kun­nolla liittimeen tumpatun erilli­sen liittimen ja johdon päässä olleen disconen kanssa ei tällai­sia ongelmia havaittu.
   DLS:n 20 muistipaikkaa ja yksi etsintäpankki edustavat tyypil­listä 1980-luvun puolenvälin mei­ninkiä. Ei hyvä, mutta moneen käyttöön riittävä kapasiteetti. Normaalin tiettyjen muistipaikko­jen skannauksesta pois lukitsemi­sen lisäksi DLS:ssä on mielen­kiintoinen harvinaisempi ominai­suus. Muistipaikoista voidaan skannaukseen valita myös vain tietty ryhmä muistipaikkoja, esi­merkiksi muistipaikat nro 3-10.
   Vastaanottimen kattama taa­juusalue on yllättävän laaja ja se riittää useimpien skannaajien tarpeisiin vielä vuonna 1994. Sen sijaan askellukset ovat pahasti pielessä. Ne lienee suunnitel­tu Ruotsin tai jonkun muun valtion oloihin sopiviksi, mutta Suomessa niille ei kiitosta heru. Kotimai­sittain tärkeintä, eli 25 kHz:n askellusta laite ei hyväksy muil-la kuin 800-1000 MHz:n bandilla. Kaikilla muilla alueil­la 25 kHz olisi ehdottomasti tarpeen, mutta niillä sitä ei voi käyttää. Sen sijaan 900 MHz:n alueella DLS ei etsi muulla kuin 25 kHz:n askel­luksella, joka jättää puolet NMT-900-kanavista väliin. Tämä on paha moka.
   Vastaanottimen selektiivisyys on hyvä sekä sisä-, että ulkoan­tennin kanssa. Voimakaskaan lähe-te ei jaksa häiritä enää 25 kHz:n päässä. Esimerkiksi KAUHA:n huu-ta­essa 146,325:llä skannaus py-säh­tyi vasta tällä taajuudelle eikä yhtään ennen, vaikka askel­lus oli 12,5 kHz. Käsin taajuutta valit­taessa kohinasalpa kylläkin aukesi jo 12,5 kHz ennen varsi­naista lähetystaajuutta.
   Laitteen oma kaiutin on kote-lon pohjassa. Niinpä kotona pöy-tä­käy­tössä on käytettävä laitteen mukana tullutta pöytäte­linettä, jos aikoo saada äänestä selvää. Sinänsä laitteen oma kaiutin on kyllä riittävän tehokas. Testissä käytettiin myös Icomin SP-7-lisä­kaiutinta, joka toimi ihan hyvin DLS:n kanssa.
   Päällä ollessaan DLS kohisee heikosti koko ajan. Kohinan huo-maa kuitenkin vain hiljaisessa huoneessa. Heikohkon kohinan li­säksi riesana oli mukana tullut virtalähde. Tämä nimetön palikka ei ollut kovin laadukas, sillä se antoi välillä voimakkaan hurinan kuunnellun lähetteen sekaan. Hu-ri­na ei kuitenkaan kuulunut koko ajan. Testin loppuvaiheessa huo­mattiin että hurinan sai loppu­maan hipe­löimällä verkko­laitteen umpeen teipattua 9 voltin neppa­riliitin­tä. Hipelöin­tikäsitely tosin piti uusia turhan tiheään.
   Skanneri on helpohko ohjelmoi­da ja käyttää. Sukulaisuus muihin 1980-luvun japsiskannereihin on selvästi havaittavissa paitsi sisustan, niin myös käyttölogii­kan suhteen. Ohjelmointia kyllä­kin pyrkii vaikeuttamaan ja tor-pe­doimaan käyttöohjekirja, jonka kaikki tiedot eivät pidä lähes­kään paikkaansa. Lisäksi käyttö­ohje jättää osan tarpeelli­sista­kin tiedoista kertomatta. Sinänsä käyttöohjekirjanen on kouluruot­sin suorittaneelle kohtuullisen selkeä, helppolukui­nen ja asial­linen.
   DLS:n mukana tulleet antennit olivat molemmat aivan käyttökel­poisia silloin kun vaan pysyivät paikallaan. Tämä tosin toteutui aivan liian harvoin teleskoopin osalta. Tästä ei kuitenkaan ai-heu­tu­nut vakavampaa ongelmaa, sillä käytössä oli ulko­discone. Ulkoantennin kanssa antenniliitin toimi ilman suurem­pia moitteita.
   Vastaanottimessa oli keskimää­räistä vähemmän häiriöitä. Ongel­mana olivat lähinnä VHF:lle iske­vät WFM-räiskeet. Niitä oli toi-si­naan aika paljonkin, mutta häi­riöiden esiintyminen oli kuiten­kin sa­tunnaista. Samoin bandeilla oli jonkin verran muitakin kum-mal­li­sia röpinöitä ja kantoaalto­ja. DLS ei ole mikään tajuttoman häi­riöinen kone, vaan aivan käyt­tö­kelpoinen skanneri.

Mitataan

   Mittasimme normaalilla tavalla DLS-400:n herkkyyden ja vuotosä­teilyn. Vertailulaitteina olivat AOR AR-2002 ja ikätoveri Saico SC-292. Mittaustulokset ovat mik­rovoltte­ja. Lukemia tulkitaan si­ten, että mitä pienempi on luke-ma, sitä parempi on kyseinen vas­taan­otin.

Herkkyys:

MHz     DLS     AOR     Saico
-------------------------------
 70     0,56    0,22    4,47   
120     3,16    1,00   
145     0,63    0,25    1,26
160     5,01    0,20    6,31
170     1,78    0,22    3,98
435     1,26    0,20    0,50
460     0,40    0,22    0,71

Vuotosäteily:

MHz     DLS     AOR     Saico
-------------------------------
120     820     1250   
160     650     1070    1900
460     710     1120     800
920     680      780

   DLS:n herkkyys ailahtelee suu­resti taajuusalueelta toiselle mm. Saicon tavoin. Lähialueiden voimakkaat asemat kuitenkin kuu-lu­vat kohtuullisesti, vaikka­kin esimerkiksi Aluehälytyskes­kusten kanssa on jo vaikeuksia. Samoin DLS todella myös kuuntelee sekä AM-ilmailua, että 80 megaa. Tosi­asia on kuitenkin se, että herk­kyys ei ole hyvä.
   Vuotosäteilyn suhteen DLS on tasaista keskitasoa ja esimerkik­si AOR AR-2002 vuotaa selvästi enemmän.

Autoon ja metsään

   DLS-400:ssa on muutakin mie-len­kiintoista ja erikoista akku­käyt­töisyyden lisäksi. Luulimme aiemmin, että ns. resetreikä olisi Yupiterun keksintö. No näinhän asia ei kuitenkaan ole. Jo DLS:ssä on etupaneelissa vas­taava muistien tyhjennysreikä. Kun siihen tökätään vaikka kynän­kärjellä muistit tyhjenevät ja joka muistipaikalle tulee taajuus 60,0000 MHz. Tämä tuo lisää tur­vallisuutta autokuunte­luun. (Tie­tääkö kukaan onko vastaavaa re-set­reikää käytetty jossain skan-ne­rissa jo ennen DLS:ää?/Toi­mitus kyselee.)
   Skannerissa on myös mielen­kiintoinen "SHIFT"-kytkin, jolla on kaksi asento­vaihtoehtoa: "OFF" ja "-12,5 kHz". Käyttöohje ei tunne lain­kaan kyseistä kytkintä, eikä kytkintä myöskään näy käyt-tö­oh­jeen kannessa olevassa vas­taan­ot­timen kuvassa. Sen sijaan World Importin ja Tri­funicin 1980-luvun katalogien mainosku­vissa kyseinen "SHIFT"-kytkin on selvästi näky­vissä.
   SHIFT aiheutti testaajille runsaasti päävaivaa ja unetto­muutta, mutta raivoisan yrityk­sen jälkeenkään SHIFTin tarkoi­tus tai käyttö ei selvinnyt. Pit­källises­tä testailusta huoli­matta kysei­sen kytkimen eri asennoilla ei havaittu olevan minkäänlaista vaikutusta vastaan­ottimen toimin­taan. (Olisiko lukijoilla tietoa SHIFTistä?/Toimitus taas kyse­lee.)

Budjettiostajalle

   DLS-400 Datascanner lie­nee ny­kyään ar­voltaan enintään tonnin luok­kaa, vaikkakaan näitä lait­teita ei usein näy myynnissä sen paremmin DLS:n, kuin Regencynkään nimellä. Rajoitetun budje­tin kans­sa­ liikkeellä oleva ostaja saa tällä hinnalla koh­tuullisen käyttö­kelpoi­sen skanne­rin. DLS sopii sekä kotiin, autoon, että kannettavak­si. Koska laite ei ole niitä häi­riöisimpiä, se toimii kohtuulli­sesti myös kau­pungissa.
   Heikohkon herkkyyden vuoksi ulkoantenni ja mahdollisesti myös jonkinlainen vahvistin on tarpeen varsinkin AHK-bandilla. Muisti­paik­kaskannaus onnistuu mukavas­ti, mutta surkeat askellusvaih­toehdot vaikeuttavat uusien taa­juuksien etsimistä.
   Vanhojen skannereiden kohdalla olemme lopputuomiona usein joutu­neet sanomaan "hyvä poliisira­dio", kun niistä ei juuri muuhun ole ollut. DLS:n tuomitseminen pelkäksi poliisiradioksi olisi paha vääryys. Sopivan luokittelun puut­tuessa sanon, että DLS-400 Datascanner on hintaluokkansa (max 1000 mk) parhaita skanne­reita.

Monet kiitokset DLS-400 Datascan­nerin lainasta tässä nimeltä mai­nitsemattomalle Skannerin luki­jalle ja avustajalle.

     Käsiskannereiden uusi aika koittaa:

         FAIR MATE HP-100 = AOR 1000

     AOR:n tukiskanneri AR2515 osoitti tien yhä suuremman muistikapasiteetin omaaviin vastaanottimiin. Nyt markki­noille tulvivat uudet käsiskannerit       o­soittavat että käsikoneissakaan ei enää tarvitse tyytyä parinkymmenen kanavan muisteihin.
     Asahi Corporation on vanha japani­lainen yritys, joka on aiemmin valmista­nut skannereita mm. AOR:lle. Nyt Asahi on tuonut markkinoille ensimmäisen skan­nerinsa omalla tuotemerkillään Fair Mate. Uusi kone on tyypiltään Fair Mate HP-100 ja se on sama laite kuin AOR 1000 ja valmistettu vielä samassa teh­taassa. Ihmeellistä kyllä, AOR1000 mak­saa esim. Englannissa 249 puntaa ja Fair Mate puo­lestaan 299 puntaa!
     Testaamamme laite kantaa kuitenkin nimeä Fair Mate. Se on hiukan Bearcatin kaksisatasta pienempi, eli mitat ovat 170x35x65 millimetriä. Paino ilman akku­ja on vain 280 grammaa. Laitteen mukana tulee nahkakotelo, kantohihna, korvakuu­loke, liitinjohto auton tupakansytytin­liittimeen ja 2 patukka-antennia. Anten­niliitin on se normaali 50 ohmin BNC.
     Fair Maten kuuntelema taajuusalue on 15-600 MHz ja 805-1300 MHz, eli hiu­kan laajempi kuin AOR2002:ssa. Koska      s­kannerin kuuntelemaan alueeseen sisäl­tyy myös yleisradio- ja TV-lähetyksiä, laitteessa on myös leveä FM tietysti ka­pean FM:n ja AM:n lisäksi.
     Fair Mate on ensimmäinen käsiskan­nerin, jossa on todellakin runsaasti      m­uistipaikkoja. Niitä on kaikkiaan 1000 kappaletta jaettuna kymmeneen pankkiin, joissa on siis 100 muistia kussakin. Tämän lisäksi Fair Matessa on 10 ohjel­moitavaa search-pankkia.
     Toisin kuin uusissa Bearcateissa, Fair Matessa ei ole irrotettavaa akku­pakkaa. Sen sijaan laitteen takapuolella on läppä, jonka alta paljastuu 4 NiCad-akkua. Niiden tilalle voi tietysti vaih­taa kuivaparistot tai käyttää laitetta 12V tasasähköllä joko verkkolaitteesta tai vaikka auton tupakansytytinliitti­mestä. Fair Mate ei kaipaa erillistä la­turia, vaan se lataa akkujaan myös sillä 12 Voltilla Bearcatin tavoin. DC-liitin on skannerin oikeassa kyljessä.

     Fair Matesta löytyy kaikki normaa­lit toiminnot (priority, scan, search, delay, hold, lockout, key lock, light, manual, jne.). Fair Mate tuo mukanaan myös eräitä uusia ominaisuuksia, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Aiemmista käsikoneista poiketen Fair Matessa on myös manuaalinen taajuudenvalinta-VFO! Tietysti se on vain hidas, portaallinen ja huono verrattuna johonkin liikkariin, mutta pelkkä sen olemassolo auttaa usein varsin paljon. VFO on sijoitettu fiksus­ti laitteen päälle äärimmäiseksi oikeal­le.
     Toinen käytännöllinen uutuus on -10 dB:n vaimenninpainike tukiskannereiden tapaan. Myös vaimennin on sijoitettu ko­neen päälle ja se tosiaan toimii. Siitä oli iloa erityisesti kaupunkialueilla missä on paljon häiriö-RF:ää ja vahvoja lähettimiä vieri vieressä. Kaupungin läpi ajettua vaimennuksen saattoi ottaa pois päältä maaseutuolosuhteita varten.

     Skannailemaan

     Fair Matea testattiin kolmen viikon ajan ja vertailukoneina käytettiin AOR:n 2515:sta ja Bearcatin 200:sta.
     Bearcattiin verrattuna Fair Mate on kaikilla yhteisillä taajuusalueilla yhtä herkkä. AOR:n kanssa kisaillessa Fair Mate on herkkyyden suhteen tasoissa       V­HF:llä ja UHF:llä, mutta HF:llä AOR      k­uuntelee ehkä hivenen paremmin. Esim. LA-asemat AOR kopitti vahvemmin.
     HF:llä ei Fair Maten omilla patuk­ka-antenneilla tee mitään. Edes vahvim­mista 15 megan ulkomaanpalveluista ei saa kunnolla lukua, mutta ulkoantennil­la  voi ohjelmakuuntelullista DX-kuuntelua harrastaa ihan hyvin. VHF:lle ja UHF:     ll­ekin erillinen antenni teki terää, mutta portablekäyttö onnistuu patukoil­lakin.
     Bearcatin tavoin Fair Matessa ei vaimennukset ja vahvojen signaalien kes­tokyky ole ihan parhaita mahdollisia. Läheisen ARP-maston tai muun vahvan ase­man signaali saattaa löytyä bandeilta ihan muiltakin taajuuksilta. Tässä suh­teessa Fair Mate ei kuitenkaan ole Bear­cattia huonompi, vaikka häviääkin AOR:    ­lle.

     Searchia käytettäessä kävi ilmi, että kun paikallinen vahva poliisin tuki on kanavalla 10, niin Fair Mate toisi­naan saattoi pysähtyä jo ysille. Vierei­sen kanavan vaimennus voisi siis olla parem­pi. Näihin vaivoihin auttoi tietys­ti -10 dB:n vaimentimen käyttö ja kohi­nasalvan kiristäminen. Tämän tyyppiset ongelmat ovat kuitenkin lähinnä satun­nai­sia ja ilmenevät vain voimakkaissa RF-kentissä, eivätkä ole sen vakavampia kuin Bearcatissa tai muissa vastaavissa käsikoneissakaan.
     Fair Maten muistikapasiteetti on riittävä. Tuhatta muistia ei saa Suomes­sa täytettyä käyttökelpoisilla taajuuk­silla vaikka yrittäisi tosissaankin!      K­asvunvaraa siis on. Kymmenen search-     p­ankkia ovat hieno oivallus AOR2515:n tyyliin. Niihin on näppärä säilöä hanka­lat taajuusalueet joilla ei viitsi muis­tipankkeja täyttää. Tällaisia ovat mm. NMT:t, ARP, meri-VHF ja muut yhtenäiset taajuuskaistat. Skannailunopeus on noin 20 kanavaa sekunnissa, mikä on riittävä vaikka häviääkin AOR:lle. Search-nopeus on noin 40 hyppyä sekunnissa.
     Search-toimintoon on muutenkin       k­iinnitetty huomiota. Skannauksen lisäk­si Fair Maten lock-out toimii myös sear­chissa!! Toisin kuin Icomissa tai Rea­lis­ticin Pro-2005:ssa et tarvitse ääni­kohinasalpaa tai moduloinnin tunnistavaa searchia, vaan voit kylmästi lukita se­lailusta pois turhat taajuudet. Hienoa!
Searchia käytettäessä voi myös suoraan siirtää kesken searchin jonkun halutun taajuuden suoraan tietylle muistipaikal­le lopettamatta searchia.
     Fair Maten näppäintuntuma on erino­mainen, eli selvästi parempi kuin Bear­catin mininystyröissä. Laitteen ohjel­mointi- ja näppäintekniikka poikkeaa sekä Bearcatista että AOR2515:sta, mutta se vaikuttaa pienen opettelun jälkeen selkeältä ja loogiselta tavalta hoitaa homma.
     Näyttö on selkeä ja kertoo tarvit­tavat tiedot hyvin. Erityisesti minua miellytti se, että Bearcatista poiketen se näyttää skannatessa myös taajuudet numeroina eikä pelkkiä muistipaikkanume­roita.
     Sekä searchia että manuaali-VFO:ta käytettäessä voit itse valita stepin eli askellusvälin. Se voi olla mikä tahansa 5:llä tai 12,5:llä tasan jaollinen luku välil­lä 5-995 KHz. Mielenkiintoista... tosin eri asia on löytyykö käyttöä kovin mo­nille eri stepeille.
 
     Kaiuttimen audioteho on noin 100 mWattia. Se varmasti riittää portable­käytössä, mutta Fair Maten ollessa au­tokuuntelussa jäi osa viranomaisliiken­teestä k­uulematta kun Auran Aallot heit­ti CCR:n kipaleen Travellin' band. Sehän piti ku­unnella Pioneerit täy­sillä!
     Muuten Fair Mate on kunnon autoilu­kaveri. Se ei ota häiriöitä auton sähkö­laitteista sen kummemmin kuin Bearcatti­kaan. Sen sijaan AOR900:han on hermo­herkkä tietyn tyyppisille autohäiriöil­le. Miellyttävää autokuuntelussa on myös mahdollisuus ottaa sähköä suoraan 12      V­oltilta ja ilman mitään jännittimen­alentimia.  
     Portablekoneena Fair Mate syö vä­hemmän virtaa kuin esim. Bearcat. Kun Bearcatin akut hyytyy jo neljän tunnin kuuntelun jälkeen, Fair Mate jatkaa hom­mia vielä pari-kolme tuntia eteenpäin.
Muistamisen arvoinen seikka toimittaessa virtalähteiden ulottumattomissa.

