Skanneri tes­taa:

   Netset Pro-2032 Hyperscan

   Skannerissa 2/94 testasimme Realisticin pöytäskannerimallis­ton ykkösen, Pro-2006:n. Samaan koteloon on rakennettu myös useita vähän riisutumpia vas­taanotinmalleja. Yksi tällai­nen on Pro-2032. Testaamamme yksilö kantoi nimeä Netset, mutta ky-sees­sä on kuitenkin täysin sama laite kuin vastaava Realistic. Näiden kahden nimen lisäksi Pro-2032:n keulilla voi myös nähdä nimen Radio Shack.
   Koska tällä skannerilla on paljon yhteistä Pro-2006:n kans-sa, kannattaa lukea kyseinen artikkeli Skannerista 2/94 ennen tätä testiä. Tässä artikkelissa pyrimme välttämään edellisen testin tietojen toistamista. Sen sijaan keskitymme seikkoi­hin joissa 2032 poikkeaa isovel­jes­tään.

Stripattu 2006

   Pro-2032 on aika tuore skanne­rimalli. USA:ssa se tuli myyntiin lokakuussa 1993. Pro-2032 on sijoi­tettu täysin samanlai­seen kote­loon kuin Pro-2006. Mitat ovat samat 22 x 7 x 20 senttiä. Ulkoisia eroja on toki näppäi­mis­tössä ja liitän­nöissä. Ja painos­sa. Pro-2032 painaa vain 1,5 kiloa.
   Pro-2006:n tavoin Pro-2032 on valmis­tettu Japanissa. Koska testiyksi­lö oli lainassa Englan­nista, siinä oli sähköverk­koon liittä­mistä varten englantilais­mallinen verkkojohto, joka ei työnny koti­mai­seen verkkoon ilman töpselin vaihtoa. Skannerin mukana tulivat hyvä englan­ninkie­linen käyttö­ohje­kirja ja 2006:n tapaan vas­taanot­timen päälle ruuvattava teles­kooppian­tenni.
   Käyttöohjekirja kertoo vas­taanottimen virittyvän seuraavil­le megahertseille:

   68 -  88
  108 - 174
  380 - 512
  806 - 823,9375
  851 - 868,9375
  896 - 960

   UHF:llä olevat aukot ovat USA:n matkapuhelintaajuuksia, joiden kuuntelu on siellä kiel­letty. Lisäksi näille taajuuksil­le virit­tyvien skannereiden maa­hantuonti ja myynti USA:ssa on nykyään kiellet­ty. Testa­tussa UK-yksi­lössä ei kuiten­kaan ollut aukkoja UHF:llä, vaan laite kat-toi aukottomasti taa­juusalueen 806-960 MHz. Ilmei­sesti valmista­ja ei ollut vaivau­tunut tekemään eri käyttö­ohjekir­joja eri maan­osia varten.
   Skannerissa on 200 muistipaik­kaa jaettuna kymmeneen muisti­pankkiin, joissa on 20 muistia jokaisessa. Etsintäpankkeja on vain yksi kappale. Siihen liitty­viä väliaikaiseen käyttöön tar-koi­tettuja monitormuisteja on lisäksi kymmenen kappaletta.
   Muista ominaisuuksista mainit­takoon 2 sekunnin viive, etuoi­keutettu kanava, muistipaikan lukitseminen pois skannauksesta ja "direct search". Direct search eli "suorahaku" tarkoittaa sitä, että voit joltain tietyltä taa-juu­delta/muistipaikalta siirtyä suoraan ns. vapaaseen tilaan eli muisti- ja etsintäpank­kien ulkopuolisille taajuusalu­eille.

Physical attraction

   Kotelon takana ovat liitännät 50 ohmin BNC-antenniliittimelle, lisäkaiuttimelle ja 13,8 voltin DC-verkkolaitteelle. Lisäksi takana ovat resetointikytkin ja aiemmin mainittu UK-verkkojohto. Muovinen kotelo on tummanharmaata muovia.
   Pro-2032:n päällä ovat 8 ohmin yhden watin kaiutin ja reikä laitteen mukana tulevalle teles­kooppiantennille. Alla ovat esiin taitettavat etujalat kotelon kal­listamista varten.
   Etupaneelissa ovat 75 x 15 millimetrin LCD-näyttö, kuuloke­liitin, kierrettävät äänenvoimak­kuus- ja kohinasalpapotikat ja 24 kappaletta kuminäppäimiä.
   Kiersimme irti neljä kappalet­ta ruuveja, minkä jälkeen ylä- ja alakoppa putosivat irti. Sisällä on yksi iso koko koneen kokoinen pääpiirilevy ja toinen pienempi piirilevy näppäimistön takana. Kevytmetallirunko ympäröi koko pääpiirilevyä.
   Piirilevyllä on todella väljää. Sisusta on selkeä ja siisti ja hyvin tehty. Pintalii­toskomponentteja on käytetty paljon. Sisällä oleva 240 V:n muuntaja on pieni ja nätti. Piirilevyllä on paljon tyhjiä reikiä, eli sama levy lienee käytössä myös muissa skannerimal­leissa. Muistinvarmennuspatteri löytyi pääpiirilevyn yläpinnalta aivan muuntajan vierestä. Muis­tien luvataan kestävän kolme kuukautta. Testiaikana ei muis­tien pysymisessä ollut ongelmia.
   Kokonaisuutena Pro-2032 on sisältä fyysisesti aivan erilai­nen kuin Pro-2006. Tuttua ovat ainoastaan muuntajan ja tele­skooppiantennin sijoitus. Piiri­levy on aivan erilainen ja tavaraa on sisällä ja levyillä huomattavasti vähem­män. Samoin Pro-2032:n runko on kevyempi ja heppoisempi ja suojauspeltejä on selvästi vähemmän. Näistä teki­jöistä johtuu Pro-2032:n pienempi paino.
  
Hyperscan?

   Netset Pro-2032 Hyperscanin modet ovat AM ja NFM. Modea ei pysty itse valitsemaan, eli AM on käytössä vain ilmailubandilla ja NFM kaikilla muilla. Askellus­vaihtoehdot ovat 5; 12,5 ja 25 kHz. Askellustakaan ei pysty itse valitsemaan. Eri askellusvaih­toehdot ovat käytössä eri taa­juusalueilla seuraavalla tavalla:

   5 kHz:  68-88 ja 137-174 MHz
12,4 kHz:  380-512 ja 806-960 MHz
  25 kHz:  108-136,975 MHz

   Kun ajatellaan Netsetin käyttöä Suomessa, askellukset ovat aivan pielessä NMT900:sta ja ilmailubandia lukuunottamatta. Tämä hidastaa etsintää tarpeetto­masti. Onneksi kuitenkin oikeas­taan kaikki perusskannerissa tarvittavat taajuudet ovat muka-na, eikä moden pakkosyöttö­kään niin pahasti haittaa. Jos haluaa enemmän valinnanvaraa, on makset­tava enemmän rahaa.
   Skannerin välitaajuus on 10,7 MHz kuuntelutaajuuden alapuolel­la. Tämä on paha juttu. Paitsi että se on se peilatuin välitaa­juus, niin se myös tietää ongel­mia mikäli peilitaajuusvaimennus ei ole kunnossa. Eikä se ole kunnossa...
   Skannausnopeuksia on kaksi. Muistipaikkojen skannauksessa nopeampi vetää 27 muistipaikkaa sekunnissa ja hitaampi kahdeksan. Etsinnässä hitaampi on samat kahdeksan hyppyä sekunnissa, mutta nopeampi onkin sitten peräti 51 hyppyä sekunnissa! Kun lisäksi taajuuslukkiutuminen on kunnossa, voidaan 2032:sta pitää rivakkana etenijänä varsinkin niillä taajuusalueilla, joilla askellukset ovat Suomea ajatellen kohdallaan.

Mittaukset

   Mittasimme normaaliin tapaan Netsetin herkkyyden ja vuo­tosä­teilyn. Vertailulaitteena on isoveli Pro-2006. Lukemat ovat mikrovoltteja ja vertailukelpoi­sia aikaisempiin Skannerissa julkaistuihin mittaustuloksiin nähden.

Herkkyys:

MHz        2032      2006
-------------------------------
 70        0,28      0,36
120        1,00      0,89
145        0,40      0,32
160        0,56      0,28
170        0,45      0,36
400        0,71      0,36
420        0,63      0,32
435        0,63      0,28
460        0,71      0,32
890       28,20      0,28
920       35,50      0,40 
950        0,50      0,50

   Pro-2032 ei kokonaisuutena pääse isonveljen herkkyyksiin. Pääosin Pro-2032 on kuitenkin sekä mittausten että kuuntelun perusteella riittävän herkkä kunnolliseen skannerikuunteluun lähes kaikilla taajuusalueilla. Äänenlaatu on hyvä ja kuuntelu on miellyttävää. VHF-alueilla erot ovat niin pienet, että käytännös­sä molemmilla laitteilla kuului­vat kaikki samat asemat.
   Kuten mittauksetkin osoitta­vat, NMT900-bandilla 2032:n herkkyys tipahtaa surkeaksi. Kyseessä lienee yksilökoh­tainen vika. Valitettavasti emme saaneet käsiimme toista yksilöä, joten selvittämättä jäi onko kyseessä todella yksilövika vai joku paha sarja- tai suunnittelu­moka. Vika saattaa olla myös yhteydessä siihen tosiseikkaan, että ylin UHF-alue joudutaan eri alueille (USA vs. muu maailma) meneviin yksilöihin rakentamaan vähän eri tavalla.
   Pro-2032:n paha herkkyyskuoppa osoittaa, että uuttakin skanneria hankittaessa tulisi kiinnittää huomiota juuri kyseisen yksilön suorituskyvyn ko­konaisvaltaiseen tutkimiseen. Uudessakin laittees­sa saattaa olla jo tehtaalla pieleen mennei­tä säätöjä, kom­ponentteja, tms. Puhumattakaan siitä mitä joku kyläseppä on saattanut tehdä käytetyn laitteen suorituskyvyn "parantamiseksi".
  
Vuotosäteily:

MHz       2032      2006
----------------------------
120         40       210
160         30        50
460        210       570
920        390        60

   Netset Pro-2032:n vuotosäteily on todella vähäistä. Pro-2006:n kanssa laite on tasavertainen, eli hyvä. Ei luulisi olevan ongel­mia tyyppihyväksyttämisessä, mikäli joku sellaista lähtisi Suomessa yrittämään.

Käyttökokemuksia

   Netset oli lainassa reilut kaksi kuukautta, eli käyttökoke­muksia ehti kertyä runsain mi-toin. Aivan ensimmäisenä pisti korvaan erittäin huono peilitaa­juusvai­mennus yhdistettynä huo-noon välitaajuusvalintaan. Kaksi kertaa peilitaajuuden päässä kuuntelutaajuuden alapuo­lella olevat asemat tulevat läpi aivan hillittömällä voimalla. Esimerk­kinä mainittakoon Kaukoha­ku 146,325 MHz. Se paukkui KOVAA myös taajuudella 167,725 MHz (= 146,325 + (2 x 10,7)).
   Skannerin selektiivisyys on hyvä. Skannaus pysähtyy aikaisin­taan 5 kHz ennen vahvaakin sig-naa­lia. Räiskintää viereisille kanaville ei tapahdu.
   Vastaanotin toimii erinomai­sesti sekä teleskooppi-, että tukiantennin kanssa. Tukiantennin suurempi vahvistuskaan ei heiken­nä vastaanottoa tai muita ominai­suuksia. Birdieitä eli olematto­mia kantoaaltoja on vähän. Itse asiassa emme löytäneet edes kaikkia ohjekirjassa listattuja birdie-taajuuksia (ja se ei johtunut testaajien ammattitai­dottomuudesta...).
   Kokonaisuu­tena Pro-2032 on erittäin vähä­häiriöinen vastaan­otin lukuunot­tamatta heikkoa peilitaajuusvaimennusta. Peili­taajuuksien läpilyöntiä kun saisi vaimennettua, niin tässä olisi todella kova perusskanneri kau-pun­kikuuntelijallekin.
   Muistipaikkoja on riittävästi, tarvittavat perustoiminnot löyty­vät ja skannaus on nopeaa. Sen sijaan pahana miinuksena ovat useampien etsintäpankkien puuttu­minen ja askelluksen automaatti­valinnat.
   Ohjelmoinniltaan ja käyttölo­giikaltaan Pro-2032 toimii aivan samalla tavalla kuin Pro-2006. Erona on tietysti Pro-2032:sta puuttu­vat toiminnot, kuten vaikka äänikohinasalpa. Ohjel­mointi ja käyttö on selkeää ja helpohkoa. "Bugitkin" ovat samat kuin Pro-2006:ssa. Pro-2032 isoveljen tavoin mm. skannaa "nollia", eli tyhjiä muistipaikkoja. Ne onkin lukitta­va pois skannauksesta, mikäli ei halua niiden turhaan hidastavan skannausta.

Eli:

   Netset on hyvä perusskanneri jokaiselle joka ei kuuntele NMT900/GSM-kanavia ja jonka hermot kestävät heikon peilitaa­juusvaimennuksen. Totuuden nimis-sä on nyt sanottava, että vaikka peilitaajuushäiriöt ovat saaneet näin paljon palstatilaa, ei Net-set siinä suhteessa ole yhtään esimerkiksi Uniden Bearcat UBC/ BC-200XLT:ä huonompi.
   Netset sopii sekä kaupunkiin, että haja-asutusalueille. Samoin skanneri toimii yhtä hyvin kotona kuin autossakin, vaikka laite onkin vähän isokroppainen auto­kuunte­luun.

Kiitoksia

   Netset/Realistic Pro-2032 Hyperscan on myynnissä Radio Shackin ja Tandyn liikkeissä ympäri maailmaa (USA, UK, Hollan­ti, Australia, Moskova, jne.). Lainalaitteemme kuljetuslaatikos­sa oli hintalappu 219,99 puntaa, mutta tingitty hinta Brittein Saarilla on ollut noin 200 pun-taa. USA:ssa hinta on noin 300 USD.
   Monet kiitokset Netsetin lainasta Link Electronicsille Englantiin. Laitteesta kiinnostu­neet voivat ottaa yhteyttä osoitteeseen Link Electronics, Tandy Millfield, 216 Lincoln Road, Peterborough PE1 2NE, England. Ulkomaankauppaa hoitaa Mike Bowthorpe. Puhelinnumero Suomesta on 990-44-733-345 731 ja telefax 990-44-733-346 770.

      Skanneri testaa:

     Radio Shack Pro-62

   Radio Shackin uusimpia käsis­kannerimalleja on Radio Shack Pro-62, jota Euroopassa myy­dään Realisticin nimellä. USA:ssa Pro-62:n katalogihinta on noin 300 USD, mutta testaamam­me yksilö on ostettu USA:sta Radio Shackin myymälästä Pitts­burgista tarjous­hintaan 220 USD. Englannis­sa suo­situsvähittäismyyntihinta on noin 200 puntaa ja tukkuhinta 122,29 puntaa (yksin kappalein). Suomes­sa tämä (niinkuin muutkaan Rea-lis­ticit) laite ei ole aina­kaan tois­taiseksi myynnissä kaupoissa. Harmaatuotuna laitetta saattaa löytyä esimerkiksi Keltaisen Pörssin sivuilta vajaalla kahdel­la tonnil­la.

Made in Japan

   Japanissa valmistettu käsikone on pakattu tummaan, nykyaikaisen näköiseen muovikoteloon. Kotelon korkeus on 14 senttiä ilman nup-pe­ja, leveys 6 senttiä leveim­mältä kohdalta ja syvyys 4,5 senttiä paksuimmalta kohdalta. Kotelo on yläosasta vähän leveäm­pi kuin alaosasta. Laite painaa noin 400 grammaa akkuineen.
   Laitteen mukana testiin tuli-vat 16 senttinen patukka-anten­ni, 120 voltin laturi, 240V/120V-kon­vert­teri, 12 kappaletta akkuja ja englanninkielinen 44-sivuinen käyttöohjekirja. Näistä konvert­teri ja ylimääräiset akut olivat laitteen ostaneen avustajamme omia tarpeellisia lisäyksiä, jotka eivät kuulu kaupasta ostet­tavaan peruspakettiin. Skanneri vaatii toimiakseen 6 kappaletta 1,25/1,50 voltin sormiakkuja tai pattereita.
   Kotelon etupuolella on normaa­li 34 x 12 millimetrin LCD-näyt-tö, kaiutin, näppäimistön luki­tuskyt­kin ja 25 kappaletta kumi­näppäi­miä. Takapuolella on vyök­lipsi ja pohjassa akku/patteriko­telon luukku.
   Vasemmalla sivulla ovat 9 vol-tin virta- ja latausliittimet ja laitteen resetointireikä. Päällä ovat 50 ohmin BNC-antenni­liitin, korvakuulokeliitin, kohinasalpa- ja päälle/pois/äänen­voimakkuuspo­tikat. Päällä olevat tekstit ovat tuttuun Realistic-tapaan "väärin päin", eli luetta­vissa takaapäin.

Inside out

   Avasimme normaaliin tapaan ko­telon ja tutkailimme sisuskalu­ja. Ensin irrotimme akkukotelon luu­kun ja itse akkupakin. Sitten ruuvasimme irti neljä ruuvia ko-te­lon takaa, minkä jälkeen laite olikin kappaleina käsis­sämme.
   Vastaanotin on tosi sievässä paketissa. Tavaraa on kasattu kolmelle levylle ja siistejä pel­tisuojauk­sia on käytetty asialli­sesti. Ai onko pintalii­tososaa? No on. Paljon. Skannerin muistit muuten säilyivät purkamisen yh­teydessä.

Peruskone

   Radio Shack Pro-62:ssa on 200 muistia. Ne on jaettu kymmeneen pankkiin, joissa on 20 muistia jokaisessa. Lisäksi vastaanotti­messa on kymmenen väliaikaista ns. monitormuistia. Etsintäpank­keja on vain yksi, mitä voidaan nykyään pitää liian vähäisenä.
   Vastaanottimen kattamat taa­juusalueet käyvät ilmi seuraa­vasta taulukosta. Taajuuden jäl­keen on suluissa kerrottu kysei­sellä taajuusalueella käytössä oleva askellus. Askellukset on Suomea ajatellen paljolti pieles­sä, mikä hidastaa pahasti etsin­tää. Lisäksi on erittäin valitet­tavaa, että askellusta ei voi itse valita.

 30 -  54 MHz (5 kHz)
118 - 137 MHz (25 kHz)
137 - 174 MHz (5 kHz)
380 - 512 MHz (12,5 kHz)
806 - 960 MHz (12,5 kHz)

Taajuusalueella 806-960 MHz on normaaliin nykytapaan aukot USA:n matkapuhelintaajuuk­silla.
   Modet ovat AM ja NFM. Mode on vapaasti valittavissa. Lisäksi skannerissa on normaalit ominai­suudet: etuoikeutettu kanava, taajuuden lukitus pois skannauk­sesta, viive ja näppäimistöluki­tus. Näppäimistölukitus muuten ei koske manual- ja scan-näppäimiä. Monista uusista kilpailijoista poiketen Radio Shackin lockout ei toimi etsinnässä.
   Musta muovikotelo on siisti ja hyvin käteen sopiva. Kumiset näp­päimet ovat aika huonot ja näp­päintuntuma on heikko. LCD-näyttö on muuten OK, mutta näytön valai-su on heikko. Lisäksi näyttö sumenee äkkiä, kun laitetta kal­listetaan ja yritetään katsoa näyttöä yläviistosta. Skannerin ääniteho riittää kyllä kotona kuunteluun, mutta auto­kuuntelussa stereot päällä ääniteho ei riitä. Radio Shackin vyöklipsi on heikko ja epäilyttä­vän tuntuinen. Vaihda heti.
   Pro-62:n akkuratkaisu on jä-mäk­kä ja toimiva. Systeemi on tosin aika järeä ja tekee lait­teesta kohtuullisen painavan. Mahdollisuus käyttää valinnan mukaan akkuja tai pattereita on todella hyvä asia.
   Skannerin skannausnopeus on 22-25 kanavaa sekunnissa. Vali­tettavasti laite skannaa myös "nollia", eli tyhjät muistipaikat on lukittava pois skannauksesta. Skannattavat pankit voi tietysti valita vapaasti. Etsintänopeus on noin 48 hyppyä sekunnissa.
   Radio Shack Pro-62:n patukka-antenni on kohtuullisen käyttö­kelpoinen. Lisäkaiutinliitäntä toimii ja lisäkajari huutaa Pro-62:n kanssa ihan asiallisesti.
   Autokäytössä ei ilmennyt mi-tään mainittavia ongelmia. Epämu­kavuustekijä on tosin skannerin vaatima 9 voltin käyttö- ja la­tausjännite. Nyt ei riitä suora johdotus, vaan tarvitaan pieni jännitteenalenta­ja.
   Tukiasemal­la disconen käyttö yllättäen lisäsi hieman WFM-räis­kei­tä.
   Skannerin toiminta-aika on asiallinen. Testissämme laite pyöri yhdellä latauksella hieman yli seitsemän tuntia.
   Ohjelmointi ja käyttö on tut-tua Realistickia, eli kohtuulli­sen selkeää ja loogista.

Suorituskyky

   Radio Shack Pro-62:n selektii­visyys on kohtuullisen hyvä. Et­sintä pysähtyy esimerkiksi Kauko­haun suhteen vasta ai­van oi­kealle taajuudelle 146,325 MHz, ei ennen, vaikka askellus onkin 5 kHz:ä. Käsivirityksellä KAUHA:a ympäröiviä taajuuksia tutkittaes­sa havaittiin, että lähete kyllä levisi maksimissaan 20 kHz:ä mo­lempiin suuntiin. Vahva­kaan lähe-te ei siis kuitenkaan häiritse viereistä kanavaa.
   Teimme Realisticilla pienen bandscanin eli tutkailimme etsin­nällä läpi koko vastaanotti­men taajuusalueen.
   30 - 54 MHz: paljon epämääräi­siä moduloi­mattomia kantiksia.
   118 - 137 MHz: jonkin verran WFM-häiriöitä ULA-bandil­ta (esi­merkiksi YLE:n Mafia helposti tunnistettavissa 135,3 MHz:llä). Myös muuta rutinaa.
   137 - 174 MHz: taajuuskaistal­la 137-142 MHz paljon WFM-häi­ri­öitä. Muuten alue aika tyhjä.
   380 - 512 MHz: NMT iski läpi 420 megan paikkeille. TV-kuvataa­juudet blokkasivat umpeen 2 megaa bandia.
   806 - 960 MHz: 854 MHz:n paik­keilla aika lailla NMT:tä. Muuten kaista puhdas.
   Yleisesti ottaen voidaan sa-noa, että Pro-62 ei ole kovin häiriöinen laite. Skan­nauksessa ei sattunut montaakaan häiriötä tärkeille kanaville, mutta ky-sees­sä oli lähinnä hyvä tuuri, sillä etsintä oli välillä aika tuskaisaa.
   Disconen käyttö lisäsi jonkin verran häiriötasoa, eli laitteel­la oli vaikeuksia kestää vahvem­pia signaaleja. Dis­conea käytet­täessä mm. taajuuksil­le 170,300; 170,425 ja 159,750 MHz ilmestyi­vät WFM-räiskeet, joita ei kuulu­nut laitteen omaa patuk­kaa käy-tet­tä­essä.
   Radio Shack Pro-62:n herkkyys on ihan OK kuuntelutestin perus­teella. Mittasimme vastaanottimen normaaliin tapaan. Vertailulait­teena oli Realisticin Pro-43, joka on Radio Shack/Realistic-käsiko­nesarjan kärkilaitteita. Lukemat ovat mikrovoltteja ja vertai­lu­kelpoisia aiemmin jul­kaisemiim­me mittaustuloksiin näh­den. Mitä pienem­pi lukema, sen parempi laite.

Herkkyys:
 
MHz       62        43
-­---------------------------
 50       0,25      0,25
120       0,89      1,12
145       0,22      0,22
160       0,40      0,32
170       0,28      0,28
400       0,40      0,56
420       0,36      0,63
435       0,36      0,63
460       0,28      0,56
920       0,22      0,32
950       0,25      0,28

   Herkkyyttä on pääosin pystytty parantamaan vanhempaan Pro-43:een verrattuna. Kuuntelutesti vahvis­taa havainnot, eli herkkyys ja vastaanotto ovat aika lailla kun-nos­sa. Ongelmiakin on edelleen. Esi­mer­kiksi ilmailuban­din vas­­taan­otossa on toivomisen­ varaa. Pro-62:ssa ilmeisesti voimakkaat WFM-räis­keet "syövät" sinkkuja. Niinpä esimerkiksi Jyväskylän ATIS 134,150 MHz AM oli Jyväsky­lässä luvattoman heikko, vaikka mittaustulokset eivät laitetta kovin heikoksi tuomitse.

