ARTIKKELIT
SWR - radioharrastajien unelma
Kautta vuosikymmenten ovat radioamatöörit ja DX-kuuntelijat olleet myös yleisradiotoiminnan edelläkävijöitä. Varhaisista yleisradiokokeilijoista viime vuosisadan alussa useat olivat radioamatöörejä myös Suomessa. Seuraava yleisradiokokeilijoiden aalto tuli 1970-luvun lopussa. Silloin taas asialla olivat valtaosin DX-kuuntelijat. Molemmissa aalloissa muuten harrastajat lähettivät ohjelmiaan pääosin laittomasti eli piraatteina. Miten yleisradiotoiminta onkin aina kiinnostanut aktiivisia radioharrastajia?
Yli vuosisata kokemusta
1980-luvun lopussa alkoi sisä-Suomessa kasaantua eräs vapaamielisten, aktiivisten radioharrastajien kaveripiiri. Radioamatöörejä, DX-kuuntelijoita, skannajia, piraatteja ja LA-puhelinharrastajia. Keski-Suomesta, Pohjanmaalta, Savosta ja Pirkanmaalta. Miehiä, jotka halusivat tavoitella ja tehdä uutta ja erilaista.
Vuonna 2000 kyseinen harrastajaporukka päätyi tilanteeseen, jossa oli aivan pakko repäistä jotain erilaista. Jotain uutta. Ihan oman mielenterveydenkin vuoksi. Kymmenen hengen porukalla oli jo takanaan yhteensä lähes 200 vuotta radioharrasteen parissa. Olisi siis kohtuullisen haastavaa löytää jotain täysin uutta.
Yleisradioasema. Lyhyille!
Useimmat aaltoalueet ja modet oli jo kuultu ja koettu. Kaverusten keskustelu siirtyikin edetessään radioharrasteen osa-alueista rajoitetuimman eli yleisradiotoiminnan suuntaan. ULA oli kuitenkin poissa laskuista, se oli nähty. Keskiaalloilla oli jo ollut muita suomalaisia ihan laillisestikin. TV olisi köyhille liian kallis. Pitkille aalloille ei taida löytyä laillista kalustoa, eikä ehkä osata rakentaa itsekään. Mutta entäpä lyhyet?
Oivallus lyhytaalloilla toimivasta laillisesta yleisradioasemasta iski kuin ziljoona volttia. Sitä kun ei ole vielä Suomessa tehty. Ennen kuin nyt.
Pikaiset yhteydenotot eri suuntiin osoittivat, että teoriassa homma on hoidettavissa. Suurimmaksi hidasteeksi osoittautui tyyppihyväksytyn lähettimen löytäminen. Olisi myös hyvä jos aseman saisi pystytettyä pikku rahalla, tai mieluimmin tietysti ilman rahaa. Mutta kaikkihan on hoidettavissa, jos löytyy riittävästi tahtoa. Ja sitähän löytyi.
Voitto kotiin
Harrastajaporukasta löytyi lahjakkuuksia ja voimavaroja moneen lähtöön. Lähettimet on itse rakennettu, omalla työpaikalla mitattu ja Telehallintokeskuksella hyväksytty. Oma yhdistys on itse perustettu. Asemarakennus on itse kunnostettu. Studio on itse rakennettu. Toimiluvat on itse haettu.
Scandinavian Weekend Radio
Radioharrastajien työn tulokset raikuivat kaikkien kuuluville rakkailla radioaalloilla jo alle vuoden kuluttua perustamispäätöksestä. Virtain kaupungissa, Liedenpohjan kylässä toimii nyt Scandinavian Weekend Radio. SWR aloitti radiolähetykset lyhytaalloilla 2.7.2000. SWR on Pohjoismaiden ensimmäinen ja ainoa yksityinen, kaupallinen lyhytaaltoradioasema.