     Tätä kirjoittaessani en vielä ole tutustunut Icomin uuteen käsiskanneriin. Mikäli siten unohdan Icomin ja Fair Maten "kaksois-veljen" AOR1000:n, niin väit­täi­sin että Fair Mate HP-100 on      tällä het­kellä markkinoiden monipuolisin käsi­skanneri. Kuunteluominaisuuksienkaan  s­uhteen ei voida väittää sen häviä­vän tähän astisille "ykköskoneille" eli AOR:n ysisataselle tai B­earcatin kaksi­sataselle. Sitä "maailman parasta" käsi­skanneria saamme tosin odottaa edelleen­kin, sillä viereisillä kanavilla ja vä­li­taajuuden päässä olevien vahvojen ase­mien aiheuttamille häiriöille pitäisi tehdä jotain. Samoin manuaali-VFO:ta ja skannailunopeutta pystyttäneen paranta­maan jatkossa.
     Voin suositella Fair Matea kaikille kunnon käsiskanneria etsiville. Konetta valitessa on kuitenkin muistettava aja­tella sen tulevaa käyttöä. Jos kuuntelet vain poliisia ja AHK:ta, miksi investoi­sit tuhanteen muistiin?

     P.S. Fair Mate on toimitettu tyyp­pihyväksyntätarkastukseen ja tullee       m­yyntiin myös Suomessa!
 

       Tyyppihyväksytty tuote:

          Handic 1600 MK II

     Vuoden 1990 mittaan on THK:n tyyp­pihyväksyntäseulan läpi uinut taas uusia skannerivastaanottimia. Uusimpia näistä on Mixi Oy:n maahantuoma Handic 1600 MK II-auto/tukiskanneri, jota myydään hin­taan 2995 markkaa.
    
     Puitteet

     Handic on siistiin, mustaan metal­likoteloon asennettu autokone, joka       e­dustaa näinä laajakaistaisten vastaan­ottimien aikoina ns. perinteistä skanne­rivastaanotinta. Kotelo on kohtuullisen pieni, eli vain 60x130x180 senttiä. Se on siis pienempi kuin esimerkiksi AOR­2002 ja erittäin helppo ja näppärä si­joit­taa autoon kiinteästikin. Asennusta helpottaa mukana seuraava asennussanka.
     Asennussangan lisäksi pake­tista      l­öytyi virtajohto 12 volttia varten, sekä suomen- ja ruotsinkieliset käyttö­ohjeet. Suomenkielinen ohje on yllättä­vän hyvä. Suomenkielen suosiminen (hy­vä!) osoittaa myös sen, että Handicin skanneri on suunnattu ns. tavallisille radioharrastajille, eikä radioamatöö­reille kuten esimerkiksi Icomit, joiden mukana ei suomenkielistä paperia liikah­da...
     Muuta tavaraa kuten antennia ei      s­itten mukana tulekaan. Saatavissa ole­vista lisävarusteista mainittakoon kul­mateleskooppiantenni (119 mk), M-80 au­toantenni (189 mk) ja jakokaapeli skan­neriin ja autoradioon (59 mk).
     Handicin paino on "rannevaa'alla" punnittuna noin kilon verran. Etupanee­lia on hivenen kallistettu autoon si­joittamista varten. Etulevyn LCD-näyttö on kooltaan 4,5 x 1,5 senttiä. Skanne­reiden näytöissä ei yleensäkään ole ol­lut moittimista, eikä Handickaan tee      p­oikkeusta. Näyttö on selkeä ja sen       t­austavalo on päällä koko ajan. Lisäksi etulevyssä ovat äänenvoimakkuus- ja ko­hinasalpapotikat, sekä 24 kappaletta ku­mipäällysteisiä näppäimiä. Näppäintuntu­ma on erittäin hyvä. Nykytapaan myös      Ha­ndic piippaa näppäillessä.

     Takalevystä löytyy DC-virtaliitin 13,8 voltille, reikä ylimääräiselle ka­jarille ja antenniliitin. Antenniliitin on hivenen erikoinen; se on tavallinen autoradioantenniliitin aikaisempien Uni­den Bea­rcattien tavoin. Tämä valinta helpottaa laitteen käyttöä taval­listen autoradioantennien kanssa (kyllä niillä­kin vahvat asemat kuuluu), vaikka hävi­ääkin mi­elestäni mm. yleisimmälle eli BNC-liittimelle.
     Takalevystä löytyy vielä maininta Japanista Handicin lähtömaana. Laitteen oma kaiutin on sijoitettu pohjaan taka­osaan. Kaiuttimen äänenlaatu ja voimak­kuus on hyvä.

     Sisustus

     Yleensä laitemyyjät eivät suositte­le myymiensä laitteiden peltien avaamis­ta, mutta Handicin tapauksessa se on lähes pakollista. Syynä tähän on se, että muistien säilymisen turvaksi on      al­apuolen pelti irroitettava ja kiinni­tettävä sisäpuolella olevaan pitimeen 9 voltin patteri.
     Handic näyttää olevan asiallisen     ol­oista työtä. Prosessori on pellillä yläpuolelta suojattu ja juotokset vai­kuttavat moitteettomilta. Laitteen si­sällä on yllättävän paljon tyhjää tilaa. Kätevä tinuri asentaisi sisään näppäi­mistön takana olevaan tyhjään tilaan vai­kka akut portableoperointia varten.         Handic toimii seuraavilla taajuus­alueilla:
     68 -  88 MHz NFM
    108 - 136 MHz AM
    138 - 174 MHz NFM
    380 - 512 MHz NFM
Kaikki tärkeimmät taajuudet ovat siis mukana, lukuunottamatta NMT-900:sta. Modet ovat vakiot NFM ja AM (ilmailuba­ndi), eikä modea voi manuaalisesti vaih­taa.
     Handic 1600 MK II:ssa on 200 muis­tia jaettuna kymmeneen pankkiin, joissa siten on 20 muistia kussakin. Lisäksi on yksi kymmenen muistin Monitor Bank, johon voidaan tilapäisesti tallettaa      ta­ajuuksia. Handicissa on myös yksi       sea­rchpankki, johon voidaan tallettaa selailtavan taajuusalueen rajat.

     Skannaus- ja searchnopeus on valit­tavissa joko 8 tai 4 kanavaa/hyppyä se­kunnissa. Handicin välitaajuus on se      tu­rvaton 10,7 MHz. Valitettavasti Handic myös säteilee ympäristöönsä varsin vah­vasti ja oskillaattorin lähete oli esi­merkiksi Bearcatin 200:lla kuultavissa turhankin kaukaa. Vaarallinen asia lii­kenteessä.        
     Handicista löytyy normaalit skanne­rin toiminnot, kuten delay (2 sek), pri­ority ja lockout.

     Käytössä koettua

     Ensimmäisenä iskettiin Handic mit­taripenkkiin ja tutkittiin herkkyys.      Ve­rtailukoneiksi laitettiin AOR2515 ja Icomin 7000. Tässä tulokset:

MHz/uV    Handic   AOR2515   Icom7000
-------------------------------------
 70 NFM   0.22     0.22      0.25
120 AM    1.12     0.79      0.63
145 NFM   0.25     0.18      0.25
160 NFM   0.28     0.20      0.28
170 NFM   0.25     0.18      0.25
400 NFM   1.12     0.32      0.20
460 NFM   0.45     0.20      0.16
 
     Mittausten ja kuuntelun perusteella Handic kuuntelee hyvin sekä mid-bandilla (68-88 MHz), että tärkeimmällä bandilla 138-174 MHz, vaikka vertailukohteena      olivatkin kovan luokan koneet. Ilmailu­taajuuksilla Handic häviää aika selkeäs­ti herkkyydessä ja UHF:llä tulokset hei­lahtavat aika lailla jo parinkymmenen megan alueella. Pahat kielet sanoisivat että sopii hyvin poliisiradion kuunte­luun...
     Samalla tutkimme myös vuotosäteilyn määrän:

MHz/uV     Handic    AOR      Icom  
--------------------------------------
50/(70)    (420)     1400     260
120 AM     510       1300     250
160 NFM    1100      1700     240
460 NFM    1800      870      240

Handic häviää selkeästi Icomin 7000:lle, mutta toisaalta päihittää AOR2515:n mo­nilla taajuusalueilla. Vaaralliselta      va­ikuttaa vuotosäteilyn suuri määrä po­liisibandin tuntumassa.

     Handic  on varsin käyttäjäystäväl­linen. Näppäily, ohjelmointi ja käyttö on helppoa. Muisteja on riittävästi, mutta muutamaa searchpankki lisää olisi paikallaan. Koska muisteja on näin pal­jon, olisi myös nopeampi skannaus asiaa. Toki Handic nykyiselläänkin päi­hittää täpä­rästi mm. AOR2002:n, mutta kyllä      sk­an­nausnopeus pitäisi saada nykyisin jo yli kymmeneen kanavaan se­kunnissa. Muis­ti­en jakaminen kymmenen muistin pan­k-    ke­ihin on erittäin käytän­nöllistä. Yh-    ­t­een pank­kiin AHK:t, toiseen amatööri­ri­piitt­erit, jne.
     Autokäytössä Handic on lähes häi­riötön. Sellainen merkillinen havainto tehtiin, että kuunneltaessa samassa au­tossa autoradiolla Yleisradion vahvoja lähettimiä niiden läheisyydessä, tuli YLE hiljaa läpi Handicissa muuta­milla ilmailutaa­juuksilla. Se on se 10,7 MHz välitaa­juus? Sen sijaan kuunnelta­essa heikom­pitehoisia paikallisradioita ei tätä on­gelmaa havaittu.
     Normaali autoradioantenniliitäntä BNC:n sijaan häiritsi minua. Koska kaik­ki antennini ovat joko BNC- tai PL239-liittimillä, jouduin tinailemaan väliin adapterin. Ko. liitäntä ei häirinne, jos käytät vain yhtä skanneria, mutta silti neuvoisin Handicia vaihtamaan systeemiä.
     Handicin taajuuslukkiutuminen on hyvä ja se kestää pitkätkin hypyt muis­titaajuuksien välillä. Muutenkin Handic on yllättävän vakaa laite. Vaikka sen kotelo päästää häiriösäteilyä ulospäin, se ei itse juurikaan häiriydy. Olen sa­massa QTH:ssa käyttänyt mm. AOR:n, Ico­min, Bearcatin, Jupiterin ja Fair Maten skannereita. Näistä kaikista on ihme kyllä juuri Handic kestänyt parhaiten kaupunkialueen RF-häiriöitä, vahvoja      si­gnaaleja ja niiden läpilyöntiä huoli­matta huonosta välitaajuudesta!
     Siinä missä muilla vastaanottimilla pystyi VR:n, poliisin ja ARP:n poimimaan VHF:ltä kaiken karvaisilta (vääriltä) taajuuksilta, ei Handicista ollut löy­dettävissä kuin parit Arpit vääriltä      ta­ajuuksilta, mm. 150.350 MHz:ltä. Se­lektiivisyys eli viereisten kanavien      va­imennus on hyvä. Hand­ic myös kesti PC-tie­toko­ne­en lähei­syyttä kohtalaisen hy­vin. Kaiken kaikkiaan Handicin signaa­linkesto on hyvä verrattuna uusiin, laa­jan taajuusa­lueen omaaviin vastaanotti­miin. Jonkin verran ongelmia aiheutti YLE ja sen vahvat 60 kilowattiset. Niitä oli toisinaan kuultavissa 80 megan ban­dilla, eli välitaajuuden päässä oikeista lähetystaajuuksista.
     Handicin mukana tuleva ruotsinkie­linen ohjepaperi väittää, että laittees­sa on muutamia birdieitä eli olemattomia kantoaaltoja. Mainitaanpa jopa kyseiset taajuudet. Yllättävää avoinmuutta, var­sinkin koska mainituista taajuuksista havaitsimme vain yhdellä tällaisen ole­mattoman kantoaallon. Näin siis testi­vastaanottimessamme. Ilmoitettujan si­jaan löytyi ilmailubandilta sitten muita ole­mattomia kantiksia, joista osa sattui vielä kaikkein käytetyimmille ilmailu­taajuuksille, joita ei sen vuoksi viit­sisi jättää lockouttiin tai pois muisti­paikoilta. Ihmeellistä kyllä, nämä il­mailubandin kantikset hävisivät, kun lä­hellä sijainnut PC kytkettiin päälle!!!
     Handicissa ei ole valmiina varsi­naista muistientyhjennysnappia. Varsin­kin autoillessa sellainen olisi tarpeen, mutta se jää siis oman rakentelun va­raan. Muistien Reset-kytkimen rakentami­sen pitäisi olla mahdollista, sillä mik­roprosessorin (GRE-0437A) jalka 48 on ns. resetjalka. Maadoitettaessa jalka 48 esimerkiksi kylkeen sijoitetulla kytki­mellä pitäisi prosessorin (ja muistien) resetoitua. Huom: ei kokeiltu testissäm­me (lainakone). Va­ikka Handicin mu­istit pitäisi suojata sillä 9 voltin pa­tteril­la, niin ainakin puolisen tuntia ne säi­lyivät ilman pat­teriakin tutkies­samme laitteen sisuksia ilman verkkolai­tetta.
    
     Tilinpäätös

     Tekninen asiantuntijamme sanoi ly­hyen tutustumisen jälkeen, että "Handic vaikuttaa 5 vuotta tekniikassa jäljessä olevalta". Aika raa'asti sanottu ja       oma­sta mielestäni tilinpäätös kallistuu­kin Handicille positiiviseksi.

Plussat:
--------
+ paljon muisteja
+ helppo käyttää ja selkeätoiminen
+ Monitor Bank
+ selektiivisyys
+ signaalinkesto ja häiriönsieto
+ kohtuullinen hinta

Miinukset
---------
- hidas skannaus
- vain 1 searchpankki
- kapeat taajuusalueet       
- antenniliitäntä
- puuttuu mm. audion tunnistava skan­-      naus ja vahvistin
- automaattinen moden vaihto
- automaattinen stepin vaihto
- 10.7 MHz välitaajuus
- vuotosäteilyn määrä

    Handic 1600 MK II on perinteistä      li­njaa edustava puhdasverinen skanneri.   Handicista puuttuu monia uusista skanne­reista tuttuja ominaisuuksia ja taajuus­alueita. Sen sijaan että pyrittäisiin iskemään samaan vastaanottimeen kaikki mahdollinen, on Handic tehnyt selkeän linjanvalinnan. Valinnan tuloksena on laite joka kuuntelee pienempää määrää taajuuksia, mutta tekee sen paremmin. Hyvällä vahvojen signaalien kestolla      sa­avutetaan parempi ja häiriöttömämpi kuuntelunlaatu.
     Handic on varteenotettava vaihtoeh­to varsinkin kaikille niille, jotka asu­vat kaupungeissa tai muuten alueella jolla on paljon voimakkaita häiriönläh­teitä. Handic sopii erittäin hyvin myös niille, jotka kuuntelevat vastaanotti­mellaan vain "vi­ranomaisia". Miksi mak­saa taajuuksista 0-900000 MHz, jos kuun­telet vain aluetta 158-172 MHz? Hyvä pe­ruskone. 
     Jos taas olet intohimoinen "skan­nailun sankari" ja kyltymätön uusien      ta­ajuuksien metsästäjä, unohda Handic.
 
     Handic 1600 MK II:n lainasi ystä­vällisesti testiimme laitteen maahantuo­ja Mixi Oy, jolla Skanneri lausuu par­haat kiitokset.
  

       Skanneri testaa:

         Handic 0016

   Ruotsalainen yritys nimeltä Handic on harjoittanut runsaasti valmistuttamistoimintaa, jossa kauko-idässä valmistettuihin LA-puhelimiin, skannereihin ja mui-hin vekottimiin on Pohjois­maista myyntiä varten lätkitty Handicin  merkit. Samoja laitteita on sit-ten myyty muualla maailmas­sa ihan muilla nimillä. Yksi tällainen "tilaustuote" on japanissa val-mis­tettu skanneri Handic 0016.

Toista sukupolvea

   Noin kymmenen vuotta sitten myyntiin tullutta Handic 0016:sta voidaan pitää jo toisen sukupol­ven ohjelmoita­vana skannerina. Mistään kideko­neesta ei siis ole kysynyt ja ensimmäisen polven ohjelmoitavis­ta Handicin erottaa mm. oikea taajuusnäyttö. Enää ei tarvita kooditaulukoita mm. Robyn P-20:n tavoin. Suomessa Handicia ei enää saa myydä, sillä sitä ei ole täällä tyyppihyväksytty.
   Handicin musta metallikotelo on varsin jyhkeä, sillä se on lähes Icom IC-R7000:n kokoinen. Laitteen leveys on 26, korkeus jalkoineen 9 ja syvyys 27 sent­tiä. Muuten metallisen kotelon etulevy on kuitenkin muovia. Etulevyyn on istutettu taajuus­näyttö, jossa on punaiset, noin 10 millimetriä korkeat numerot mustalla pohjalla. Taajuusnäytön kanssa samassa rivissä on kohi­nasalvan ja äänenvoimakkuuden säädöt sekä viiveen (delay) ja skannauksen käyttökytkimet.
   Taajuusnäytössä ei ole mitään muuta tietoa itse taajuuden li-säk­si. Niinpä etulevyn ylä­reunas­sa on 16 punaista lediä osoitta­massa oikeaa muistipaikkaa ja niiden alla 16 nappia, joilla voidaan käsin lukita erikseen jokainen haluttu muistipaikka pois skannauksesta. Lisäksi Han-di­cissa on vielä 20 painonapin näppäimistö käyttöä ja ohjelmoin­tia varten.
   Käännämme painavan laitteen ympäri ja takapuolelta paljastuu Handicin tyyppikilven lisäksi muutamia aika harvinaisia asioi­ta. Ensinnäkin Handicissa on yl­lättävästi erilliset antenni­liittimet VHF:lle ja UHF:lle. Molemmat liittimet ovat autora­diotyyppiä. Takaa löytyvä 13,8 voltin virta­liitin oli toimituk­selle (tässä käytössä) aivan en-nen kokematon 4-piikkinen DIN-liitin! Kyseiseen reikään sopi­vaan liitintä ei toi­mituksen va­ras­toista löytynyt, mutta onneksi takapaneelista tulee ulos myös normaali verkkojoh­to, millä skan­nerille saatiin sähköt käyttämäl­lä normaalia verkkovir­taa.
   Skannerin oman kaiutin on ylä­kannessa, mutta takana olevaan liittimeen voidaan yhdistää myös lisäkaiutin. Omakin kaiutin oli kyllä kohtuullisen voimakas ja hyvä-ääninen yksi-wattinen. Taka­levys­sä on myös muistin­varmennus­patte­rikotelon luukku.
   Handic 0016 on sekä auto-, että kotikäyttöön suunniteltu skanneri. Autokäyttöä ajatellen kotelon molemmissa kyljissä oli reiät jonkinlaisen autoasennus­sangan kiinnittämistä varten. Kodin ulkopuolelle siirtä­mistä rajoittaa tosin suuri koko ja huomattava paino. Autokäyttöä haittaa herkemmillä ihmisillä myös muistien pikatyhjennysmah­dollisuuden puuttuminen.
   Ainakin testi­yksilö­ on tainnut viihtyä lä­hinnä suojatuis­sa sisä­tiloissa, sillä sen kotelo oli säilynyt var­sin siistinä. Koti­käyttöön Handic on varsin suosi­teltava laite mm. verkko­käyttöi­syyden vuoksi. Kyseinen verkko­laite eroaa monista muista vas-taa­vista skannerien verkko­lait­teista laa­tunsa ja turvallisuu­tensa vuoksi. Tyyppikil­ven mukaan se on tyyppihyväk­sytty Ruotsissa, Nor­jassa ja Tanskassa.