Vuotosäteily:

MHz     62       43
-----------------------------
120     30       80  
160     30       140
460     40       100
920     30       70

   Hämmästyttävää! Pro-43:n jo todella alhaisia vuotosäteilylu­kemia on entisestäänkin pystytty pienentämään. Pro-62 on tässä suhteessa suunniteltu ja valmis­tettu todella hyvin.

Neutraali kone

   Radio Shack Pro-62 on hyvin neutraali peruskä­siskanneri. Keskiverto nopeus, keskiverto ominaisuudet...
   Hyvää laitteessa on muotoilu, muistipankkijako, pitkä käyttöai­ka akuilla, vähäinen vuotosätei­ly, hieman keskivertoa parempi häiriönkesto ja akku/patterikäyt­tö­mahdollisuus.
   Huonoa laitteessa on näppäi­mistö, näytön valaisu, WFM-häiri­öt, askellusta ei voi itse valita ja vyöklipsi.
   Asiallinen peruskone, joka lienee suunnattu vanhan Uniden Bearcat BC/UBC-200XLT:n kilpaili­jaksi. Vanhan katin kanssa Pro-62 taisteleekin vahvasti, mutta uusi katti (katso Skanneri 3/95) päi­hittää Pro-62:n.
   Käyttökelpoinen käsiskanneri maaseudulle ja rajoitetusti myös vähän häiri­öisempiin oloihin. Pro-62 skannaa OK myös kaupungis­sa, mutta etsintä paikoin vaival­lois­ta. Laitetta ei suositella YLE:n ULA-mastojen läheisyydessä käytettäväksi.

   Monet kiitokset Radio Shack Pro-62:n lainasta tässä nimeltä mainitsemattomalle avustajallem­me.

       Skanneri testaa:

     Radio Shack Pro-2035

   Kenties maailman suurimman radioliikeketjun eli Radio Sha-ckin USA:n vuoden 1995 myynti­luettelon kallein skanneri on Radio Shack Pro-2035. Hinta USA:ssa on "vaatimattomat" 450 USD. Samaa laitetta myydään eri puolilla maailmaa myös nimillä Realistic, Tandy ja Netset. Eng­lannissa laite maksaa Realis­tic-nimisenä 350 puntaa.
   Skanneri testasi USA:sta tuo-dun tiiliskiven.

Tämä on aika ISO!

   Japanissa valmistettu tiilis­ki­vimuotoiltu Radio Shack painaa noin kaksi kiloa. Mitat ovat 23 x 20 x 9 senttiä, eli aika jykevä laite on kyseessä.
   Laitteen mukana testiin tuli-vat englanninkielinen käyttö­ohje, jossa on 48 sivua ohjeita ja li­säksi kaksi sivua varoituk­sia, ja 60 senttiä korkea tele­skooppian­tenni. Laitteessa oli val­miina USA-verkkojohto 120 voltille, jonka käyttö Suomessa ei ole kuitenkaan kovin ter­veellis­tä.
   Skannerin etupanelissa ovat 75 x 15 millimetrin vihreätaus­tainen LCD-näyttö, manuaali-VFO-viritys­pyörä, päälle/pois/äänenvoimak­kuuspotik­ka, kohinasalpapotikka, 32 kappaletta kuminäppäimiä ja äänikohinasalvan punainen ledi. Kotelon päällä ovat kaiutin ja reikä teleskooppiantennille. Lait­teen alla on kaksi kappaletta esiinkään­nettäviä jalkoja.
   Kotelon takaa löytyvät jo aiemmin mainitun amerikkalaisen 120 voltin AC-verkkojohdon lisäk-si 10 dB:n vaimentimen päälle/    ­pois-käyttökytkin, 50 ohmin BNC-antenniliitin, plugi­reikä lisäka­jariliitännälle, RCA-liitäntä nauhuria varten, 13,8 voltin DC-liitäntä ja restart- eli uudel­leenkäynnistysreikä.

Suuri myös sisältä?

   Vastaanotin kattaa taajuusalu­eet 25 - 520 ja 760 - 1300 MHz poislukien USA:n matkapuhelintaa­juudet 800-900 megan välillä. Vastaanotin ymmärtää etsiä uusia asemia seuraavilla askelluksilla: 5, 12.5 ja 50 kHz (kyllä: 25 kHz puuttuu...). Askellus on vapaasti valittavissa, mutta jenkkityyliin käytön helpottamiseksi kullakin taajuuskaistalla on esioletuksena kyseiselle kaistalle sopivin as­kellus. Tuttuun tapaan esioletuk­set eivät useinkaan ole Suomen oloihin sopivia, vaan oikea as-kel­lus on valittava eli vaihdet­tava itse. Ongel­mana on myös mei­käläisissä oloissa eniten käyte­tyn askelluk­sen (25 kHz) puuttu­minen koko­naan. Modet ovat AM, NFM ja WFM. Halua­mansa modenkin voi itse vapaasti va­lita.
   Laitteessa on mahtavat 1000 muistia, jotka tosin on jaettu kymmeneen sadan muistin pankkiin. Muistikapasiteetti on upea, mutta muistien jakaminen näin suuriin pankkeihin (100 muistia per pank­ki) on erittäin epäkäytännöllis­tä. Lisäksi laitteessa on vielä 100 kappaletta tilapäisiä ns. monitormuisteja, joihin voidaan tallettaa mielenkiintoisia taa­juuksia väliaikaisesti ennen kuin ne mahdollisesti sijoitetaan var­sinaisille muistipaikoille. Et-sin­täpankkeja on 10 kappaletta, mikä on kokolailla riittävä mää­rä.

Mitä siellä ON sisällä?

   Teimme Pro-2035:lle ruu­miin­avauksen ja erityisesti kiin­nosti miltä originaali jenkkipo­weri näyttää. Kahden ruuvin jälkeen yläkoppa lähtee irti ja sisustat paljastuvat.
   Sisällä on tosi jämäkkä metal­lirunko ja hyvät pel­tisuojaukset. Sisustan kattaa yksi iso pääpii­rilevy, minkä lisäksi etupaneelin takana on useampia pienempiä. Pin­taliitososaa on taas rakastet­tu runsain mitoin. Sisälle jää yllättävän runsaasti tyhjää ti-laa.
   Johdotukset mm. levyiltä toi­selle päättyvät siististi liitti­miin, minkä vuoksi purkami­nen ja kokoaminen on mukavaa ja siistiä ilman kolvausta. Muis­tien varmen­nus on toteutettu isolla lithium­paristolla, joka löytyi pääpiiri­levyltä.
   Kotelon alalevy irtoaa sekin kahden ruuvin jälkeen, mutta sieltä ei löytynyt sen kummempaa mainittavaa.
   Ai niin se poweri. Se on tosi siistin näköinen.

Iso pyörä pyörähtää

   Aiemmin mainitun lisäksi skannerissa on normaalit toimin­not: etuoikeutettu kanava, muis-ti­paikan lukitseminen pois skan­nauksesta ja viive. Jenkkitapaan skannerissa on myös säätiedotus­ten vastaanottomahdollisuus, mutta se ei valitettavasti onnis-tu Suomessa. Etuoikeutet­tuja ka­navia voi valita vain yhden, mut-ta ko. kanavalla käynti onkin sitten todella nopeaa. Vähän har­vinai­sempia ominaisuuk­sia ovat 10 dB:n vaimennin, äänikohi­nasal­pa, automaattitallennus ja VFO-pyörä.
   Skannerin viritysnuppi on ihan OK, vaikka se onkin voimakkaasti portaallinen. Tune- eli viritys­tilassa vastaanottimen vastaanot­totaajuutta voi säätää eli virit­tää aivan kuin jotain liikenne­vastaanotinta, mikä on hyvä asia.
   Sound Squelch eli äänikohina­salpa on pahasti vajavainen jo valitettavan tuttuun ta­paan. Se ei tehoa muihin kuin lähes tai täysin hiljaisiin kan­tiksiin. Skannaus myös karkaa kesken taa­juudella olevan puheen, mikäli keskusteli­jat pitävät liian pit-kiä taukoja puheessaan. Ääniko­hinasalpa toimii siis erittäin puut­teel­lisesti, vaikka siitä onkin tietyissä tilanteissa vähän apua. Eikä valmistaja väitäkään sen ohitta­van esimerkiksi haku­laitteita.
   Etsinnän yhteydessä on mahdol­lista käyttää taajuuksien auto­maattitallennusta. Tällöin skan-ne­ri tallentaa löytämänsä taajuu­det joilla kohinasalpa aukeaa halu­amaasi muistipankkiin tai pank­keihin. Automaattitallennus todellakin toimii!
   Automaattisessa tallennuksessa vastaanotin ei jää lainkaan kuun­telemaan löytä­miään lähettei­tä, vaan tallentaa ne heti muistiin. Laite tallentaa kaikki taajuudet, joilla kohina­salpa vain aukeaa. Sama taajuus tallen­tuu myös useam­pia kertoja, eli laite ei osaa tarkastaa onko sama taajuus jo muistissa. Toisaalta tämä tie­tys­ti toimii eräänlaisena lasku­rina, eli se kertoo kuinka monta kertaa etsintä on pysähtynyt tietylle taajuudel­le. Mutta kun sama hakulaitelähetin tai birdie tai räiske on 37:llä muistipai­kalla, niin se alkaa rasittaa...
   Skannerin näyttö on suuriko­koinen, siisti, selkeä ja hyvin valaistu.
   Mittaamamme skannerin etsintä­nopeus on noin 50 hyppyä sekun­nissa, mikä on aivan riittä­vä ja asiallinen nopeus. Skan­nausnopeus on samaa luokkaa.
   Radio Shack Pro-2035:een voi­daan kytkeä antenni kahdella ta­valla: takana olevaan BNC-liitti­meen tai päälle olevaan "ruu­viin". Aiemmin testaamiemme Rea­listicien tavoin myös 2035:n te-le­skooppiantenni ja teleskooppi­liitän­tä toimivat moitteetta ja erinomai­sesti. Laitteen mukana tuleva teleskooppiantenni on antennina jopa yllättä­vän hyvä sekä mekaanisesti että toiminnal­taan.
   Skannerin BNC-antenniliitäntä toimii OK. Samoin skannerin oma kaiutin on ääniteholtaan ja äänen­laadultaan riittävän hyvä. Lisäkaiuttimen käyttöäkin kokeil­tiin. Sellaista saattaa tarvita "vaikeissa ääniolosuhteissa". Testattu Icomin lisäkajari toimi Radio Shackin kanssa hienosti.

Häiriöt ja herkkyys

   Aluksi mittasimme normaaliin tapaan Radio Shack Pro-2035:n herkkyyden ja vuotosäteilyn. Ver­tailulaitteena on todella hyvä edeltäjä Realistic Pro-2006. Mit­taustulokset ovat mikrovoltte­ja ja vertailukelpoisia aiempiin mittauksiimme nähden. Nyrkkisään­tö tulkintaan: mitä pienem­pi lu-ke­ma, sen parempi laite.

Herkkyys:

MHz     2035     2006
-­---------------------------
  50    0,22     0,32   
  70    0,36     0,36
 120    1,59     0,89
 145    0,45     0,32
 160    0,45     0,28
 170    0,40     0,36
 300    0,22     0,32
 400    0,25     0,36
 420    0,28     0,32
 435    0,25     0,28
 460    0,28     0,32
 920    0,25     0,40
 950    0,28     0,50
1000    0,36     0,56

   Pro-2035:n herkkyys on kunnos­sa myös erittäin hyvän edeltäjän­sä rinnalla. Mittaustuloksissa on notkahdus VHF-ilmailubandilla. Käytännön kuuntelussa Pro-2035 ei kuitenkaan ole merkittäväs­ti esi­merkiksi Pro-2006:sta heikompi ilmailuban­dillakaan. Tuloksista käy taas kerran ilmi jenkki-il-miö: VHF-herkkyydestä tingitään UHF:n hyväksi. Kautta linjan on herk­kyys heikentynyt VHF-taajuuk­silla, mutta parantu­nut UHF-taa­juuksilla. Tämä osoittaa taas kerran miten tärkeänä valmistajat pitävät UHF-suorituskykyä nyt, kun USA:ssa radiopalvelut siirty­vät vauhdilla VHF:ltä UHF:lle.
   Mittaustulokset ULA:lta puut-tu­vat, mutta mainittakoon että Pro-2035:n ULA on normaali­kuunte­luun ihan kelvollinen, vaikka mistään ULA-DX-kuuntelusta ei tällä laitteella kannata unelmoi­da. Esimerkiksi Radio Jyväskylän Äänekoskella sijaitseva lähetin taajuudella 102,3 MHz kuului Jy­väskylässä Radio Shackilla yhtä hyvin kuin Icom IC-R7000:lla.

Vuotosäteily:

MHz     2035     2006
-----------------------------
  50    160      200
 120     40      210
 160     40       50
 300     40       70
 460     40      570
 920     40       60
1000     40       80

   Radio Shack Pro-2035 ei todel­lakaan vuoda! Vuotosäteily on olematonta ja Pro-2035 hakkaa jopa varsin hyvän edeltäjänsä Pro-2006:nkin. Miksei kukaan tyyppihyväksytä näitä Suomessa?? Kokonaisuutena Pro-2035 on kai-kis­ta Skannerin mittaamista skan­ne­rivastaanottimista kaikkein puhtain eli vähiten vuotava.
   Radio Shackin eka välitaajuus on päälle 600 MHz ja toinenkin peräti 48,5 MHz. Tästä johtuen laittees­sa havaittavat läpilyön­nit ja häiriöt poikkeavat huomat­tavasti esimerkiksi Uniden Bear-ca­tin vas­taavista. Nyt ei löydy ARP-puhe­luita 170 megalta.
   Skanneria ei suuren koon vuok-si testattu lainkaan autossa. Kotona laitetta käytettiin sen oman teleskooppiantennin ja ulko­disconen kanssa varsin häiriöi­sessä ja vaikeassa kuunte­lupai­kassa voimakkaiden tu­kiasemamas­tojen läheisyydessä. Ulkoantenni ei lisännyt vastaanottimen häiri­öitä, eli lait­teen signaalin­kesto on hyvä.
   Vastaanottimen selektiivisyys on kunnossa. Esimerkiksi KAUHA roiskii maksimissaankin vain 15 kHz:ä ohi oikean taajuuden.
   Kaiken kaikkiaan erilaisia häiriöitä havaittiin vain vähän ja vain har­voilla taajuusalueil­la. YLE:n ULA-läheteharhoja oli muuta­mia 165 MHz:n alueella. NMT-harhoja kuului samoin 160 MHz:n yläpuolella (mm. 161,2 ja 163,0 MHz). Pro-2035 on vähähäiriöinen skanne­ri, joka siten sopii hyvin myös kau­punki­kuunteluun.
   Skannerissahan on myös vaimen­nin, mutta sitä ei juurikaan käy­tetty, koska sille ei ollut tar­vetta. Vaimentimen käyttö saat­taisi olla parhaiten paikal­laan ULA-aluetta selailtaessa ja siel-tä eri asemia etsittäessä. Tai sitten jos kuuntelet todella han­kalassa paikassa.
   Pro-2035:n käyttäminen ja oh­jelmointi on kohtuullisen selkeää ja helppoa. Logiikka noudattaa tuttua Realistic/Radio Shack-lin-jaa, eli aiemmin saman sarjan ko­neita käyttänyt pääsee helposti kyytiin.

Viivan alla

   Radio Shack Pro-2035 on kallis ja jyhkeä tukiskanneri kotikuun­teluun. Muutamat mielenkiintoiset lisäominaisuudet kuten viritys­pyörä ja hyvä muistikapasiteetti nostavat laitteen toimin­noiltaan peruskoneiden yläpuolel­le. Hyvän selektiivisyytensä ja häiriön­sietokykynsä ansiosta skanneri nousee erityisesti kau­punkikuun­telua ajatellen käyttö­kelpoiseksi vaihtoehdoksi tuki­asemakuunte­luun. Nopea skannaus ja etsintä mahdollistavat muistikapasitee­tin hyvän hyödyntämisen.
   Muutamat puutteet ja heikkou­det kuten hankalan kokoiset muis­tipankit eivät onnistu pilaa­maan kokonaisvaikutelmaa. Moni­puolinen ja asiallinen laite.

   Monet kiitokset Radio Shackin lainasta tässä nimeltä mainitse­mattomalle Skannerin avustajalle.

       Skanneri testaa:

       Realistic Pro-26

   CE-hyväksyttyjen skannerivas­taanottimien armeija kasvaa hyvää vauhtia. Ehkä pisimmällä hyväk­syttämisurakassa on Realistic, jonka CE-merkitty valikoima on jo melkoinen. Kyseisistä skannereis­ta aika moni on lisäksi saatavana myös Suomesta. Yksi näistä on tuore aukoton käsiskan­neri Realistic Pro-26.

Ei kiteitä!

   Tätä mustaan, siistiin muovi­koteloon pakattua modernin teknologian tuotetta ei sitten pidä sotkea samaa mallinimeä kantanee­seen kideko­neeseen.
   Pro-26 käsikapulaa myydään ainakin Realisticin ja Radio Shackin nimillä. Myös Tandyn kilvet voi tulla vastaan. Laitet­ta saa ainakin USA:sta, Kanadas­ta, Brittein Saarilta, Austra­liasta ja Suomesta. Myös muista länsi-Euroopan maista laitetta kannat­taa kysellä ohi mennessään. Hinta esimerkiksi USA:ssa on 379 USD, Englan­nissa 259 puntaa ja Suomessa Ham-Radiossa 2250 mk (tiedot kesältä 1996).
   Suomeen tuota­vat yksilöt ovat lähtöisin Englan­nista ja aivan samoja yksilöitä kuin siellä myytävät. Koska laite on CE-hyväksytty, sitä ei ole erikseen tyyppihyväk­sytetty Suomes­sa.
   Tehtaan paketista paljastuvat radion lisäksi 16 senttiä korkea patukka-antenni, 80-sivuinen käyttöohjekirja ja vyöklipsi. Manuaalista puolet on englanniksi ja puolet ranskaksi.
   Radion suurin leveys on 6,5, suurin syvyys 4 ja korkeus ilman nuppeja 15,5 senttiä. Akkujen ja patukka-antenninsa kanssa laite painaa 360 grammaa.
   Kotelon takaseinässä ovat vyöklipsi ja akkukotelon luukku. Akkukoteloon menee 4 kappaletta 1,2 voltin akkuja tai vastaavan kokoiset sormipatterit. Vasemmal­la sivulla ovat reiät 9 voltin käyttöjännitteelle ja latauksel­le.
   Etupuolella ovat kaiutin, 45 x 15 millimetrin kokoinen LCD-näyttö ja 25 kappaletta kuminäp­päimiä. Laitteen päälle on sijoitettu 50 ohmin BNC-antenni­liitin, reikä kuuloketta tai kaiutinta varten, äänenvoimakkuu­den säätö ja kohinasalpa. Päällä olevat tekstit ovat tuttuun Realistic/Radio Shack-tyyliin "väärinpäin", eli luettavissa laitteen takapuolelta katsoen.
   Skanneri on valmistettu - yllätys yllätys - Filippiineillä! Perinteisesti Japanissa kasattu Realistic on siirtynyt Unidenin perässä Filippiineille. Ja lisää Uniden-yllätyksiä on tulossa...

Copyright U...

   Filippiineillä heinäkuussa 1995 syntynyt testiyksilömme oli avattava heti! Akkukotelon luukku irti, akut ulos, neljä ruuvia irti ja takakansi irti.
   Sisällä on kaksi isoa piirile­vyä ja hirveästi pintaliitososaa. Takakantta vasten on iso pel­tisuojausloota. Hyvät suojaukset, siistiä työtä. Kotelon yläosan pikku levennys osoittautuu pelkäksi esteettiseksi muotoilu­jipoksi. Sen kohdalla sisäpuolel­la on vain tyhjää tilaa.
   Ja mitäpä lukee piirile­vyllä? "C 1994 UNIDEN". Realisticimme käyttää Unidenin suunnittelemaa piirilevyä! Koska laite on lisäksi valmistettu Filippii­neillä, kyseessä lienee Unidenin kokoon­panolaitos.
   Mitä eroa on jatkossa Uni­denilla ja Realistic/Radio Shackilla? Ovatko tehtaat yhdis­tymässä? Onko jompi kumpi osta­massa/ostanut toisen? Onko suunnittelu yhdistetty? Näihin kysymyksiin voidaan toivottavasti palata pian erikseen, mutta nyt kiinni tähän Realisticin nimellä myytävään Unideniin.

Nykytasoa

   Pro-26 on aika tyypillinen uusi aukoton käsiskanneri. Vastaanotin kattaa taajuusalueen 26-1300 MHz. Modet ovat AM, WFM ja NFM. Muistipaikkoja on 200 jaettuna kymmeneen muistipank­kiin, joissa on siten 20 muisti­paikkaa jokaisessa. Askellusvaih­toehdot ovat 5, 12.5 ja 25 kHz. Etsintäpankkeja on vain YKSI, mutta sen lisäksi etsintää voi tehdä ns. vapaassa tilassa.
   Taajuusalue on riittävä. Modeja on tarpeeksi. Muistipaik­koja on kohtuullisesti. Askellus­vaihtoehdoilla pärjää ihan hyvin. Etsintäpankkitilanne on surkea.
   Skannerissa on normaalit ominaisuudet: etuoikeutettu kanava, näppäimistölukitus, sääkanavien vastaanotto (ei kuulu Suomessa), muistipaikkojen lukitus pois skannauksesta ja vain haluttujen muistipankkien valit­seminen skannattavaksi. Näiden tuttujen juttujen sijaan paneudumme poik­keaviin ja erikoi­sempiin ominai­suuksiin.

Toiminnot OK

   Realisticin viive-toimintoa on kehitetty. Nyt viivelle on kolme vaihtoehtoa: pois päältä, kahden sekunnin viive tai neljän sekun­nin viive. Viive on asetettava päälle erikseen jokaiselle muistipaikal­le.
   Näppäimistö piippaa tosi voimakkaasti, mutta piipan saa onneksi myös pois päältä. Ku­minäppäi­met hölskyy rei'issään, mutta muuten näppäimistötuntuma on OK.
   Näyttö on hyvä. Kaikki tarvit­tava tieto saadaan näkyviin. Näyttö sumenee nopeiten katsotta­essa ylä- tai alaviistosta. Näytön valaisu tapahtuu molemmil­ta sivuilta kauniilla oranssilla.
   Kaiuttimen äänenvoimakkuus riittää kotona. Autossa on käytettävä lisäkajaria, jos samaan aikaan haluaa kuunnella autostereoitakin. Äänenlaatu on ihan OK, sillä jopa ULA-asemia kesti kuunnella ihan hyvin.
   Etsintäpankkeja on vain yksi, mikä on aivan liian vähän. Tätä puutetta on tosin hyvitetty muutamilla asiallisilla ominai­suuksilla. Skannerissa on 50 poislukitus­muistia etsintää varten. Etsintää jatkuvasti katkovat hakulaitteet tai muut häiriköt voi iskeä lukitukseen, jonka jälkeen etsintä on silkkaa juhlaa!
   Vastaanottimessa on 200 muistipaikan lisäksi 10 ns. monitor-muistia, joille voi tallettaa (väliaikaisesti) etsinnässä löytyviä mielenkiin­toisia taajuuksia.
   Realisticin voi myös ohjelmoi­da tallettamaan automaattisesti etsinnässä löytyvät taajuudet haluttuun tai haluttuihin muisti­pankkeihin.
   Häiriöisiä kuuntelupaikkoja tai taajuusalueita varten Pro-26:ssa on muistipaikkakohtainen vaimennin. Se toimii.
   Useiden muidenkin uusien skannereiden tavoin Pro-26:ssa on ns. data-lähetteet ohittava toiminto. Ja aivan kuten muissa­kin skannereissa, data-ohitus ei vielä toimi Pro-26:ssakaan niin kuin pitäisi. Data-toiminto ei auta rähinöihin. Mikäli kantoaal­to on aivan hiljainen, skanneri lähtee itse jatkamaan skannausta pikku mietinnän jälkeen. Samoin jos taajuudella käytävään keskus­te­luun tulee tauko, skannaus jatkaa matkaa. Data-toimintoa voisi kai lähinnä kutsua äänen tunnistavak­si kohinasalvaksi.