SWR lähettää radio-ohjelmaa jokaisen kuukauden ensimmäisenä lauantaina kello 00.00 - 24.00 Suomen aikaa. Vakiolauantaiden lisäksi lähetyksiä on myös tiettyinä juhlapyhinä, esimerkiksi jouluna.
5.5.2001 saakka SWR lähetti ainoastaan 25 metrin alueella taajuuksilla 11690 ja 11720 kHz. 2.6.2001 otettiin käyttöön toinen lähetin. Se toimii 48 metrin alueella, jossa lähetetään taajuuksilla 5980, 5990 ja 6170 kHz.
25 metrin alueella parasta kuuluvuusaluetta on ollut keski-Eurooppa ja Brittein Saaret, mutta onpa kuuntelijoiden kuuluvuusraportteja tullut aina USA:sta saakka. 25 metrillä kotimaan kuuluvuus on rajoittunut pohjoisimpaan Suomeen muutamia lyhyen hypyn kelejä lukuunottamatta. 48 metrillä saavutetaan huomattavasti parempi kuuluvuus kotimaassa. Uuden taajuusalueen avulla tavoitetaan lopulta suomalaiset radioharrastajat, jotka ovat tätä ennen epätoivoisina etsineet SWR:a 25 metrin taajuuksilta.
Harrastajilta harrastajille
SWR:n toiminnasta vastaa Vaihtoehtoisen radiotoiminnan tukiyhdistys ry. SWR:n ohjelmia toimittavat pääasiassa yhdistyksen jäsenet. Jäsenistä kukaan ei ole tällä hetkellä päätyökseen radiolainen. Kaikki ovat kyllä jossain vaiheessa olleet muilla radioasemilla joko ohjelmaa tekemässä, tai tekniikasta huolehtimassa. Mukana SWR:n ohjelmanteossa on myös ulkopuolisia avustajia, sekä paikallisen Ammattikorkeakoulun opiskelijoita.
Koko radioasema on rakennettu maaseudulle vanhaan puutaloon ja sen pihapiiriin. Studiolaitteisto on koottu lähinnä kotistereotasoisesta kalustosta: 2 kpl MD-dekkejä, 3 kpl CD-soittimia, 2 kpl levysoittimia, 1 kpl C-kasettidekki, 1 kpl mikseri ja kolme mikrofonia. Pakollisena referenssinauhurina käytetään puolinopeusvideoita.
Ohjelmasignaali syötetään studiosta itserakennettuihin lyhytaaltolähettimiin. 25 metrin antenni on reilussa kahdessakymmenessä metrissä maston päässä killuva puoliaaltodipoli. 48:lla käytetään kuuden metrin korkeuteen viritettyä häkkidipolia.
Vapautta ja valtaa
SWR:llä ei ole formaattia, eikä soittolistoja. On tosin päätetty, että yli puolet soitettavasta musiikista on kotimaista. SWR:lla myös pyritään välttämään muilla radioasemilla paljon soitettavaa musiikkia. Ohjelmien kielenä toivotaan käytettävän muita kieliä kuin suomea, eli lähinnä englantia. Viime kädessä kuitenkin jokainen juontaja ja toimittaja soittaa mitä tykkää ja puhuu mitä haluaa. Lähes kaikki ohjelmat ovat suoria.
Onnekkasti SWR:n vakiojuontajien musiikkimaut poikkeavat toisistaan suuresti. Tällöin on luontevalla tavalla päästy siihen, että eri ohjelmien musiikkityylit ovat hyvin erilaisia. DJ Villen "Perkele" -ohjelmassa soi heavy, sekä muukin musta ja raskas musiikki. DJ Tex Willer rakastaa rootstavaraa ja siksi kuulemme "Rockin' Rhythm" -ohjelmassa rock'a'billyä, kantria ja '50's rock'n'rollia. DJ Häkä taas luukuttaa taivaalle teknoa.