Kevätpölytys

   Neljää ruuvia ja yläkoppa lok­sahti irti. Sisäisen verkkolait­teen vuoksi kotelossa on runsaas­ti jäähdytysreikiä, jotka oli­vat vuosien mittaan suorastaan ime-neet pölyä sisään. Laitteen läm­mettyä olikin huonetilassa toisi­naan melkoinen käry pölyn kuumen­tuessa. Verkkolaite oli muuten tosi asiallinen: vain vähän huri­naa, eikä oikeastaan lainkaan häiriöi­tä.
   Laitteen sisällä oli runsaasti tyhjää tilaa. Myös sisältä Handic oli pölyä lukuunottamatta siis­tissä kunnossa, eikä mitään vi-rit­telyn tai rääkkäyksen jälkiä havaittu. Komponenttien suhteen   ­Handic on vanhahtava laite. Väl­jässä rakenteessa ja vanhah­koissa osissa on hyvät puolensa, sillä omat huoltotoimet ovat nykyisiä pintaliitosskannereita helpompia suorittaa tarvittaessa. Piirile­vyillä ei näkynyt ylimää­räisiä reikiä tai "mustia aukko­ja" jois-ta olisi poistettu joitain osia. Voi olla että piirilevyt on jopa suunniteltu nimenomaan tätä lai­tetta varten. Sisuksissa tois­tui kirjanyhdistelmä "G.R.E.­", joka viitannee valmistajaan.

"Micro computerized"

   Ruotsi-skannerimme kattaa 1980-luvun alun skannerille tyy­pilliset taajuusalueet:
   68 -  88 MHz
  144 - 174 MHz
  430 - 512 MHz
Tärkeimmät bandit ovat siis muka­na, mutta monia mielenkiin­toisia taajuuksia jää kokonaan kuulemat­ta. Modulaatiolaji on ainoastaan kapea FM (NFM), mutta eipä näillä taajuuksilla usein muita tarvit­taisikaan.
   Muistipaikkoja on 16 kappalet­ta, minkä lisäksi Handicissa on myös yksi etsintä- eli search­pankki. Muista ominaisuuksista mainittakoon viive (delay), muis­tipaikkojen lukitus pois skanna­uksesta (lockout) ja kaksi etsin­tänopeutta. Kyseessä on siis koh­tuullisen kehittynyt vapaasti oh­jelmoitava skanneri.
   Vaikka Handicissa onkin etsin­tämahdollisuus, niin sen käyttö­kelpoisuutta haittaa tämän ajan laitteille tyypillinen ongelma: huonot askellusvalinnat. Molem­milla VHF-alueilla askellusnopeus on 5 kHz ja UHF:llä 12,5 kHz. 5 kHz ei sovellu VHF:lle ollenkaan ja 12,5 kHz on UHF:lle huono va­linta Suomen oloissa.
   Skannausnopeus on noin 9 kana­vaa sekunnissa, mikä on täysin riittävä kun muistipaikko­ja ei ole tämän enempää. Etsin­tänopeuk­sista hitaampi on 0,7 hyppyä se­kunnissa = r a i v o s t u t t a v a ! Nopeampi vaihtoehto on sen­tään noin 8 hyppyä sekun­nissa. Nopeamman vaihtoehdonkin käytön torpedoi onnistuneesti huonot askellusvalinnat. Kun VHF:llä askellusväli on 5 kHz ja etsin­tänopeus 8 hyppyä sekunnissa, niin todellinen etsintänopeus on vain alle 100 kanavaa (25 kHz:n jaotuksella ajateltuna) minuutis­sa. Todellista etsintänopeutta hitaammalla vaihtoehdolla emme uskalla edes laskea...
   Skannerin muistit on varmis­tettu takakannen luukun takaa löytyvällä 9 voltin patterilla. Patteri neuvotaan vaihtamaan aina kuuden kuukauden välein. Emme tiedä milloin testiyksilössä ol-lut patteri oli sinne asennet­tu, mutta muistit säilyivät täysin moitteetta.

Hyvää ja huonoa

   Handicin mukana tuli noin 15 senttimetriä korkea UHF-piiska-antenni, joten meidän ei tarvin­nut kuin heittää VHF-antenni kiin­ni, töpseli seinään ja kuu-lol­le. Ensimmäinen havainto oli rasittava taajuusnäyttö. Skan­nauksessa ja etsinnässä taajuuden vaihtuessa taajuusnäytön punaiset numerot välkähtävät joka kerta. Erittäin rasittavaa katseltavaa pidemmän päälle. Muuten taajuus­näyttö on kyllä selkeä ja helppo­lukuinen.
   Vastaanottimen välitaajuus on huonoin mahdollinen: 10,7 MHz kuuntelutaajuuden alapuo­lella. Tähän yhdistyy toinen saman aika­kauden ongelma: huono peilitaa­juusvaimennus. Näiden yhteisvai­kutuksena 2 x 10,7 = 21,4 MHz kuuntelutaajuuden alapuo­lella olevat voimakkaat lähet­teet tule­vat raikuen läpi varsi­naisel­le kuuntelutaajuudel­le. Tätä ei var­sinaisesti voi laskea Handi­cin viaksi, sillä sama ongelma vaivaa kaikkia vas­taavia skanne­reita aina uudempaa Uniden Bearcat UBC-200XLT:tä myöten.
   Huonoa peilitaajuusvaimennusta kompensoi varsin hyvä selektiivi­syys eli viereisten kanavien vai­mennus. Tämä tarkoittaa sitä, että viereisillä taajuuksilla olevat voimakkaatkaan lähetteet eivät jaksa häiritä varsinaisesti kuuntelemaamme lähetettä. Esimer­kiksi perinteinen vahva häirikkö Kauha (Kaukohaku) taajuudelta 146,325 MHz pystyi häiritsemään ainoastaan taajuuksia 146,320 ja 146,335 MHz. Taajuudella 146,335 MHz ei kuulunut enää mitään. Se­lektiivinen peli.
   Handicissa on jo kunnollinen näppäimistö, jolla ohjelmointi ja skannerin muu käyttö toteutetaan. Vastaanottimen käyttö ja ohjel­mointi on helppoa ja nopeasti opittavissa ilman käyttöoh­jekir­jaakin. Myös varsin vähäinen toi­min­tomäärä tekee laitteesta yk-sin­kertaisen.
   Testissä käytettiin UHF:llä lähinnä laitteen mukana tullutta piiskaa. VHF:llä kuunneltiin sekä teleskoopilla että ulko-disconel­la. UHF-piiska toimi mukavasti, eikä Handic häiriintynyt ulkoan­tennin käytöstäkään. Samassa huoneessa päällä ollut tietokone häiritsi vastaanottoa suoraan antenniliittimiin iskettyjä sisä­antenneja käytettäessä. Ulkoan­tennia käytettäessä häiri­öitä ei juuri havaittu.
   Muista häiriöistä mainittakoon ajoittain lähetteissä havaittu vaimeahko hurina, jonka lähde oli sisäänrakennettu verkkolaite. Birdieitä eli olemat­tomia, lait­teen itsensä kehit­tä­miä kantoaal­toja oli varsin vähän. Jos vas­taanottimessa käy­tetty antenni käännettiin vaaka-asen­toon (mitä skannerin kanssa ei yleensä tar­vitse tehdä), niin Yleisra­dion vaakapolarisoidut lähetteet iski­vät läpi joillekin taajuuk­sille mm. 2 metrin radio­amatöö­rialueel­la.
   Autoradiotyyppisen antenni­liittimen käyttö skannerissa ei ole suositeltavaa, mutta on tun­nustettava että tämä yksilö käyt­täytyi ilman suurempia moitteita.
   Ihmettelimme kovasti näin van­has­ta laitteista löyty­neitä kahta antenniliitintä. Liitännät on erittäin hyvin toisistaan erotet­tu ja suojattu. Kun antenni oli kiinni vain VHF-liittimessä, ei-vät UHF:llä olleet lähetteet kuu­lu­neet tosiaan lainkaan. Ja sama päinvastoin: kun kuunneltiin VHF:ää ja antenni oli vain UHF-liitännässä, ei VHF:llä kuulunut mitään. Jossain muissa laitteissa havaittua signaalin "hyppäämistä" antenni­liitännästä toiseen ei Handicissa tapahtunut.
   Antenninvaihto skannauk­sen ai­kana oli toteutettu äänet­tö­mästi ja siististi. Mitään rele­napsah­duksia ei kuulunut, eikä skan­naus hidastunut vaikka perättäi­sillä muistipaikoilla oli eri bandien taajuuksia.

Mittaukset

   Mittasimme normaaliin tapaan Handicin herkkyyden ja vuotosä­teilyn. Lukemat ovat mikro­voltte­ja ja tuttuun tapaan vertailukel­poisia kaikkien aiemmin Skanne­rissa julkaistujen mit­taustulos­ten kanssa. Mitä pienempi lukema, sen parem­pi. Vertailulaitteina ovat tuoreempi Handic 1600 MK2 ja Icom IC-R7000.

Herkkyys:

MHz   0016     1600     Icom
-------------------------------
 70   0,45     0,22     0,25  
145   0,63     0,25     0,25
160   0,50     0,28     0,28
170   0,36     0,25     0,25
435   0,40     0,45     0,20
460   0,40     0,45     0,16

   Herkkyydeltään Handic 0016 on hyvää keskitasoa, minkä todensi myös käytännön kuuntelutestaus. Mielenkiintoista on verrata tu-lok­sia uudempaan Handicin malliin 1600. 1600:ssa on herk­kyyttä kai­killa VHF-alueilla pystytty pa-ran­tamaan, mutta UHF:llä se on aika lailla tasois­sa vanhemman veljen­sä kanssa.
   0016 on kohtuullisen käyttö­kelpoinen vastaanotin herkkyyten­sä suhteen ja kykenee kuulemaan pääosin samat asemat samoilla antenneilla kuin vertailulait­teetkin. Erot tulevat esiin lä-hin­nä vasta kuunnellessa tukian­ten­neilla kohisevia lähet­teitä yli 50 kilometrin etäisyyksiltä. Tällöin 0016 hyytyy ennen esimer­kiksi Icomia.

Vuotosäteily:

MHz   0016    1600    Icom
----------------------------
160    330    1100     240 
460   1990    1800     240

   Handic 0016:n vuotosäteily VHF:llä pysyy vielä aisoissa, mutta UHF:llä tykitys on jo mel­koista. Perheen kesken vertai­lua tehtäessä 0016 ehkä yllättäen säteilee huomattavasi vähemmän VHF:llä kuin tyyppihyväksytty pikkuvel­jensä 1600. UHF:llä ol-laan sitten lähes tasois­sa. 0016 ei kuiten­kaan ole läheskään huo­noim­pia tässä suh­teessa. 

Tuomio

   Hyvää laitteessa on verkkolai­te, kohtuullisen vähäiset häiri­öt, helppokäyttöisyys, hyvä se-lek­tiivisyys, varma rakenne ja hyvin toimivat erilliset antenni­liitännät.
    Huonoa laitteessa on rajoi­tettu suorituskyky ja ominaisuu­det, huono peilitaajuusvaimennus, iso koko (muussa kuin kotikäytös­sä) ja välkkyvä taajuusnäyt­tö.
   Handic 0016 on erittäin käyt-tö­kelpoinen kotiskanneri kuunte­li­jalle, joka lähinnä kuuntelee jo ennalta tunnettuja taajuuksia. Emme suosittele skanneria autoon. Laite sopii sekä kaupunkiin että maaseudulle, mutta kaupunkikäyt­töä haittaa huono peilitaajuus­vaimennus. Jos olet laitetta os-ta­massa, niin mieti myös eri taa­juusalueiden tärkeyttä itsel­lesi. Jos esimerkiksi NMT900 on sinulle tärkeä, niin älä osta 0016:sta.
   Skanneri kiittää testilaitteen lainasta tässä nimeltä mainitse­matonta lehtemme lukijaa.

Ja muistakaa pyyhkiä ne pölyt.
 

            Icom IC-R100

     Alkusyksystä 1990 saatiin vihdoin Suomeenkin ensimmäiset kappaleet Icomin pitkään mainostetuista skannerivastaan­ottimista IC-R100 ja IC-R1. Näistä Skan­nerin testiin tuli ensimmäisenä R100.          "Satanen" on pakattu todella asial­lisen tuntuiseen metallikoteloon. Muo­toilultaan se edustaa ns. tiiliskivityy­liä mm. Realisticin tapaan. Mitat ovat 150 x 50 x 181 millimetriä ja painoa      ke­rtyy reilun maitotölkin verran eli 1,4 kiloa. 
     Icomin mukana tulee selkeä englan­ni­nkielinen käyttöohjekirjanen, 13,8 V-vi­rtajohto poweriin kytkettäväk­si, use­am­man metrin lanka banaanipistok­keen kera HF-antennina käytettäväksi, teles­koop­piantenni N-liittimellä, auto­teline ja pussillinen muttereita ym. ta­rpeel­lista sälää.
     Ulkoisesti Icom R-100 on siisti ja jämäkkä. Pystysuorassa etuseinämässä on isokokoisen LCD-näytön lisäksi 9 kpl      pa­inonappuloita, kohinasalpa, volumepo­tikka, timer- ja sleep-kytkimet ja manu­aali-VFO. Perästä löytyy mm. liitännät ylimääräiselle kajarille sekä 13,8 vol­tille sekä 3 antenniliitäntää! Koppa auki ja katse sisuksiin: Icomin tyyliin laite on hyvin rakennettu. Esimerkiksi suojaukset näyttävät esimerkillisiltä.
Kaiutin on sijoitettu Icomin pohjaan ja äänitehoa siitä lähtee 2,5 wattia täy­sillä paahtaen. Tällöin kuluu virtaa      m­aksimissaan 1,1 Ampeeria.
     R-100 on nähtävästi tarkoitettu ni­menomaan au­tokoneeksi, vaikka tietysti soveltuu myös sisätiloihin. Tähän viit­taa paitsi 220 V sisäisen verkkolaitteen puuttumi­nen, niin myös laitteen koko.
     
     Sisältöä elämään

     R-satasen taajuusalue on tutkitussa mallissa 0,1 - 1856 MHz (toiminta taa­taan taajuuksilla 0,5 - 1800 MHz). Modet ovat AM, NFM ja WFM. SSB siis puuttuu, mutta se on saatavissa erillisenä lisä­laatikkona ainakin USA:sta. Taajuudenva­linta-askellus on valittavissaa seuraa­vista: 1,5,8,9,10,12.5,20 ja 25 KHz.

     Useimmista muista tämän tyylisistä vastaanottimista poiketen "satasessa" on kaikkiaan 3 antenniliitäntää, kukin 50 ohmia arvoltaan:
-PL-239 -liitin taajuuksille 0,5-50 MHz
-N-liitin taajuuksille 50-905 MHz
-N-liitin taajuuksille 905-1800 MHz.
Näinhän sen asian tietysti pitäisi olla, mutta kuten myöhemmin tulemme huomaa­maan, siitä aiheutuu myös ongelmia. Vas­taanotin vaihtaa itse automaattisesti oikean antenniliittimen (ja antennin) käy­t­töön vas­taanotettavan taajuuden mu­kaan sisälläolevalla releellä. Releen vaihtaessa antennia kuuluu sisältä selvä napsahdus.
     Nykyaikaisen skannerin tavoin Ico­mista löytyy normaalit vakio-ominaisuu­det kuten erityyppisiä skannaustapoja, search (nimellä "programmed scan"), pri­ori­ty, delay, lock-out (nimellä "s­k­ip"), ja niin edelleen. Lisäksi Ico­mis­sa on kello ja ajastin, joiden käyt­töön em­me tosin lyhyen testiajan aikana ennättä­neet tu­tustua.
     Todellisia parannuksiakin aikaisem­paan verrattuna satasesta löytyy. Skan­nerivalmistajat alkavat vähin erin he­räillä huomaamaan, että skannerissa tar­vitaan signaalimittaria! Icomissa se on ja se toimii, vaikka ei olekaan aivan "oikeaoppinen". Mitta­ri tulee palkkeina näytön keskelle ja sitä voisi kyllä ke­hua havainnolliseksi ja nopeaksi havain­noida myös autokäytös­sä.
     Signaalinvoimakkuuksissa olevat erot on otettu huomioon rakentamalla si­sään sekä vaimennin, että vahvistin. Molemmat ovat kyt­kettävissä päälle näp­päimen painalluk­sella. Esimerkiksi muis­tipaikoille voidaan kullekin muistipai­kalle ohjelmoida tieto vaimentimen tai vahvistimen päälläolosta taajuuden, mo­den, jne. tietojen ohessa. Kun rele kyt­kee vahvistimen tai vaimentimen päälle esimerkiksi skannauksen yhteydessä, kuu­luu an­tenni­liittimi­en ta­paan se­lvä re­leen nap­sahdus. Vahvistimen vahvistus on 15 dB:ä.     
     Muistipaikkoja Icomissa on kaikki­aan 100 kpl. Näistä 80 kpl on "normaale­ja" ohjelmoitavia muisteja ja 20 kpl au­tomaattisessa muistiintallennuksessa      k­äytettäviä muistipaikkoja. Lisäksi on se yksi prioritymuisti ja 10 searchpank­kia eli 20 "scan edge"-muistia. Erilai­sia skannaustapoja on kaikkiaan 9 kpl. Kuullostaa tietysti hienolta, mutta to­siasiassa ne löytyvät lähes kaikki joka koneesta, tosin eri tavoin toteutettuna.