Suorituskyky

   Pro-26 on nopea. Manuaalissa luvataan skannausnopeudeksi 50 kanavaa sekunnissa. Ottamalla antenni irti ja kääntämällä kohinasalpa kiinni mittasimme jopa 88 kanavan sekunttinopeuk­sia. Käytännön skannaus tapahtuu noin 80 kanavan sekunttivauhtia.
   Etsintänopeudeksi valmistaja puolestaan lupaa 100 hyppyä sekunnissa. Lupaus on aika hyvin paikkansapitävä, sillä mittauk­semme osoittivat nopeuden olevan käytännön kuuntelussa luokkaa 95-100 hyppyä sekunnissa. Suureh­koista nopeuksista huolimatta taajuuslukkiutumisessa ei havait­tu ongelmia sen paremmin skan­nauksessa kuin etsinnässäkään.
   Vastaanottimen selektiivisyys on hyvä. 25 Khz:n askellusta käytettäessä asemat eivät räiski viereisille kanaville. Jopa KAUHA malttaa pysyä omalla reviiril­lään.
   Skannerin mukana tuleva patukka on Uniden-tyyliin heikko esitys. Vaihda heti Pro-26:seesi parempi antenni. Mukana tuleva manuaali sen sijaan on hyvä, mikäli englanninkieli ei aiheuta vaikeuksia.
   Skannerin äänenlaatu on hyvä. Jopa ULA:aa saattoi kuunnella aivan nautittavasti. Yllättäen Realistic myös skannasi ULA:aa, joka siis ei ollutkaan tukossa vaan ihan kuunneltavissa.
   Akut kestivät kuuntelussa aika pitkään. Kohtuullisen rauhalli­sessa radioliikenteessä ja normaalilla (= ei ihan täysillä) äänenvoimakkuudella akut jaksoi­vat 6-7 tuntia yhtä­jaksoista käyttöä.
   Pro-26 on käsiskanneriksi vähähäiriöinen. Autosta laite ei ottanut mitään lisähäiriöitä. Tietokone tosin sekoitti skanne­rin täysin.
   Omaa patukkaa käytettäessä bandit olivat varsin rauhalliset ja häiriöttömät myös kaupungissa. Pro-26 on rauhallisimpia tavattu­ja aukottomia käsiskannereita.
   Mittasimme tuttuun tapaan skannerin herkkyyden ja vuo­tosäteilyn. Vertailukoneena on Realisticin monille tuttu vanhem­pi aukoton malli Pro-43.

Herkkyys:

MHz     Pro-26     Pro-43
---------------------------------
  50    0,32       0,25
  70    0,28
 100    0,71
 120    1,12       1,12
 145    0,36       0,22
 160    0,32       0,32
 170    0,32       0,28
 300    0,45       0,32
 400    0,32       0,56
 420    0,36       0,63
 435    0,36       0,63
 460    0,32       0,56
 890    0,40      
 920    0,40       0,32
 950    0,45       0,28
1000    0,50

   Pro-26 on kauttaaltaan riittä­vän herkkä vastaanotin. Myös kuuntelutesti kertoo samaa. Skanneriksi hyvä ULA-herkkyys ei yllättäen kuitenkaan tuki bandia, vaan kuuntelu onnistuu mukavasti. Edeltä­jäänsä verrattuna Pro-26:n herkkyyttä NMT-450:n paikkeilla on pystytty jopa parantamaan, mutta muuten erot eivät ole merkittä­viä. Pro-26 on herkkyyden suhteen nykyai­kainen, paremman keskitason aukoton vastaanotin.

Vuotosäteily:

MHz     Pro-26     Pro-43
-------------------------------
  50     65         50
 120    100         80
 160    120        140
 300    150        120
 460    170        100
 920    150         70
1000    150

   Molempien Realisticien vuo­tosäteily on äärimmäisen vähäis­tä, eikä kummallakaan olisi vaikeuksia THK:n tyyppihyväksyn­tätarkastuksen läpäisemisessä. Eipä siis ihme, että CE-merkintä on Pro-26:lle saatu. Pro-26:n hyvien peltisuojausten merkitys näkyy tässä hyvin. Molemmat laitteet ovat selkeästi parhaan pään koneita tässä suhteessa.

Hyvä ja huono

   Realistic Pro-26 on hyvä, sillä

+ siinä on laaja taajuusalue
+ siinä on hyvät perusominaisuu­det
+ se on tavanomaista vähempi­häiriöinen
+ se on nopea
+ siinä on etsinnästä pois lukitus -muisteja
+ sen akut kestää aika pitkään

   Realistic Pro-26 on huono, sillä

- siinä on vain 1 etsintäpankki
- sen data-toiminto ei edelleen­kään toimi niin kuin pitäisi
- sen patukka on heikko
- sen äänenvoimakkuus ei ole riittävä

   Kokonaisuutena Realistic Pro-26 on monipuolinen ja suoritusky­kyinen käsiskanneri. Se soveltuu käytettäväksi myös kaupungissa. Se ei ole samalla tavalla high tech -skanneri kuin esimerkiksi AOR AR-8000, mutta täyttää erinomaisesti tarkoituksensa kunnon työjuhtana. Hyvä nykyai­kainen peruskäsiskanneri.

   Pro-26:n lainasta monet kiitokset Ham Radiolle Vimpeliin.

       Skanneri testaa:

       Realistic Pro-26

   Talvella 1994-95 Skannerin testiin saapui yllättäen aito kideskannerivastaanotin. Skanneri on vuosien mittaan testannut aika monenlai­sia skannerivastaanotti­mia, mutta vasta nyt pääsimme käsiksi ensim­mäistä kertaa kunnon kidekonee­seen. Valmistautumatto­muutemme aiheuttikin sitten on-gel­mia, mistä johtuen Realis­tic Pro-26:n testaus jäi hieman vaja­vai­seksi.

Yllättävän pieni

   Realistic Pro-26 saapui toimi­tukseen alkuperäisessä tehtaan paketissa. Mukana olivat itse skanne­rin lisäksi englanninkieli­nen 16-sivuinen käyttöohje jossa ovat myös kytkentä- ja blokkikaa­vi­ot, 19 sentin mittai­nen patuk­ka-antenni, 12-62 sentin mittai­nen teleskoop­pian­tenni ja vyök­lipsi. Kotelo on harmaata muovia.
   Laitteen korkeus on 15, leveys 7 ja syvyys 2,5 senttiä. Kotelon etupuolella on kaiutin. Oikealla sivulla ovat äänenvoimakkuus/     päälle/pois-potikka, ko­hinasalpa­potikka ja erilliset liitännät verkkolait­teelle ja laturille.
   Vasemmalla sivulla on akku- ja kidekotelon kansi. Kotelon päällä ovat skannaus/manualkytkin, halu­tun kanavan käsivalinta­painike, kuulokeliitin, antenni­liitin, nel­jä lediä ja kullekin kanavalle erilliset kanavan skannauksesta poisluki­tuskytki­met. Päällä ole-vat tekstit ovat normaaliin Rea­lis­tic-tyyliin "väärinpäin", eli luettavissa takaapäin kat­soen. Skanneri on tarkoitettu käytettä­väksi vyöllä pidettynä. Takana on vielä vyökäytössä tärkeä vyök­lip­si.

Viehättävän vaatimatonta

   Japanissa valmistettu Pro-26 on todellakin aito kidekone. Luu­kun alta löytyy paikat neljäl­le kiteelle. Tes­tiyksilössä oli kol-me kidettä taajuuksille 170,125; 170,200 ja 165,175 MHz. Tästä ne ongelmat koituivatkin, sillä va­rastossamme ei ole omia kitei­tä, eikä siten muiden kuin näiden kolmen taajuu­den kuuntelua voitu testata.
   Skanneri saadaan toimimaan, mikäli kiteitä löytyy, taajuus­alueilla 30-50, 144-174, 450-512 MHz. Ilmeisesti vastaanotin toi-mii näiden taajuusalueiden ulko­puo­lellakin, mutta herkkyys heik­ke­nee voimakkaasti. Laite toimii vain kapealla FM:llä (NFM). Toi­miak­seen laite vaatii 6 V DC ulkopuo­lelta tai sisäänsä 4 kap-pa­letta 1,5 voltin akkuja tai pattereita (koko AAA/LRO3).
   Kyseinen yksilö on ostettu uutena USA:sta Radio Shackin myymälästä vuonna 1990. Tällöin laite maksoi 49 USD.
   Skannerin välitaajuus on vanha 10,7 MHz ja se skannaa noin kuuden kanavan sekunttivauhtia. Kidekoneestakin löytyvät tavalli­simmat perusominaisuudet: skan­naus, manual, taajuuden lukitus pois skannauksesta ja viive. Päällä oleva antenniliitin on jotain toimitukselle aivan uutta: 7 millimetrin läpimittainen kier­rereikä. Tähän onkin vaikea so-vit­taa muita kuin laitteen omia, mukana tulevia antenneja.

Sisällä muutakin kuin kiteet?

   Avasimme laitteen. Ensin irrotettiin paristo/akkukotelon kansi ja vedettiin paristopakki ulos. Sitten ruuvattiin kotelon takapuolelta irti kuusi kappalet­ta ruuveja.
   Esiin tulee yksi pääpiirilevy ja kolme pientä. Copyrightvuosi­luku on muuten 1987, eli yllättä­vän myö­häänkin näitä kidekoneita on vielä suunniteltu ja valmis­tettu. Nykyään kideskannereita ei kai missään enää tehdä (?). Ruu­miin­avauksen perusteella ei oike­as­taan ole muuta sanottavaa.

Se pyörii sittenkin

   Käyttö on kohtuullisen help­poa. Avataan kide- ja akkukotelon luukku. Asetetaan patterit tai akut pakkiin ja työnnetään pakki sisään. Työnnetään 1-4 kidettä kiinni kantoihinsa ja valitaan pikku kytkimellä kullakin kide­kannalla oikea taa­juusalue (VHF low, VHF high tai UHF). Suljetaan kotelon luukku ja kiinnitetään jompi kumpi antenni pyörittämällä se reikäänsä. Nap­sautetaan skan­naus/manualkyt­kin skannausasen­toon ja laite alkaa skannata. Erillisillä kytkimillä voidaan lukita halutut kanavat pois skan­nauksesta tai voidaan käsin siir­tyä kanavalta toiselle.
   Realisticin kidekone toimii ihan OK. Skannaus pyörii ja laite jopa kuuntelee ihan kohtuullises­ti. Selektiivisyys on hyvä, sillä viereisten kanavien voimakkaat lähetteet eivät iske läpi kide­koneemme taajuuksille.
   Skannerin välitaajuus on vaa­rallinen 10,7 MHz, mutta vuotosä­teily ainakaan VHF:llä ei ole huolestuttavan voimakasta.
   Antenniliitin on tosi erikoi­nen viritys. Se kuitenkin toimii ja laitteen omien antennien kans-sa kuuntelu onnistuu ihan hienos­ti. Muiden antennien asial­li­nen liittäminen tähän koneeseen onkin sitten aika vaikeaa.

Älä osta

   Realistic Pro-26 on käyttökel­poinen skanneri muutaman kanavan kuunteluun, mikäli sinulla on valmiina oikeat kiteet. Nurkissa olevaa historiallista konetta ei toki kannata pois heittää.
   Tällaista muutaman kanavan kidekonetta ei kannata nykyään kenenkään ostaa itselleen. On epätodennäköistä että laitteessa mukana olevat kiteet sopivat sinun kuuntelutarpeisiisi. Uusien kiteiden hankkiminen on hankalaa ja kallista.
   Emme suosittele täl­laisen skan­ne­rin ostoa kenel­lekään. Mikäli sinulla kuitenkin on jo tällainen, emme myöskään suosit­tele sen hävittämistä.

   Kiitokset Realisticin kideko­neen lainasta tässä nimeltä mai­nitsemattomalle avustajallem­me.

       Skanneri testaa:

       Realistic Pro-43

     Radio Shack on USA:n suurin elektroniikkaliikeketju. Sillä on USA:ssa lähes 7000 myymälää jois-sa käy vuosittain noin 50 000 000 asia­kasta. Radio Shack on osa kan­sainvälistä Tandy-konsernia, jonka vuosittainen liikevaihto on noin 4,6 miljardia US-dollaria eli lähes 30 miljardia markkaa. Tällaisella lafkalla on jo varaa teettää omat tuot­teensa...

30-sarjan uusin

   USA:ssa Radio Shack ja Euroo­passa Tandy-nimellä toimivan yrityksen oma skannerimerkki on Realistic. Muualla maailmassa erittäin yleinen merkki on kui-ten­kin Suomessa yksi tunte­matto­mimpia. 30-numeroituna alka­nut Realisticin käsiskanne­risarja on jo edennyt yli nel­jäänkymme­neen. Tuorein käsikone kantaa tyyppi­nimeä Pro-43.
   Radio Shackin 1993-katalogin sivulla 23 esitellyn Pro-43:n listahinta on 349,95 USD, mikä tekee siitä Realisticin kalleim­man käsikoneen. Samaa vekotinta tosin näkee mainostetta­van ame-rik­kalaisissa alan lehdis­sä hin­taan 290 USD. Skanneri tes­tasi Pro-43:n tuo­reeltaan. Kysei­nen yksilö oli USA:ssa työsken­nelleen suomalai­sen maahantuoma laite.

Super Extra Hyper Luxus...

   Laitteen koko nimi on Realis­tic Pro-43 Hyperscan. Se on val­mistettu Japanissa nimenomaan Radio Shackia varten. Skannerin mukana tuli 16 senttiä korkea patuk­ka-antenni ja englanninkie­linen käyttöohjekir­ja. 6 kpl 1,2 voltin akkuja ja Suomen sähkö­verk­koon sopiva laturi piti hankkia itse.
   Skannerimme on pakattu tummaan muovikuoreen, jonka mitat ovat 15 x 6 x 4 senttiä ja paino akkujen ja antennin kanssa 420 grammaa. Yhtäläisyyksiä muihin Realisticin ja Unidenin käsiskannereihin löy­tyy välittömästi.
   Etupaneelissa on 25 näppäintä ja näppäimistölukitus-kytkin. Takapuolella on tyyppikilven li­säksi vain muovinen vyöklipsi. Vasemmassa kyljessä sijaitsevat liitännät 9 voltin verkkolait­teelle ja laturille. Päällä on 50 ohmin normaali BNC-antenniliitin, liitäntä korvakuulokkeelle sekä äänenvoimakkuus- ja kohinasalpa­potikat.
   Uniden Bearcat UBC-200XLT:n tavoin 43:ssa on 200 muistipaik­kaa jaettuna kymmeneen 20 muistin pankkiin. Muistipaikkaskannauk­seen voidaan valita juuri halutut pankit ja jättää muut pois. Li-säk­si vastaanottimessa on 10 kpl lähinnä väliaikaiseksi avuksi tarkoi­tet­tuja "monitor memory"-muisti­paikkoja ja 1 (yksi) etsin­täpank­ki. Muistit säilyvät päivä­(tai jopa viikko-)kausia myös ilman pattereita tai verkkolai­tetta.
   Pro-43 ei ole vieläkään auko-ton vastaanotin. Päinvastoin aukkoja on USA:n lainsäädännön takia tehty vielä lisää! Vastaan­otin kattaa seuraavat taajuusalu­eet:

     30 -   54 MHz (5 kHz)
    118 -  137 MHz (25 kHz)
    137 -  174 MHz (5 kHz)
    220 -  225 MHz (5 kHz)
    225 -  512 MHz (12,5 kHz)
    806 -  823 MHz (12,5 kHz)
    851 -  869 MHz (12,5 kHz)
    896 - 1000 MHz (12,5 kHz)

Taajuusalueen jälkeen on suluissa kerrottu kyseisellä alueella käy­tössä oleva etsinnän askel­lusvä­li, jota käyttäjä ei voi itse va­lita tai muuttaa.
   Mittasimme Pro-43:n skannaus- ja etsintänopeudet, jotka osoit­tautuivatkin yllättäen hyvinkin tarkkaan valmistajan lupaamiksi. Skannausnopeus on 25,3 kanavaa sekunnissa ja etsintänopeus perä-ti 49,1 hyppyä sekunnissa! Luva-tut nopeudet olivat 25 ja 50.
   Skannerissa on normaalit omi­naisuudet: etuoikeutettu kanava, taajuuden skannauksesta poisluki­tus, näppäimistölukitus, näytön valaistus ja normaali viive. Se autokäytössä tärkeä (ensimmäinen) välitaajuus on noin 610 MHz, mikä ei ole ainakaan ensimmäisenä pei­lattavien joukossa.
   Pro-43:n akkuratkaisu poikkeaa huomattavasti mm. Uniden Bearcat 200:st­a. Akku- tai patteripakissa on kuusi kappaletta 1,5 voltin normaalikoon sormiakkuja. Erilli­nen akkupakki luisuu ulos lait­teen sisältä pohjalevyn irrotta­misen jälkeen. Toisin kuin esi-mer­kiksi Bearcatissa pakki siis sijaitsee kokonaan laitteen kote­lon sisällä. Mukana tulleilla akuilla todettiin laitteen pyöri­vän noin 7 tuntia ennen kuin näyttö alkaa vilkkua ja laite vingahdella akkujen loppumisen merkiksi.
   Päätimme katsoa mitä muuta sisältä löytyy akkujen lisäksi. Neljän ruuvin jälkeen skannerin takalevy tipahtaa irti. Komponen­tit on mätetty aika pieneen ja jämäkkään kimppuun. Pintaliitos­kom­ponentteja on viljelty run­saasti ja kokonaisuus on siistiä työtä.
   Monien aikaisempien Realis­tickien tavoin myös Pro-43 on suomalaisittain ajatellen vähän "omituisesti" tarkoitettu käytet­täväksi vyöllä kannettuna. Niinpä äänenvoimakkuus- ja kohinasalpa­potikat on "väärinpäin", eli nii-tä pitää katsoa ylhäältä ja ta-kaa­päin. Suomessa tällainen vyöl-lä kanniskelu ei ole yleistä eikä ehkä ihan pian yleistykään. Aina­kin minun mielestäni voisi olla hivenen epämiellyttävää kerätä vaikka bussipysäkillä ympärillä seisovien katseita kun poliisin päivystäjän huuto alkaa kuulua vyöllä roikkuvasta laati­kosta.
   Paitsi vanhemmille Realisti­ceille, niin Pro-43 on myös sukua Unidenin käsiskannereille. Yhtä­läisyyksiä Uniden Bearcat BC/UBC-100/200XLT-laitteisiin löytyy mm. käyttölogiikassa, toiminnoissa, LCD-näytössä ja näppäimistössä.
   Mittasimme 43:n herkkyyden ja vuotosäteilyn tavalliseen tapaan. Vertailulaitteina olivat "suku­laiset" Realistic Pro-30 ja Uni-den Bearcat UBC-200XLT. Lukemat ovat mikrovoltteja ja vertailu­kelpoi­sia aiempiin Skanneri-leh-den mittauksiin. Mitä pienempi lukema, sen parempi.

Herkkyys:

MHz   Pro-43   Pro-30  UBC-200
------------------------------
 50   0,25     0,79     --
 70    --       --     0,45
120   1,12     1,78    1,59
145   0,22     0,56    0,50
160   0,32     1,12    0,45
170   0,28     0,63    0,56
300   0,32     --      --
400   0,56     0,89    --
420   0,63     0,79    0,56
435   0,63     0,71    0,56
460   0,56     0,79    0,63
890   --       --      0,89
920   0,32     --      0,89
950   0,28     --      --

Vuotosäteily:

MHz   Pro-43   Pro-30  UBC-200
------------------------------
 50    50      650     --
120    80      480      620
160   140      450      420
300   120      --      --
460   100      830     1850 
920    70      --      --

 
Analysoimme

   Realistic Pro-43 Hyperscanin kotelo on erittäin siisti ja me­kaanisesti jämäkkä. Näppäimistö varmistaa näppäilyjen perilleme­non piippaamalla, mutta muuten kumisten näppäinten tuntuma ei ole ihan viimeisen päälle hyvä. "Väärin­päin" olevat kohinasalpa ja äänen­voimakkuudensäätö hämää­vät aluksi tällaiseen tottumaton­ta käyttä­jää.
   LCD-näyttö on hyvä ja antaa käyttäjälle kaiken tarvittavan informaation. Akkupakkisysteemi on hyvä, mutta olen vähän aller­ginen tällaisille irrotettaville muovisille pohjalevyille hajoi­tettuani aikoinaan yhden Yupite­run vastaa­van levyn. Realisticin pakki tosin saattaisi pysyä si-säl­lä myös eristysnauhan varassa. Varaosalevyn saaminen USA:sta kun taitaa olla paitsi nihkeää myös kallista.
   Kaiuttimen teho on luokkaa 250 mW. Äänenlaatu on kohtuullinen kunhan ei soitella liian kovaa. Liiallinen äänenvoimakkuus särkee heti äänen. Täysillä ei laitetta voinut luukuttaa, joten oman ka-ja­rin varassa skannerin viestit hävisivät kuulumattomiin melui­sammassa ympäristössä. Onneksi lisäkaiutin toimi hyvin korvakuu­lokeliittimen kautta.
   Muistipaikkojen lukumäärä on riittävä ja muistipankkijaottelu asiallinen. Sen sijaan YKSI et-sin­täpankki on nykyään tällaises­sa lippulai­vako­neeksi tarkoite­tussa skannerissa lähinnä herja. Tai ehkä taajuuslistausten ykkös­maas­sa USA:ssa ei enää etsintä­toimin­toa tarvita? Etsin­nän as-kel­lusva­liä ei voida tehdasasen­nuksista muuttaa ja tehdasasen­nukset on ilmailualuet­ta lukuun­ottamatta aika pahasti pielessä. Tämä tietysti hidastaa todellista etsintänopeutta huomattavasti kun esimerkiksi taajuusalueella 137 - 174 MHz laite käy bandia läpi 5 kHz:n askelluksella kun kanavavä­li on 25 kHz. Niinpä 4 askelta viidesta on turhia ja hidastavia.
   Pelkkinä lukemina tarkastellen etsintänopeus on mahtava ja skan­nausnopeus on sitä ihan todelli­suudessakin. Pro-43 on jopa vähän liiankin nopea, itselleen nimit­täin. Taajuuslukkiutumisessa on ajoittain vähän ongelmia varsin­kin jos taajuuksien välillä on pitkiä (megahertsiluokan) hyppy-jä. Tästä ongelmasta päästään kun ryhmitellään taajuudet pankkeihin suunnitelmallisesti niin, että samassa pankissa on saman taa­juusalueen taajuuksia.
   Käyttöaika omilla akuilla on kohtuullisen pitkä. Hyvää on myös mahdollisuus ladata akut laitteen sisällä. Pieniä ongelmia tuottaa 9 voltin vaatimus. Niinpä sähkön syöttö suoraan auton akulta ei onnistukaan ilman jännitteenalen­ninta.  
   Skannerin priority eli etuoi­keutettu kanava toimii hyvin. Etuoikeutetulla kanavalla pyöräh­dys on tosi nopea eikä häiritse muun liikenteen seuraamista. Laitteen viive eli delay on sopi-va 2 sekunttia ja se voidaan oh­jel­moida jokaiselle muistipaikal­le erikseen. Näytön valaistus on heikko.
   Näppäimistölukitus eli keylock jättää manual- ja scannäppäimet toimintaan, mutta ehkäisee muun vahingossa tapahtuvan sekoilun. Skannerin ymmärtämät modulaatio­lajit ovat AM ja NFM eli kapea FM. Skanne­riin on valmiiksi oh-jel­moitu ennakkoasetukset eri taajuusalu­eille sen mukaan mikä mode on kullakin taajuusalueella todennä­köisimmin käytössä. Aikai­semmasta poiketen Pro-43 antaa käyttäjän kuitenkin päät­tää, eli ennakko­asetuksesta poikkeava mode voidaan haluttaes­sa valita käyt­töön.
   Realisticin käyttöohjekirja on poikkeuksellisen hyvä ja on sel­västikin kirjoitettu tavalli­selle ihmiselle (vastakohtana esimer­kiksi Icomin kirjaset on usein selvästi suunnattu yli 10 vuotta alaa harrastaneille). Jopa birdi-et eli laitteen kehittämät ole-mat­to­mat kantoaallot on lueteltu ohjekirjassa. Kirjasessa havait­tujen lisäksi ei juuri muita bir­dieitä löytynytkään.
   Vastaanottimen selektiivisyys on riittävän hyvä. Esimerkiksi Kaukohaun (146,325 MHz) parin kilometrin päässä sijainnut lähe­tinmasto ei kyennyt avaamaan ko­hinasalpaa kummallakaan vierei­sellä kanavalla (146,300/146,350 MHz). Ei siten läpilyöntiongel­mia vie­reisille kanavilla.
   Vastaanottoherkkyys on hyvä. Sarjan aloittanut Pro-30 häviää kaikilla taajuusalueilla, osalla hyvinkin selvästi. Bearcat kamp­pailee tasavertaisesti UHF:llä, mutta häviää selkeästi alemmilla taajuuksilla. Paitsi numeroina, niin myös käytännön kuuntelussa Pro-43 on selvästi keskitasoa herkempi vastaanotin. Erityisesti on mainittava uskoma­ton suoritus­kyky 50 MHz:n alueel­la, jossa Pro-43 nappasi laitto­mia langat­tomia mielettömän hyvin.
   Realisticin vuotosäteily on olematonta. Jos jonkun, niin tä-män pitäisi läpäistä THK:n tyyp-pi­hy­väksyntä puhtain pape­rein.
   Pro-43 on aika tyypillinen jenkkiskanneri, joten siinä on siten jenkkitaajuudet. Suomalai­sittain mielenkiintoinen 80 MHz:n sähkölaitos- ja taksibandi siis puuttuu. 800-900 MHz:n alueella on aukkoja. Niiden jättämiseen on syynä USA:n lainsäädäntö, jonka mukaan sikäläisten matkapuhelin­verkkojen (Cellular) kuuntelu on kiellet­tyä. Lainkuuliaisena pu­tiikkina Radio Shack on poista­nut myymistään laitteista nämä matka­puhelintaajuudet. Suomen kannalta aukot eivät onneksi haittaa.
   Vastaanotin on varsin vähähäi­riöinen varsinkin omalla patukka-antennillaan. Häiriöitä on sel-väs­ti vähemmän kuin useim­missa muissa (varsinkin käsi-) skanne­reissa. Ulkoantennin käyttö nos-taa vähän häiriötasoa, mutta se pysyy silti vähäisenä. Sel­keimpä­nä ongelmana erottuivat VHF:lle tunkevat NMT-puhelimet.
   Laitteen mukana tuleva patuk­ka-antenni toimii selvästi esi-mer­kiksi Bearcatin patukkaa pa-rem­min kaikilla aaltoalueilla. Useimmis­sa tilanteissa ulkopuoli­nen antenni ei olekaan tarpeen. Ulkoantenni lisää tietysti kuun-te­lualuetta ja vastaanotin kestää paremman antennin tuoman vahvis­tuksen kunnialla. Vaikka häiriö­riötaso vähän nousikin, ei mitään vastaanottimen tukkeutu­mista tai muuta vastaavaa havait­tu.
   Autokäytössä ei ilmennyt lisä­ongelmia. Itse auto ei antanut mitään häiriöitä, mutta tien vie­rille ripo­tellut NMT-mastot tie­tysti iski­vät läpi VHF:lle ohi ajaes­sa. Autokäytön turvallisuut­ta parantaa mahdollisuus nopeasti näppäimistön kautta tyhjentää vastaanottimen muistit. Tyhjennys on neuvottu asiallisesti käyttö­ohjekirjassa.
   Skanneri on aika selkeä ja helpohko ohjelmoida ja operoida varsinkin näin monipuoliseksi laitteeksi. Käyttöä helpottaa paitsi hyvä ohjekirja (jos osaat englantia), niin myös yhtäläisyy­det mm. Bearcattiin jota aika iso osa skannerimiehistä Suomessa on jossain vaiheessa päässyt/joutu­nut käyttämään.