SWR:n oma levystö on vielä pieni. Tästä syystä juontajat tuovat yleensä omat levyt mukanaan ohjelmiinsa. Muutamat levy-yhtiöt ovat alkaneet muistaa SWR:ta näytelevyillä, joita lähetyksissä mielellään soitetaankin. Erityisesti pienet "independent" levy-yhtiöt ovat innostuneet mahdollisuudesta tavoittaa radiokuuntelijoita koko Euroopan laajuisesti.
Vaikka SWR on kaupallinen, niin maksavia mainostajia on ollut vasta muutamia. Radiomainoksia ei aktiivisesti edes myydä, vaan SWR toimii lähinnä jäsenmaksutuloilla. Merkittävin säännöllinen menoerä ovat soitettavan musiikin tekijänoikeuskorvaukset.
Haluatko mukaan?
Talkoomeiningillä pyörivä SWR on avoin radiota rakastaville. Ohjelma-avustajille löytyy vapaita ohjelma-aikoja. Radioasemalle saa tulla vierailemaan ja tutustumaan lähetysten yhteydessä.
Lisää tietoa SWR:sta ja upeita valokuvia löydät aseman kotisivuilta osoitteesta www.swradio.net. Laita kysymyksiä, kuuluvuustietoja ja palautetta SWR:lle sähköpostina osoitteeseen info@swradio.net. Postiosoitteena esimerkiksi kuuluvuusraporteille on SWR, PL 35, 40321 JYVÄSKYLÄ. SWR:n monivärinen QSL-kortti lähetetään vastauksena kaikkiin oikeisiin raportteihin, joiden mukana on kympillä postimerkkejä.
SWR:n onnistuminen on monien ihmisten työn ja ystävällisen suhtautumisen tulosta. Monet kiitokset THK:lle asiallisesta meiningistä. Kiitokset Viestintä- ja liikenneministeriölle joustavasta toiminnasta. Kiitokset Skanneri-lehti Oy:lle ensimmäisestä radiomainoksesta. Kiitokset Suomen DX-Liitolle toimivasta yhteistyöstä.
Voin kuvitella mitä viranomaiset ovat ajatelleet saadessaan ensimmäisen toimilupahakemuksemme keväällä 2000: "Pidetään pojat poissa pahanteosta, annetaan niille lupa." Kiitos siitä.
DJ Tex Willer
Kirjoittaja oli ensimmäistä kertaa hakemassa paikallisradiolupaa vuonna 1983, on tehnyt radio-ohjelmia kuuteen maahan ja on toiminut isohkon paikallisradion toimitusjohtajana.
Päivä SWR:n elämässä
Perjantainen iltapäivä tummenee hiljakseen kohti iltaa, kuten lukuisat perjantai-iltapäivät tätä ennen. Huomenna on kuukauden ensimmäinen lauantai.
Makuupussi? Kyllä. Ohjelma-CD:t? Kyllä. Jingle-MD:t? Kyllä. Samalla tavalla käyn läpi kaikki autoon kuormattavat esineet. Mitä kaikkea Scandinavian Weekend Radion DJ voikaan tarvita yhden lauantaipäivän aikana.
Tungen kamat apukuskin jalkoihin, nykäisen auton katon alas ja höräytän V8:n käyntiin. Tie vie taas kerran kohti Virtoja. Lauantaina kello 00.00 alkaa SWR:n uusi ohjelmavuorokausi.
Countdown to 00.00
Vajaat kaksi tuntia myöhemmin karautan ratsuni Scandinavian Weekend Radion pihalle. Katseeni tavoittaa koiratarhan takaa ainakin Ladan ja Transitin. Porukkaa on siis jo paikalla.
Vanhaan kanalaan rakennetussa miehistötuvassa on punkat kuudelle. Loput nukkuu lattialla, teltassa tai missä tykkää ja mihin mahtuu. Sänkypaikan varmistaakseni käyn äkkiä levittämässä makuupussini varausmerkiksi yhden punkan päälle.