     Skannauksessa selkeitä parannuk­sia vanhempiin koneisiin nähden ovat au­dion tunnistava skannaus ja searchissa käy­tettävä taajuuksien automaattinen mu­is­tiintallennus. Nämä ovat todellisia pa­rannuksia joilla on myös arvoa käytän­nössä.
 
     Armoa ei: toimintaa!

     Icom kytketään päälle painamalla äänenvoimakkuusnapukkaa ja kaunis näyttö herää eloon. Liikaa kirkkautta saa pois dimmerillä. Näyttö on todella hyvä ja toi­minnot käyvät siitä ilmi selkeästi. Näp­päintuntuma on hyvä ja äänenlaatu ja -voimakkuus OK. Myös manu­aali-VFO on asi­aa! Näppäimistö- ja käyt­tölogiikka poik­keaa aika lailla ns. pe­rinteisten skan­nerinvalmistajien omaksu­masta, mutta on sekin helpohkosti opit­tavissa.
     Skannaustoiminnot ovat aivan asial­liset ja verrattuna esimerkiksi R-7000:n on Icom tajunnut ns. normaalin delayn merkityksen. R-100:ssa siis ON normaali delay kahden "epänormaalin" lisäksi. Oi­kein. 10 search-pankkia on hieno juttu, ja tämän ovat onneksi huomanneet muutkin valmistajat, sillä useampi search-pankki alkaa olla todellisuutta lähes jokaises­sa uudessa vastaanottimessa. Jotain NMT- tai ARP-taajuuksia on turha iskeä muis­tipaikoille, kun ne voi mällätä search-pankkiin muisteja tuhlaamatta.
     Sen sijaan 100 (80) varsinaista      m­uistia alkaa olla hikisen vähän näin laajakaistaisessa vastaanottimessa. Tah­too lisäääääää. Skannausta on vaikka IC-7000:een verrattuna myös nopeutettu.      T­arkka lukema jäi laskematta, mutta kyl­lä nopeutta löytyy hyvin yli 10 kanavaa   ­/hyppyä sekunnissa. Koska muisteja ei ole tämän enempää, nopeus riittää.
     Autokäytössä Icom ei ottanut min­käänlaisia häiriöitä ainakaan V6:n ben­sakoneesta. Kotikäytössä laite ei pidä PC:n käytöstä välittömässä lähiympäris­tössään. Taajuuslukkiutuminen on hyvä ja
signaalimittari on "ihana".

     Herkkyys

     Icom R-100 on herkkä peli ja päi­hittää selkeästi mm. Bearcatin 200:n. Oheisessa taulukossa mittaustietoja       her­kkyydestä. Vertailukoneina AOR2515 ja IC-R7000. Herkkyydet mitattu seuraavin perustein:

Audio S/N 10 dB ref: Aud.freq.= 1.0 KHz
                     Dev. NFM = 3.5 KHz
                          WFM = 50  KHz
                     AM mod%  = 30

MHz / uV    R-100    AR2515    R7000
---------------------------------------
   1 AM     3.16
   5 AM     1.59     1.41
  10 AM     1.41     1.26
  30 AM     2.82     1.26      0.63
  50 NFM    0.50     0.63      0.25
  70 NFM    0.25     0.22      0.25
 100 WFM    0.50     0.45      0.50
 120 AM     0.50     0.79      0.63
 145 NFM    0.22     0.18      0.25
 160 NFM    0.20     0.20      0.28
 170 NFM    0.22     0.18      0.25
 300 NFM    0.22     0.22      0.18
 400 NFM    0.20     0.32      0.20
 890 NFM    0.20     0.79      0.32
1000 NFM    0.32     0.63         

R-satasessa oli AM:llä vahvistin OFF ja FM:llä ON. Taulukon tulkinnasta mainit­takoon, että vastaanotin on sitä herkem­pi, mitä pienempi on uV-lukema.

     R-100 pärjää siis kalliimpien vas­taanottimien seurassa ihan hyvin. HF:llä herkkyys tipahtaa aika lailla. Valmista­jien päätarkoituksena näyttää olevan      ma­hdollisimman laajan taajuusalueen kat­taminen. Omasta mielestäni HF on skanne­rivastaanottimessa aika lailla turha, koska saavutettavat suoritusarvot jäävät kuitenkin huomattavasti varsinaisista HF-vastaan­ottimista. Mutta kyllä tällä­kin BBC:tä kuuntelee SW:llä.
     Ulkoantennihan on tietysti aina a­siaa, mutta pelkällä teleskoopillakin Icom kuuntelee hyvin. Esimerkiksi "High­way Patrol" tuli 165:llä vaikka kuinka kaukaa... Kuuntelee siis erinomaisen hy­vin ja kaukaa. Icomin oman signaalinmit­tarin ja ulkoantennin avulla on helppo ja mukava etsiä kaukaisten asemien suun­nat ja päästä parhaimpaan mahdolli­seen kuuntelun laatuun.
     Turvallisuutta autokäyttöön tuo      m­ahdollisuus nopeasti tyhjentää muistit, esimerkiksi kun kateellinen alan harras­taja tunkee ovesta sisään kyselemään      m­iltä taajuudelta löysit Lahden polii­sit. Asiaahan ei saa "ilmaista muille", joten parasta tyhjentää muistit näin:
1) Paina virta pois päältä.
2) Paina yhtäaikaa näppäimiä FUNC ja         E­NT, sekä paina virta päälle.    
Kaikki muistit tyhjenee ja kellon aika­kin häviää.
     Käyttöturvallisuutta parantaa myös se, että välitaajuus ei ole yleisin ja turvattomin 10,7 MHz, vaan se löytyy 50 megan tuntumasta. R-100:kin säteilee ym­päristöönsä, ohessa taulukko vuotosätei­lyn määrästä. Vertailuvastaanottimena Icomin R7000. Mittauksen aikana oli vah­vistin pois päältä.

MHz / uV      R100        R7000
-------------------------------------
  50          730         260
 120          670         250
 160          580         240
 300          280         230
 460           75         240
 920          310         130
1000          560

Taulukon tulkinnasta mainittakoon, että vastaanotin säteilee sitä vähemmän, mitä pienempi on uV-lukema. R100 siis häviää yhtä poikkeusta lukuunottamatta "seiten­tonniselle", mutta toisaalta päihittää esimerkiksi AOR AR2515:n joka taajuudel­la.
      
     Mutinaa...

     Laajan taajuusalueen ja hyvän herk­kyyden toteuttaminen on tapahtunut osin signaalien keston kustannuksella. Alu­eella jolla on runsaasti vahvoja radio­lähettimiä (varsinkin VHF:llä), vahvat signaalit tulevat läpi väärillä kanavil­la turhan vahvasti. Haitat ilmenevät lä­hinnä businessaikaan, eli iltaisin ja viikonloppuisin saa skannailla rauhassa. Samoin kauempana häiriönlähteistä on      sk­annailu nautittavampaa.
     Kaupungissa kuunnellessa on kuiten­kin signaalien läpilyönti kiusallis­ta. Esimerkiksi testipaikkakunnan polii­sin tuki iski "h­ienosti" läpi mm. 165.1­25 KHz:­lle. VR puolestaan löytyi ainakin taa­juudelta 169.900 KHz, jossa sen ei kyllä pi­täisi olla. Samoin va­kiovie­ras ARP pauk­kui pitkin bandia...

     Osa h­ar­hoista hävisi heti, kun       pä­älle pistet­tiin va­imen­nin tai vahvis­tin! Omi­tuista. Tällöin kyseessä lienee joku os­killaat­torin olematon sekoitustu­los. Os­aan har­hoista puolestaan tepsi puhdas vaimennus vahvistimen vahvistaes­sa myös häirikköä. Tällöin oli nähtäväs­ti kysee­ssä "puhdas" vahvan signaalin läpilyönt­i. Ongelma ei siis niinkään      k­oske skan­nailua muisti­paikoilla, vaan uusien ase­mien etsintää searchilla. Vai­mentimen käyttö kun vaimentaa tällöin myös muita asemia. Muistipaikoillehan voidaan kullekin muistipaikalle itsenäi­sesti tallettaa myös tieto vaimentimen tai vahvistimen päälläolosta. Ban­dilta löy­tyi ajoit­tain my­ös jo­ku­nen "bi­rdie" eli ole­maton kan­toaalto. Täl­lainen oli aina­kin 159­.0­00 KHz:llä.
     Kotikoneessa eri antenniliitännät eri taajuusalueille on askel kohti pa­rempaa kuuntelua. Autokoneessa 3 anten­niliitäntää on kuitenkin snobbailua. Ku­kaan, jo­ka haluaa säi­lyt­tää vastaanotti­mensa omistuksessaan jatkossakin, ei      la­ita autoonsa kolmea antennia huomiota herättämään. Ja anten­nin vaihtaminen      li­it­timestä toiseen on turhan työlästä, varsinkin jos laite on sijoitettu kiin­teästi.
     Sa­moin N-liittimen valintaa voidaan hi­ukan kritisoida. Vaikka N-liittimessä signaalinhäviöt ovatkin pienemmät sekä VHF:llä että UHF:llä kuin esimerkiksi PL-239:ssä, niin ­tietääkseni missään muu­ssa skanneris­sa ei käy­tetä ko. lii­tintä. Tämä vaikeuttaa mm. anten­nien      kä­yttöä useampien laitteiden kans­sa. Jos samoja antenneja käytetään useampien eri vastaanottimien kanssa, joudutaan välis­sä käyt­tämään adaptereita, joista puo­lestaan aiheutuu sig­naalihäviötä.
     Kun skannaa taajuuksia, joilla R-100 välillä vaihtaa antennia tai vaimen­ninta tai vahvistinta päälle ja pois, siinä käy melkoinen releen naputus. Hil­jaisessa huoneessa se voi häiritä, mutta tuskin erottuu autossa Raptorin alta. Ei siis aiheuttane isompia ongelmia.

     Valitut Palat

     Icom on luonut toistaiseksi markki­noiden toiseksi laajakaistaisimman skan­nerivastaanottimen (AOR 3000:n jälkeen). Lisäksi se on kohtuuhintainen (Suomen hintoihin yleensä verrattuna) ja tulee varmasti senkin vuoksi leviämään laajal­le. Jostain syystä skannereiden kehittä­minen vaikuttaa pahasti lähes ns. nolla­summa­peliltä. Kun onnistutaan kehittä­mään uusia, hyviä ominaisuuksia, niin samalla joku muu puoli kärsii ainakin jossain määrin.
     Tässä plussat ja miinukset:

+hyvä herkkyys
+laaja taajuusalue
+muisteja lisätty
+search-pankit
+nopeus
+muistien tyhjennys
+signaalimittari

-huono signaalinsietokyky
-SSB puuttuu
-releiden naputus

+/- N-liittimet
+/- 3 antenniliitintä
+/- hinta 4450 markkaa

     Icom IC-R100:n lainasi Skannerin testiin vastaanottimen maahantuoja, Ura­nus-Tuonti Oy Lapualta. Toimitus lausuu kiitokset.          
 

          Kokoihme Icomilta:

             Icom IC-R1F

     Alkusyksystä 1990 saatiin Suomeen ensimmäiset kappaleet Icomin uutta käsi­skanneria IC-R1, jonka maahantuoja Ura­nus-Tuonti Oy on tyyppihyväksyttänyt      m­erkinnällä IC-R1F niinkuin Finland.
     Uutta vekotinta on kehuttu "sen­saatiomaiseksi" jo ainakin vuoden ajan. Merkkinoille tulo myöhästyi tiettävästi sen takia, että ensimmäisistä malleista löytyi pahoja fiboja, eikä Icom halunnut pilata mainettaan laskemalla markkinoil­le keskeneräisiä tai ainakaan huonolaa­tuisia tuotteita. Miten hyvin Icom sit­ten onnistui? Sen kertoo teille Skanne­ri.

     Maailman kaunein skanneri?

     R1 on tosi pieni. Sen korkeus on vain 102,5 milliä, leveys 49 ja syvyys 35 milliä. Laitteen mukana tuleva patuk­ka-antenni on vain 16 senttiä pitkä,      m­utta se on silti paljon korkeampi kuin koko muu laite. Ota mitta käteesi ja ih­mettele: tämä laite lähes hukkuu käteesi ja on siten taatusti maailman pienin kä­siskanneri.
     Painoa kertyy vain 280 grammaa,      va­ikka Icomin sisällä ovat jo valmiina 7,2 voltin akut. Vastaanotin on pääosin tyylikkään musta ja osin harmaa.
     Laitteen päällä ovat kohinasalpa- ja äänenvoimakkuuspotikat, sekä manuaa­li-VFO. Lisäksi yläkertaa koristaa 50 ohmin BNC-liitin antennia varten, sekä kumitulp­pien suojaamat reiät ulkopuolis­ta verk­kolaitetta/laturia, ylimääräistä kaiu­tinta ja nauhuria varten. Ylimääräi­sen kajarin liittimen voidaan liittää vaihtoehtoisesti kuulokkeet/kuuloke. Ta­kapuo­lelle voidaan kiinnittää sii­sti me­talli­nen (ei muovi­lelu) vyöklipsi.
     Pohjaa suojaa irroitettava muovile­vyke. Sen tilalle voidaan napsauttaa      ki­inni akkupakki (BP81-85 tai 90), jol­loin toiminta-aika tietysti pitenee. Kun ulkoinen akkupaketti on kytkettynä kiin­ni, laitteen omat sisäiset akut kytkey­tyvät pois päältä. Akkujen lisäksi myös monet muut Icomin VHF-UHF-amatööritrans­ceive­reiden lisävarusteet käyvät R-ykkö­seen­kin. Kieltämättä käytännöllistä.

     Skannerin naamapuolella on 3 x 1,5 sentin LCD-näyttö, 16 kumipäällysteistä näppäintä ja niiden väliin jäävä kaiu­tin. Vastaanottimen molemmilla sivuilla ja näytön vieressä on muutamia käyttö­näppäimiä, joiden lisäksi oikealle si­vulle voidaan kiinnittää kantohihna.
     Näyttö on selkeä, mutta sitä on      ka­tsottava aika jyrkässä kulmassa al­haaltapäin parhaan tuloksen saamiseksi. Oikean sivun kytkimellä päälle napsau­tettava vihreä taustavalo on erinomai­nen. Etupaneelin vasemmassa yläkulmassa on vihreä ledi, joka syttymisellään       oso­ittaa kohinasalvan avautuneen.
     Näin pienessä laitteessa on näppäi­metkin täytynyt tehdä pieniksi. Siitä huolimatta näppäintuntuma on kohtuu hyvä ja näppäilyvirheiden määräkin aika pie­ni, sillä näppäimet ovat kuitenkin toi­sistaan rii­ttävän kaukana. Ongelmia voi lähinnä aiheuttaa se, että näppäimet ko­hoavat ympäröivästä pinnasta esiin vain hyvin vähän. Muuten kuin paljain kätösin on tur­ha kopeloida tätä laitet­ta.
     Kaiutin on erittäin pieni ja pie­neen tilaan ahdettu, niin siitä huoli­matta laitteesta lähtee "hirveä metak­ka". Audiotehoksi väitetään 150 mWattia. Väittäisin että ääntä lähtee varmasti enemmän ku­in vaikka Bearcatin kaks'sata­sesta. Riittää hyvin autossakin.
     Icom IC-R1F on jämäkkää työtä sekä sisältä että ulkoa. Hyvin viimeistelty ja todella turvallisen tuntuinen kädes­sä. Sisäpuolelta ei muuten tyhjää tilaa löydy... Icom on luonut selkeästi maail­man kauneimman skannerin!
 
     Mitä se tekee?

     Icom skannaa aukottomasti taajuus­aluetta 100 KHz - 1300 MHz. Tässä on si­ten maailman laajakaistaisin käsiskanne­ri. Modet ovat AM, NFM ja WFM. SSB siis puuttuu tästäkin vastaanottimesta, vaik­ka laite kattaakin HF-bandit.
     Taajuudenvalintastepit ovat 0.5,5,   ­8,9,10,12.5,15,20,25,30 ja 50 KHz. Taa­juudenvalinta onnistuu joko suoraan näp­päimistöllä tai manuaali-VFO:lla. VFO on lähes samanlainen kuin Fair Mate HP-100:  ssa (eli AOR1000:ssa). Siis portaallinen ja hidas, mutta hyvä olla olemassa.

     Icomin mukana tulee antennipatukan, vyöklipsin ja rannehihnan lisäksi eng­lanninkielinen ohjekirjanen ja verkkola­turi. Käyttöohje on tehty samalla muo­tilla muiden Icomin lähivuosien käsiko­neiden kanssa: selkeä ja asiallinen.      Suomenkielisiä ei huomioida, joten kie­li­tai­dottomat älkööt vaivautu­ko.
     Sisäisten akkujen ja pohjaan kiin­nitettävien lisäakkujen lisäksi Icomiin voidaan virtaa syöttää myös yläpään DC-reiästä. Laitteen mukana tulevan laturin lisäksi virtalähteeksi kelpuutetaan 6-16 voltin DC-virtalähde tai auton akku.      Va­staanotinta voidaan käyttää myös la­dattaessa. Sisäisillä akuillaan Icon      sk­annasi noin 3 tuntia ennen kuin varoi­tusmerkki B syttyi. Jos laitteelle ei tästä vaatimuksesta huolimatta anneta sähköä, se protestiksi sammuttaa itsensä jonkin ajan kuluttua. Lisäakuilla toi­min­ta-aika voidaan ve­nyttää moninkertai­sek­si. Ää­nenvoimakkuus täysillä laite vie virtaa lähes 300 mA. Icomis­sa on      ku­itenkin v­irransäästö­toiminto, jol­la vir­rankulutusta voidaan huomatta­vasti vä­hentää.
     Skannaustoiminnoiltaan R1 on lähes samanlainen kuin Skannerissa 11 esitelty R-100. Muisteja on samaan tapaan 100      ka­ppaletta, joista 20 kpl automaattisen muistiintallennuksen käytössä. Lisäksi käytettävissä on 10 search-pankkia. Sa­moin käytössä on R-satasen tavoin useita erilaisia skannaustapoja. Skannausnopeus on mukavat 20 kanavaa sekunnissa, mikä näillä muisteilla riittää hyvin. Nopeut­ta voidaan haluttaessa pienentää (kuka haluaisi ja miksi?). Myös normaali delay löytyy, tosin ei ennakkoasetuksena.
     Skannauksen hyvistä puolista mai­nittakoon erityisesti taajuusalueen se­lailussa käytettävä automaattinen löy­dettävien taajuuksien muistiinkirjoitus. Samoin voidaan kehua mahdollisuutta       ase­ttaa ei-toivotut taajuudet/kanavat lock-outtiin muistipaikkojen skannauksen lisäksi myös searchissä.
     Myös R-ykkösessä on LCD-näytössä signaalimittari. Se on toteutettu mata­lilla palkeilla, joissa on S-lukemat nu­meroin. Signaalimittaria tarvitaan skan­nerissa, hyvä Icom!
     Icom R-ykkösen näyttö saadaan tes­tattua eli ­täyteen seuraavin toimenpi­tein:
1. Virta pois
2. Paina yhtäaikaa näppäimiä F ja TS ja      kytke virta päälle.