Ostanko?

   Kootut kehut:
+hyvä herkkyys
+hyvä selektiivisyys
+riittävät ominaisuudet
+siisti, kaunis ja jämäkkä

   Mainittavat moitteet:
-väärät askellusvälit
-taajuusalue vähän vajaa
-vain 1 etsintäpankki
 
   Ai kumman ottaisin? Tämän vai Bearcatin? No Realistic Pro-43 Hyperscanin ilman pienintäkään epäilystä.

   Realisticin lainasta kiitämme tässä nimeltä mainitsematonta avustajaa.

       Skanneri testaa:

   Realistic Pro-2006 Hyperscan

   Tähän mennessä Suomessa ei ole tyyppihyväksytty yhtään skanneria Realistic-nimellä. Alkuvuodesta 1994 Skannerin testiin tulleen Realistic Pro-2006 Hyperscanin kuitenkin todella toivoisi näke­vänsä lailli­sesti myynnissä Suo­messa. ­Kyseistä skan­ne­rivastaan­otinta onkin Suomessa yritetty tyyppihyväksyt­tää nimellä Handic 0080, mutta laite valitetta­vasti hylättiin tarkastuk­sessa.
 
Muhkea mötikkä

   Realistic Pro-2006 Hyperscan tai Handic 0080 ei ole enää mi-kään uutuusvastaanotin, sillä ve­kotin on ollut myynnissä yli kak-si vuotta. Lähin paikka, josta Han­dickia saa ostettua uutena ja kaupasta, on Tukhol­ma (kts. Skan­neri 4/92, sivu 26). Realis­ticia myydään ainakin Eng­lannis­sa, Hol­lannis­sa ja Australiassa Tandyn liikkeissä. Hinta esimerkiksi Englannissa on noin 250 puntaa, eli reilut 2000 markkaa. Suomeen laillises­tikin tuotuna tai pos-tit­se tilat­tuna kokonais­kustan­nuk­set jäävät alle 4000 markkaan! Skanneri on valmistettu Japanis­sa.
   Pro-2006 edustaa perinteistä tiiliskivimuotoilua. Erona useim­piin muihin samantyylisiin lait­teisiin on se, että Pro-2006 myös painaa kuin tiiliskivi. Painoa 22 x 7 x 20 sentin kokoi­seen koppaan kasatulle vastaanottimelle kertyy yli kaksi kiloa! Kotelo on tum-man­har­maata muovia, joten siitä nämä kilot eivät voi kertyä. Pai­noa lisäävätkin tarkemmassa tut-ki­muksessa löytynyt erinomai­nen metalli­runko ja sisäänraken­nettu verkko­laite.
   Realistic on nimenomaan tar-koi­tettu kotikuunteluun. Tähän on tähdätty mm. rakentamalla kopan sisään Eurooppaan soveltuva 240 voltin verkkolaite. Peräseinästä esiin tulevan verkkojohdon päässä tosin on Suomen rasioihin sovel­tumaton kolmepiikkinen UK-pisto­ke. Jos mukana raahautuva verk­kojohto ei häiritse, niin auto­käyttökin on­nistuu, sillä vas­taanotin hyväk­syy myös 13,8V DC.
   Testiin saatiin aivan uusi vastaanotin tehtaan paketissa. Kyseinen yksilö oli tarkoitettu Englannin markkinoille, kuten verkkopistokkeestakin käy ilmi. Laitteen mukana tulivat peräti 92-sivuinen englanninkielinen käyttöohje ja erikoinen 63 sent-tiä korkea vastaanottimen päälle ruuvattava teleskooppian­tenni. Eikä muuta.
   Muovikotelon yläosassa on var­sin voimakasääninen kolmen tuuman kaiutin. Sen lisäksi yläkotelossa on muuta­man millimetrin läpimit­tai­nen reikä. Vastaanottimen mu-ka­na tullut tele­skooppi tökä­tään reiäs­tä sisään ja pyörite­tään kiinni sisäpuolel­la piirile­vyllä seisovaan ruu­viin.
   Antennin suhteen ei tietenkään olla pelkästään päälle tulevan teles­koopin varassa. Takaseinässä on myös normaali 50 ohmin BNC-liitin. Aiemmin mai­nittujen 13,8V DC-liittimen ja verkkojoh­don li­säksi takapanee­lista löytyvät lii­tännät nauhu­rille ja lisäkai­utti­melle. Takana on myös luukku, jonka alla olevaan tilaan sijoi­tetaan 9 voltin patteri muistin­varmennusta varten. Sisäänraken­nettua -10 dB:n vaimenninta käy-te­tään AOR:n tapaan taakse sijoi­te­tulla on/off-kytkimellä. Takana on myös häiriötilanteissa tarvit­tava "restart"-reikä.
   Etupuolella on pystysuorassa seinämässä hyvä LCD-näyttö, kier­rettävät äänenvoimakkuus- ja ko­hinasalpapotikat, kaksi painetta­vaa kytkintä, 29 kappaletta pai­nonäppäimiä ja kuulokeliitin.

Harvinaisen jämäkkä halpalaite

   Varsin edulliseen hintaan ver­rattuna Pro-2006 näytti ja tuntui todella jämäkältä. Tästä syystä oli aivan pakko avata laite jo ennen kaikkia muita toimenpitei­tä.
   Neljän ruuvin jälkeen sekä ylä-, että alakoppa putosivat irti. Sisusta on todella siisti. Piirilevyt on hyvin suunniteltu, järjestys on selkeä ja Realistic käyttää mm. Icomin isojen konei­den (IC-R7000 & R7100) tapaan erinomaisia peltiloo­tasuojauksia. Erillinen metalli­runko on harvi­naisen jykevä.
   Pienikokoinen verkkolaite on sekin hyvin suojattu. Englanti­laisen verkkojohdon tilalle olisi erittäin helppo vaihtaa Suomen oloihin sopiva verkkojohto pis-tok­keineen. Tätä emme kuiten­kaan tehneet laina­skanneriin, vaan testissä Realisticia käytet­tiin koko ajan ulko­puo­lisella 13,8 voltin Mascot-verkkolait­teella.
   Pro-2006 edustaa nykyaikaista suunnittelua ja valmistusta. Si-sä­puolella on tajuttomasti pinta­liitoskomponentteja. Erityi­sesti on myös huomattava, että sisustan eri osien välillä kulkee tanakat maadoitusjohtimet. Kun käytetään omaa verkkolaitetta ja maadoitet­tua pistorasiaa, saadaan sähköis­kun vaara esimerkiksi ruuvinkan­tojen kautta riittävän pieneksi. Eri piirilevyt on kytketty toi­siinsa siististi riviliitti­millä. Näin ollen levyt on helppo tar-vit­taessa purkaa yksitellen irti esimerkiksi huoltoa varten.
   Koppa auki selvisi myös päälle ruuvattavan teleskoopin idea. Te­leskooppi kytkeytyy suoraan pii-ri­levylle anten­niliittimen yhtey­dessä olevaan ruuviin. Näin ollen teleskooppi välittää signaalin oikeastaan suorimmalla mahdolli­sella tavalla aiheuttaen mahdol­lisimman vähän signaalihäviöitä ja vaimen­nuksia.
   Pro-2006 on mekaanisesti suun­niteltu ja toteutettu poik­keuk­sellisen hyvin.

"Hyperscan"?

   Edistyksellisimpien skanne­reidensa yhteydessä Realistic on ottanut käyttöön termin "hypers­can", jolla kai tarkoitetaan skanneria joka on nopeampi ja muutenkin parempi kuin aiemmat. Pro-2006 kattaa taajuusalueet 25 - 520 ja 760 - 1300 MHz. Modet ovat NFM, WFM ja AM. Mode on vapaasti valittavissa.
   Skannerissa on 400 muistipaik­kaa jaettuna kymmeneen pankkiin, joissa on 40 muistia kussakin. Lisäksi käytössä on 10 kpl ns. monitormuisteja. Etsintäpankkeja on niitäkin 10 kpl. Vapaasti valittavissa olevat kanavavälit eli askellukset ovat 5, 12.5 ja 50 kHz.
   Etsintää voidaan myös tehdä täysin "vapaassa tilassa" pankki­en ulkopuolella joltain halutulta taajuudelta lähtien. Tämähän ei onnistu esimerkiksi Uniden Bear-cat UBC/BC-200XLT:n kanssa. Sekä pankeissa, että pankkien ulkopuo­lella etsintää voidaan tehdä taa­juuksissa sekä ylös-, että alas­päin.
   Mittaamamme skannausnopeudet vastaavat valmistajan ilmoitta­mia. Skannaus/etsintänopeuksia on kaksi. Hitaampi etenee 13-14 ka-na­vaa/hyppyä sekunnissa ja nope-am­pi vastaavasti 26-27 kanavaa/   ­hyp­pyä sekunnissa.  
   Taajuusalue on riittävä, sillä harva jää kaipaamaan UHF-TV-kana­via. Koska kyseessä on skanneri, ei SSB:täkään erityisemmin tule ikävä. Muisti­paikkoja ja etsintä­pankkeja on riittävästi lähes kaikkeen käyt­töön. Pankkijako (10 x 40) on järkevästi toteutettu. Skannaus on todella­kin no­pea, mutta "hy­perscan" haiskah­taa lä­hinnä mai­nostermil­tä. No­peampia­kin laitteita kun on käytet­ty jo vuosia...
   Pielessä ovat lähinnä vain as­kellusvaihtoehdot. Suomen oloissa niin tärkeä 25 kHz puuttuu koko­naan. Tämä hidastaa etsintää tar­peettomasti. Samoin 10 kHz:n as­kellus olisi ollut paikallaan vaihtoehtona. Etsintäpankkien ulkopuolinen etsintämahdollisuus sen sijaan on tarpeellinen ja hyvä ominai­suus.
   Muuten skannerissa on tarvit­tavat normaalit ominaisuudet ja toiminnot: viive (delay), etuoi­keutettu muistipaikka/taajuus (priority) ja muistipaikan lukit­seminen pois skannaukses­ta (lock­out). Etuoi­keutetuksi muistipai­kaksi voidaan poikkeuksellisesti vapaasti valita mikä tahansa muistipaikka. Useimmissa skanne­reissahan etuoi­keutettuna voi toimia vain muisti­paikka numero yksi.

Virtaa

   Kun virta kytketään päälle, skanneri aloittaa välittömästi skannausmuistipaikkojen skannauk­sen. Tyhmä kone skannaa ihan tyy­tyväisenä "nollia", eli neljääsa­taa muistia, joilla kaikilla lu-kee vain "000.0000". Laite ei "tun­nista" täysin tyhjiä muisti­paikko­ja. Lupaava alku...
   Bearcatin tavoin skannaukseen voidaan valita juuri halutut muis­tipankit painamalla halutun pankin nume­ronäp­päintä. Jos jo-hon­kin skan­natta­vaan pankkiin jää "nollia" eli ohjel­moimattomia muistipaikkoja, ne on laitettava lock­outtiin ettei aikaa mene nii­den turhaan skan­naukseen. Bearca­tista poiketen 2006 ei valita, jos muistiin ohjelmoi saman taa­juuden useam­paan kertaan.
   Englanninkielinen tukeva käyt­töohjekirja on todella selkeä ja hyvä, sen avulla pääsee ainakin kieltä taitava mukavasti liik­keelle. Esimerkiksi erilaiset oh­jelmoin­nit selostetaan kuvien kanssa vaihe kerrallaan. Pro-2006 on sukua muille Realis­ticin ja Unidenin skanne­reille, joten nii-tä aiemmin käyttänyt pää­see no­peasti itse asiaan. Laite on helpohko ohjel­moida ja käyttölo­giikkaa voi pitää asial­lisena lukuunottamatta aiemmin mainittua "nollaskannaus­ta".
   Näppäimistö on hyvä ja riittä­vän väljä, eli näppäimet ovat sopivan kaukana toisistaan. Tämä vähentää virhepainalluksia, jotka tosin on tarvittaessa helppo mi-tä­töidä "CLEAR"-näppäimellä tas-ku­laskinten tapaan. Näppäimistö­lukitusta eli keylockia skanne­ri ei tunne lainkaan.
   LCD-näyttö muistuttaa Unidenin näyttöjä. Se on selkeä, antaa riittävästi tietoa ja himmenee tarvittaessa dimmerillä hämäriä olosuhteita vastaavaksi. Ainoas­taan signaalimittaria jää kaipaa­maan. Näytössä on mustat merkit kauniin vihreällä pohjalla. Näyt-tö on mukavan kookas, 76 x 16 millimet­riä.
   Skannaus on erittäin nopea, vaikkakaan ei nopein tavattu tie­tenkään. Myös etuoikeutetulla taajuudella käynti sujuu rivakas­ti, eikä pätkäisy haittaa samaan aikaan tapahtuvaa muun lähetteen kuuntelua. Hyvästä skannausvauh­dista huoli­matta taajuuslukkiutu­misessa ei ollut skannauksessa ongelmia, vaan laite nappasi lä­hetteet siistis­ti.
   Vaikka taajuuslukkiutuminen oli hyvä skannauksessa, niin et­sinnässä havaittiin että lait­teella oli toisinaan vaikeuk­sia pysähtyä eräisiin muihin kuin pu­hesignaaleihin. Niinpä mm. haku­laitteet saattoivat jäädä ilman huomiota.
   Liitännät ovat hyvät: kaiutin, kuulokkeet, nauhuri ja 2 x an­tenni. 2006:n oman kaiuttimen ääni on vahva ja äänenlaatu hyvä. Oma kaiutin on jopa parempi kuin esimerkiksi Icomin lisäkaja­ri (SP-7), vaikka 2006:n kaiutin on suunnattu ylös­päin. Lisäkaiutin­liitäntä sinänsä toimi hyvin.
   Selektiivisyys eli viereisten kanavien vaimennus on tehokas. Etsintä pysähtyy yleensä vasta 12,5 kHz:ä ennen jopa todella vahvaa signaa­lia, toisinaan ei vielä silloin­kaan. Esimerkiksi "naapurin" KAUHA kykeni avaamaan kohinasal­van vasta kun skanne­ri asetet­tiin 12,5 kHz varsinaisen lähe­tystaa­juuden (146,­325 kHz) jom­malle kummal­le puolelle. Vähän heikom­milla lähetteillä meteli ei jaksa­nut oikealta lähetystaajuu­delta edes 12,5 kHz:n päähän.
   Kotimaisella 25 kHz:n kanava­jaolla (eniten käytetty) selek­tiivisyys ei siis aiheuta ongel­mia edes kaupungissa muistipaik­koja skannatessa. Etsinnässä sen sijaan on sopivan häiriöisessä paikassa satunnaisia ongelmia. Koska etsintää joudutaan ajamaan 12,5 kHz:n askelluksella 25 kHz:n puuttuessa, niin etsintä toisi­naan pysähtyy kyseiset 12,5 kHz ennen vahvaa signaalia turhan takia. Tosin useimmilla kuunteli­joilla ei ole riittävän lähellä riittävän voimakkaita lähetteitä, joten ongelman kokonaismerkitys on pienehkö.
   Birdieitä eli olemattomia lä­hetteitä/kantoaaltoja ON ja ne on ilmoi­tettu listaamalla jo käyttö­ohje­kirjas­sa. Lista tuntui pitä­vän paikkan­sa. Esimerkiksi välil-lä 100-180 MHz birdieitä on kuusi kappalet­ta.

Mittauksia

   Kuuntelutesti jo ennakoi hyvää herkkyyttä, joten odotimme mie-len­kiinnolla laboratorion mit­taustu­loksia. Vertailuvastaanot­timina olivat Icom IC-R7000 ja AOR AR-2002, jotka tunnetusti ovat erittäin herkkiä laitteita. Tulok­set ovat tuttuun tapaan mikro­voltteja ja vertailukelpoi­sia aiemmin julkaistuihin mit­taustu­loksiin. Mitä pienempi on lukema, sen herkempi on vastaan­otin.

Herkkyys:

MHz     2006    7000     2002
-------------------------------
  30    0,79    0,63     0,89
  50    0,32    0,25     0,50
  70    0,36    0,25     0,22
 100    0,63    0,50     0,89
 120    0,89    0,63     1,00
 145    0,32    0,25     0,25
 160    0,28    0,28     0,20
 170    0,36    0,25     0,22
 300    0,32    0,18     0,20
 435    0,28    0,20     0,20
 460    0,32    0,16     0,22
 890    0,28    0,32     0,25
 920    0,40    0,32     0,25
 950    0,50    0,28     0,32
1000    0,56             0,63

   Mittaukset vastaavat kuunnel­tua. 2006 on herkkä vastaanotin, joka ei häviä kilpakumppaneil­leen. Itse asiassa erot Icomiin ja AOR:ään ovat vähämerkityksi­siä. Realisticilla kelpaa kuun­nella koko laajaa taajuusaluetta.
   Mittasimme vastaavasti myös vuotosäteilyn Icomin ja AOR:n rinnalla. Lukemat ovat mikrovolt­teja ja vertailukelpoisia aiem­piin mittauksiin. Mitä pienempi lukema, sen parempi laite.

Vuotosäteily:

MHz     2006    7000    2002
------------------------------
  50     200     260    1970
 120     210     250    1250
 160      50     240    1070
 300      70     230    2050
 460     570     240    1120
 920      60     130     780
1000      80             830

   Realisticin vuotosäteily on erittäin vähäistä lukuunottamatta UHF:llä olevaa piikkiä. 2006 kamp­pailee täysin mm. Icomin kanssa, eikä AOR:stä kehtaa tässä yhteydessä puhua.

Outer limits

   Realisticin hyvä herkkyys tu-lee esille mm. siinä, että vai-vai­sen päälle ruuvattavan teles­koo­pin kanssa kuuluvuusalue on laaja. Esimerkiksi 170 MHz:n tu­kiasemat tulivat vaivatta teles­kooppiin 40 kilometrin päästä. Tosin itse teleskooppikin on laa­dukas kapine. Eri taajuusalueilla teleskooppia käytetään eri mit­taisena. Tämä on asiallisesti neuvottu käyttöohjekirjassakin.
   Ulkoantenni tietenkin laajensi kuunteluvalikoimaa. Testissä käy­tetty discone tuli hyvin toimeen 2006:n kanssa ilman ongelmia, sillä 2006 kesti disconen tuoman lisävahvistuksen hyvin.
   Vastaanotin vie melkoisesti virtaa. Testissä käytetty 2,4 watin Mascotin seinäpalikka kuu-me­ni aika lailla.
   Autoon 2006 on liian suuri ja hankalasti sijoitettava mm. kiin­nityssangan puuttumisen vuoksi. Kotiin vastaanotin on help­po si­joittaa säännöllisen muotoi­sen kotelon ansiosta. Skannerin taa­juuslistaus ja pari uusinta Skan­nerin nume­roa mahtuvat mukavas­ti kotelon päälle. Jos laitteen jou­tuu si­joittamaan silmäkorkeuden alapuo­lelle, näytön katselua hel­potta­vat pohjasta esiin kääntyvät ja­lat, joilla etulevyä saadaan kal­listettua ylöspäin.
   Vanhemmissa Uniden/Realistic-skannereissa on ongelmana huono välitaajuusvaimennus. ARP-puhelut iskevät läpi mm. poliisibandille. Pro-2006:ssa ongelma ei ole enää ihan samanlainen. Peili­taa­juus­vaimen­nus ei ole paran­tunut, mut-ta häiriölähde sentään on vaihtu­nut. Nyt 160-170 MHz:n alueelle iskevät läpi NMT-puhe­lut! Pape­reista ei käy ilmi mikä on 2006:n väli­taa­juus, mutta se lienee 150 MHz:n paikkeilla, sillä NMT:t iskevät reippaalla voimakkuudella läpi 300 MHz:ä alemmalle taajuu­delle.
   Häiriöt eivät jää NMT-puhelui­hin. Toinen ongelma on VHF:lle satunnaisen tuntuisesti röpötte­levät WFM-lähetteet. YLE:n TV- ja ULA-masto kun on vain muutaman kilometrin päässä pääasiallisesta testipaikasta. WFM-räiskei­tä löy­tyi myös mm. 70 MHz:ltä. Nämä kui­ten­kin ovat harvemmas­sa ja haittaa­vat lähinnä etsin­tää. WFM-läheteräiskeisiin auttoi -10dB:n vaimen­nin. Tämä riitti myös sil­loin kun vastaan­otin oli kiinni ulkoan­ten­nissa. Muuten vaimen­ninta tarvitsi aika har­voin, sil-lä häi­riöiden määrä 2006:ssa oli koh­tuullisen vähäi­nen, eikä vai­men­nin auttanut pahimpaan ongel­maan, eli tosi voimak­kaisiin NMT-peili­taa­juuslä­hettei­siin.
   Muutakin mielenkiintoista ha­vaittiin. Yhtenä iltapäivänä lai-te sekosi. Kesken etsin­nän (sear­ch) laite hyppäsi itses­tään skan­nauk­seen aivan kuin virta olisi katkennut sekunnin murto-osaksi. Tämä tapahtui ainoastaan yhtenä iltapäivänä ja ainoastaan vedet­täessä etsinnällä ULA-aluetta WFM-modella. Yritimme jatkaa et­sintää toistakymmentä kertaa kun­nes luovutimme. Illalla uudes­taan yritettäessä vika oli ohi.
   Pätkinnän lähde ja syy jäivät selvittämät­tä, mutta näyttäisi siltä että kyseessä oli joku vir­takat­kos, sillä skanneri reagoi samalla tavalla kuin virtaa kyt­kettäessä. Tällöinhän 2006 aina aloittaa suoraan skannauk­sen il-man eri käskyä.