Kun tulen ulos majoitustuvasta, minua ollaan jo vastassa. Häkä ja Lasol istuvat studiorakennuksen edustan terassilla tupakalla. Joku on tainnut jo avata olutpullon. Siitä on taas kuukausi, kun viimeksi nähtiin. Lennossa vaihdetaan kuulumiset, tapetaan hyttysiä ja kirotaan terassin vajaatoimista Hartwallin kylmäkaappia.
Ilta ennen lähetyksen alkamista kuluu normaaleissa radioasemapuuhissa. Kannetaan puita, lämmitetään saunaa, grillataan ruokaa pihalla, luetaan kuuluvuusraportteja ja varmistetaan että studio- ja lähetystekniikka pelaa kaikin puolin.
On the air
Puolenyön lähestyessä ilmapiiri sähköistyy selvästi. Askeleet nopeutuvat. Lauseet lyhenevät ja terävöityvät. Ovet lävähtelevät auki ja kiinni. Tyhjäksi juotu kahvipannu käryää unohdettuna päälle jääneessä kahvinkeittimessä.
Studiossa aloitusvuoron saanut DJ Ville hermoilee CD:n pausekytkimen kanssa. Häkä vielä sotkee Villen kuvioita lataamalla samaan aikaan videokasettia referenssinauhuriin. Ylimääräinen väki palloilee rauhattomana ympäri asemaa. "On air" -valo on jo kytketty päälle, vaikka kello on vasta viittä vaille puolenyön.
Kello 00.01 Esa kytkee lähettimet päälle, studiossa pyörähtää soimaa Nazareth -yhtyeen "Turn on your receiver" ja monitorivastaanottimet toistavat 1970-luvun sulosointuja uskomattoman kauniisti. Sonyn digitaalinäytössä lukee 6170.
Yövuorossa ja yölinjalla
Oman lähetyksen käynnistämiseen ei taida koskaan täysin tottua. Se on aina jännittävää ja sykähdyttävää. Mutta kun ohjelma on onnistuneesti saatu rullaamaan, alkaa väki rauhoittua.
Rariojaska odottelee 02.00 alkavaa juontovuoroaan käymällä läpi levystöään. Frank ja Esa painuvat tuliseksi lämmitettyyn saunaan kylpemään. Muutama heppu turisee öisellä terassilla edellisen lähetyksen kuuluvuusraporteista. Itse valmistaudun aamuiseen ohjelmavuorooni lähtemällä miehistötupaan nukkumaan. Ennen unen tuloa on vielä tapettava jokunen majoitustilaan eksynyt hyttynen.
Virtojen yön edetessä ohjelmantekijät vaihtavat vuoroa äänipöydän ääressä. Musiikkikappaleet seuraavat toisiaan ohjelmien edetessä. Yhä uudestaan kuuntelijoita kehoitetaan ostamaan SWR:n uusi T-paita. "...Bright orange for the bold and brave..."
Pimeä taivas kantaa Scandinavian Weekend Radion äänet lukemattomiin vastaanottimiin ympäri planeettaa. Ja Area25/48 -ohjelma ehkä jopa planeettamme ulkopuolelle. Espoosta Espanjaan. Kausalasta Kanadaan. Aurajoelta Alfa Centauriin. Ja maailma kuuntelee.
Juontajan elämää
Scandinavian Weekend Radiolla juontaja on niin vapaa kuin laillisella radioasemalla vain voi olla. Ilmaisua ei rajoiteta, soittolistoista ei välitetä ja formaatteja ei tunneta. Puhu mitä puhut ja soita mitä soitat. Itsehän tiedät parhaiten.
SWR:n studiossa juontajan edessä aukeaa liukujen ja nappien maailma. SWR:n juontajan työ on nykypäivän käsityötä. Onnistuminen mitataan heti ja aina. Työn tulokseen vaikuttavat esimerkiksi etukäteissuunnittelu, musiikin valinta, puheosuuksien sisältö, studiolaitteiden käyttötaito ja oma luovuus. Kuuntelijan kokeman viisiminuuttisen takana voi olla tuntien uuvuttava työ.