     100 KHz - 30 MHz

     Taajuudella 100 KHz Icomin sinkku­mittari näyttää lukemaa S=5, vaikka ko­hinaa lukuunottamatta ei mitään kuulu­kaan. Vitosena se pysyy aina 300 KHz      sa­akka, mistä ylöspäin mittari väittää signaalinvoimakkuudeksi S= 7-8 aina kun kohinasalpaa raotetaan. Miten lienee      mi­ttari kalibroitu? (Tosin VHF-UHF:llä mittari­ tuntuu näyttävän aika lailla oi­kein.) Kyllä Icomilla­kin kaikkein voi-    m­ak­kaimmat asemat kuuluu myös HF:llä, mu­tta niitä on tosi vähän. Pitkät- ja kes­ki­aallot on aika lailla toivottomat, mu­tta SW:llä vielä kuunte­lee BBC:tä jot­en­kin esimerkiksi 15070 KHz:llä.
     HF:llä Icomille on turha työntää oman patukan sijaan liian hyvää anten­nia. Esimerkiksi 100 metrin lanka on jo liikaa signaalinkestolle ja vastaanotin tukkeutuu. Parempaan tulokseen päästään pitelemällä antennin langanpäätä parin millin päässä BNC-liittimen keskustasta.      No mitäs HF:stä, ei skanneria sitä varten ostetakaan... (miksi se siis on tähän ympätty?)

     VHF-UHF

     Skannerina R1 on varsin selkeä ja kohtuullisen helppokäyttöinen. Normaalia monimutkaisemmin toteutettujen skannaus­toimintojen takia R1 ei ehkä ole niin käyttäjäystävällinen kuin Bearcatit,      A­OR:t, yms. Icomit on muutenkin suunnat­tu jossain määrin pidemmälle ennättä­neille harrastajille. Voisi myös käyttää sanaa monipuolinen.
     Herkkyysarvoiksi ilmoitetaan seu­raavat:

 AM 25-905 MHz:  0.79 uV
NFM 25-905 MHz:  0.4  uV
WFM 25-905 MHz:  3.16 uV

     Kuuntelutestissä Icomia verrattiin useisiin vastaanottimiin, sillä sattu­malta testipaikalla oli käytettävissä samaan aikaan useita skannereita (AOR­2515, Bearcat 200, Jupiterit, Handic      1­600 ja Icom R-100) samoilla antenneil­la.

     VHF-ilmailubandilla eli AM:llä R1 ei jäänyt muista jälkeen herkkyy­dessä. Sen sijaan NFM:llä R1 on kautta linjan hiukan epäherkempi kuin esimer­kiksi R-100. Kuunneltaessa samaa viran­omaisten tukiasemaa 170 megan tuntumassa samalla paikalla ja samalla antennilla R1 hävisi R-sataselle noin 2 S-yksikköä. Ero esim. Bear­cattiin ja Jupitereihin ei ollut      m­erkit­tävä. UHF:llä kuten 70 sen­tin ama­tööri­bandilla R1 on jopa vähän herkempi ja kuuntelee aika sujuvasti jo omalla an­tennillaan.
     Leveällä FM:llä eli ULA-aaltoaluet­ta kuunneltaessa R1 häviää herkkyydessä. Esimerkiksi 1,5 kilometrin päässä si­jaitsevan täkäläisen paikallisradion 200 wattisen lähettimen kuuntelu oli mahdo­tonta... Syynä tähän tosin olivat osit­tain Icomin eräät muut ominaisuudet,      jo­ihin palaamme kohta.
     R-ykkösenkään osalta ei suuren taa­juusalueen ja monien hyvien ominaisuuk­sien ahtaminen yksiin (hyvin pieniin) kuoriin ole täysin onnistunut. Skanne­rissa nro 11 puhuttiin jotain ns. nolla­summapelistä uusien skannereiden kehit­telyssä ja samat sanat voidaan lausua myös R-ykkösestä.
     Kunnon VHF-UHF-skannailussa R1 on hyvä kone maaseudun miehille. Kaupungis­sa kä­yttö rajoittuu lähinnä off-busi­ness-aik­oihin, eli viikonloppuun ja il­toihin. R1 ei ke­stä kaupunkialueen vah­voja si­gnaaleja. Vahvat tukiasemat tulee pau­kkuuen pi­tkin bandeja. R-ykköstä ei saa kaupun­gi­ssa pitää oman patukka-an­tennin­sa kan­ssa mi­ssään mu­ussa ku­in pys­tyasen­nos­sa. Muu­ten ­on kaikki toi­vo men­nyttä, si­llä an­tennin kal­lis­tuessa pää­se­vät YL­E:n vaa­ka­pola­ri­soidut lä­het­teet sel­laiseen yli­valta-a­semaan, e­ttä unoh­deta­an skan­nai­lu. YLE tulee tä­llöin läpi lu­kemat­tomil­la taa­juuksilla muual­lakin    ku­in UL­A:lla. Vahvojen lähettimien u­lot­tu­mat­tomissa maaseudulla ei läpilyön­ti­on­gelmaa ole. 

     Samoin vahvassa signaalikentässä osoittautuu R1:n selektiivisyys huo-      no­ksi. Vahva signaali levittäytyy molem­mille puolilleen satoja kilohertsejä. Esimerkiksi paikallinen viranomainen      (antenni sijaitsee noin 2 kilometrin      p­äässä) ta­ajuudella 1­70.150 MHz NFM tu­lee täysin luettavasti (S=2-3) vielä      alapuolella taajuudella 169.925 MHz ja yläpuolella aina 170.300 MHz saakka!      Ka­istanleveys NFM:llä luokkaa 300 KHz... puhu siinä sitten selektiivisyydestä. Näin pahaa läpilyöntiä viereisille kana­ville en ole vielä havainnut missään      te­staamassani skannerissa. Kauempana      vo­imakkaista lähetteistä tämäkin ongelma on tosin voitettu.

     Autokuuntelua

     Itse autosta ei R1 ota mitään häi­riöitä. Sen sijaan edellä kerrotut läpi­lyönti- ja selektiivisyysongelmat eivät autoon sijoittamalla häviä. Kaupungissa on parempi laittaa skanneri kiinni ja aukoa konetta vähin erin taajama-merkin ohit­tamisen jälkeen.
     R1:n ensimmäinen välitaajuus on      266.7 - 266.7095 MHz ja vasta toinen se 10,7 MHz. Tämän takia R1 on kohtuu tur­vallinen liikenteessä. Turvallisuutta parantaa myös muistien tyhjennysmahdol­lisuus. Tarvittaessa tyhjennä muistit näin:

1. Käännä virta pois päältä.
2. Paina yhtäaikaa näppäimiä F ja CL ja      käännä samalla virta päälle.               
     Mitä tuli sanottua

     Icom IC-R1F maksaa Suomessa 3490 markkaa. Tähän hintaan saat seuraavat plussat ja miinukset:

+ signaalimittari
+ 100 muistia
+ 10 searchpankkia
+ skannausnopeus
+ pienuus, kauneus ja tyyli
+ muistien tyhjennysmahdollisuus
+ laaja taajuusalue
+ automaattinen muistiintallennus
+ lock-out searchissä

- huono vahvojen signaalien kesto
- huono selektiivisyys
- SSB puuttuu
- LW,MW ja SW turhia, koska suorituskyky    näillä alueilla on huono

     Suosittelemme peltotöihin, metsälle ja kala­kaveriksi. Icom IC-R1F on hyvä vekotin myös siinä tapauksessa, että ha­luat aina ja kaikkialla pitää skannerin mukanasi. Pääsääntöisesti ei sovellu ur­baaniin elä­mään.

     Lukijan testi:

     Icom IC-R8500

   Seuraava testijuttu on tullut toimitukseen avustajaltamme Nurmeksesta. Perusteellisempi testiartikkeli mittaustuloksineen saadaan Skanneriin myöhemmässä vaiheessa.

   Icomilta on tullut markkinoil­le uusi liikennevastaanotinmalli IC-R8500.
   Laite kattaa taajuusalueen 0,1 - 1999,99999 MHz. Modevalikoima on runsas ja sisältää eri kais­tanleveyksiä AM:lle ja FM:lle. CW-miehille on lisäfiltteri optiona.
   Vastaanotin on suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin IC-R7000, mutta hieman pidempi. Laitteen kotelo on mustaksi maalattua peltiä. Etupaneeli on mustaa muovia. Käyttöpotikat ja kuminäp­päimet on käytön kannalta loogi­sesti sijoitettu. Vastaanotin ei ehkä ulkonäöltään ole niin ammattimaisen näköinen kuin seitentonninen, sillä se suosii nykyistä muotia pyöristettyine muotoineen.
   VFO-pyörä on portaaton ja nopea käyttää. Sillä hoidetaan myös SET-valikon käyttöä. Siihen sisältyy esimerkiksi näytön himmennyksen toiminta. Himmennys on kaksiportainen: himmeä tai kirkas.
   Signaalimittari voisi olla suurempi. Laitteen mukana tulee 44-sivuinen englanninkielinen manuaali ja virtajohto, jossa on kaksinapainen virtaliitin. Mukana on myös pussi, jossa on kolme kappaletta sulakkeita, kiinnitys­ruuveja ja pari RCA-liitintä.
   Sisäistä verkkolaitetta ei ole, vaan virta on syötettävä ulkopuolisesta 13,8 voltin DC-virtalähteestä. Kaiutin on sijoitettu yläkanteen, mutta sen voi halutessaan vaihtaa alakan­teen. Sinne on varattu kiinnitys­paikka.
   Äänenlaatu ja -voimakkuus ovat OK, tosin tämän kokoluokan laitteessa audioteho voisi olla suurempikin.

Action

   HF-vastaanotto-ominaisuuksista ei ole tingitty. Kuuntelukokemuk­sen perusteella herkkyys on kauttaaltaan kunnossa, eikä häviä esimerkiksi vertailulaitteena olleelle IC-735:lle.
   Myös VHF- ja UHF-alueilla herkkyyttä löytyy. Esimerkiksi kahdella metrillä kuuluu ihan luettavasti amatööriripiitterit Kuopiosta, Iisalmesta ja Pihtipu­taalta GP-antennilla. Jos on vähän keliä, niin lähipaikkakun­tien viranomaistuet tulee muka­vasti.
   En ole havainnut vastaanotti­men yliohjautumista tai harhoja HF:llä ulkoantennilla. Myöskään läpilyönti- tai häiriöongelmia ei ole ollut.
   Ala-VHF on tosi puhdas. YLE-räiskeitä Uniden Bearcat UBC-200XLT:n tavoin ei ole. Tosin täällä Nurmeksessa ei ole kovin paljon erittäin voimakkaita lähetteitä VHF- tai UHF-alueilla.
   ULA-alueella kaistanleveys voisi olla kapeampi, jotta asemat eivät kuuluisi liian leveältä. Jotkut voimakkaat ULA-lähetteet voivat kuulua heikosti myös muilla kuin varsinaisella lähe­tystaajuudella.
   Selektiivisyys on kunnossa. Läheinen KAUHA 146,325 MHz tulee omaan kahden metrin GP-antenniin 9 + 30 dB. Viereisillä kanavilla se hieman nostaa signaalimitta­ria, mutta ei riitä avaamaan kohinasalpaa.
   Pitkä- ja keskiaaltoalueiden perusteellisempi kuuntelu on vielä tekemättä. Kuunnelta­essa HF-lanka-antenneilla kaikki kuunneltavissa olevat eurooppa­laiset asemat tulevat siinä missä muillakin amatööririgeillä.
   Skannausnopeus 40 kanavaa sekunnissa on riittävä. Kätevä ominaisuus on skannausnopeuden ja viiveen (3-18 sekunttia) manuaa­linen säätö. Taajuuslukkiutumi­sessa en ole havainnut ongelmia.
   IC-R8500 on todella mukava lisä omalle laitepöydälleni. Ostohaluja voi kyllä hillitä Suomessa yli kymmenen tuhannen markan hinta...

          Skanneri testaa:

           Icom IC-R7000

     Icomin lippulaivasta R-7000 oli ai­koinaan lukijan testi vanhassa Skanneris­sa numero 4. Vastaanottimelle asetettavat vaatimukset ovat noista ajoista muuttu­neet paljonkin, min­kä johdosta Skanneri otti vanhuksen uu­teen­ testiin. Testattu yksilö oli täy­sin modifioimaton, eikä tässä jutussa oteta kantaa siihen miten modifioinnit muutta­vat laitteen sopivuut­ta minkäkin­laiseen käyttöön. Modifioidun version toimintaan ja soveltuvuuteen pa­laa­mme myöhemmin eri testin merkeissä.

     Kokoa ja näköä

     R-7000 on kasattu samoihin kuoriin kuin sen HF-sisarvastaanotin R-71. Syvyys on noin 27, leveys 28 ja korkeus 11 sent­tiä. Kotelo on erittäin jämäkkä tumman har­maa/­vihreä metallikoppa. Painoa ker­tyy 8 kiloa. Pohjassa on kumijal­kojen lisäksi ripa laitteen kallistamista var­ten. Va­semmassa sivussa on kantohihna ja oikeas­sa sivussa kumijalat maahan las­ke­mista varten.
     Etupaneelissa on 39 eri painikkeen ja kuuden potikan lisäksi myös i­so VFO-virityspyörä (nupista ei voi­da puhua kun läpimitta on viitisen sent­tiä), viisaril­la toteutettu sig­naalimit­tari ja kaasu­purkausnäyttö. Etulevystä löytyy myös reiät kuu­lokkeille ja nauhurille.
     Icomin kaiutin on laitteen yläpellin alla. Peräpeilistä löytyvät antenni- ja verkkojohtoliittimen lisäksi mm. USB/LSB-valintakytkin, FM-kaistaleveydenvalinta­kytkin, maadoitusliitäntä, lisäkaiutin­liitäntä, 2 remote-liitäntää ja 10,7 MHz:n IF-ulostuloliitäntä.

     Moneen menoon

     Icomin varsinainen taajuusalue on 25 MHz - 1 GHz. Nappia painamalla saadaan päälle 1 GHz-konvertteri, joka tuo käyt­töön toisen taajuuskaistan 1,025 GHz - 2 GHz. Icom ei siis ole TÄYSIN aukoton, vä­listä jää pois pieni kaista 1 GHz - 1,025 GHz.

     Vastaanottimen modulaatiolajit ovat AM, NFM (kapea FM), WFM (leveä FM), USB ja LSB. Kapean FM:n kaistanleveydeksi voidaan valita joko 6 tai 15 kHz ja le­veälle vastaavasti 15 kHz tai 150 kHz.  NFM:llä 15 kHz:n leveys on yleensä sopi­va, kapeampaa tarvitsee lähinnä kuunnel­taessa radioverkkoja joiden kanavaväli on pienempi kuin 25 kHz (esim. PR27-puheli­met ja NMT900). WFM:llä 15 kHz on liian kapea, ohjelmasta ei enää saa selvää. 150 kHz sopii ns. tavalliselle kuuntelijalle yleisradiokuunteluun, mutta FM-DX-kuunte­lijalle se on liian leveä. FM-FX-käyttöä varten 150 kHz-filtteri tulisikin vaihtaa kapeampaan.
     R-7000:n askellusvaihtoehdot ovat 0.1, 1, 5, 10, 12.5 ja 25 kHz. Nopean VFO:n ansiosta muita ei jää kaipaamaan. Halutun vaihtoehdon valinta suori­tetaan kierto­kytkimellä. Skan­naus/et­sintänopeus voidaan valita por­taattomasti kiertopoti­kalla. Nopeim­mil­laankin skan­naus etenee vain noin 8 kana­vaa/hyppyä sekunnissa. Laite on siis aika hidas var­sinaiseen skan­naus­käyttöön.
     Icomissa ei ole lainkaan ns. perin­teistä viive­toimintoa (delay). Sen sijaan on 4 pysäy­tysvaihtoehtoa. 1) Laite jatkaa skannaus­ta heti kun lähete loppuu. 2) Laite kuun­telee taajuutta jolle se pysäh­tyy 5 se­kunttia riippumatta siitä onko sillä enää lähetettä vai ei. 3) Kuten kohta 2, mutta aika on 15 sekunttia. 4) Laite pysähtyy ensimmäiseen lähetteeseen, eikä jatka skannausta ilman lisänäppäi­lyä. "Normaalin" viiveen puute tekee Ico­mista skan­nailijan kan­nalta jossain mää­rin är­syttä­vän.
     Kuuntelutaajuuden valinta Icomissa tapahtuu joko erinomaisella viritys­pyö­rällä (paras VHF-UHF-vastaanottimista löytyvä) tai suoraan numeronäppäimillä. Vastaan­ottimessa on 99 muistipaikkaa, mitä voi­daan pitää kohtuullisena määränä.
     Icomissa on tavallaan 6 erilaista skannaustapaa. Memory Channel Scan tar­koittaa normaalia skannausta jossa vas­taanotin käy läpi muistipaikoilla talle­tettuja taajuuksia. Vastaavasti Program­med Scan tarkoittaa normaalia etsintää kahden sisään ohjelmoidun taajuuden vä­liltä (search).