Äänikohinasalpa

   Eräs 2006:n mielenkiintoinen ominaisuus on Sound Squelch eli äänikohinasalpa. Kyseessä ei siis väitetäkään olevan puheen tunnis­tava skannaus niin kuin eräissä muissa vastaanottimissa, vaan nimenomaan äänikohinasalpa.
   Kun skannaus saapuu taajuudel­la ja skannaus pysähtyy esimer­kiksi kantoaaltoon, vastaanotin jatkaa skannausta mikäli se ei kuule taajuudella ääntä 0,5 se-kun­nin kuluessa. Kun kuunnel­lulla taajuudella ääni lakkaa, mutta kantoaalto säilyy, niin vastaan­otin odottaa viisi sekunt­tia ja jatkaa skannausta jos mitään ään-tä ei ala kuulua tänä aikana.
   Erilaisia äänen tunnistavia skannauksia ja äänikohinasalpoja ovat yrittäneet viritellä useat skannerivalmistajat vuosien mit­taan. Yhtään skannerikuunteli­jan kannalta riittävän hyvää yritystä ei ole vastaan vielä tullut, eikä 2006 tee poikkeusta. 2006:n ääni­kohinasalpa toimii vain varsin puhtaiden kantoaalto­jen kanssa. Jos taajuudella on jotain röpel­lystä ja rähinää, homma ei toimi eli skannaus ei jatku itsestään. No, Realistic ei kyllä muuta lu­vannutkaan.
   Moitteista huolimatta ääniko­hinasalvasta on apua tietyissä tilanteissa. Sillä saadaan mm. ohitettua päälle unohtuneet tu­kiasemat ja hiljaiset birdiet.
   Ongelmana on puolestaan se, että jos taajuudella tulee pu-hees­sa liian pitkä miettimistau­ko, 2006 jatkaa matkaa. Samoin jos modulaatio on heikko, ääniko­hinasalpa painaa ohi eikä huomaa lähetettä. Tällainen vaara on erityisesti AM-ilmailukuuntelus­sa, jossa kaukainen asema saattaa kuulua aika puhtaasti, mutta hei­kolla äänenvoimakkuudella. Esi-mer­kiksi Jyväskylässä äänikohina­sal­pa ei kertaakaan tajunnut py­säyt­tää skannausta paikallisen lentokentän koko ajan päällä olevaan, mutta heikohkoon Afik­seen taajuudella 134,150 MHz AM.

Erikoisuuksia

   400 muistipaikan lisäksi Rea­listicissa on 10 ns. monitor­muistia. Niihin voidaan näppäräs­ti tallettaa yhdellä näppäimen painalluksella etsinnän yhteydes­sä löytyviä mielenkiintoisia taa­juuksia. Monitormuisteihin talle­tettuja taajuuksia voidaan sitten myöhemmin kuunnella erik­seen ja/  tai siirtää niitä normaa­leille skannausmuistipai­koille.
   Koska muistipaikkoja on pal-jon, on toisinaan vaikea valvoa mitä muistipaikkoja/taa­juuksia on tullut laitettua lockouttiin. Jos­kus tulee laitet­tua joku tär­keä­kin taajuus lockoutiin, kun sillä on väliai­kainen häiriö tai taajuudelle jää porukkaa jorise­maan turhia juuri silloin kun kuuntelija haluaisi seurata ta-pah­tumien kehitystä muillakin kanavilla.
   Tällä tavalla lockouttiin "vä­liai­kai­sesti" laitetuilla taa­juuksil­la on tapana unohtua. Vas-ta päivien tai viikkojen jälkeen havahtuu joku kerta huomaamaan, että mitenkäs sitä ja sitä asemaa ei ole kuulunut aikoihin? Lockou­tissa! Realisti­cissa on "L/O RVW"- eli lockout review-näppäin. Sitä painelemalla skanneri näyt-tää yksi kerrallaan kaikki lock­out­tiin isketyt taajuudet. Näin ei tarvitse käydä vaikka Bearca­tin tavoin manualil­la läpi kaik-kia muistipaikkoja lockout­tiin laitettuja etsiessä. Erit­täin hyvä oivallus ja ominai­suus.

Mihin käyttöön?

   Realistic Pro-2006 Hyperscan on varsin yksiselitteisesti ns. tukiskanneri. Autokäyttökin toki onnistuu, sillä Pro-2006 pyörii 13,8 voltillakin. Autokäyttöä vastaan puhuvat ainakin seuraavat teki­jät: iso koko, vaikea asentaa autoon, ei kiinnistyssankaa ja muistit on vaikea nollata ajaessa (muistin­tyhjennys on neuvottu oh­jekirjan sivulla 23).
   Tukikäyttöön 2006 sen sijaan soveltuu erinomaisesti. Skanneri sopii sekä haja-asutusalueelle, että kaupun­kiin. Laite on ominai­suuksiltaan monipuolinen ja nyky­aikainen ja hinnaltaan edullinen. 2006 on aika selvästi pienempi­häiriöinen kuin useimmat muut viime vuosien skannerit, joten sitä voi suosi­tella myös vahvojen signaalien läheisyyteen. Tässä on meillä todella hyvä täysiverinen skanne­ri.

   Monet kiitokset 2006:n lainas­ta Englantiin Link Electronicsil­le. Jos laitteen osto kiinnostaa, niin osoite on Link Electronics - Tandy Millfield, 216 Lincoln Road, Peterborough PE1 2NE, Eng­land. Puhelin 990-44-733-345 731 ja telefax 990-44-733-346 770. Yhteyshenkilönä on ulkomaankau­passa Mike Bowthorpe.

      Skanneri testaa:

   Uniden Sportcat SC-150B

   Erään suomalaisen ns. harmaa­tuojan mukaan legendaarisen Uni-den Bearcat BC/UBC-200XLT:n val­mistus on lopetettu. Saman läh-teen mukaan kaksisatanen on tar­koitus korvata uudenlaisella "urheilus­kannerilla" Uniden (Bear­cat) Sportcat SC-150B/Y. Skanneri sai tuoreeltaan testiin yhden kappa­leen ensimmäisen maahantuon­tierän yksilöistä.

Penkkiurheileville Nintendo-Walkman-miehille?

   Sportcat-nimellä Uniden ta-voit­telee nyt erilaisia penkkiur­hei­lijoita, ilmailunäytösten katsojia, autokilpailuyleisöä, yms. harrastajia myös skannailun pariin. Skannerin mukana tuleva oheismateriaalikin on vahvas­ti urheiluhenkistä.
   Nintendo-sukupolvea kosiskel­laan vähän erilaisella muotoi­lul­la, värityksellä ja näppäimis­töl­lä. Sportcat on selvästi sirompi ja paremmin muotoiltu kuin vanha Bearcat 100/200. Kotelon värin suhteen saatavana on kaksi vaih­toehtoa: musta (ilmaistaan koo-dil­la B niin kuin black mallini­men lopussa) ja keltainen (koodi Y eli yellow). Testattu yksilö oli perinteinen musta, mutta keltai­nen houkutellee paremmin Ninten­do- ja Walkman-käyttäjiä. Kuminäppäimet puolestaan on sijoitettu "vauhdikkaasti" mm. Sonyn skannereiden tyyliin.
   Sportcat on valmistettu aiem-pi­en Uniden-skannereiden tavoin Filippiineillä, tosin akkupakki näytti tulevan alunpe­rin Hong Kongista. Skannerin hinta USA:ssa on noin 200 USD ja suomalaisella harmaatuojalla reilut 2000 mark­kaa. Harmaatuonti voi tosin pian­kin muuttua lailli­seksi ja viral­liseksi tuonniksi, sillä laitteen tyyppihyväksyttä­misestä on kuulu­nut kovasti puhetta.

Sisällysluettelo

   Sportcatin mukana saimme tes­tiin värikkäässä pahvilaati­kossa paljon kamaa: akkupakki (joka oli jo valmiiksi laitteen sisällä), 16 senttiä korkea kumipatukka-antenni, kiinalainen harakiri-laturi mallia "tappava", vyöklip­si, englan­ninkielinen 30-sivuinen käyttöoh­je, kirjanen USA:n urhei­lukisa­taajuuksista ja läjä eri-lai­sia mainospapereita.
   Itse vastaanotin on 15 senttiä korkea ilman nuppeja. Leveys on kuusi senttiä ja syvyys neljä senttiä ilman vyöklipsiä. Sport­catissa ei ole enää UBC-200XLT:n tavoin irti työnnettävää akkupak­kia, vaan pakki on sijoitettu mm. Uniden Bearcat BC-70XLT:n tavoin takapuolella olevan irroitetta­van luukun alle.
   Vastaanottimen päällä ovat äänenvoimakkuus- ja kohinasalpa­potikat, 50 ohmin BNC-antennilii­tin ja korvakuulokeliitin. Vasem­malla sivulla on reikä 12 voltin syöttöä varten. Takapuolella ovat reiät vyöklipsin kiinnitystä var­ten ja aiemmin mainittu ak­kusy­vennyksen luukku.
   Sportcatin etupuolella on pieni kaiutin, 13 x 45 millimet­rin LCD-näyttö ja 25 kappaletta kuminäppäimiä vähän aiemmasta Unidenin linjasta poikkeavalla tavalla sijoitettuna.
   Sportcat SC-150:n taajuusalu­eet ovat samat kuin edeltäjällä: 29-54, 108-137, 137-174, 406-512 ja 806-956 MHz. Ylimmältä alueel­ta puuttuvat USA:n matkapuhelin­taa­juudet 850 MHz:n paikkeilta, mutta tämä ei haittaa Suomessa. Mat­kapuhelintaajuudet sisäl­tävien skannereiden tuonti USA:an kun on kielletty. Moden valinta tapahtuu BC-200XLT:n tavoin automaattises­ti, eli AM on käytössä vain il-mai­lubandilla 108-137 MHz. Muual-la mode on vain NFM.
   Muistipaikkoja on vain 100 kappaletta jaettuna kymmeneen pankkiin (10 x 10 kpl). ­Näyttäi­si­kin siltä, että Sportcat SC-150B ei olekaan tarkoitettu BC-200XL­T:n vaan BC-100XLT:n korvaa­jaksi. Perässä tullee ehkä pian­kin esi­merkiksi malli SC-250, jossa voisi olla mm. enemmän muistipaik­koja.
   Yllättäen Sportcatissa ei ole yhtään itse ohjelmoitavaa etsin­täpankkia! Etsinnällä voidaan koluta vain jo valmiiksi ohjel­moituja taajuusalueita. Näitä ovat 29-30, 30-50, 50-54, 108-137, 137-144, 144-148, 148-174, 406-420, 420-450, 450-470, 470-512 ja 806-956 MHz. Etsinnässä saat valita hierottavaksi yhden taajuusalu­een kerrallaan edellä mainituista. Etsin­täaskellusta­kaan et voi itse päättää. Askel­lus on VHF:llä 5 kHz ja ilmailu­bandilla sekä UHF:llä 12,5 kHz.
   Omituista search-ratkaisua lukuunottamatta Sportcatissa on muuten normaalit toiminnot: etu-oi­keutetut kanavat, muistipaikan skannauksesta pois lukitus, viive ja näppäimistölu­kitus. Uusia toi­mintoja on mm. mahdollisuus pois­taa kaikkien lockoutissa olevien taajuu­ksien lukitukset yhdellä napin painal­luksella. Mainitta­koon myös sää­taajuusvas­taanot­to, joka ei tosin onnistu Suomes­sa.

Ruumiinavaus

   Ristipäällä neljä ruuvia skan­nerin takaa irti ja takaosan muovi lipuu pois tieltä. Ensin pistää silmään tarra joka on liimattu akkupakin alle: "For Information & Service Call Us Toll Free At: 1 (800) 297-1023". Uniden ei rohkai­se tee-se-itse-miehiä skanne­rin omatoimiseen käpälöintiin.
   Sisällä on kaksi isoa piirile­vyä ja kaksi pientä. Piirilevyn copyrightvuosiluku on 1994, eli Sportcat on tuoretta suunnitte­lua. Pintaliitososaa on käytetty häpeilemättä. Sen verran piirile­vyillä on ylimääräistä reiitystä, että kyllä samalle levylle synty­nee vielä uusi "SC-250"-mallikin.
   Kokonaisvaikutelma on vähän sekava, mutta työnjälki on kyllä kohtuullisen siistiä. Muistitkin on varmistettu asiallisesti, sil-lä muistipaikkojen sisältö ei hävin­nyt vaikka akkupakin johto irroi­tettiin purkamisen yhteydes­sä.

Kisakäyttöä

   Sportcattia testattiin sekä oman patukan, että ulkodisconen kanssa. Käyttökokemuksia kerät­tiin tukiasemalla, kannettavana laitteena ja autokoneena. Laitet­ta testasi neljä eri henkilöä.
   Käyttö- ja ohjelmointilogiik­ka on tuttua Unidenia lukuunottamat­ta etsintätoimintoa. Skan­naukseen voi valita haluamansa pankit, eikä Sportcat skannaa "nollia" eli tyhjiä muistipaikko­ja. Etuoi­keutettuja kanavia on 10 kappa­letta niin, että jokaisen pankin ensimmäinen muistipaikka toimii etuoikeutettuna. Priority­toiminto on varsin nopea. Samoin muistien tyhjennys sujui tuttuun tapaan (virta pois, paina 2-, 9- ja HOLD-näppäimiä ja käännä virta päälle).
   Varsinkin autokäyttöä ajatel­len on hyvä, että Sportcat toimii Bearcat BC-200XLT:n tavoin suo-raan 12 voltilla. Ihme kyllä tätä ei kerrottu lainkaan käyttöohje­kirjassa, jossa vain todettiin että virtavaatimus on 4,5 V! Li­säksi varoiteltiin että skanne­rin lataamiseen ei saa käyttää muuta kuin alkuperäistä laturia. Viit­taus alkuperäiseen laturiin tus-kin tarkoitti Suomessa paket­tiin lisättyä harakirilaturia, vaan jotain USA:ssa koneen mukana tu-le­vaa 120 voltin palikkaa.
   Englanninkielinen käyttöohje­kirja on pieniä puutteita lu­kuunottamatta varsin asiallinen ja hyvä. Muista oheispapereista sen sijaan ei ole Suomessa hyö-tyä. Sportcattiin on pyritty kehittä­mään myös muutamia uusia ominai­suuk­sia. Tällaisia ovat Direct Scan ja Data Skip.
   Direct Scan tarkoittaa toimin­toa, jossa vastaanotin skannaa vain kymmentä ekaa muistipaik­kaa, eli ensimmäisen pankin muisti­paikkoja. Tähän liittyen näytön alla on pieni kolo, johon mahtuu muovin alle kymmenen kohdan muis­tilappu. Lappuun voi sitten mer-ka­ta kunkin kanavanume­ron kohdal­le tiedon esimerkiksi siitä, ke-nen kuskin ralliauton taajuus on millä­kin muistipaikalla.
   On kyllä pikkusen vaikeaa ym­mär­tää mitä lisähyötyä tästä Direct Scannista oikein on. Sama­han onnistuu myös siten, että laittaa skan­naukseen vain ekan pankin. Vai onko Unidenin mieles­tä "urhei­luskannaajille" liian vaikeaa joka kerta valita ne pankit joita haluaa skannata?
   Data Skip tarkoittaa toimin­toa, jonka pitäisi sivuuttaa da-ta­lähetykset ja moduloimattomat kantoaallot. Kyseessä on japani­laisilta valmistajilta lainattu idea, joka vastaa eräiden japsi­tehtai­den äänikohinasal­paa ja äänen tunnistavaa skan­nausta. To­teutus­kin on hyvin samanlainen kuin japseilla: heikko ja epävar­ma...
   Data Skip ei ole käytössä AM-ilmailubandilla. Se ei yleensä ohita Kaukohakua (146,325 MHz), paitsi jos Kauhan ääni sattuu ko. hetkel­lä olemaan tosi tasainen. Samoin muutkin äänen­korkeudeltaan vaihtelevat kilku­tukset pitävät Sportcatin tiukas­ti taajuudel­laan. Toiminto ei myöskään tehoa NMT-ulinaan.
   Sen sijaan Data Skip karkaa heti kunnollisesta, puhtaasta puhelähetteestä, mikäli puhuja sattuu pitämään hivenen liian pitkän tauon puheessaan. Odotus­ten ja lupausten mukaisesti Data Skip tehoaa vain täysin hiljai­siin kantoaal­toihin tai muihin lähetteisiin joissa taajuudella kuuluva ääni on täysin tasainen ja muuttuma­ton. Jos on vähänkin röpötystä, skanneri pysähtyy taajuudelle. Siis: ei toimi!
   Sportcatin korvakuulokeliitän­tään voidaan kytkeä myös lisäkai­utin tai jopa stereokuulokkeet. AudioSonicin lisäkajari toimi Sportcatin kanssa upeasti. Hienoa laitteen audioajattelussa on myös se, että esimerkiksi stereokuu­lokkeilla ääni saadaan kuulumaan molemmista kuulokkeista ilman lisävirityksiä. Tämä parantaa huomattavasti kuuntelumukavuutta.
   Skannerin näytön valaistus on hyvä, tehokas ja miellyttävä, samoin kuin koko näyttö muuten­kin. Ainoa miinus on heikko luet-ta­vuus yläviistosta katsotta­essa. Kumiset numeronäppäi­met ovat liian pienet ja liian lähellä toisiaan. Niitä on vaikea ja epä­miellyttävä painella. Ohjelmoin­nin jälkeen tarvittavat muut käyttönäppäimet ovat jo sitten mukavamman kokoi­sia.
   Sportcatin skannausnopeudeksi valmistaja väittää peräti 100 ka­navaa sekunnissa. Etsintänopeus "turbo" päällä on väitteen mukaan 300 hyppyä sekunnissa! No huh huh. Tämä vaati tutkintaa.
   Perusteellisten mittauksiemme mukaan Uniden on rehellinen aina­kin tässä kohtaa. Riippuen taa­juuksien ryhmittelystä, taajuuk­sien välisten hyppyjen pituuksis­ta, skannauksesta pois lukittujen taajuuksien määrästä ja sijain­nista muistipankeissa, skannatta­vien muistipaikkojen ja -pankkien määrästä, yms. seikois­ta Sportca­tin skannausnopeus on noin 50-100 kanavaa sekunnissa. Samoilla va­rauksilla etsintäno­peus on ilman turboa noin 80-100 hyppyä sekun­nissa (luvattu 100) ja turbo päällä noin 250-300 hyppyä sekun­nissa (luvattu 300). Turboa voi­daan käyttää vain NFM/VHF-ban­deilla. Sportcat on todella ur-hei­lullinen ainakin nopeuden suh­teen. Sportcat on ylivoi­maisesti nopein kos­kaan testaa­mamme skan-ne­ri.
   Yllättävää kyllä Sportcatin taajuuslukkiutuminen on sikamai­sesta nopeudesta huolimatta koh­tuullisen hyvä sekä skannauk­sessa että etsinnässä. Ongelmia tosin on jonkin verran heikohkojen sig­naalien suh­teen.
   Vaikka etsintänopeus on mahta­va, niin Sportcatin väärin vali-tut askellukset tuhoavat suuren osan nopeuden hyödystä.
   Sportcatin selektiivisyydessä on samoin hivenen ongelmia, mutta tällä kertaa tietysti vahvojen asemien kohdalla. Esimerkiksi sikavahvat NMT900-asemat blokkaa kaksi kanavaa kuuluen molemmilla lähes yhtä hyvin. Sen si­jaan esi­merkik­si Kaukohaun suhteen etsin-tä pysäh­tyi asiallisesti vasta oikealle taajuudelle. Käsin viri­tettäessä Kauha kuului kyllä roiskivan 15-20 kHz molempiin suuntiin. Käsivi­rityk­sellä Kauhan rähinöitä löytyi myös muutamasta muusta kohdasta parin sadan kilo­hertsin alueelta.
   Taajuuden valinta etsintäalu­een sisällä on siis mahdollista ylös- ja alaspäin kyseisiä näp-päi­miä painellen. Tämä on hyvä. Sen sijaan itse valittavan etsin­tä­taajuusalueen ja -askel­luksen puuttumista ei voi liikaa moit­tia.
   Sportcat on vähän turhan häi-ri­öinen laite kokonaisuutena UBC-200XLT:n tavoin. Joil­lakin ban­deilla on aika paljonkin rähinöi­tä (esimer­kik­si 150-160 MHz), toisilla ban­deilla taas ei ole sitten yhtään häi­riötä.
   Harha­lähet­teet ovat varsin moninai­sia. Esimer­kiksi YLE:n ULA-asemat iskevät yllättä­västi 30 MHz:n alueelle. YLE:ä voi kuunnella myös ilmailu­bandil­la. NMT900-asemia puolestaan tulee aivan yhtä lujaa oikeiden taa­juuksien lisäksi myös 806 MHz:stä ylös­päin. Myös Kauha muistut­taa ole­mas­saolostaan ihme taa­juuksil­la, mm. 151,725 ja 167,925 MHz. UHF:ltä löytyy myös TV-kuva- ja TV-ääni­har­hoja.
   Vahvoja birdieitä jotka kuulu­vat ilman antennia ja kohi­nasalpa täysin kiinni ei ole pal­jon, mut-ta jokunen sentään löytyy. Koko­naisuutena Sportcat on aika häi-ri­öinen laite kaupunkiym­päristös­sä tapahtuvaan kuunteluun.
   Sportcat toimii OK sekä patuk­ka-, että ulkoantennilla. Ulko­disconella ei ole heikentävää vaikutusta vastaanottoon, eli esimerkiksi häiriöt eivät lisään­ny. Autokäytössäkään ei ilmen­nyt mitään lisäongelmia.

Mittaukset

   Laboratoriossa mitattiin nor­maaliin tapaan Sportcatin herk­kyys ja vuotosäteily. Tulok­set ovat mikrovoltteja ja vertailu­kelpoisia aiempiin mittauksiim­me nähden. Vertailulaitteina ovat edeltäjä Uniden Bearcat UBC-200XLT ja vielä vanhempi Uniden Bearcat BC-70XLT.

Herkkyys:

MHz     70     150     200
------------------------------
 50     0,28   0,28    --
120     --     1,59    1,59
145     0,36   0,40    0,50
160     2,51   0,45    0,45
170     0,63   0,40    0,56
420     0,71   0,45    0,56
435     0,56   0,50    0,56
460     0,71   0,25    0,63
920     --     0,25    0,89   
950     --     0,32   

   Sekä mittausten että kuunte­lutestien perusteella Uniden Sportcat SC-150 on normaaliherkkä skanneri. Edeltäjäänsä eli UBC-200XLT:hen verrattuna herkkyyttä on pystytty vähän parantamaan kautta linjan. UHF:llä Sportcat on sitten selväs­ti herkempi. Huip­puher­kästä vas­taanottimesta ei silti vielä­kään voida puhua, mutta joka tapauk­sessa Sportcat on asialli­sen herkkä laite kaik­keen käsi­kone­kuunteluun. 

Vuotosäteily:

MHz     70     150     200
------------------------------
 50    520      95      --   
120     --     160     620
160   3200     390     420     
460  14700     810    1850
920     --     200

   Vuotosäteilyn suhteen Sportcat on hiljainen kaveri. Edeltäjä UBC-200XLT häviää kaikilla mita­tuilla taajuuksilla, joten Sport­catin tyyppihyväksyntäkin tuntui­si mahdolliselta. Hyvä laite tässä suhteessa.

BC/UBC-200XLT vai SC-150?

   Sportcat päihittää Bearcatin nopeudessa ja herkkyydessä. Bear­cat puolestaan on parempi muisti­paikkojen lukumäärän ja ohjelmoi­tavan etsintäpankin suh­teen.
   Jos välttämättä tarvitset yli sata muistipaikkaa ja itse ohjel­moitavan etsintäpankin, valitse vanha kunnon UBC/BC-200XLT. Kai­kissa muissa tapauk­sessa Sportcat olkoon valintasi.

Kiitämme:
- nopeutta
- monikäyttöisyyttä käsikoneena
- hyvää yleissuorituskykyä
- muotoilua

Moitimme:
- pientä muistikapasiteet­tia
- etsintäpankin puuttumista
- häiriöisyyttä
- automaattimodea ja -askellusta

          Kilpailua skanneri-
             markkinoille

     Paljon kaivattua valinnanvaraa ja kilpailua skannerimarkkinoille varsinkin Helsingissä tuo -yllätys yllätys- Ren­lund. Kyllä, Renlundin myymälään osoit­teessa Mikonkatu 7 on avattu "Radiovies­timet"-osasto, josta löytyy paitsi LA/    PR-koneita ja radioamatöörilaitteita, niin myös skannereita. Hyllyssä näkyi mm. Be­arcatin 200, Icomin R1, Handicin 1600 ja Yupiterun MVT-5000 ja MVT-6000.
     Viimeksi mainittu Yupiteru eli suo­malaisittain Jupiteri on vielä varsin tuntematon skannerivalmistaja ja merkki Suomessa. Jupiterin ainoa maahantuoja Renlund toimitti skannerit THK:n tyyppi­hyväksyn­tään ja molemmat mallit MVT-5000 ja MVT-6000 tulivat tyyppihyväksytyiksi syys­kuussa 1990. Heti THK:n tyyppihyväk­syntätarkastuksen jälkeen Jupiterit jou­tuivat, jos mahdollista, vieläkin tiu­kempaan tarkasteluun: Skannerin testiin!
     Molemmat mallit on ihme kyllä val­mistettu Ja­panissa. Viime vuosinahan ovat monet japanilaiset valmistajat (ku­ten Uniden Bearcat) siirtyneet halvemman työvoiman maihin esimerkiksi Filippii­neille. Molemmat laitteet ovat ominai­suuksiltaan ja toiminnaltaan lähes        iden­ttisiä, joten tutkimme ensin lait­teiden yksilölliset piirteet ja katsomme sitten yhteisiä toimintoja.