     Priority Scan on eräänlainen köyhän miehen versio normaaliskannerin priori­tystä eli etuoikeutetusta kanavasta. Ero­na on se, että Icomin priority ei toimi normaaliskannauksen yhteydessä. Icomin priorityssä laite asetetaan kuuntelemaan jotain taajuutta. Kun sitten priority scan laitetaan päälle laite pomppii edes­takaisin näyttöön asetetun taajuuden ja priority-paikalle asetetun taajuuden vä­lillä.
     Selected Mode Scannissa Icom skannaa niitä muistipaikoilla olevia taajuuksia joilla on tietty, haluttu mode. Kun esi­merkiksi halutaan kuunnella vain ilmai­lua, laite voidaan laittaa skannaamaan pelkästään niitä muistipaikkoja joiden mode on AM.
     Selected Memory Scannissa Icom skan­naa vain niitä muistipaikkoja, jotka on erikseen "merkitty" Selected Memory Scan­nin alaisuuteen. Esimerkiksi kaikista muistipaikoista voitaisiin merkitä kaikki muistissa olevat poliisin kanavat, jol­loin halutessa voidaan saada laite skan­namaan pelkkiä poliisikanavia.
     Kuudes ja viimeinen skannausmuoto on Auto-Write Memory Scan. Tässä skannaus­muodossa Icom käy läpi sisään ohjelmoitua etsintäaluetta (Memory Scan) ja tallettaa löytämänsä taajuudet automaattisesti mui­stipaikoille 80-99. Kun muistit tulevat täyteen, vastaanotin lopettaa skannaukset ja seuraavaa kertaa varten ne on tyhjen­nettävä. Erittäin näppärä toiminto. Näin voi vaikka työttömyyskorvauksia nostamaan lähtiessä jättää Icomin pyörittämään jo­tain kiinnostaa taajuusaluetta ja kun tulee Alkon kautta kotiin näkee Icomin muistipaikoilta millä taajuuksilla on ollut liikennettä. Laite ei myöskään py­sähdy samalle taajuudelle (esimerkiksi samaan harhaan) kahdesti.
     Icom R-7000 oli uskoakseni ensimmäi­nen VHF-UHF-harrastusvastaanotin, jossa oli antenniliittimenä N. Sittemminhän on N-liitintä käytetty mm. Icom R-100:ssa ja Shinwassa. Liitintä voidaan kritisoida sen kalleu­den ja hankaluuden takia, mutta se todel­lakin on vähähäviöi­sempi kuin muut ylei­sesti käytettävät liitintyypit. Joku BNC R-7000:n perässä saattaisikin tun­tua lelul­ta...

     Vastaanottimen signaalinvoimakkuutta osoittava viisarimittari on osoittautunut erittäin tarkaksi ja luotettavaksi. 7000 on oikeastaan ainut VHF-UHF-vastaanotin, jonka mit­tarilla voidaan todella mitata kentänvoi­makkuuksia. Mittarin valaistus on muuten useimmilla ensimmäinen remontin kohde, sillä ilman dimmeriä polttimolle tulee liikaa jännitettä ja se kä­rähtää ennen pitkää.
     Icomin näytössä on valkoiset numerot mustalla pohjalla. Mode-, muistipaik­kanu­mero- tms. tiedot on toteutettu valkoi­silla ja punaisilla merkeillä. Näyttö on selkeä ja riittävän tarkka (taajuusnäyttö 100 Hz:n tarkkuudella), mutta dimmer pää­llä punaisista merkeistä saa selvää vasta aika läheltä katsoessa.
     Vastaanottimessa on sisäänrakennettu verkkolaite, eli erillistä poweria ei tarvita. Virtajohto seinään ja olet kuu­lolla. Liitäntää 12 voltille ei ole, vaan se on tarvittaessa rakennettava.
     Muista Icomin ominaisuuksista mai­nittakoon -20 dB:n vaimennin, Noise Blan­ker, näytön himmennys (dimmer) ja VSC (Voice Scan Controll). Vaimenninta ei juuri tarvitse, enkä ole keksinyt NB:lle­kaan käyttöä. Näytön himmennys on ihan hyvä, mutta sen sijaan VSC eli äänen/mo­dulaation tunnistava skannaus ei toimi.
     Lisävarusteina Icomiin on saatavissa itse Icomin valmistamana mm. langaton kaukosäädin ja puhesynte­ti­saattori, joka kertoo kuunneltavan taa­juuden englannik­si. Muilta pajoilta on lähtöisin mm. HF-konvertteri.

     Bandia höyläämään

     Heti aluksi on syytä uudestaan tode­ta, että skannerivastaanottimeksi Icomin skannausnopeus on hidas ja viivetoiminto aivan onneton. Muistipaikkoja on kohtuul­lisesti, skannaustoiminnot ovat hyvät ja taajuusalue on muhkea.
     Monitorointivastaanottimeksi Icomis­sa on erinomainen signaalimittari, hyvä VFO-taajuusvalinta, erinomainen modevali­koima ja tarkka taajuusnäyttö (100 Hz).
     Icomin mukana tulee selkeä ja hyvä englanninkielinen käyttöohjekirje, joka selostaa kaikki toiminnot melkeimpä "rau­talangasta vääntämällä". Hyvän manuaalin ansiosta (tai siitä huolimatta) vastaan­otin on helppo ohjelmoida ja käyttää.

     Käyttöä helpottaa myös se, että kun­kin nappulan takana on vain yksi toi­min­to. Kun halutaan laitteen tekevän jo­tain sii­hen riittää yksi painallus, eikä käyt­tä­jän tarvitse edetä haluamaansa toi­min­toon lukuisien eri vaiheiden ja taso­jen kautta kuten monissa muissa lait­teissa joutuu tekemään. Esimerkkinä mainittakoon moden vaihto. Joissakin radioissa valit­taessa vaikka NFM-mode joutuu nappulaa painelemaan useita kertoja ja käymään läpi kaikki eri vaihtoehdot kunnes ruu­tuun putkahtaa se oikea. Icomissa on joka modelle (paitsi osittain LSB/USB-vaihto) oma nappula, jolloin haluttu mode saadaan yhdellä painalluksella.
     Aiemmin ns. tavanomaisia skannereita käy­ttänyttä saattaa aluksi hidastaa Ico­min erilaiset nimitykset ja erilainen toimin­talogiikkaa moniin muihin skanne­reihin verrattuna.
     Icom IC-R7000 on Suomessa THK:n tyy­ppihyväksymä ja mittaustemme mukaan lait­teen vuotosäteily onkin erittäin pientä 1 GHZ:n konvertteria lukuunottamatta. Kun konvertteri on päällä, Icomin vuotosätei­ly on 1700 mikrovolttia. Seu­raavassa tau­lukossa vuotosäteily­mittaus­tulokset (mik­rovoltteja). Vertailu­laittei­na AOR:t 2002 ja 3000.

MHz    Icom     2002     3000
--------------------------------
 50    260      1970      180
120    250      1250      270
160    240      1070      150
300    230      2050      220
460    240      1120      260
920    130       780      160

     Herkkyysmittaukset kertovat puoles­taan Icomista seuraavaa:

MHz    Icom    2002    3000   
-----------------------------
 30    0,63    0,89    1,12
 50    0,25    0,50    0,28
 70    0,25    0,22    0,25
100    0,50    0,89    0,79
120    0,63    1,00    1,00
145    0,25    0,25    0,25
160    0,28    0,20    0,22
170    0,25    0,22    0,22
300    0,18    0,20    0,20
400    0,20    0,22    0,22
420    0,18    0,22    0,22
435    0,20    0,20    0,22
460    0,16    0,22    0,22
890    0,32    0,25    0,28
920    0,32    0,25    0,28
950    0,28    0,32    0,20

     Herkkyyden suhteen Icom IC-R7000 on parhaasta päästä ja kamppailee tasapäi­sesti mm. herkäksi tunnetun AOR 2002:n kanssa. Herkkyyden suhteen Icom kelpaa yhtä hyvin skanneri- ja monitorointivas­taanottimeksi. Herkkyyttä 1 GHz:n yläpuo­lella emme saaneet mitattua, mutta herk­kyys tuntui tippuvan aika pahasti kysei­sellä alueella alle gigan taajuuksiin verrattuna.
     Vastaanottimen selektiivisyys on hyvä. Kaukohaku, ARP tai muut vahvat sig­naalit eivät kykene häiritsemään viereis­tä kanavaa. Parin kilometrin päässä oleva KAUHAn tuki (146,325 kHz) tuli kuuntelu­paikalla signaalimittarin mukaan S=9 +28 dB, mutta ei pystynyt kummallakaan vie­reisellä kanavalla avaamaan kohinasalpaa tai nostamaan mittaria.
     Vahvojen signaalien ja häiriönkes­ton suhteen Icom IC-R7000 on paras tes­taamis­tani VHF-UHF-vastaanottimista. Ero seu­raavaksi parhaisiin on erittäin sel­keä, mikään muu laite ei pääse lähelle­kään. Icom soveltuu erinomaisesti myös kaupun­kikuuntelijalle tai muuten vahvojen sig­naalien läheisyydessä asuvalle. 
     Täysin häiriötön ei Icomkaan ole. Sieltä täältä löytyi muutamia heikkoja moduloimattomia kantoaaltoja, joiden al­kuperä jäi hämärän peit­toon. Ne olivat ehkä jonkinlaisia birdieitä, vaikka ne saatiinkin peitottua kohinasalpaa kääntä­mällä. Icom kestää tieto­konet­ta kohtuul­li­sen hyvin, mutta heikko­ja (alle S=2) häi­riöi­tä löytyi sil­ti NFM­:­lläkin. WFM ja AM ovat tieto­konehäiri­öil­le huomattavasti alttiimpia.
     Varsinaisia radiolähetteiden aiheut­tamia räiskeitä, harhoja tai muita häiri­öitä ei mainittavasti löydy NFM:llä ja AM:llä. WFM:llä saattaa läheinen YLE:n masto muistuttaa olemassaolostaan myös muilla kuin varsinaisilla taajuuksillaan varsinkin alkuperäistä 150 kHz:n filtte­riä käytettäes­sä.
     Vastaanottimen kohinasalpa toimii erinomaisesti, sen sijaan ns. äänen tun­nistava skannaus ei oikeastaan toimi. On tietysti hyvä että vastaanottimessa on myös SSB, vaikka sen käyttö on hyvin vä­häistä VHF-UHF-alueilla radioamatöörejä lukuunottamatta. Kai­uttimen äänenlaatu ja -voimak­kuus rii­ttä­vät hyvin, enkä itse ole lisä­kai­utinta kai­vannut.
     Vastaanottimen toiminta (siis toi­minta, ei toiminnot) on hyvin suunni­teltu ja laite on huolellisesti valmistettu. Kotelo ja sisäiset suojaukset ovat pa­ras­ta mitä harrastelijalaitteista löytyy.

     Lyhyesti

     Icom IC-R7000 on erinomainen VHF-UHF-monitorointivastaanotin kaikkiin olo­suhteisiin ja kuuntelupaikkoihin. Tässä suhteessa jopa kallis hinta (noin 9500 mk viime aikoina) on jotenkin puolustelta­vissa erinomaisen suorituskyvyn takia. Sopii hyvin uusien taajuuksien etsintään (muista myös automaattinen muistiintalle­tus).
     Sanan varsinaisessa merkityksessä skannaajalle Icom on kaksipiippuinen jut­tu. Jos kaupungissa etsii uusia taajuuk­sia, menee useimpien tavallisten skanne­rivastaanottimien kanssa hermot hirveiden harhojen takia. Icom taas vie hermot hi­tauden ja viiveen puuttumisen takia. Kum­pi on pahempi? Jos on tarkoitus kaupun­gissa vain skannata jo ennestään tunnet­tuja taajuuksia, on Icom siihen liian kallis, sillä jo kolmasosa Icomin hinnas­ta riittäisi tarpeen täyttämiseen.
     Taajamien ulkopuolella on häiriöta­so selvästi pienempi ja uusien taajuuksien etsintä käy ns. normaaliskannaajalta myös skannerilla jonka häiriönsietokyky on Icomia huonompi. Sama pätee tunnettujen taajuuksien skannailuun.
     Osta Icom IC-R7000, jos vastaat kyl­lä seuraaviin kysymyksiin:
-tärkein ominaisuus on erittäin hyvä häi­riönsietokyky ja selektiivisyys
-haluan "tutkia" lähetteitä hyvän signaa­limittarin avulla
-haluan sijoittaa reilusti rahaa
(-s..tana kaverillakin on Icomi enkä minä jää huonommaksi)

Hyvää:
-verkkolaite
-kotelo
-mittari
-skannaukset
-selektiivisyys
-häiriönsietokyky
-VFO
-taajuusalue
-modet

Huonoa:
-hinta
-nopeus
-normaalin viiveen puute
-toimimaton VSC

       Keisarin uudet vaatteet:

           Kaiser NFT-1000

     Saksassa tuli kesäkuussa 1991 mark­kinoille uusi käsiskanneri Kaiser NFT-1000, jossa on tuhat muistipaikkaa jaet­tuna kymmeneen sadan muistin pankkiin. Lisäksi uutuudessa on 10 etsintäpankkia ja sen kattama taajuusalue on 8-600 ja 805-1300 MHz. Modet ovat normaalit WFM, NFM ja AM. Ominaisuuksien takia heräsikin heti kysymys: onko tässä taas yksi AOR­1000/Fair Mate HP-100/AE-100-klooni? Sii­nä onkin riittävästi syytä tutkia tätä "Keisaria" tarkemmin, varsinkin kun sitä saa Saksas­ta noin 800 D-markalla.
     Kaiserin muovikotelolla on kokoa 7,5 x 17,5 x 4 senttiä. Laitteen takana ala­osassa on luukun alla akku/patterikotelo, johon tarvitaan 4 kpl 1,5 voltin patukoi­ta. Vasemmassa kyljessä on liitännät 12 V verkkolaitteelle ja laturille. Takana on lisäksi vyöklipsi, joka on tosi heppoinen muovista valmistettuna. Kaiser on nimestä huolimatta tehty Japanissa. Laitteen mu­kana tuli akut, laturi, 2 antennia (VHF ja UHF) ja saksankieliset käyttöohjeet.
     Käsiskannerin päällä on liitännät kuu­lokkeelle ja antennille. Antenniliitin on 50 ohmin BNC. Päällä on myös on/off-kytkin virralle ja valolle, sekä -20 dB:n vaimentimen kytkin. Lisäksi skannerin huipulla on vielä säätimet äänenvoimak­kuu­delle ja kohinasalvalle. Poikkeuksel­li­sesti Kaise­rissa ei ole käytetty kier­ret­täviä po­ti­koita, vaan äänenvoimakkuu­den ja ko­hinasalvan säätö on toteutettu liu­kupoti­koilla! Todella harvinaista uu­sissa jap­siskannereissa.
     Kaiserin näyttö on täysin sama kuin mm. Fair Matessa, mutta käyttönäppäimet on sijoitettu eri tavalla. Mutta kytke­täänpä skanneriin virta.
    
     Sisäistä kauneutta

     Kun Kaiseria ryhtyy käyttämään, huo­maa että sen ohjelmointi-, toiminta- ja käyttölogiikka on täysin samanlainen kuin Fair Ma­tessa. Toiminnot ovat samat lu­kuunottamatta Kaiserista puuttuvaa ma­nu­aali-VFO:ta. Muisteja on saman verran ja stepit ovat samat. Stepiksi voidaan vali­ta mikä tahansa 5/12,5:llä jaollinen luku väliltä 5-995 kHz.

     Äänenvoimakkuus on hyvä ja ääni on selkeä ja hieman metallinen. Välitaajuus ei ole se 10,7 MHz, vaan ensimmäinen vä­litaajuus on taajuusalueesta riippuen 561,225 MHz tai 251­,575 MHz. Laite on kevyt, mutta kote­lo on käteen turhan le­veä eikä ollenkaan yhtä siro kuin Fair Mate tai vaikka Bear­cat.
     Kokeilimme etsintänopeutta 25 kHz:n stepillä. 10 MHz vilahti ohi noin 20 se­kunnissa, eli laite tekee noin 20 hyppyä sekunnissa. Skannausnopeus vaihteli muis­tipaikoilla olevien taajuuksien erotuksi­en (tai oikeastaan hyppyjen pituuksien) mu­kaan välillä 15-20 kanavaa sekunissa.
     Irroitettuamme 3 ruuvia takakantta pitelemästä löytyi si­sältä 2 isoa piiri­levyä. Le­vyjen välissä oli runsaasti joh­dotuksia, en välittäisi ryhtyä laitetta availemaan sen tarkemmin esim. korjaus­mielessä. Kaiser sisältää mm. Toshiban ja Necin komponentteja ja erityisesti pistää silmään runsas pinta­liitoskomponenttien käyttö. Näkemistäni skannereista on Kai­serissa eniten pinta­liitoselektroniikkaa. Sinänsä sisustan työ on siistiä, mutta mistään suojauksis­ta ei juuri voida pu­hua. Joi­ssain skannereissa on suojauspel­tiä käy­tetty kohtuullisesti, tässä ei.

     Ominaispainoa

     Toimintojen suhteen Kaiserissa olisi mahdollisuuksia tosi hyvään laitteeseen. Muistit riittää, modet on OK ja nopeutta­kin on kohtuullisesti. Samoin laitteen käyttö on helpohkoa ja selkeätä. Herkkyys on tärkeä asia ja niinpä perehdyimme sii­hen mitta­laitteiden kera. Oheiset herk­kyystulokset ovat (kuten ai­na) verratta­vissa Skannerin aikaisempien testien mit­taus­tu­lok­siin. Lukemat ovat mikrovoltte­ja.

MHz   R-7000  Kaiser  Fair Mate  UBC-200
----------------------------------------
10             1,59
30    0,63     1,26
70    0,25     0,63     2,51     0,45
100   0,50     0,71     1,26
120   0,63     2,82     7,94     1,59
145   0,25     0,71     2,51     0,50
160   0,28     1,26     7,08     0,45
170   0,25     0,56     3,98     0,56
300   0,18     0,63     1,41
435   0,20     0,56     0,71     0,56
920   0,32     0,63     0,63     0,89

     Herkkyydessä Kaiser häviää selvästi Icom R-7000:lle, kisaa tasavahvahkosti Bearcatin UBC-200XLT:n kanssa ja voittaa sisarskannerinsa Fair Maten. Testaajatek­nikon mukaan syynä Kaiserin ja Fair Maten poikkeuksellisen huonoon herkkyyteen muu­tamilla taajuusalueilla ovat laitteiden omat sisäiset "pöpöt". Huhut kertovatkin että näissä suuren muistikapasiteetin omaavissa skannereissa on tapahtunut pro­sessorin sekoamisia, sillä prosessori toiminee kapasiteettinsa rajoilla. Joka tapauksessa Kaiserin herkkyyttä voidaan pitää normaalina ja riittävänä.
     Kaupunkikuuntelussa Kaiserissa ha­vaittiin voimakkaiden lähetteiden lähei­syydessä varsin sitkeitä harhoja ja häi­riöitä. Esimerkiksi KAUHA (146,325 MHz) räiski yli megan päähän, samoin lä­heiset ARP-tuet. Paikallinen po­liisin tukiasema kuuluu vielä 200 kHz päässä jopa vaimen­nin päällä! Selektiivi­syys vahvassa ken­tässä on siis "vanhan kunnon" moniaalto­radion luokkaa...
     Samaan tapaan kuin Fair Matessa ja AOR2515:ssa myös Kaiserissa on ongelmia taajuuslukkiutumisen kanssa, mikäli kah­den vierekkäisellä muistipaikalla olevan taajuuden erotus on suuri. Useampien me­gahertsien hyppy sai Kaiserin jatkamaan matkaansa signaaliin pysähtymättä. Ongel­ma on voitettavissa paremmalla taajuuksi­en ryhmittämisellä.
     Joskus vaimennin päällä skannatessa Kaiser ei pysähtynyt tiettyyn signaaliin. Vaikka laite pysäytettiin ko. signaalin taajuu­delle, kohinasalpa ei auennut. Mut­ta jos laite asetettiin samalle taajuu­delle vai­mennin pois päältä, niin kohi­nasalpa aukesi ja pysyi auki ja ko. taa­juudella toimiva asema kuului vaikka vai­mennin kytkettiin päälle kesken kuun­te­lun. Taajuuslukkiutumi­nen ei ole "i­dioot­tivarma" heikossa ken­tässä. Asias­sa on kuitenkin myös myönteinen puoli: laite ei searchilla ainakaan aina pysähdy var­si­naisen päätaajuuden ympärillä ole­viin heikohkoi­hin räiskeisiin, vaikka ne ovat­kin kuul­tavissa kun skanneri ase­te­taan/   ­pysäytetään ko. taajuuksille lähetystaa­juuden ylä- tai alapuolella. 