     MVT-5000

     MVT-5000 on Jupiterin käsiskanneri­malli, joka muistuttaa monella tapaa Fair Maten HP-satasta. Lieneekö Fair Maten ja Jupiterin suunnittelu- tai val­mistusportaassa samoja heppuja/tehtaita? MVT-5000 painaa noin 370 grammaa ja sen mitat ovat 177x63x38 millimetriä.

     5000:n takaa laitteen alaosasta      lö­ytyy akkukotelon läppä, jonka alta      pa­ljastuu 4 kpl 1,2 voltin NiCad-akkuja samaan tapaan kuin Fair Matessa. Skanne­ria voidaan käyttää myös suoraan 12 vol­tilla. Sitä varten laitteen mukana tulee hyväksytty Mascotin laturi, virtajohto 12 volttia varten ja liitosjohto auton tupakansytytintä varten. Lisäksi käsiko­neen mukana tulee vyöklipsi, kantohihna, keinonahkakotelo, teleskooppiantenni ja suomenkielinen käyttöohje. Tätä kirjoi­tettaessa käyttöohje on tosin vasta       kää­nnettävänä ja testilaitteen mukana tuli vain japaninkielistä kirjallisuut­ta! Kaikki tämä hintaan 2790 markkaa. Käsikoneiden ensimmäinen erä tulee/tuli maahan marraskuussa 1990.
     Käsikoneen päällä on tavalliseen tapaan 50 ohmin BNC-liitin, virtakytkin, kohinasalpa ja äänenvoimakkuuden säätö. Näppäimistötuntuma on hyvä; eri asia on sitten se, pitääkö näppäillessä kuulu­vasta piippailusta. Skannerin päällä on myös liitäntä ylimääräiselle kaiuttimel­le. Samaa liitäntäähän voi soveltaa kuu­lokekäyttöön.
     Kaiuttimen audioteho on noin 100 mWattia. Autokäytössä onkin parasta pitää Jupiterin äänenvoimakkuus koko ajan täysillä, varsinkin jos Sonyn CD-jukebox jauhaa samalla lahtelaisten Po­werMixiä. LCD-näyttö on aivan asiallinen ja se on haluttaessa valaistavissa näp­pylän painalluksella.
     Täyteen ladattuna akut kestivät 5 tuntia jatkuvaa käyttöä, ennen kuin Batt-varoitusvalo syttyi palamaan. Va­roitusvalon herkkyyttä ei testattu, eli tiedossa ei ole kuinka kauan laite toi­misi varoitusvalon sytyttyä ennen lopul­lista hyytymistä.

     MVT-6000

     MVT-6000 puolestaan on auto/tuki­skanneri, joka vaatii toimiakseen 12      vo­lttia tasavirtaa. Jupiterin mukana tulee Mascotin verkkovirtalähde, sekä liitosjohdot 12 voltin poweriin ja auton tupakansytyttimeen. Mukana on myös auto­teline, kulmateleskooppiantenni ja suo­menkieliset ohjeet (ei vielä testatun koneen mukana). Nämä kaikki kuuluvat mu­kaan hintaan 2990 markkaa, jolla laitet­ta saa ensimmäisen erän tultua maahan helmikuussa 1991.

     MVT-6000 painaa puolisen kiloa ja edustaa eräänlaista uutta muotoilua au­tokoneissa. Se on tosi slim-line. Leve­yttä on 16 senttiä ja syvyyttä noin 15 senttiä jos antenniliitäntää ei lasketa mukaan. Mutta korkeus: korkeimmalta koh­daltaan laite on ilman pikkutassuja 4 senttiä korkea ja matalimmalta kohdal­taan (takaseinä) vain 2 senttiä! Erin­omaista muotoilua.
     Perässä on liitännät ylimääräiselle kajarille, 12 voltille ja BNC-liittimel­lä varustetulle antennille/syöttökoksil­le. Li­säksi takana on vaimentimen käyt­tökyt­kin. Varsin tehokas kaiutin on si­joitet­tu pohjaan. Etulevy on voimakkasti kal­listettu autoon sijoittamista varten.
     LCD-näyttö on täysin sama kuin MVT-5000:ssa ja se on koko ajan valaistu      vi­hreällä taustavalolla. Samoin näppäi­mistö on saman­lainen, tosin näppäimien sijoittelussa on pientä eroa. Ja piippa toimii samaan malliin.

     Yhteisiä asioita

     Molemmissa laitteissa on 100 muis­tipaikkaa jaettuna viiteen kahdenkymme­nen muistin pankkiin. Näiden lisäksi Ju­pitereissa on 10 search-pankkia. Nämä on tehtaalla jo valmiiksi täytetty Japanin taajuuksilla, eli vaativat uudelleenoh­jelmoinnin Suomen oloissa toimiakseen (ilmailua lukuunottamatta).
     Taajuusalue on 25-550 ja 800-1300 MHz. Jupiter pyrkinee siis kilpailemaan Fair Maten ja AOR-1000:n kanssa laaja­kaistaisten skannereiden sarjassa. Ste­pit searchia varten ovat valittavissa näistä: 5,10,12.5,25 ja 30 KHz. Skan­nausnopeus on noin 20 kanavaa sekunnis­sa, eli ihan asiallinen. Modet ovat AM ja NFM. Ihme kyllä leveä WFM puuttuu, vaikka laitteessa on taajuusalueita (ku­ten ULA-radio ja TV) joita ei ilman le­veää FM:ää voi kuunnella!
     Jupiterin välitaajuus on 705 MHz, eli Jupiter on esimerkiksi liikenteessä huomattavasti turvallisempi kuin perin­teiset 10,7 MHz välitaajuiset skannerit. Turvallisuutta lisää myös molemmissa      ma­lleissa oleva "reset-reikä". Tarvit­taes­sa tökätään kynällä tms. terävällä esi­neellä reset-reikään ja hups vaan      mu­istipaikkojen sisältämä informaatio häviää eetterin usvaisiin pöheikköihin! Hienoa! (Hätätyhjennystä testattu autos­sa välillä Heinola-Mikkeli, pelasti!)

     Laitoimme Jupiterit testiin herk­kyyden osalta yhdessä Icomin 7000:n ja jo aikaisemmin Skannerissa esitellyn      Ha­ndicin 1600 MK II:n kanssa. Tässä tu­lokset:

MHz/uV     5000  6000  Handic  Icom
---------------------------------------
  50 NFM   0.36  0.32          0.25
  70 NFM   0.32  0.28  0.22    0.25
 120 AM    1.41  0.89  1.12    0.63
 145 NFM   0.36  0.25  0.25    0.25
 160 NFM   0.45  0.25  0.28    0.28
 170 NFM   0.32  0.20  0.25    0.25
 300 NFM   0.32  0.22          0.18
 400 NFM   0.89  0.25  1.12    0.20
 435 NFM   0.28  0.22  0.45    0.20
 890 NFM   0.36  0.40          0.32
 950 NFM   0.40  0.40          0.28
1000 NFM   0.50  0.45           

     Lukemien tulkinnasta mainittakoon, että herkkyys on sitä parempi, mitä pie­nempi on uV-arvo. Jupiterin mallien koh­dalla ihme­tyttää herkkyysarvojen erot. Molem­missa malleissa MVT-5000 ja MVT-     6­000 pi­täisi olla samat vastaan­otinyksi­köt. La­ittei­den välillä on kui­tenkin      hu­omattavia eroja herkkyydessä autoko­neen hyväksi kautta bandien.
     Handiciin verrattuna MVT-6000 tais­telee sen kanssa tasavertaisesti koko VHF-alueella. Käsimalli 5000 sen sijaan ei ihan Handicille pärjää VHF:llä. UHF:   ­llä Handic häviää herkkyydessä. Icom 7000 on herkempi kuin MVT-5000 kautta linjan. Sen sijaan MVT-6000 pinnistelee aika lailla tasoissa. Molempia Jupiterin skannereita voidaan kuitenkin pitää       rii­ttävän herkkinä.
     Jupitereista löytyy skannerin nor­maalit toi­minnot: delay, priority, key lock ja lo­ck­out (nimellä "pass"). Eräi­den muiden viimeisen vuoden aikana mark­kinoille tulleiden skannereiden tavoin myös Jupitereissa on AF eli audion tun­nistava skannaus. Erittäin näppärä se­laillessa taajuusalueita joilla on han­kalia moduloimattomia kantiksia, esimer­kiksi linkkejä. AF voi tuottaa pikku yl­lätyksen jäädessään päälle kun siirryt skannaamaan muistipankkisi vakiotaajuuk­sia. Kun AHK:n päivystäjä vetää henkeä ennen mobilen kysymykseen vas­taamista, skannerisi on jo 20 muistia edempänä en­nen kuin päivystäjä ehtii mu­odostaa ää­nihuulillaan puhetta muis­tuttavaa ään-    ­n­ähtelyä.
     Tutkimme myös Jupiterien aiheutta­maa vuotosäteilyä. Mittarimme rekiste­röivät seuraavia tuloksia:
MHz/uV    5000  6000  Handic  Icom
------------------------------------
  50 (70) 430   220   (420)   260
 120 AM   430   760   510     250
 160 NFM  450   1500  1100    240
 300 NFM  380   90            230
 460 NFM  380   80    1800    240
 920 NFM  400   1100          130
1000 NFM  190   80 

     Taulukon tulkinnasta: vuotosäteily on sitä vähäisempää, mitä pienempi on uV-arvo. MVT-5000 vuotaa säteilyä aika tasaisen määrän kaikilla taajuusalueilla häviten tasaisesti Icomin 7000:lle. Sen sijaan MVT-6000:n vuotosäteilyn määrä vaihtelee uskomattoman paljon. Toisilla alueilla se päihittää Icominkin, toisil­la taas se häviää kaikille muille. Ihme­tyttää vuotosäteilyn määrän hyppy 1000 MHz:n arvosta 80 lukemaan 1100 vain 80 megaa alempana. Vaihtelut liittynevät tavalla tai toisella mikroprosessorin toimintaan. Suuret erot MVT-5000:n ja 6000:n välillä puhuisivat sen puolesta että Jupiterit eivät olisikaan vastaan­ottimeltaan niin sa­manlaisia kuin voisi luulla.
     Jupiterissa kohinataso on erilainen VHF:llä ja UHF:llä. Kun VHF-taajuuksilla kohinasalvan saattoi asettaa kello kym­meneen, niin esimerkiksi 70 sentin ama­tööriripiitteritaajuutta varten salpa piti nostaa aina ainakin kello yhteen­toista. Toisinaan vieläkin korkeammalle.
Eikä mikään hyvä juttu, sillä tämän takia saattaa heikompi VHF-asema jäädä kuulematta, koska sen signaali ei kykene ylittämään korkeammalla olevaa kohina­salvan kynnystä.
     Ehkä korkean välitaajuuden ansios­ta Jupiter ei ole toivottoman herkkä va­hvo­jen ase­mien aiheuttamille häiriöil­le tai yleen­sä vahvoille signaaleille. Siitä huo­limatta harhalähetteitä löytyi Jupi­te­rinkin taajuuksilta. Esimerkiksi NMT­900 räiskähteli VHF:lle iloisesti. Ver­rattu­na Icomin R-sataseen tai R-ykkö­seen Jupiterit ovat vä­hemmän häiri­öisiä. Sen sijaan Handic 1600 päih­ittää molemmat Jupiterit tässä suhtees­sa. Ju­piteria      s­iis kuitenkin pystyy käyttämään myös kau­pungissa.
     Kerrostalon naapurihuoneistossa si­jaitseva Mobiran langaton puhelin (toi­mii 900 megan alueella) tuli parin kym­menen milliwatin tehollaan täysillä läpi meikäläisen huoneistossa VHF:llä useilla taajuuksilla 170 megan paikkeilla.

     Jupiterin selektiivisyys on hyvä. Viereisten kanavien vahvat lähettimet eivät aiheuttaneet ongelmia. Autokäytös­säkään ei vakavampia ongelmia ollut ha­vaittavissa. Aivan kaupunkien ydinkes­kustoissa ainakin VHF:ltä löytyi ihmeel­lisiä kantoaaltoja. Tosin heikkoja, mut­ta riittivät silti pysäyttämään skanna­uksen esimerkiksi 165.175:lle ihan suot­ta. Maantiekäytössä ei ollut minkäänlai­sia on­gelmia.
     Molempia malleja on helppo käyttää. Ohjelmointi ja toiminnot ovat loogisia ja selkeitä. Kotimaankielisen käyttöoh­jeen kera laitteista saattaa löytyä vielä ihan uusia ulottuvuuksia, joita me puutteellisella japaninkielellämme emme löytäneet.
     Kaiken kaikkiaan Jupiterin molemmat mallit ovat päteviä skannereita. Renlun­din Radioviestimet-osaston vetäjä Tero Arteli lupaa että kaikki heidän ma­ahan­tuomansa Jupiterit mitataan ja ta­rkaste­taan yksitellen, jotta laatu varmasti säilyy kunnollisena. Ju­piterit yl­l­ättä­vät hyvällä h­inta-laatu-suhteel­laan. Kun alle kolmel­la to­nnilla saa Ju­pite­rin, kuka enää ma­ksaa tonnin enemmän jo­stain Bearcatista?

Kehumme:
--------
+ reset muistien tyhjennys
+ 705 MHz välitaajuus
+ laaja taajuusalue
+ 100 muistia
+ 10 search-pankkia
+ edulliset hinnat
+ nopea
+ AF

Moitimme:
---------
- WFM puuttuu
- signaalinkestossa ongelmia
- MVT-5000 on käsikoneeksi aika iso
- MVT-6000:n kotelo tuntuu vähän "hute­      ralta"
 
     Tukholmassa MVT-5000 maksaa noin 2600 markkaa. Näin pienen hintaeron takia ei kannattane Ruotsiin lähteä.      Ve­ikkaan, että näillä hinnoilla molem­mista Jupiterin malleista tulee menes­tys. Onko tämä ehkä alkua järkevämmälle radiolaitteiden hinnoittelulle?        
     Molempien Jupiterin mallien lainas­ta Skannerin toimitus lausuu parhaat    kiitokset Renlundille.      
    
             

          Skanneri tuplatestaa:

        Yupiterut MVT-7000 ja 8000

     Vuoden 1991 ensimmäisellä puoliskol­la tulivat maailmanmarkkinoille ensimmäi­set kappaleet Yupiterun uusista skanneri­malleista MVT-7000 ja MVT-8000. Yupiterun Suomen edustaja ja maahantuoja Oy Renlund Ab sai ensimmäiset kappaleet molempia malleja maahan ja tyyppihyväksyntätarkas­tukseen elo-syyskuussa 1991. Valitetta­vasti ainakaan ensi yrittämällä kumpikaan Yupiterun malli ei mennyt läpi tyyppihy­väksyntätarkastuksesta. Miksi? Sekin sel­viää Skannerin testissä.

     MVT-7000

     Seitentonninen on MVT-5000:n (esi­telty Skannerissa 8/90) peril­linen, eli täysiverinen käsis­kanneri. Ko­neen mukana tulivat teleskoop­pianten­ni, virtajohto 12 V, toinen johto auton tupa­kansy­tytinliit­timeen, NiCad-akut (4 x 1,2 V), ranne­lenkki, kor­vakuuloke, Masco­tin latu­ri ja japaninkie­liset käyttöoh­jeet.
     Uusi mallimerkintä on aivan oikeu­tettu, sillä muutoksia ja uudistuksia 5000:een nähden on tehty runsaasti. Uu­distukset alkavat skannerin kotelosta. MVT-5000:n vähän rohjo kotelo on vaihdet­tu 7000:n todella siroon, kauniiseen ja toi­mi­vaan. Uudet mitat ovat 64 x 160 x 41 mil­li­met­riä ja paino 250 grammaa ilman akku­ja. Laitteen päälle on ilmestynyt­ ma­nu­aali-VFO monien muiden uudehkojen käsi­ko­nei­den tavoin. Käsivirityksen toteutus ja toi­minta on lähes identtinen muiden merk­kien (mm. AOR, Fair Mate) kanssa. Toimii aivan tyydyttävästi.
     Myös vastaanottimen näyttö on uusit­tu. Merkittävin uudistus siinä on signaa­limittarin ilmestyminen mukaan kuvaan. Mittari koostuu näytön alakertaan ilmes­tyvistä palkeista, joita on 5 kappaletta (S 1-5). Mittari on hyödyllinen olemassa, vaikka sitä voidaankin pitää tarkkuudel­taan lähinnä suu­ntaa-antavana.
     Uutta on näytön kontrastin eli kirk­kauden säätö. Sen käytännön hyöty jää kuitenkin vähäi­seksi, sillä ainakin tes­tissä jou­duimme pitämään kirkkaussäädön koko ajan suurim­millaan. Näyttöä on kat­sottava joko samalta tasolta tai alempaa. Yläviistosta katsottaessa numerot jäävät sa­laisuudeksi. 

     MVT-7000:n käyttöaika akuilla on huomattavan pitkä. Kun akut oli ladattu täyteen, skanneria kes­ti käyttää lähes 7 tuntia ennen kuin "batt"-va­roitusvalo syttyi. Tämän jälkeen laite skannasi vie­lä noin puoli tuntia ennen kuin "tiltta­si".
     Muistipaikkojen lukumäärä on kasva­nut sadasta kahteen sataan. Muistit on jaettu älykkäästi kymmeneen 20 muistin pankkiin. Etsintäpank­keja on entiset 10 kappa­letta. Taajuus­alueeksi ilmoitetaan 8-1300 MHz, mutta käytännössä ainakin testilait­teen taa­juusalue alkoi jo 100 kilohertsistä! Uut­ta on myös kaivatun WFM-moden mukaantulo. Modet ovat nyt siis AM, NFM ja WFM. Ääni­teho on 120 milliwa­tin luokkaa, joka tah­too kyllä hukkua autossa stereoiden mete­liin.

     MVT-8000

     Kasitonninen puolestaan jatkaa MVT-6000:n (testattu Skannerissa 8/90) perin­teitä auto- ja tukiskanneri­na. Kotelokin on täysin sama kuin edeltä­jämallissa. Mitäpä sitä vaihtamaan, sillä kyseinen ko­telo on yksi siroimpia ja kauneimpia ole­massaole­vista. Mitat ovat 160 x 45 x 155 milliä ja paino 650 grammaa.
     Muuten muutokset ovat samaa linjaa kuin sisarmallissa MVT-7000: uudistettu näy­ttö, signaalimittari, on/off-nappulan tilalla manuaali-VFO, leveä FM lisätty, muistikapasiteetti kasvatettu kahteen sa­taan ja laajennettu taajuusalue nyt 100 kHz - 1300 MHz aukottomasti.
     Skannerin mukana tuli teleskooppian­tenni, Mascotin verkkolaite, autokiinni­tysteline, 12 V-virtajohto, liitosjohto tupakansytytinliittimeen ja japaninkieli­nen käyttöohje.
     Testin aikana oli sattumalta käytös­sämme myös Yupiterun autokoneen aikaisem­pi malli MVT-6000. Avasimme molempien ko­pat ja huomasimme että sisältä kat­soen kyseessä ovat todellakin eri vastaanotti­met. Pii­ri­levyt ovat suurelta osalta eri­laisia ja oikeastaan vain muutamat osat ovat säily­neet täysin samanlaisina. Muu­tokset siis eivät ole vain kosmeettisia.
     Muutoksista voidaan todeta kuten seitsentonnisen kohdalla, että näyttö on hyvä (jatkuva vihreä taustavalo), signaa­limittari on käyttökelpoinen, kotelon muotoilu on hyvin onnistunut ja manuaali-VFO on tarpeellinen. MVT-8000:n ääniteho (700 milliwattia) on riittävä.

     Mainittakoon että 8000 pitää skanna­tessa/etsiessä hauskaa (?) hiljaista ra­pinaa siirtyessään taajuudel­ta toiselle. Samaa ei kuultu 7000:sta.

     Mittauksia

     Testi aloitettiin herkkyysmittauk­silla. Lukemat ovat mikrovoltteja ja ver­tailukelpoisia aikaisempiin mittauksiin. Vertailulaitteina ovat Yupiterut 5000 & 6000 ja Icom R7000.

MHz   Icom   5000   6000   7000   8000
---------------------------------------
15                         0,28   0,32
21                         0,32   0,32
30    0,63                 0,36   0,36
50    0,25   0,36   0,32   0,32   0,20
70    0,25   0,32   0,28   0,22   0,20
100   0,50                 0,40   0,36
120   0,63   1,41   0,89   0,71   0,89
145   0,25   0,36   0,25   0,20   0,20
160   0,28   0,45   0,25   0,22   0,36
170   0,25   0,32   0,20   0,25   1,78!
300   0,18   0,32   0,22   0,25   0,32
400   0,20   0,89   0,25   0,22   0,20
435   0,20   0,28   0,22   0,20   0,20
890   0,32   0,36   0,40   0,18   0,25
950   0,28   0,40   0,40   0,22   0,32
1000         0,50   0,45   0,22   0,36

     Uusien Yupiterujen kyky toimia myös alle 8 megan taajuuksilla huomattiin vas­ta laitteiden jo tultua pois mittauksis­ta. Tästä syystä alin mitattu taajuus on 15 MHz AM.
     Alle 800 kHz:n taajuuksilla 7000 ja 8000 ovat lähes kuuroja. Taajuusalueella 800-1000 kHz saatiin kuuluviin jo YLE Pori 963 kHz ja muutamia venäläisiä ase­mia. 1000 kHz:stä ylöspäin keskiaalto­asemia kuului varsin runsaasti käytettä­essä 150 met­rin pituista lanka-antennia. Tällöin on kuitenkin käytettävä vaimen­ninta, sil­lä muutoin vastaanottimet tuk­keutuvat.
     DX-kuunteluun Yupite­ruista ei keski­pitkillä aalloilla ole, sillä selek­tiivi­syys ei ole erityisen hyvä ja taa­juusva­linta onnistuu vain vii­den ja kym­menen kilohertsin askelilla, vaikka ase­mien väli Euroopassa on 9 kHz. Voimak­kai­den asemien ohjelmakuuntelu kui­tenkin onnis­tuu Yupiterun vastaanottimil­la kes­kiaal­tojen yläpäässä (yli 1 MHz) hyvin.

     Myös lyhytaalloilla Yupiteruilla pys­tyy harjoittamaan voimakkaiden asemien ohjel­makuuntelua keskiaaltojen tavoin vaimen­ninta käyttäen. Ilman vaimenninta 150 metrin lanka tukkii vastaanottimet ja vaimentimen kerallakin SW-bandeilla on run­saasti harhoja. Eihän skannereita ole kyllä HF:lle tarkoitettukaan.
     Myös HF:ltä ylöspäin molempien Yupi­terujen herkkyys on hyvä. Herkkyyttä on pystytty parantamaan monilla taajuusalu­eilla Yupiterun aikaisempiin mal­lei­hin nähden. Erä­i­llä taajuusalu­eilla päi­hite­tään herk­kyy­dessä jopa Icom R-7000.
     HF:n lisäksi Yupiteruilla voi muka­vasti kuunnella AM:llä myös VHF-ilmailu­bandia. Samoin onnistuu yleisradio- ja TV-äänien kuuntelu nyt mukana olevalla leveällä FM:llä. Herkkyys ULA:lla on yl­lättävän hyvä ja paikallisradioidenkin kuuntelu maittaa, jos ei vain YLE:n räis­ke osu kohdalle.    
     Ihmetyttää 8000:n kohdalla "he­rk-    ­k­yyskuoppa" juuri 170 megahertsin alu­eel­la. Eron huomaa hyvin kuuntelussa. Kun kohtuullisen voima­kas asema taajuu­della 167.000 MHz tuli 7000:lla S=5, ko­pitti 8000 saman aseman vain S=3 laittei­den omia teleskooppeja käytettäessä. Sa­novat mittaustulokset mitä tahansa, MVT-8000 vaikutti eräillä muillakin taajuusalueil­la epäherkemmältä. Esimerkiksi NMT900 -alu­eella voimakkaiden asemien koh­dalla ero vastaanotossa oli 7000:n hyväk­si jopa 2 S-yksikköä.