     Kuunneltavalta muistipaikalta tai etsintäpankin taajuudelta voi siirtyä manuaalisesti nuolinäppäimellä ko. taa­juuden alapuolisille taajuuksille, mutta ei ylöspäin. Ikävä fiba suunnittelijoil­ta. Hieman ihmeellisenä asiana mainitta­koon että joko delay (viive) tai hold (pysäytys) on aina päällä. Hold-toiminto sinänsä on näppärä etsittäessä jotain tiettyä taajuutta tietyltä hyvin vähän liikennöidyltä taajuusalueelta. Holdia käyttämällä Kaiser pysähtyy en­simmäiseen kantoaaltoon ja jää siihen "ikuisiksi ajoiksi" vaikka kantis sammuisikin.
     Vaikka Kaiserin välitaajuus ei ole­kaan se vaarallisin 10,7 MHz, päätimme tutkailla skannerin vuotosäteilyä. Luke­mat ovat mikrovoltteja ja verrattavissa aikaisemmin julkaistuihin testituloksiin. 
MHz  R-7000  Kaiser  Fair Mate  UBC-200
---------------------------------------
50    260     530     1200 
120   250    1020     1550       620
160   240     430     1550       420
300   230    1090     2450!!
460   240     410     1100       470
920   130    1220      870      1850
1000          690        

     Kaiserilla vuotosäteilyn määrä vaih­telee huomattavasti eri taajuusalueilla. Se päihittää kuitenkin selkeästi Fair Maten eikä pahasti jää Bearcatinkaan jal­koihin, vaikka ero Icomiin on selvä.

     Nouseeko "Keisari" valtaan?

     Kaiser NFT-1000 on monipuolinen ja monikäyttöinen käsiskanneri. Käyttöä kau­pungeissa ja vahvojen signaalien lähei­syydessä haittaa pahasti huono selektii­visyys ja signaalinkesto. Samoin toimin­nassa ja toiminnoissa on muutamia lapsuk­sia, jotka Kaiser toivottavasti saa kor­jattua jo seuraavassa skannerimallissaan.
     Vaikutelmaksemme jäi että Kaiser käyttää samaa varsinaista prosessoria kuin Fair Mate/AOR1000, mutta ei kuiten­kaan muuten ole sama laite eri kuorissa.  ­Silti Kaiser vahvistaa jälleen epäilyk­siämme että loppujen lopuksi iso osa kai­kista japsiskannereista tulee ­jostain yhdestä ja sa­masta tehtaasta.
 

Hyveet:
+laaja taajuusalue
+tarvittavat modet (myös WFM)
+runsaasti muisteja & search-pankkeja
+nopeahko
+12 voltin käyttömahdollisuus
+selkeä käyttää

Paheet:
-huono signaalinkesto
-huono selektiivisyys
-manuaali VFO puuttuu
-rohjo kotelo
-ongelmat taajuuslukkiutumisessa

        Lopultakin testissä:

           Kenwood RZ-1

     Kenwoodin ainoa skanneriksi luoki­teltava vastaanotin tuli markkinoille 1980-luvun puolivälin jälkeen. Tämä tyy­piltään RZ-1:ksi nimetty kaunokainen ei jostain syystä koskaan oikein lyönyt it­seään läpi Suomessa. Mikä lienee ollut syy siihen­kin että RZ-1 sivuutettiin van­han sarjan Skannerissa nro 6 varsin epä­määräisellä maininnalla. Kenwood RZ-1 on kuitenkin erilainen skanneri, minkä takia se mie­lestäni ansaitsee enemmän huomiota.

     Muotoiltu autoon

     RZ-1 on nimenomaan suunniteltu au­toon, mikä kuitenkaan ei estä sen käyttöä tuella. Kotelo edustaa autoradiomuotoi­lua. Puolitoista kiloinen Kenwood voidaan iskeä autoon kiinni kojalaudan alle tai päälle erillisellä kiinnityssangalla tai se voidaan sijoit­taa normaaliin autora­dioreikään. Autoradioreikään mahtumista on ajateltu myös skanneria mitoitettaes­sa: 180 x 50 x 158 millimetriä.
     Mustaksi maalattu kotelo on kunnon metallia eikä paperia ja käyttökytkimet on asiallisesti yökäyttöä ajatellen ­va­laistu. Isokokoisessa LCD-näytössä on keltaista mustalla pohjalla. Muuten sel­keä ja kaunis mutta sumenee pahasti kun harvinainen valoilmiö eli aurinko paistaa sopivasti kohdalle. 
     Kenwoodin takana on liitäntä 13,8 voltille, 2 antenniliitäntää (UHF ja nor­maali autoradio), antennin valintakytkin (UHF/automaattivalinta/autoradioantenni), lisäkajariliitäntä, vaimennin on/off ja linja ulos (oikea ja vasen erik­seen, RCA-liittimillä).
     Etuseinässä on kuulokeliitin ja ko­neen päällä on vielä pariwattinen kajari. Edessä on normaalien skannerinappuloiden lisäksi manuaali-VFO, joka on miellyttä­vän iso ja mukava pyöritellä. Mainitta­koon vielä signaalimittari, joka vastaa toiminnaltaan ja toteutukseltaan AOR:n ledimittaria. Siis puutteellinen, mutta silti hyvä olla olemassa.

     Kenwood on kertakaikkiaan ulkomuo­doltaan niin lä­hellä autoradiota kuin skanneri vain voi olla. Ei puutu kuin kasetti/CD-pesä. Laitetta ei ulkopuolinen hevillä arvaa skanneriksi varsinkaan jos näytössä on ULA-taajuus ja musa soi. Eräs Skannerin lukija kertoikin ostaneensa RZ-ykkösen tosi halvalla eräästä osto- ja myyntiliikkeestä. Liikkeen pitäjä ei ol­lut tunnistanut konetta kohtuu arvokkaak­si skanneriksi vaan myi sen autoradiona "jossa on paljon hienouksia". Ja varmasti onkin...

     Suunniteltu autoon

     Myös ominaisuuksiltaan Kenwood RZ-1 on suunniteltu autoon. Taajuusalue on 500 kHz - 905 MHz. Yläpäässä NMT900 jää siis harmittavasti puuttumaan. Modet ovat NFM, WFM ja AM. Laitteessa on myös ULA-stere­ovastaanotto, eli kun Kenun liittää lin­jaulostulostaan boosteriin niin kyllä tällä keskitason autoradiot päihittää ULA:llakin. Autokäytössä ja varsinkin uppoasennuksissa ulkopuolisten kaiuttimi­en käyttö onkin välttämätöntä jos melut eivät pääse ilmoille RZ-1:sen omasta ka­jarista. Kotikäytössä sisäänrakennetun kaiuttimen äänenvoimakkuus riittää hyvin.       Kenwoodin ei tarvitse kauaa olla päällä kun kotelo lämpenee jo aika lail­la. Ihmettelimme runsasta lämpenemistä ja niinpä avasimme kotelon. Siellä tuoksui vähän samalle kuin vanhan putkiradion sisällä sen lämmetessä. Syytä emme keksi­neet eikä lämpenemisestä ollut mitään haittaakaan. Havaitsimme kyllä että lait­teen sisuskalut on rakennettu erittäin vankalle valurautarungolle, minkä ansios­ta laitteen sisällä kehittyvä lämpö pää­see leviämään koko kotelon alalle. Ih­met­telimme kovasti sitä että kotelon si­sälle oli maltettu jättää yllättävän pal­jon tyhjää tilaa!
     Osin hyvän metallirungon ja -kotelon an­siosta RZ-1 ei hevillä ota häiriöitä ympä­ris­töstään. Esimerkiksi vieressä hu­risevan PC-mikron RF-saastaa Kenwood sie­ti parem­min kuin AOR.          
     Myös RZ-1:n vuotosäteily on vähäis­tä. Vertailulaitteena oli Icom IC-R7000, eikä Kenwoodin tarvinnut hävetä yhtään. Päinvastoin, Kenwood voitti monilla taa­juusalueilla. Lukemat ovat mikrovoltteja ja mitä pie­nempi lukema sen parempi. Mit­taukset ovat vertailukelpoisia aikaisem­piin mit­tauk­siimme.

MHz      Icom 7000       Kenwood RZ-1
---------------------------------------
 50        260               130
120        250               240
160        240               370
300        230               110
460        240               200
920(905)   130              (240)

   
     Lue ja kuuntele

     Oli muuten pikkusen verran hankala opetella käyttämään Kenwoodia ilman mi­tään ohjekirjaa. Toiminta- ja ohjelmoin­tilogiikka poikkeaa sen verran paljon muista käyttämistäni laitteista.
     Taajuudenvalinta on monipuolisesti toteutettu, voit käyttää manuaali-VFO:ta, ylös/alas-nuolinäppäimiä tai suoraan nu­meronäppäinvalintaa. Muistipaikkoja Ken­woodissa on kaikkiaan 100 kpl, eli peri­aatteessa riittävä määrä mutta. Laittees­sa on myös 10 etsintäpankkia, jotka on hankalasti toteutettu. Esimerkiksi etsin­täpankin nro 1 rajat muodostavat skan­nausmuistipaikoille 10 ja 19 ohjelmoidut taajuudet. Onko tämä sitä amatöörien lo­giikkaa??
     Skannausmuistipaikkojen täytön kans­sa tulee siis olla tarkkana, jos ai­koo hyö­dyntää myös etsintäpankkeja. Li­säksi ska­nnausmuistipaikkojen käyttö et­sintä­pank­kien rajoina hankaloittaa skan­nausta ja vähentää "todellisten" skan­naus­muisti­paikkojen määrää. Tällä tavoin Kenwood pakottaa sirottelemaan skannauk­sen sekaan NMT-, ARP-, ym. taajuusaluei­den rajoja jotka kyllä ovat tarpeen et­sinnässä, mut­ta jotka on enemmän kuin turhia muisti­paikkaskannauksessa.
     Skannausmuistipaikkojen täyttö kui­tenkin onnistui ja pystyihän etsintäpank­kien rajat lukitsemaan pois skannauksesta kunnes niitä tarvittiin. Kenwoodissa jo­kaiselle muistipaikalle voidaan taajuuden ja moden lisäksi tallettaa myös seitsemän merkin viesti. Merkiksi voidaan valita joku kirjain (ei skandeja), numero tai muutamia erikoismerkkejä. Näin voi jokai­sen taajuuden merkitä sopivalla nimellä, esimerkiksi "AHK", "VALMET", "POLIISI", "HELA", jne.

     Viestitoiminto on tietysti kiva omi­naisuus jolla on hauska leikkiä, mutta käytännön hyöty jää vähäisemmäksi. Sopii tietysti huonomuistisille ihmisille muis­tuttamaan siitä kuka kullakin taajuudella majailee. Ja onhan se vaihtelua katsella kun ruudussa saa vilistämään käyttäjien nimet niiden ainaisten taajuuksien si­jaan. Minä tykkäsin.
     Kenwoodin skannaus on tajuttoman hidas. Nopeudeksi mittasimme noin 4 kana­vaa sekunnissa, mikä on aika avutonta näinä aikoina kun pöydälläni AOR2515 vi­listää joku 35 kanavaa sekunnissa. Ehkä skannaus on hidas sen takia että ennät­täisi lukea viestit kunkin taajuuden koh­dalla... Mikäli skannaus olisi hivenenkin nopeampi viestejä ei ennättäisi hahmot­taa. Hitauden ansiosta taajuuslukkiutumi­nen on erinomainen. Ei jätä liikennöityjä kanavia väliin normaaliskannauksella. Skannauksen tahallisen hitauden puo­lesta puhuu myös se, että etsintä eli se­lailu on huomattavasti nopeampi. Selailu­nopeus on peräti 13 hyppyä sekunnissa.
     Selailuaskellukseksi voidaan valita 5, 12.5, 20 tai 25 kHz. Asetettaessa lai­te automaattivalinnalle se askeltaa li­säksi ULA:lla 50 kHz:n ja keskiaalloilla 9 kHz:n stepillä. 
     Kenwoodin takana on kytkin jonkin­laiselle vaimentimelle. Vaimennin tosin ei toiminut millään aaltoalueella tai model­la. Mie­lenkiintoista.
     Kohinasalpakin on vähintäänkin omi­tui­nen. Se nimittäin toimii vain NFM:llä. Siis kohinasalpa ei toimi ollenkaan AM:   ­llä ja WFM:­llä. Kun sitten laittaa skan­nausmuistipaikoille NFM-modella toimivi­en asemien joukkoon pari AM-ilmailubandin taajuutta, niin stressi on taattu. Skan­natessa kohinasalvattomalla AM-ilmailu­kanavalla käynti aiheuttaa iloisen mutta ärsyttävän nap­sauksen, jonka ansiosta varsinkin hiljai­sessa huoneessa tai au­tossa AM-ka­navat menevät lukitukseen en­nen kuin 10 minuut­tia on kulunut. Ihme kyllä selailu AM:llä ja esimerkiksi il­mailubandilla onnistuu, sillä Kenwoodin AM on varsin hiljainen sinänsä.
     Ensimmäinen välitaajuus löytyi 45,75 MHz kuuntelutaajuuden yläpuolelta, eli laite ei ole liian vaarallinen liiken­teessä. 

     RZ-ykkösessä on 4 erilaista ska­n­naus/selailutapaa. 1) Laite voidaan vali­ta pysähtymään ensimmäisellä aktiiviselle taajuudelle kunnes joku painaa uudelleen "scan"-nappulaa. 2) Normaali skannaus eli laite pysähtyy aktiiviselle taajuudelle ja jatkaa eteenpäin noin 2 sekunttia kan­toaallon häviämisen jälkeen (siis viive löytyy). 3) Skannaus pysähtyy aktiivisel­le taajuudelle mutta jatkaa eteenpäin noin 6 sekunnin kuluttua riippumatta sii­tä onko lähete yhä taajuudella. 4) Lai­te pysähtyy vain moduloidulle taajuudel­le.
     Muuten skannaus/selailutavat toimi­vat OK, mutta "audion tunnistava" skan­naus/selailu on aivan onneton. Esimerkik­si NMT-bandilla selailu kyllä pysähtyi jokaiselle taajuudelle jolla ei ollut puhelua vaan pelkkä aukioleva lähetin huutamassa, mutta selailu ei pysähtynyt niille taajuuksille joilla olisi ollut puhelu menossa. Jos Kenwood sattumalta pysähtyi jollekin taajuudelle jolla oli puhetta, niin ainakin se jatkoi matkaansa välittömästi kun puheeseen tuli pienikin tauko.
     Selektiivisyys ja vahvojen signaali­en kesto on Kenwoodissa kohtalainen. Päi­hittää kyllä jonkun Icom IC-R1:n selväs­ti. 1,5 kilometrin päässä oleva poliisin toistinasema tukkii päällä ollessaan mo­lemmat viereiset kanavat, mutta signaali ei kuitenkaan leviä sen kauemmas. Samassa mastossa oleva ARP-tukiasema tukkii kaksi ARP-kanavaa sekä ylös-, että alaspäin.

     Kenwood eri aaltoalueilla

     Aivan aluksi mittasimme Kenwoodin herkkyyden normaaliin tapaamme. Vertailu­laitteina olivat Icom IC-R7000 ja Yupite­run uusi käsikone MVT-7000. Lukemat ovat mikrovoltteja ja vertailukelpoisia aikai­sempiin mittauksiimme.

MHz     Icom     Kenwood     Yupiteru
---------------------------------------
0,999              4,47
  6                3,16
 15                3,16        0,28
 21                3,55        0,32
 30     0,63       5,01        0,36
 50     0,25       1,59        0,32
 70     0,25       0,79        0,22
100     0,50       1,00        0,40
120     0,63      10,00!!      0,71
145     0,25       0,32        0,20
170     0,25       0,40        0,25
300     0,18       1,78        0,25
400     0,20       2,82        0,22
420     0,18       3,55        0,22
435     0,20       2,28        0,20
460     0,16       4,47        0,22
890     0,32       1,59        0,18
920(905)0,32      (1,41)       0,32

     Keskiaallot ei kuulu kovin hyvin, vai­kka RZ-1 päihittää selkeästi vaikka Icom R-ykkösen. Kovin monessa skannerissa ei taajuusalue näin alas riitäkään. Sii­hen nähden Kenwoodia voisi jopa pitää yllättävän hyvänä, sillä voimakkaimmat asemat saa kuuluviin. Pitkä kuuntelulanka tukkii bandit aika pahasti, eli heikompia asemia on turha kaivella.
     Lyhytaallot on paremmat kuin MW. Se­lektiivisyys on jopa kohtuul­linen ja lai­te kestää 150 metrin langan tukkeu­tu­mat­ta. Päihittää selvästi jopa monet hal­vem­mat ns. maailmanradiot. Jos haluat autoon radion jossa on lyhyet aallot, niin RZ-1 on har­kinnan arvoinen vaihtoehto. Muuten­han SW-au­to­radiot onkin aika harvassa. HF-selek­tii­visyydeksi mittasimme:
  - 6 dB  2,9 kHz
  -40 dB  8,2 kHz

     ULA on hyvä, vaikka ei olekaan eri­koisen herkkä. Äänenlaatu on OK ja apuvä­linei­den kanssa vielä stereo. Ko­hi­nasal­van puute WFM:llä on tietysti huo­nompi homma, mutta skannaus toimii silti. Huom: ULA on siis hyvä normaaliin läheis­ten yleisra­dioasemien kuunteluun, mutta ikä­vät räis­keet ja harhat tekevät lait­teesta sopi­mattoman ns. ULA-DX-kuunte­luun aina­kin kaupungissa ja vahvojen ase­mien lä­heisyydessä.
     VHF-ilmailubandin kuuntelua haittaa kohinasalvan puute. Vaikka RZ-ykkösen AM on vähäkohinainen, niin skannaus on ra­sittavaa kuunneltavaa kun on tottunut täysin äänettömään. Eri juttu onkin se, että Kenwoodin herkkyys ilmailualueella on uskomattoman huono. Testauspaikan yli lentävä lentokonekin kuului vasta lähes päällä ja silloinkin heikosti. Ei sovellu ilmailuharrastajille.
     Kenwood RZ-1 on parhaimmillaan kuun­neltaessa NFM:llä VHF:ää. Ää­nenlaatu on hyvä ja laite sijoittuu kohtuulliseen keskitasoon. UHF:llä herkkyys tippuu pa­hasti, minkä vuoksi Kenwood ei pärjää 70 sentin radioamatööribandin tai NMT450:n kuuntelussa. NMT-ysisatasta ajatellen bandikin loppuu vielä kesken.