     Yhteisiä toimintoja

     Yupiteruissa on niin sanotusti "rei­kä paikallaan", eli kätevällä resetointi­reiällä onnistuu nopeasti muistipaikkojen tyhjennys esimerkiksi kynän kärjellä pai­naen. Molempien laitteiden näppäimet on kovaa muovia, joissa on hyvä näppäintun­tuma. Molemmissa malleissa kaiuttimet "vuo­tavat" hiljakseen, eli mikäli äänen­voi­mak­kuus on asetettu voimakkaaksi lait­teet kohisevat vaimeasti vaikka ko­hina­salpa on kiinni.
     Skannausnopeus on noin 16 muisti­paikkaa sekunnissa ja etsintänopeus noin 20 hyppyä sekunnissa. Hypyn pituudeksi on valittavissa 5, 10, 12.5, 25, 50 tai 100 kHz. Vii­veen pituudeksi voidaan vali­ta joko 2 tai 4 sekunttia. Nopeudessa, muis­tipaikkojen ja etsintäpankkien mää­rässä ja normaa­leissa skannaustoiminnois­sa ei ole valit­tamista.

     Normaalin skannauksen lisäksi Yupi­teruissa on AF eli ns. audion tunnistava ska­nnaus. Valitettavasti AF on toiminnal­taan rajoittunut. Se ei tehoa esimerkiksi NMT-ärinään eikä muihin meluisiin/sä­rise­viin/rähiseviin kantoaaltoihin, joil­la häiriön äänenkorkeus vaih­te­lee. AF tun­nistaa lähinnä puhtaat ja tasaiset modu­loi­mattomat kantikset, sekä häiri­öt joi­den äänenkorkeus pysyy tasaise­na. Toi­mi­essaankin AF kuitenkin pysähtyy hetkeksi häiriökantoaaltoon. Laite haistelee sitä ja jatkaa sitten skannaus­ta.
     AF:n kanssa ongelmaksi nousevat myös liikaa miettivät keskustelijat. Jos vaik­ka NMT-puhelussa pu­heeseen tulee liian pitkä tauko, Yupite­rut karkaavat jatka­maan skannausta luul­lessaan kantiksen olevan audioton. Samoin tapahtuu jos joku puhuu hyvin hiljaisella äänellä. AF on kuitenkin puutteistaan huolimatta hyvä toiminto olla olemassa, sillä sen avulla voidaan si­vuuttaa hankalat birdiet.
     Uutta Yupiteruissa on "again"-toi­minto. Usein jää harmittamaan kun on lii­an kaukana skannerista nähdäkseen mil­lä taajuudella on se mielenkiintoinen lä­he­te johon skanneri hetkeksi py­sähtyi ennen kuin karkasi eteenpäin juuri kun juoksit paikalle. "Again"-toi­minnol­la voi­daan pa­laut­taa näyttöön se taajuus, jolle lai­te vii­meksi on pysähty­nyt. Näp­pärä idea.
     Toimintojen lisääntyessä skannerit, kuten Yupiterut, alkavat muistuttaa ra­dioamatöörilaitteita, sillä mm. Yupite­ruissa lähes jokaisella näppäimellä on ainakin 2 eri toimintoa. Paljon näppäile­vä tulisikin pian hulluksi, ellei näistä uusista malleista saisi halutessaan kyt­kettyä pois näppäimistöpiippaa. Vanhoissa Yupiteruissahan se vaatii sisäisiä muu­tostöitä. 

     Häiriöitä

     Seuraavassa vaiheessa iskimme Yupi­terut mittauspenkkiin tutkiaksemme vuo­tosäteilyä. Vertailulaitteina olivat myös herkkyysmittauksissa mukana olleet Icom R7000 ja van­hemmat Yupiterut. Lukemat ovat mik­rovolt­teja ja vertailukelpoisia aiem­piin Skan­nerin mittauksiin.

MHz    Icom   5000   6000   7000   8000
----------------------------------------
50      260    430    220   3400   5200
120     250    430    760   4700   4100
160     240    450   1500   4800   4000
300     230    380     90   2900    820
460     240    380     80   6500   5100
920     130    400   1100   7800   4800
1000           190     80   5000   4500

     Kuten taulukosta ilmenee, uusilla Yupiteruilla on todella krooninen vuo­tosäteilyongelma jonka käyttäytyminen on lisäksi poikkeuksellinen. Vuoto on nimit­täin suurempi vaimentimen on-asennossa kuin off-asennossa (mittaukset on tehty on-asennossa). Molempien yksilöiden sa­mankaltaisuus sulkee pois viallisen yksi­lön mahdollisuuden. Vuotosäteilyn voimak­kaimmat taajuudet sattuvat juuri TV-UHF-alueelle, joten ei ihme etteivät Yupite­rut 7000 ja 8000 kelvanneet virkamiehil­le.
     Kyseiset vastaanottimet toimivat siis varsin voimakkaina lähettiminä. Ih­metellä sopii mitä uusille malleille on teh­ty, koska niiden vuotosäteily on niin paljon van­hempia malleja suurempi? Yu­pi­terut eivät kuitenkaan ole kovin alt­tiita pei­lauksel­le, sillä niiden en­sim­mäiset väli­taajuu­det ovat taajuusalu­eesta riip­puen 592,2 tai 227,4 MHz. Van­hojen Yupi­terun mallien välitaajuushan on 705 MHz.
     Häiriöongelmat eivät Yupiterujen suhteen kuitenkaan jää pelkkään vuo­tosä­teilyyn. Molemmissa malleissa on myös runsaasti erittäin hankalia "birdie"-taa­juuksia, eli vastaanottimen itse kehittä­miä olemattomia kantoaaltoja. Niitä löy­tyy erityisesti MVT-7000:sta. ­Bir­die-taa­juuksissa on osittain ha­vaitta­vissa tiet­tyä sään­nönmukaisuutta. Esi­m. VHF:llä on mo­lemmissa malleissa erittäin voima­kas birdie aina 30 MHz:n välein: 122.400, 152.­400 ja 182­.400 MHz. Heikompia birdie-taajuuk­sia on ympäriinsä ilman mitään ha­vaitta­vissa olevaa järjestelmällisyyttä.
     Molemmat laitteet myös ottavat her­kästi häiriöitä toisistaan ja muistakin ska­nnereista ja vastavuoroisesti myös anta­vat häiriöitä varsinkin toisilleen. Kun pöydällä pyöri kolme skanneria (Yupi­terut ja yksi AOR), niin sopivasti lait­teisiin sattu­nut taajuusyh­distelmä onnis­tui lukitse­maan kaikki kunkin eri­ taajuu­delle toistensa häiriöitä kuun­tele­maan. Ehkä yllättäen Yupiterut eivät kuitenkaan ole ko­vin her­kkiä tieto­kone­häiriöille.

 
     Todellinen "pain in my ass" Yupite­ruille on kuitenkin Yleisradio. Neljän kilometrin päässä olevasta YLE:n mastosta räiskeet leviävät kuin pulla­taikina pit­kin bande­ja, eikä niihin pysty edes AF. Malleista MVT-7000 on selvästi herkempi YLE häiriöille. Kauempana lähettimis­tä häiriöt luonnollisesti vähenevät ja heik­kenevät, mut­ta YLE:n naapurissa on isket­tävä päälle vai­menninta ja kiristettävä kohinasalpaa. Search ilman vaimenninta on tushkaaaaa ja vaimentimen kanssakin nih­keää skannerin pysähdellessä jatkuvasti WFM-roiskeisiin.
     Kuten Yupiterun mallit 5000 ja 6000 myös nämä uudemmat ovat arkoja NMT-lä­het­teille, jotka tunkeutuvat ikävästi mutta onneksi satunnaisen tuntuisesti VHF:lle. Samoin lähiympäristössä käytet­tävät lail­listen langattomien puhelimien lähetteet löytyvät vaikka mistä. Näille häiriöille on puolestaan MVT-8000 arempi.
     Muiden vahvojen signaalien kesto on parempi. Läheinen poliisin toistin ei yllättäen roiski ollenkaan. Samoin ARP-asemat pysyy hyvin kanavillaan. Selektii­visyys on siis varsin hyvä.
     Hankalin häirikkö Kaukohaku 146,325 MHz ei kykene avaamaan kohinasalpaa edes viereisillä kanavilla. Tosin räiskintää on jonkin verran, sillä signaalimittari reagoi vaikka kohinasalpa ei avaudukaan. Vah­vo­jen signaalien kesto ja selektiivi­syys on siis YLE-häiriöitä lukuunottamat­ta hy­vä.
     Kohinasalvan säädössä on jotain hä­märää. Kun se säädetään tyhjällä kanaval­la ihan aukeamisen rajalle mutta kuiten­kin kiinni­, niin viritettäessä skanneri jol­lekin läheiselle kanavalle ei sillä­ ole­va lähe­te kykene avaa­maan ko­hina­sal­paa vaikka sig­naalimittari näyttää S=2. Vah­vemmat sig­naalit tietenkin avaavat sal­van. Skannatessa kohinasalpa kuitenkin avautuu normaalisti myös heikkoilla sig­naaleilla. Näyt­täisikin siltä että ko­hi­nasalvan toimintalo­giikka on nor­maa­lis­ta poikkeava.
     Autokäytössä ei havaittu mitään yli­määräisiä kotikäytössä havaitsemattomia häiriöitä tai oikkuiluja.

Hyvää:
+runsaasti muisteja
+paljon etsintäpankkeja
+nopeahko
+myös WFM mukana
+selektiivisyys hyvä
+herkkyys hyvä (varsinkin MVT-7000)
+signaalimittari
+manuaali-VFO
+kotelot
+MVT-7000:n käyttöaika
+laaja aukoton taajuusalue
+again-toiminto

Huonoa:
-arkuus YLE:n räiskeille
-birdiet
-kohinasalvan oikkuilu
-hirveä lähetysteho = vuotosäteily

     Näillä näkymin kumpaakaan laitetta ei valitettavasti nähdä laillisesti myy­tävänä Suomessa. Parhaat kiitokset kui­tenkin Yu­piterut testiimme lainanneelle Oy Renlund AB:lle (Viestintälaitteet, Mikonkatu 7, 00100 Helsinki).

        Skanneri testaa:

        Yupiteru MVT-7100

   Alkuvuodesta 1993 tuli Yupite­rulta myyntiin uusi malli: MVT-7100. Yupiteru-merkki tuli skan-ne­rimarkkinoille mukaan vasta 1980-luvun lopussa, mutta on var­sin nopeasti tullut tunnetuksi ja hyväksytyksi erityisesti Euroo­passa. Yupiterun uusin malli li-sää varmasti merkin hyvää mainet­ta eteenpäin pyrkivä­nä valmista­jana, sillä kyseessä on käsiskan­neri jossa on myös SSB-vastaanot­to!

Markkinoiden toinen

   Aivan ensimmäisenä ei Yupiteru kuitenkaan uudelle uralle ennät­tänyt, sillä AOR:ltä tuli jo edellisenä vuonna myyntiin käsi-s­kanneri AOR AR-1500, joka oli siis maailman ensimmäi­nen SSB-käsis­kanneri. Yupiteru on kuiten­kin hyvä kakkonen, ellei käytän­nössä peräti ykkönen, sillä AOR AR-1500 on saanut maailmalla aika lailla moitteita. (Skanneri ei ole vielä koskaan testannut AOR AR-1500 -skanneria, mutta tekee sen mielel­lään heti kun joku lai­naa kysei­sen laitteen tes­tiin/    ­toim. huom.)
   MVT-7100:n myyntihinta esimer­kiksi Englan­nissa on noin 450 pun­taa ja Ruot­sissa 6400 kruunua. Suomessa laitteen tyyppihyväksyn­tää puuhaa Aseko Oy. Kun/jos lai-te läpäisee THK:n seulan, sen myyntihinta Suomessa tu­lee ole-maan noin 4000 markan paik­keilla.

Muutakin kuin SSB

   Vastaanotin kattaa taajuusalu­een 100 kHz - 1650 MHz. Vastaan­otto alkaa kuitenkin "oikeasti" vasta jossain 530 kHz:n paikkeil­la. Ainakin keskiaaltojen alapää­hän asti laite on täysin kuuro. Modet ovat AM, NFM, WFM, USB ja LSB. Laitteessa on 1000 muisti­paikkaa jaettuna kymmeneen pank­kiin joissa on sata muistia jo-kai­ses­sa. Uutuutena Yupiterussa on 500 ns. Sea­rch-Pass-muistia, joista kerron myöhemmin enemmän. Etsin­täpank­keja on kymmenen kap­palet­ta. Askel­lusvaih­toehdot ovat 50 ja 100 Hz, sekä 6.25, 9, 12.5, 20, 25, 50 ja 100 kHz. Skannaus- ja etsin­tänopeu­deksi luvataan 30 kana­vaa/hyp­pyä sekunnissa.
   Taajuusalue on riittävän laaja ja kaikki modet parantavat lait­teen käyttö­kelpoisuutta eri tyyp­pisis­sä kuuntelutilanteissa. Kä-si­koneen haluavalle SSB-radioama­töörien kuuntelijalle Yupiteru onkin lähes ainoa vaih­toehto. As­kellus­vaihtoehtoja kai­paisimme lisää, ainakin 1 ja 5 kHz olisi­vat tarpeen. Kymmenen etsintä­pank­kia on hieno asia, sa­moin 1000 muis­tia, vaikka ne onkin AOR AR-3000:n tavoin jaoteltu type­rästi liian suuriin pankkei­hin (100 muistia).
   Muisti­pankkien kokoon ja mää­rään tulisi kiinnit­tää enemmän huo­miota käyttäjän näkö­kulmasta. Muistien suhteen ei ole vieläkään saatu markkinoille parempaa lai­tetta kuin USA:ssa ACE Com­munica­tionsin muuttama AOR AR-2002 eli AOR AR-2515. Siinä on 62 muisti­pankkia joihin jokaiseen mahtuu 32 muistipaikkaa. Lisäksi lait­teessa on 17 etsintäpankkia.
   Skannerin ohessa emme saaneet testiin mukaan minkäänlaista käyt­töoh­jetta tai ohjekirjaa, joten vali­tamme tästä mahdolli­sesti aiheu­tuneita väärinkäsityk­siä. (Ohje­kirjattomista testeistä näyttää tulevan enemmän sääntö kuin poik­keus/toim. huom.) Sen sijaan muka­na tulivat metallinen vyöklip­si, rannelenkki, 55 sent-tiä korkea nivelteleskoop­pianten­ni ja neljä kappaletta 1,2 voltin akku­ja.
   Yupiterun mustan muovikotelon korkeus on 17 senttiä nuppeineen, leveys 6 senttiä ja syvyys 3,5 senttiä ilman vyöklipsiä. Ilman antennia kokonaisuus painaa 335 grammaa.
   Laitteen takapuolella ovat vyök­lipsi ja akkusyvennyksen luukku. Oikealla sivulla ovat rannelenkki, kuuloke/lisäkaiutin­liitin ja 12 voltin DC-reikä. Va­semmalla sivulla ovat tuttu re-set­reikä, näppäimistölukitus, va­lokytkin ja monitor-näppäin kohi­nasalvan kytkemiseksi pois pääl-tä.
   Etupaneelissa sijaitsevat kunnon näyttö S-mittarilla, kai­utin ja 20 kuminäppäintä. Näyttö S-mittarin kera on siisti ja hy-vin valaistu. Laitteen päällä ovat vielä 50 ohmin BNC-liitin, kohinasalpa, taajuuden käsiviri­tysnuppi ja myös päälle/poiskyt­kimenä toimiva äänenvoimak­kuuspo­tikka.

Last action scanner?

   USA:ssa hyväksyttiin vuonna 1993 laki, joka kieltää tuomas­ta maahan tai myymästä siellä skan-ne­rivastaanottimia joilla voidaan kuunnella sikäläi­siä NMT- eli cellularpuhelimia. Myynnissä ole­vat laitteet eivät myöskään saa olla helposti muutet­tavissa niin että niillä voi­daan ottaa vastaan cellularlä­hetyksiä. Tällä tulee epäilemättä olemaan vaiku­tuksia myös tuoteke­hittelyyn ja muualla­kin maailmassa myytäviin skanne­rei­hin. On todel­lakin syytä pelä-tä että 7100:n kaltaisten ns. au­kot­tomien vastaanot­timien valmis­tus saattaa hyytyä, koska niitä ei voida lainkaan myydä maailman suurim­milla skanne­ri­markkinoil­la USA:ssa.
   Yupiteru MVT-7100:n myynti on siis USA:ssa lain tultua voimaan laitonta, mutta Suomessa ainakin toistaiseksi se on laillinen ve-ko­tin käyt­tää ja omistaa. Mikäli Asekoa onnistaa, laite voi pian olla myös lailli­nen myydä.
   Vastaanottimen käyttökelpoi­suutta arvioitaessa laitoimme sen ensiksi normaaliin tapaan herk­kyysmittauksiin. Tulokset ovat aikaisempaan tapaan mikrovoltteja ja ne ovat vertailukelpoisia ai-em­piin mittauksiimme verrattu­na. Vertailulaitteina ovat tällä ker­taa Yupiterun vanhempi malli MVT-7000 ja Alincon käsikone DJ-X1. Mitattu vastaanotin on sitä her­kempi, mitä pienempi on mittaus­lukema.

MHz     7100    7000    Alinco
-------------------------------
  0,2   89,10   --      15,90
  1      3,55   --       2,82
  5      1,00   --       1,41
 10      0,89   --       1,59
 15      0,89   0,28     1,41
 21      1,00   0,32     1,41
 30      1,12   0,36     1,59
 50      0,22   0,32     0,25
 70      0,20   0,22     0,22
100      0,56   0,40     1,12
120      1,59   0,71     0,89
145      0,28   0,20     0,20
160      0,32   0,22     0,18
170      0,28   0,25     0,18
300      0,50   0,25     0,22
400      0,40   0,22     0,20
460      0,32   0,22     0,20
950      0,25   0,22     0,40

   Yupiterun skannausnopeudeksi mittasimme 21,5 muistikanavaa sekunnissa. Etsintänopeus on 30-31 hyppyä sekunnissa. Meno on siis rivakkaa varsinkin kun as-kel­lus on säädettävissä sopi­vaksi lähes kaikille taajuusalu­eille. Tämä on tärkeä asia verrattuna esimerkiksi moniin ns. jenkki-    s­kannereihin, joissa käyttäjä ei voi itse valita askellusväliä (step). Hyvästä nopeudesta huoli­matta taajuuslukkiutumisessa ei havaittu ongelmia.
   Vuotosäteilymittauksissa oli-vat mukana samat vertailuko­neet. Mittaustulokset ovat jälleen mik­rovoltteja ja mitä pienempi on lukema sen pienempi on vuo­tosä­teily ja sen parempi on laite tässä suhteessa.

MHz     7100    7000    Alinco
------------------------------
 50     1100    3400    1540
120     1600    4700     770
160     2200    4800     940
300     1600    2900    3600
460      650    6500    1260
920     1500    7800     690

   Vuotosäteilyn suhteen MVT-7100 päihittää kevyesti edeltäjänsä MVT-7000:n, joka on melkoinen ra­diolähetin. Vaikuttaa siltä että 7100:lla saattaa jopa olla mah-dol­li­suuksia läpäistä THK:n tyyppi­hy­väksyntä vuotosäteilyn suhteen. Mistään HYVISTÄ lukemis­ta ei silti voida puhua. Vertaa vaikka lukemia esimerkiksi Rea-lis­ticin laitteisiin, katso Skanneri 6/93 sivu 10.

Alle 30 megahertsiä

   Kuten herkkyysmittaustuloksis­takin käy ilmi, Yupiterun herk­kyys on aika tasainen koko lyhyt­aaltoalueella, mutta heikke­nee pahasti kun kuunnellaan keskiaal­toja ja alempia taajuuksia.
   Lyhytaaltojen AM-asemia laite kuunteli jo pelkällä teleskoop­pian­tennilla ihan mukavasti, voi­tai­siinkin puhua kohtuullisesta ns. maailmanradiotasosta. Lyhyt­aalto­kuuntelussa iskimme BNC-liitti­meen kiinni noin sadan metrin mittaisen lanka-antennin, joka valitettavasti tukki Yupite­run täysin. Oikeas­taan mikään asema ei enää tullut ymmärrettä­västi. Kun vaimennin laitettiin päälle vastaanotin heräsi kummas­ti hen­kiin myös lan­ka-antennin kanssa. Pieniä tukkeu­tumisen merk­kejä oli havaitta­vis­sa, mutta useimmat AM-asemat tulivat muka­vasti.
   AM-selektiivisyys on yllättä­vän hyvä, sillä esimerkiksi BBC 15070 kHz onnistuu tukkimaan ban­dia vain 20 kHz molempiin suun­tiin. Testipaikalla omituinen pä­rinähä­iriö peittää toisinaan isot alueet HF-bandista. MVT-7100 häi­riintyi pärinästä kuitenkin vä-hem­män kuin esimerkiksi Icomin HF-rigi. Sen sijaan Yupiteru ei pitänyt lainkaan tietokoneesta, joka häi­ritsi kuuntelua pahasti niin HF-, kuin VHF- ja UHF-alu-eil­la.
   Lyhytaalloilla vastaanotin sopii tyydyttävästi AM-ohjelma­kuunteluun, sillä asemia kuuluu runsaasti jopa teleskoopilla.
   Elokuisena iltana kello 2000 SA Yupiteru ei kuullut keskiaal­loilla omalla teleskoopillaan mitään ja ulkoantenni puolestaan tukki laitteen niin että mistään lähetteistä ei saanut enää min­käänlaista tolkkua.
   Kello 2100 laite jo kuuli jo­tain ihan keskiaaltojen yläpääs­sä. Esimerkiksi Pietari 1494 kHz tuli Keski-Suomessa ulkolan­galla nautittavan hyvin ja teles­koopil­lakin kohtuullisesti. Vai­mentimen on kuitenkin oltava pääl­lä ulko­lankaa käytettäessä. Muuta­mia muitakin keskiaaltojen yläpään asemia kuului huolimatta langan aiheut­tamasta lievästä tukkeutu­misesta. Sen sijaan esimerkiksi Pori 963 kHz ei kuulunut missään vaiheessa sen paremmin teleskoo­pilla kuin langallakaan.
   Yupiteru pystyi kuuntelemaan SSB-asemia, mikäli ne olivat tar­peeksi voimak­kaita. Ulkoan­tennin käytön suhteen SSB-kuuntelukoke­mukset vasta­sivat AM-kuunte­lusta kerrottua. Heikommat asemat vaa-ti­vat erityi­sesti tukkoisilla ban­deilla (esimer­kiksi 26-28 MHz SSB-CB) ulkoan­tennin ja vaimenti­men. Pelkällä teleskoo­pilla eivät esimerkiksi CB-piraatit jaksaneet kuulu­a.
   Lyhytaaltojen SSB-asemia (niin radioamatöörejä kuin muitakin) pys­tyi siis kuuntelemaan yllättä­vän mukavasti, kunhan otti huomi­oon erään mielenkiintoisen mokan. USB-asemat kuuluivat ihan OK USB:llä, mutta LSB-asemat puoles­taan eivät kuuluneet kun vastaan­otin oli LSB-asennossa. Myös LSB-asemat (esimerkiksi 3694 kHz:n amatöörit) piti kuunnella laite USB-asennos­sa! En tiedä mistä tällainen sivu­kaistasekaannus johtuu, mutta LSB-valinta on siis käytännössä turha, kun kaikki lä­hetteet pitää kuitenkin kuun­nella USB:­llä.
   Kaiken kaikkiaan Yupiteru MVT-7100 soveltuu kohtuullisen hyvin ns. ohjelmakuunteluun lyhytaal­loilla sekä AM-, että SSB-modeil­la. Emme suosittele vastaanotinta ns. DX-kuunte­luun emmekä missään tapauk­sessa keski- tai pitkien aalto­jen kuun­teluun.