     Teknikkomme lausui Kenwoodista seu­raavaa: "RZ-1 oli todellinen pettymys. Laite kuulee aivan liikaa omiaan. Lisäksi laitteen omat sisäiset pöpöt kiusaavat aivan liian usein, mikä näkyy paikoitel­len käsittämättömän huonona herkkyytenä (hintaluokassaan). Mekaaninen vaikutelma on kurja. Olikohan testattu yksilö var­masti ehjä?"
     Teknikon mainitsemat "pöpöt" ilmeni­vät autokuuntelussa mm. ihmeellisenä taa­juu­delta toiselle siirtyvänä häiriönä. Kun muistipaikoille oli ohjelmoitu mm. kaikki poliisin partiokanavat häiriö il­maantui ensin 165.125:lle. Pörisi siinä aikansa minkä jälkeen oli noin 5-10 se­kunttia hiljaista. Sitten häiriö saapui 165.150:­lle ja niin edelleen. Samaa häi­riötä ei tosin havaittu kotona kuunnelta­essa.
     Kenwood RZ-1 on uutena ominaisuuk­siinsa ja toimintaansa nähden liian kal­lis. Se kuitenkin soveltuu tietyntyyppi­seen kuunteluun, mikäli laitteen saa tar­peeksi edullisesti esimerkiksi käytetty­nä.

Soveltuu:
+autoon VHF NFM- ja ULA-vastaanottimeksi
+skannerikuuntelijalle kohtuulliseksi      lyhytaaltojen ohjelmakuunteluvastaanot­-   ti­meksi (autoon)  
+VHF-NFM (poliisin) kuunteluun, jos lait­-   teen saa halvalla

Ei sovellu:
-DX-kuunteluun
-VHF-ilmailun kuuntelijalle

Huonoa:
-kohinasalpa ei toimi AM:llä ja WFM:llä
-hidas skannaus
-huono etsintäpankkien toteutus
-NMT-900 puuttuu
-onneton vaimemmin
-audion tunnistava skannaus ei toimi

Hyvää:
+nopeahko selailu
+huomaamaton autossa
+ULA-stereo
+viesti-toiminto
+kohtuullisen paljon muisteja
+aukoton taajuusalue
+signaalimittari
+hyvä kotelo ja runko
     

        Skanneri testaa:

      Kraco Pro 20 Mark II

   Kraco-nimellä on ainakin Ruot­sissa myyty skannerivas­taanotti­mia jo hamalta 1970-luvulta läh­tien. Skanneri sai testiin auto- ja tukiskannerin Kraco Pro 20 Mark II. Laite ei ole sama kuin Skanne­rissa 7/93 testattu Robyn P-20, mutta läheisistä sukulai­sista voidaan kyllä puhua.

Historiaa ilman kiteitä

   Tätä Kracoa on tuotu Ruotsiin aivan virallisesti ja todennä­köisesti aika suuriakin määriä, sillä maahantuoja Saba Trading AB Malmöstä on saanut yhteystieton­sakin Japanissa painettuihin, mut­ta tiukasti ruotsinkielisiin käyttö­ohje- ja koodikirjoihin. On enemmän kuin todennäköistä, että samaa laitetta on myyty myös muil­la nimillä eri puolilla maa-il­maa. Kraco on lähinnä Ruotsissa käytetty markkinoin­tinimi. Suo-mes­sa laitetta ei ole tällä, sen paremmin kuin millään muulla­kaan nimellä, tyyppihyväksytty.
   Laitteen tarkoitus ei taatusti ole jäänyt Ruotsissa epäselväksi. Niin käyttöohjeen kansitekstissä kuin muuallakin muistetaan koros­taa, että kyseessä on "Program­mer­bar självsökande polisra­dio". Näin selkeästi ei ole varmasti Suomes­sa markkinoitu mitään vas­taan­otinta ikinä.
   Testiin saatiin siis laitteen mukana varsin tarpeelliset käyt-tö­ohje- ja koodikirjat, mutta muuten tiedot laitteesta ja sen historiasta ovat vähäiset. Kysei­nen yksilö on kuitenkin tuotu Ruotsis­ta Suomeen käytetty­nä. Testiyksilön omistaja on yrittä­nyt jäljittää Kracon tietoja myös mm. SRHS:n kautta, mutta ilman mainittavaa menestystä.
   Koska kyseessä on ns. vapaasti ohjelmoitavissa oleva skanneri eikä mikään kidekone, toimitus arvioi Kracon tulleen markkinoil­le 1970- ja 1980-lukujen vaih­teessa. Aiemmin esitellyn Robynin tavoin myös Kraco on saattanut olla myynnissä lähes 1980-luvun loppuun saakka. Lisää tietoa toivotaan Skanne­rin toimituksen osoittee­seen.
   900 grammaa painavan skannerin mitat ovat 12 x 19 x 4 senttiä. Laite toimii vain ulkopuolelta saatavalla 12 voltilla, joten skanneri soveltuu tässä suhteessa sekä auto-, että tukiasemakäyt­töön. Kan­net­ta­vana sitä ei voi käyttää, sillä Kracoon mahtuu pat­terit vain muistinvarmennusta varten. Aiemmin mainittujen käyt­tö­ohje­kirjan (12 sivua) ja koodi­taulu­kon (34 sivua) lisäksi saim-me testiin laitteen alkupe­räisen, noin metrin mittaisen teleskoop­pian­tennin.
   Mustan peltikotelon etupanee­lissa on äänenvoimakkuus- ja ko­hinasalpasäätimien lisäksi pari käyttönappulaa ja kahden numeron LED-näyttö. Robynissähän ei ollut minkäänlaista näyttöä. Kotelon päällä on 11 kappaletta kaksi­asentoisia (1/0) kytkimiä lait­teen muistipaikkojen ohjel­mointia varten ja lisäksi pari apukytkin­tä.
   Skannerin takaosassa on 50 oh-min autoradiotyyppinen antenni­liitän­tä, virtaliitin (12V), rei-kä lisäkaiuttimelle, muistivar­men­nuspariston kotelo ja 15-rei­käi­nen testiulostulo. Sivuilla on vielä ruuvit autokiinnitysteli­nettä varten. Itse teline ei tul­lut testilaitteen mukana.
   Japanissa valmistetun skanne­rin taajuusalueet ovat:

     76,9875 -  88,9875 MHz 
    160,18­75 - 1­72,1875 MHz

Taajuusalueet siis poikkeavat jonkin verran Robynin vastaavis­ta. Mode on ainoastaan NFM ja kanava­väli 12,5 kHz. Skannaus­muistipaikkoja skannerissa on 20 kappaletta. Etsintä- eli search­mahdollisuutta ei ole laisinkaan. Kracossa on koko ajan automaatti­sesti päällä 2 sekunnin viive eli delay, jota ei saa kytkettyä pois ilman sisäisiä muutoksia. Halutut taajuudet saadaan kytkettyä pois skannauksesta bypassin eli lock­outin avulla.

Kytkimiä...

   Kracon skannausmuistipaikat ohjelmoidaan samaan tapaan kuin Robyn kooditaulukon ja 11 kytki­men avulla. Molempien laitteiden kooditaulukot ovat taatusti saman lafkan laatimat, sillä mm. niiden ulkoasu on täysin samanlainen. Saattavatpa laitteet olla muuten­kin samasta pajasta... Ylemmällä taajuusalueella molem­mat laitteet myös toimivat täysin samoilla koodeilla. Laitteiden alemmat taajuusalueet poikkeavat toisis­taan, mikä lienee syynä myös siihen että 60-80 megan alueilla Ronynin ja Kracon koodit poikkea­vat toisistaan. Tai oikeastaan koodit ovat samat, mutta niitä vastaavat eri taajuu­det.
   On syytä korostaa myös Kracon kohdalla kooditaulukoiden tär­keyttä. Ilman niitä skanneri on käyttökelvoton. Täydelliset tau-lu­kot on tarvittaessa saata­vissa Skannerin toimituksesta.
   Robynistä poiketen Kracossa on kaksinumeroinen kanavanäyttö. Mi­tään taajuusnäyttöä ei ole siis Kracossakaan, mutta tietysti edes muistipaikan numeron näyttäminen­kin jotain auttaa. Kanavanäyttö on sinänsä hyvä, mutta toisin kuin Robyn Kraco ei kerro mitään siitä mitä on kanavanumeron taka-na (taajuus tai edes koodi).
   Koodinkin ilmaisemiseen tar-vit­taisiin erillinen, lisävarus­teena myynnissä ollut Kracon ta-ka­osan liittimeen kytkettävä lu-ku­laite. Kyseinen lukulaite ei tullut Kracon mukana testiin, eikä toimitus sen paremmin kuin Kracon omistajakaan ole ikinä edes nähneet kyseistä lukulaitet­ta. Sen verran lukulaitteesta on tietoa, että se kykenee näyttä­mään ledeillä kunkin muistipaikan sisällön eli koodin 1/0-yhdistel­mänä. Robynissähän tällainen le­dinäyttö oli itsessään.
   Kracon ohjelmointi on siten aivan yhtä hankalaa kuin Robynin, mutta ohjelmoinnin tarkastaminen ilman lukulaitetta on lähes mah-do­tonta. Lukulaitteen toiminta pe­rustunee siihen, että eri rei-jis­tä tulee lukulaitteelle eri suuruinen jännite sen mukaan onko koodina 1 vai 0 ja lukulaittee­seen syttyy sen mukaan 1- tai 0-ledi. Niinpä koodin purkaminen saattaisi onnis­tua lukulaitelii­tännän kautta ihan tavallisella yleis­mittaril­lakin. Tätä emme kuiten­kaan ajan (ja kiinnostuk­sen) puutteen vuoksi ryhty­neet tarkem­min tutkimaan.
   Vastaanottimen skannausnopeus on noin 10 kanavaa sekunnissa, mikä on aivan riittävä ottaen huomioon että muistejakin on vain 20 kpl. Välitaajuus on näiden vanhojen laitteiden tyypilliseen tapaan 10,7 MHz kuuntelutaajuuden alapuolella. Ja sehän on se "pei­latuin" välitaajuus. Välitaajuus­lähete ei tosin ollut kovin voi-ma­kas, sillä se ei kyennyt edes noin kymmenen metrin päästä lii­kautta­maan Icom IC-R7000:n sig-naa­limit­taria lainkaan, vaikka kohinasal­pa avautuikin.   
   Autoradiotyyppinen antennilii­täntä on laadultaan heikko. Koto-na laitteen omalla teleskoo­pilla kuunnellessa on ongelmana myös se, että liitin ei tue antennia lainkaan, vaan tele­skooppi lähtee aika helposti kaatumaan. Kracon oma teleskooppiantenni on tosin sinänsä varsin käyttökelpoinen vas­taanot­to-ominaisuuksiltaan.
   Vastaanottimen oma kaiutin on kotelon pohjassa, mutta toimii tyydyttävästi jos ääni saadaan suunnattua kuuntelijaa kohden. Lisäkaiutinliitäntä toimi erin­omaisesti ja AudioSonicin lisäka­jarin kanssa ääni kuului riittä­vän voimakkaasti ja hyvin.

Pahan teossa

   Vastaanottimen metallikotelo koostuu kahdesta palasesta, jotka molem­mat ovat neljällä ruuvilla kiinni. Jos oli aiemmin testaa­maamme Roby­niä auottu, niin oli kyllä tätä Kracoa­kin. Yksi ruu­veista oli jo joudut­tu korvaa­maan uudella ja osa muistakin oli vä-hän kärsineen oloisia. Sisältä­kin oli yksi piirilevyä paikal­laan pitänyt ruuvi kadonnut jäljettö­miin.
   Kraco on näin vanhaksi koneek­si yllättävän pienikokoinen, mistä syystä kotelon sisusta onkin muihin aikalaisiin verrat­tuna aika täynnä tavaraa. Pinta­liitoskomponenteista ei ole ha-jua­kaan, mutta hyppylankoja on runsaasti. Komponenttiosasto ja työn jälki muistuttaa vahvasti mm. vanhoja Saicon, Robynin ja DLS:n skannereita. Eipä kummempaa sisäpuolella ja niinpä jatkamme omalta osaltamme ruuvien tuhoa­mista ja väännämme kopan kiinni.

Toimivaa tavaraa

   Kytkemme virtalähteen vastaan­ottimeen ja ohjelmoimme laittee­seen alueen taajuuksia Kracon toiminnan testaamista varten. Skanneri ei juurikaan ota häiri­öitä samassa huoneessa päällä olevasta tietokoneesta. Kraco myös kuun­telee asiallisesti mo-lem­pia taajuus­kaisto­ja. Ro­bynis­sähän alempi taajuus­kaista oli aivan toivoton.
   Kracon herkkyys taajuudella 170 MHz NFM oli normaalien mit­taustemme mukaan 1,59 mikrovolt­tia. Kovin herkkä laite ei siis ole kyseessä, sillä nykyai­kaisen, herkän vastaanottimen herkkyys on 170 MHz:n alueella yleensä alle 0,5 mikrovolttia. Esimerkiksi "sukulaiskone" Robyn kuitenkin häviää selvästi Kracolle lukemal­laan 2,0 uV. Herkkyyden suhteen Kraco soveltuu riittävän hyvin läheisten, kohtuullisen voimak­kaiden asemien kuunteluun.
   Testilaitteesta mittaamamme vuotosäteily taa­juudella 160 MHz oli 1050 mikro­volttia, mikä on samaa tasoa kuin esimerkiksi AOR AR-2002:n vuo­tosäteily (1070 uV). "Tykki"-Robyn vuoti kaksiverroin (2050 uV). Kraco ei siis ole täs­sä­(kään) suhteessa miten­kään eri-tyi­sen hyvä, mutta kohtuullis­ta kes­kisarjaa kuiten­kin.
   Kraco skannaa nopeasti vähiä muistejaan ja lukittuu lähettei­siin ilman moitteita. Kyseessä on oikeastaan aika sympaattinen pie-ni ja siisti autokone. Muisti­paikkoja voi käydä läpi ja kuun­nella myös manuaalisesti vaihta­malla muistipaikkaa "Se­lect"-näppäimellä. Muistienvarmennus on hoidettu kahdella pienellä kello­patterilla, eikä muistien pysymi­sessä ollutkaan ongelmia.
   Var­sinai­sia birdiei­tä eli ole­mat­to­mia kanto­aaltoja ei havait­tu, tosin tutkittujen taajuuksien määräkin oli normaa­lia vähäisempi hankalan ohjel­moinnin ja etsintä­toiminnon puutteen vuoksi.
   Kaksi kertaa välitaajuuden päässä (2 x 10,7 = 21,4 MHz) kuun­telutaajuuden alapuolella ole­vat voimakkaat lähetteet tule­vat todella vahvasti läpi. Niinpä esimerkiksi ARP-lähetteet kuulu­vat upeasti poliisibandilla. Tämä huono välitaajuusvaimennus on ehkä tyypillisin ongelma näissä vanhoissa skannereissa.
   Viereisten kanavien vaimennus eli selektiivisyys on muihin tä-män ikäisiin skanne­reihin verrat­tuna heikompi. Vahvat lähiseudun tukiasemat röpöt­tele­vät myös vie­reisille kanavil­la (25 kHz:n ero­tus). Vaikka Kraco on tässä suh­teessa aikalaisiaan heikompi, se päihittää silti selkeästi monet nykyajan aukottomat, mm. Icom IC-R1:n ja Shinwan.
   Muutenkin Kraco vaikuttaa ai-ka­laisiaan häiriöisemmältä kau-pun­kikuuntelussa. Esimerkiksi YLE:n ULA-lähetteet häiritsevät pahasti 160 MHz:n alueen kuunte­lua. Muutakin rähinää on kanavil­la turhan paljon.
   Tilanne on vähän rasittava jo laitteen omalla teleskoopilla kuunneltaessa. Kun Kracoon liite­tään ulkoantenni (testissä disco­ne), tilanne pahenee ja häiriöt lisääntyvät. Ulkoantennin kanssa kohinasalpaa on kiristet­tävä aika reippaasti, minkä takia heikommat asemat jäävät kuulemat­ta.
   Ikä on tuonut Kraco-vanhuksel­le jo pieniä vaivoja. Esimerkiksi etulevyn painami­nen pysäyttää skannauksen ja laite jää kuunte­lemaan vain yhtä taajuutta. Skan­naus tosin jatkuu heti kun levyn painaminen lopete­taan. Kotelon koputtelu skannauk­sen aikana toi hetkelli­sesti muisti­paikkojen nu-me­roita näyt­töön. Muuten näytössä ei ole mitään numeroita laitteen skanna­tessa. Näistä oireista pää­tellen jossain liitoksissa vähän pätkii. Tämä ei kuitenkaan vielä haittaa normaalia kuuntelua ja käyttöä.

Kenelle?

   Kraco Pro 20 Mark II sopii alkuperäisen ruotsalaismainoksen lupaamalla tavalla juuri poliisi­radiok­si tai muuten muutaman en­nalta tunnetun taajuu­den skan­naamiseen. Tällöinkin on kyllä syytä toivoa ettei asu liian lä­hellä YLE- tai ARP-mastoa. Lisäk-si mm. laitteen ohjelmointi vaa-tii melkoisia hermoja ja kärsi­välli­syyttä. Laite ei varmasti sovi uusien taajuuk­sien etsi­jöille tai muuten "vakavam­min" erilaisista taajuuksista kiin­nostuneil­le.
   Missään tapauksessa Kra­con ostoon ei kannata uhrata suuria summia, mutta parin satasen si-joi­tuksena se puolusta­nee yhä paikkaansa paremman laitteen tai suurempien rahojen puutteessa. Kracon ohjelmointi ja käyttö on kuitenkin niin hankalaa, että itse ottaisin mielummin vaikka Robynin sen huonommasta suoritus­kyvystä huolimatta. Hinta se kun on hermoillakin...

   Monet kiitokset Kracon lainas­ta tässä nimeltä mainitsematto­malle Skannerin tilaajalle.