Yli 30 megahertsiä

   Herkkyysmittausten perusteella MVT-7100 pärjää hyvin vertailu­laitteille herkkyydessä lukuunot­tamatta VHF-ilmailubandia, jolla on pieni notkahdus. Käytännön kuuntelu vahvistaa mittaustulok­set, eli 7100 on herkkä vastaan­otin.
   Ensimmäisenä Yupiterussa erot­tuu korvaan kaupunkikuuntelun häiriöt. VHF:llä ja UHF:llä on hirveästi räiskeitä ympäriinsä satunnaisilla taajuuksilla ilman vaimenninta kuunneltaessa ja toi­sinaan vaikka vaimenninkin on pääl­lä. Jollain hetkel­lä tietyllä taajuudella on räiske, mutta het­ken päästä se saattaa olla pois-sa. Erityi­sesti yleisra­diobandi on yhtä sotkua. Häiri­öihin vai-kut­taa selväs­ti mm. tele­skooppi­an­tennin asento sitä käytettäes­sä. Myös lait­teen koskettaminen kädellä lisää selvästi häiriöitä jopa niin paljon, että voi sanoa 7100:n olevan aller­gi­nen ihmi­sil­le... Tämä ei ole oikein hyvä asia kun kyseessä on kuiten­kin käsis­kanneri...
   Kaupungissa vaimennin on aivan välttämätön. Yupiterun vaimennin on skannailussa muistipaikkakoh­tainen. Tämä onkin hyvä idea kun tarkoituksena on luoda joustavas­ti käytettävä skanne­ri. Käytän­nössä tämä ratkaisu on Yupiterun kohdalla kuitenkin käyttäjälle työläs, sillä häiri­öiden ja räis­keiden "vaeltamisen" takia on parin tunnin kuuntelun jälkeen lähes joka muistipaikal­la vaimen­nin ­päällä joka tapauk­sessa. Vai­mentimen olisi siis voinut saman tien iskeä päälle kaikille muis-ti­pai­koille yhdellä napin painal­luk­sella.
   Vaikka laite on muuten häiri­öinen, niin selektiivisyys eli viereisten kanavien vaimennus on hyvä. Esimerkiksi lähes kuunte­lupaikan "pihalla kasvava" Kauko­haun (146,325 MHz) masto ei yleensä kyennyt avaamaan vastaan­ottimen ko­hinasal­paa viereisillä kanavil­la. Sen sijaan vastaanot­timen S-mittari reagoi kyllä voi­mak­kaasti Kauhan ulvahduksiin myös vastaan­ottimen ollessa viri­tettynä jommallekum­malle vierei­selle kanavalla.
   Olemattomia kantoaaltoja eli birdieitä on skannerissa jonkin verran, mutta ei keskimääräistä enempää. Yksi hankala tosin oli esimer­kiksi taajuu­della 159,850 MHz.
   Testissä ulkoantennina käytet­ty discone ei poikkeuksellisesti entises­tään lisännyt häiriöitä ja räis­keitä, mutta toisaalta ei ne en­tisetkään kyllä mihinkään hä-vin­neet. Ulkoantennin käyttö on siis mahdollista ja suositelta­vaa. Hyvä ulkoantenninkesto ja herkkyys tekee tästäkin skanne­rista hyvän laitteen erityisesti maaseutukäyttöön, jossa läheiset vahvat signaalinlähteet eivät ole siinä määrin häiriöksi kuin kau­pungissa.
   Yupiteru MVT-7100 sopii hyvän herkkyyden, laajan taajuusalueen, nopean skannauksen ja hyvän muis­tikapasiteetin suhteen hyvin skannailuun VHF- ja UHF-taajuus­alueilla. Kaupunkikuuntelussa häiriöiden suuri määrä tekee kuitenkin kuuntelusta tuskallis­ta.

Mukavuuksia

   Yupiteru MVT-7100 on tyylikäs ja siisti laite ulkoasultaan. Ko­telo on mukava ja hyvä kädessä. Laitteen kotelon tahaton lievä puristelu akkujen kohdalta kat-kai­si herkästi virran sekunnin murto-osaksi, jolloin skannaus tai etsintä pysähtyi. Kuunteli­ja ei tätä välttämättä huomannut, jolloin saattoi mennä useampikin tovi ennen kuin kuuntelija havah­tui ihmettelemään "miksei mitään kuulu?". Tällöin sai todeta että laite oli virran hetkellisen kat­keamisen johdosta pysähtynyt yh­delle taajuudelle.
   Kyseessä oli siis todella har­mittava ongelma, jonka aluksi luulimme johtuvan kotelon liial­lisesta joustavuudesta. Todelli­nen syy virran pätkimiseen selvi-si vasta laitetta purettaes­sa sisuksien tutkimista varten. Ak-ku­kotelossa oli nimittäin yksi johdinlista liian löysällä, sillä yksi eristekumi­pala oli irronnut liimauksestaan. Ongelma oli kor­jattavissa liimatipalla.
   Näytön valaisu valaisee samal-la myös näppäimet ja todella hy­vin. Valaistus on ylivoimaises­ti paras kaikista testaamistamme skanne­reista. Valo tulee kuminäp­päinten läpi ja valaisee samalla näppäi­miin kirjoitetut tekstit. Loista­vaa! Valo ei pimeässä kui­tenkaan riitä valaisemaan näp­päinten vä­leissä olevia (vähemmän tärkei­tä) tekstejä.
   Skannerissa on tietysti kaikki normaalit toiminnot: näppäimistö­lukitus, viive, ja niin edelleen. Muistipaikkakohtaisesta vaimenti­mesta poiketen viive puolestaan koskee yhtä aikaa kaikkia taa­juuksia. Näytön alareunaan sijoi­tettu signaali­mittari kertoi hi-ve­nen liian hyviä lukemia, mutta ei yksinkertai­sen palk­kinäytön voikaan odottaa vastaa­van vaikka Icom IC-R7000:n mittaria.
   Laitetta voidaan käyttää joko 12 voltin ulkopuolisella virta­lähteellä tai kote­lon sisään si­joitettavilla akuilla tai patte­reilla. 2 vuotta vanhoilla 1,2 voltin akuilla Yupi­teru juoksi noin 7 tuntia, mikä on ihan kun-ni­oitettava tulos.
   Autokuuntelussa laite käyttäy­tyi ilman lisämoitteita. Kun päästiin ajamaan kauemmaksi YLE:n mastosta, tuntuivat räiskeetkin vähenevän jonkin verran. Aikai­sempien mallien tavoin myös 7100:ssa on tuttu "resetreikä". Se lisää huomattavasti liikenne­turvallisuutta ja autokuuntelun turvallisuutta. Tarvittaessa tö-kä­tään vaikka tulitikulla kyljen resetreikään ja muistit tyhje­nee.
   Yupiterun mukana tuli teles­kooppiantenni, joka oli useimmis­ta käsiskannereista poiketen ni­velmallinen. Antenni toimi suo-ras­taan järkyt­tävän hyvin kaikil­la aaltoalu­eil­la aina 3,6 MHz:ltä NMT-900:ee­n. Kyseessä on kerta kaikkiaan yksi par­haista tava­tuista käsis­kanne­riantenneis­ta ja erityi­sesti ehkä paras tavattu "en­siasen­nusantenni".
   Näppäimistöpiippa on halutta­essa helposti kytkettävissä näp­päilemällä pois päältä. Kaiutti­men äänenvoimakkuus on kohtuulli­nen, samoin äänenlaatu. Skannerin näyttö on sikäli huono, että sitä on katsottava voimakkaasti ala­viistosta. Yläviistosta ja jopa suoraan samalta tasoltakin katso-en näyttö pimenee.
   Uusi ja mielenkiintoinen toi­minto Yupiterussa on "Search Pass-frequencies" eli suomeksi suunnilleen "etsintä-ohitustaa­juudet". Laitteessa on muiden muistipaikkojen lisäksi 500 täl­laista etsintä-ohitusmuistipaik­kaa, joille voidaan tallettaa etsinnän aikana löytyvät taajuu­det joille etsinnän ei haluta jatkossa pysähtyvän. Toiminto on siis etsinnässä käytettävä vasti-ne skannauksen "lock-outil­le" eli muistipaikkojen skannauk­sesta poislukitsemiselle.
   Search Passin avulla voidaan ohjelmoida birdie-, häiriö- ja muut vasten­mieliset taajuudet muistiin niin, että ne eivät häi­ritse etsintää kun laite seuraa­van kerran pyyh­käisee niiden ohi bandilla. Ky­seessä on toimiva ja erittäin hyvä tapa estää etsintää pysähty­mästä joka pyyhkäisyllä samaan birdieen. Ehdottomasti Yu­piterun parhaita puolia ja oival­luksia.

7000 vs. 7100

   MVT-7100:n kotelo on paljolti samankaltainen edellisen käsi­konemallin (7000) kanssa. Näyttö ja S-mittari on 7000:een verrat­tuna uusittu, esimerkiksi signaa­limittarissa on nyt 9 palkkia. Tarkoituksena lienee että kukin palkki vastaisi yhtä S-yksikköä, mutta toiminta ei ole ihan näin tarkkaa.
   Aikaisempiin malleihin verrat­tuna ohjelmointi- ja käyttölo­giikkaa on vähän uudistettu. Jär­kevyys- ja vaikeustaso on silti samankaltainen kuin aiemminkin. Lähes kaikki toiminnot pystyi löytämään ja ymmär­tämään ilman ohjei­takin, kun oli kokemusta muista skannereista ja erityi­ses­ti edellisistä Yupiterun malleis­ta.
   Jos pitäisi tehdä valinta 7000:n ja 7100:n välillä olettaen että hinta olisi sama tai lähes sama, niin ilman epäilystä 7100 olisi voittaja.

Ruuveja irti?

   Kotelo aukeaa siististi kah-dek­san ruuvin jälkeen ja loksah­taa kahdeksi puolikkaaksi. Puo-lis­kot keskustelevat kiinni ol-les­saan 22 pinnin avulla. Lait­teessa ei ole mitään metallista apurunkoa, mikä osittain vaikutti herkkään virran pätkimiseen kun yksi eristekumi oli irti.
   Yupiterussa on käytetty erit­täin paljon pintaliitoskom­ponet­teja ja työn jälki näytti hyväl­tä. Kun painoimme puoliskot taas yhteen ja käänsimme laitteen päälle vastaanottimen muistit samalla tyhjenivät ja tilalle tulivat tehtaan testitaa­juudet etsintäpankkeihin. Skan­nausmuis­tit näyttivät pelkkää nollaa.

Mihin käyttöön?

   Yupiteru MVT-7100:n parhaat puolet ovat laaja taajuusalue, riittävät modet, suuri muistika­pasiteetti, hyvä selektiivi­syys, käyttökelpoinen SSB, Search Pass-taajuudet, pitkä käyttöaika akuilla ja hyvät yö­käyttömahdol­lisuudet (valais­tus).
   Laitteen huonot puolet ovat häi­riöherk­k­yys, heikko ulkoanten­nin kesto HF:llä, LSB-vika ja huonosti jao­tellut muistipankit.
   Vaikka kyseessä on muuten ar­mottoman hyvä skanneri, niin heik­ko häiriönkesto onnistuu vai­keut­tamaan kaupunkikuuntelua aina hermojen menettämiseen saakka. Yupiteru sopii hyvin (niin kuin useimmat muutkin uudet skannerit) maaseutukuunteluun tai muuten vähähäiriöisiin olosuhtei­siin. Hyvä metsäkone ja myös hyvä auto­kone ajetta­essa taajamien ulko­puolel­la. Yupiteru on oikeastaan ainoa vaih­toehto haluttaessa SSB-käsivas­taanotinta.

   Monet kiitokset Yupiterun lainasta Aseko Oy:lle.

        Skanneri testaa:

        Yupiteru VT-225

   Muutaman viime vuoden aikana japanilainen Yupiteru on tullut tunnetuksi Suomessakin valmista­mistaan monipuolisista skanneri­vastaanottimista. Yllättäen Yupi­teru on ottanut askeleen myös epätavanomaisemmille markkinoil­le: ilmailun pariin.

   Ilmailuvastaanotin

   Yupiteru VT-225 on nimen­omaan ilmailuradion kuuntelijoil­le tar­koitettu skannaava vastaan­otin. Voisi oikeastaan sanoa il­mailus­kanneri. Laitteen kuuntele­mat taajuusalueet ovat 108-142,1, 149,5 - 160 ja 222 - 391 MHz. Mo­dulaatiola­jiksi voi­daan va­paasti  ­valita joko AM tai kapea FM kai­killa taajuus­alueil­la.
   VT-225 on mustaan muovikote­loon pakattu tyylikäs ja pieniko­koinen kaunotar. Se muistuttaa mo­nella tapaa isoveljeään MVT-7000:ä. Kyseessä on käsikone, jonka mitat ovat 59 x 147 x 38 milli­metriä. Akkuineen laite painaa noin 280 grammaa.
   Varustelu on kohtuullisen run­sas, sillä itse vastaanottimen lisäksi tehtaan paketissa oli pa­tukka-antenni, 4 kpl 1,2 V akku-ja, japsilaturi (100 V), vyöklip­si, rannelenkki, tupakan­sytytin­lii­tosjohto ja korvakuulo­ke. Ai-no­astaan käyttöohjeet puuttui­vat! Onneksi laitteen käyttö su­jui MVT-7000:n ohjeiden perusteella. Niin, eikä japsilaturilla ole juuri täällä päin käyttöä...
   Yupiterun etulevyssä on LCD-näyttö, 18 painiketta ja kaiutin. Yläpinnassa on BNC-antenniliitti­men lisäksi liitäntä ylimääräi­selle kaiuttimelle sekä ko­hina­sal­pa- ja äänenvoimakkuuspo­tikat. Kaiutinliitin kelpaa myös korva­kuulokeliitännäksi.      
   Takapuo­lella on vyöklipsikiin­nikkeiden lisäksi patterikotelon luukku. Yupiteru vaatii toimiak­seen 4 kpl pieniä 1,5 V sormipat­tereita tai vastaavat akut. Lai­tetta voidaan myös käyttää ja ladata suoraan 12 voltilla. Sitä varten on pistoke oikealla sivul­la.
   Kotelon vasemmalla sivulla on tuttuun Yupiteru-tyyliin reset-reikä muistien pikatyhjennystä varten ja 3 käyttökytkintä. Il-mai­luvas­taanottimessa pika­rese­toin­nin tarve on tosin huomatta­vasti pienempi kuin tavallisessa käsis­kannerissa, sillä tällä ei edes pysty kuunte­lemaan esim. polii­sia. Ilman resetointia muis­tit säilynevät varsin pitkään il­man akkujakin. Tarkempaa tutki­musta kestoajasta emme tehneet, mutta ainakin yön yli muistipai­kat säilyttivät sisäl­tönsä ilman mitään ongelmia.
 

   Kuin skanneri

   VT-225:n kapasiteetti on erittäin hyvä. Muistipaikkoja on kaikkiaan 100 kpl jaettuna kymme­neen pankkiin. Askellusvaihtoeh­dot ovat 10; 12,5; 25; 50 ja 100 kHz. Muutkin skanneritoimin­not (mm. viive ja etuoikeutettu kana­va) löytyvät. Skannausnopeus on tiukat 31 kanavaa sekunnissa ja etsintänopeus kohoaa peräti 37-40 hyppyyn sekunnissa. Mahtavaa! Ja ihme kyllä laite myös vielä py-säh­tyykin lähetteisiin.
   Näytössä on mustat numerot tummahkolla pohjalla. Tarvittaes­sa näyttö voidaan valaista vih­reällä valolla, jonka saa aikaan yksi oikeaan reunaan sijoitettu polttimo. Riittää pimeässäkin. Näyttöä on katsotta­va vähän ala­viistosta päin, sillä muuten siitä on paha saada selvää. Näy­tössä on vakiojippojen lisäksi myös karkea signaalimit­tari, joka on lähinnä suuntaa-antava.
   Pienehkön kaiuttimen äänen­voimakkuus ja -laatu tuntuivat riittävän normaalikäytössä sekä kotona, kannossa että autossa. Jos äänenvoimakkuus on säädetty täysille kaiutin alkaa kuitenkin särkeä.
   Näppäintuntuma on hyvä ja näppäimistön piippauksen saa ha-lu­tessaan kytkettyä pois päältä - onneksi. Näppäimistö on muuten­kin asiallinen, vaikka useimpien näppäinten takana onkin useampi kuin yksi toiminto. Skannaus- ja etsintä-näppäimet on nostettu mukavasti erilleen, sillä muita näppäimiä ei kovin usein tarvit­sekaan sen jälkeen kun laitteen ohjelmointi on hanskassa.

   Kaupunkikuuntelua

   Käyttötestissä VT-225:sta verrattiin muiden varsinaisten ilmailuvastaanottimien puuttuessa useisiin tavallisiin skannerivas­taanottimiin. Valitettavasti UHF-alueen testaus jäi puutteellisek­si, sillä Suomessa ei vielä ole varsinaisesti liikennettä ko. taajuuksilla. Harvaanasutussa maassamme on ilmailuradio mahtu­nut toistaiseksi hyvin pelkälle VHF-alueelle. Siviilipuolella ei liene edes kiirettä saada lisää taajuuksia, mutta Ilmavoimat tullee siirtymään ainakin osit­tain UHF:lle kun uudet hävittäjät otetaan muutaman vuoden kuluttua käyttöön.
   Suuresta skannausnopeudesta huolimatta vastaanottimen taa­juuslukkiutuminen on hyvä. Ongel­mia oli lähinnä silloin kun AM-taajuuksien keskellä oli jollain muistipaikalla esim. AHK:n NFM-taajuus. Tällöin VT-225 ei aina huomioinut AHK:n puheen­vuoroa.

 
   Aluksi ilmailuvastaanotinta testattiin kaupunkialueella. Tällöin havaittiin että Yupiteru on erittäin häiriöinen vastaan­otin. UHF on täynnä hirveitä häiriöitä ja rähinöitä, eikä VHF ole juurikaan hiljaisempi. VHF:llä pahimmat ongelmat ovat YLE:n räiskeet ULA:lta ja selit­tämättömät birdiet.
   Kotona ulkoantennia käytettä­essä oli pidettävä kohinasalpa lähes koko ajan täysillä, joten itse asiassa koko salpa on oike-as­taan tarpeeton. Etsintä (sear­ch) on täysin toivotonta vaikka ko­hinasalpa on kokonaan kiinni. Laitetta saa koko ajan pökkiä eteenpäin sen pysähdelles­sä lu-kui­siin häiriöihin sekä VHF:llä että UHF:llä.
   Skannaukseen ja muistipaikoil­le on otettava vain taajuuksia joilla ei satu olemaan pahoja häiriöitä (ja toivottava että häiriöt eivät satu tärkeille taajuuksille). Esimerkiksi Jyväs­kylässä Tikkakosken lentokentän tornin taajuus 118,000 MHz oli toivoton YLE:n ULA-aseman bloka­tessa sen lähes kuulumattomiin. Lisäksi kun kohinasalpa on pi-det­tävä ki­reällä, jäävät heikot koneet ja asemat tietysti kuule­matta.
   Jotta häiriöiden määrää ei liioiteltaisi, on rehellisyyden nimissä sanottava että esimerkik­si Jyväskylän kaupungin alueella kuunneltaessa oli noin 15:sta tärkeimmästä VHF-ilmailutaajuu­desta vain 2 täysin pimeänä. Muita kol­meatoista taajuutta pystyi skannaamaan muuten normaa­listi, paitsi että kohinasalpa oli pidettävä kireällä. Jollain toisella paikkakunnalla tilanne voi olla täysin erilainen, joko parem­paan tai huonompaan suun­taan.
   Laitteen oma patukka pienen­tää kuuluvuusaluetta ja vahvis­tusta niin paljon, että ko­hinasalpaa voi jo hieman avata. Heikkojen asemien kuuluvuus ei kyllä tällä keinolla parane ja vahvatkin heikkenevät. Myös patukan kanssa etsintä kaupungissa on toivotonta massiivisten häiriöi­den takia.
   Vertailimme Yupiterun omaa patukkaa Optoelectronicsin tele­skooppiin ja AOR:n VHF-patukkaan. Vertailu paljasti että Yupiterun oma antenni on todella huono. Kun AOR:n patukka ja Opton teleskoop­pi saivat Yupiterun S-mittariin signaalia S=2, niin laitteen oma patukka näytti vain S=1. Jos hankit VT-225:n, niin vaihda antenni ensitöiksesi!
   Kun vastaanotinta käytetään oman patukan kanssa, on se kau-pun­gissa pidettävä tiukasti pys-ty­asennossa. Häiriöt pahenevat selvästi jos vekotinta käännetään vähänkin vinoon. Tämä viittaa ko. häiriöiden olevan peräisin YLE:n vaakapolarisoiduista lähetteistä, joille Yupiteru on allerginen. Vastaanotin ei myöskään pitänyt tietokoneista, vaan antoi äänek­kään vastalauseen.

     Myös selektiivisyyden suh-teen oli ongelmia, eli kaupunki­alueen vahvat asemat muistutti­vat olemassaolostaan myös oman­ kana­vansa ulkopuolella. Yleensä vah­vatkin asemat onnistuivat pilaa­maan vain yhden kanavan varsinai­sen lähetystaajuuden molemmilta puolilta (25 kHz:n kanavajaolla).
   Autokäytössä VT-225 ei paljas­tanut mitään uusia häiriöi­tä, vaan tuli juttuun ulkopiiskan kanssa ihan kohtuullisesti. Akku­jen toiminta-aika on huomat­tavan pitkä MVT-7000:n tavoin. Täyteen ladatuilla akuilla laite jaksoi noin 8 tuntia ja kunnon alkaali­pattereilla olisi päästy vieläkin pidempään toiminta-aikaan. Auto­käyttöä helpottaa huomatta­vasti mahdollisuus ottaa vastaan­otti­melle virtaa suoraan auton 12 voltin sähköjärjestelmästä.
   Mittasimme totuttuun tapaan Yupiterun Herkkyyden ja vuotosä­teilyn. Vertailulaitteina olivat tiettävästi ilmailupiireis­sä suo­situt Uniden Bearcat UBC-200­XLT ja Sony Pro-80.

Herkkyys:

MHz  VT-225   Uniden   Sony
------------------------------
120  1,59      1,59    0,79
160  2,00      0,45    0,45
300  0,22        --      --

  Yupiterun herkkyys ilmailuban­dilla on nimenomaan ilmailura­dioksi yllättävän huono, vain samaa tasoa varsin epäherkäksi AM-vastaanottimeksi tunnetun Uniden Bearcatin kanssa. Myös muualla VHF:llä (160 MHz NFM) herkkyys on huonohko. UHF:llä herkkyys on huippuluokkaa, mutta valitettavasti siitä ei toistai­seksi ole Suomen oloissa hyötyä.
   Käytännössä herkkyys VHF:llä on kuitenkin riittävä kuunnelta­essa kunnollisen tuki/ulkoanten­nin kanssa. Kaupunkikuuntelussa ei tosin edes "out-of-this-world"-herkkyydestä olisi apua häiriöiden puristuksissa.

Vuotosäteily:

MHz   VT-225   Uniden   Sony
------------------------------
120   200       620     350
160   650       420     350
300   170        --      --       
Ainakaan vuotosäteilyn ei siis pitäisi estää Yupiterun tyyppi­hyväksyn­tää.    

   Kentän laidalle

   Siirryttäessä kauemmas kaupun­geista ja muista vahvoista sig-naa­leista Yupiterun käyttökelpoi­suus paranee huomattavasti. Eri­tyisesti alueet joilla ei ole Yleisradion ULA-lähetysasemia ovat otollisia kuuntelupaikkoja. Valitettavasti niin syrjäistä erämaakenttää ei taida ollakaan jossa myös etsintä eli search sujuisi odotetulla helppoudella. Tämä johtuu runsaista birdieistä jotka eivät häviä mihinkään kuuntelit sitten missä tahansa. Useinmiten tosin riittää että pystyy skannaamaan lukumää­rältään rajal­lista ennalta tunnettujen taajuuksien joukkoa.
     Syrjäisemmillä kuuntelupai­koilla selektiivisyysongel­masta päästään paljolti eroon. Tosin kyseisen läheisen kentän torni tai ylläkieppuvat lento­laitteet saattavat paukkua läpi viereisil­lekin kanaville, mutta sillä ei liene merkitystä kun on tarkoi­tuskin kuunnella juuri kysei­siä lähetteitä eikä niiden vierus­toja.         

   Tiivistäen

Hyvää:
+nopeus
+muistikapasiteetti
+kotelo
+varusteet
+12 V & akkujen kesto

Huonoa:
-häiriöiden sietokyky
-vahvojen signaalien kesto
-vakioantenni 

   Koska monet käsiskannerivas­taanottimet ovat myös ilmailuvas­taanottimina Yupiterua parempia, pitäisi Yupiterun hinta saada normaaliskannereita alhaisemmaksi että kauppa alkaisi käydä. Täl­löinkin laitetta ostaisivat luul­tavasti lähinnä "puhtaat" ilmai­luharrastajat, jotka eivät kestä ajatusta että heitä epäiltäisiin poliisiradion kuuntelusta.
   Tätä kirjoitettaessa ei ole varmaa tuleeko Yupiteru lainkaan myyntiin Suomessa. Tietoa mahdol­lisesta myynnin alkamisesta ja myyntihinnasta voi kysellä Yupi-te­run Suomen edustajalta, Multi­mode OY:ltä. Skanneri lausuu mo-net kiitokset Yupiteru VT-225:n lainasta Tero Artelille ja Multi­modelle.