Juontajan työ SWR:llä on helposti palkitsevaa. Hyvin tehty ohjelma yksinkertaisesti vain tuntuu hyvältä paitsi kuuntelijan korvissa, niin myös tekijän mielessä. Ja kun fiilis on hyvä, mukaan menoon lähtevät usein myös muut paikalla olevat juontajat. Hyvällä tuurilla myös kuuntelijat palkitsevat juontajan onnistumisen soitolla, tekstiviestillä, sähköpostilla tai kirjeellä.
Gooooood mooooorning Virrat!
Scandinavian Weekend Radion majoitustilat ovat erittäin viihtyisät. Tämän voi päätellä vaikka siitä, että lauantaiaamuisin vapaavuorolaiset viihtyvät siellä helposti kello kymmeneen tai jopa puolille päivin.
Aamuaurinko valaisee kauniin maalaismaiseman radioaseman ympärillä. Linnut huutavat puissa. Usva leijuu peltojen yllä. Aamujuontaja laittaa studiossa "Smoke on the waterin" soimaan. Tuikkaa terassilla tupakan palamaan ja heittää aamuvedet kaiteen yli nurmikolle. Kuuntelee aamun ääniä ja tuulessa värisevää 25 mb:n dipolia. Tätähän voisi tehdä vaikka työkseenkin!
Majoitustuvassa kaikuu edelleen kuorsaus verhojen takaa. Tuvassa taas keitellään jo kahvia. Takassa loimuaa iloinen valkea ja jääkaapista kaivellaan aamupalaksi grillimakkaraa ja munkkeja. Tuvan ovenpielessä lukeekin: "Ei kevytruokia".
Vetelehtimistä ja raadantaa
Parhaimmillaan SWR:n tiloissa voi olla yhtä aikaa 7-8 henkilöä omaa porukkaa. Ja joskus on ollut asemarakennukseen sullottuna vielä saman verran ulkopuolisia avustajia. Niinpä omaa ohjelmavuoroaan saattaakin joutua odottelemaan jopa puoli vuorokautta.
Ajankäyttö juontovuorojen ulkopuolella voi olla todella monipuolista. Välillä lojutaan tuoleilla, juodaan kahvia tai kaljaa ja puhutaan vanhoista hyvistä ajoista. Siitä miten ennen vanhaan kannettiin auton akkuja kaksimetrisessä lumessa -40 asteen pakkasessa kymmeniä kilometrejä joka sunnuntai. Toista se oli silloin.
Scandinavian Weekend Radio on köyhä ja olosuhteet radioasemalla ovat joidenkin mielestä alkeelliset. Niinpä elossapysyminen vaatiikin usein ihan oikeaa ruumiillista vaivannäköä. Sauna, radioasemarakennus ja majoitustilat lämmitetään polttopuilla. Ulkopuolinen siivouspalvelu ei toistaiseksi puhdista studiota iltaisin. Roskat eivät edelleenkään häviä itsestään tontilta.
Radioasemasta on muodostunut maailman ensimmäinen ikiliikkuja. Se ei taida koskaan valmistua. Aina joku keksii jotain uutta rakennettavaa. Aina löytyy jotain, mihin ei olla täysin tyytyväisiä sen nykyisessä muodossaan. Terassi, saunan lauteet, toinen lähetin, uusi antenni, ulkomaalaus ja niin edelleen. Kyllä tekevälle työtä löytyy.
Scandinavian Weekend Radion porukka on koolla kerran kuukaudessa. Koska tavataan näin harvakseltaan, löytyy yleensä joka kerta aihetta lyhyempään tai pidempään kokoukseen. Hyvä aika on yleensä lauantai-iltapäivä, jolloin usein ulkopuoliset ohjelma-avustajat hoitavat lähetystoimintaa. Tällä kertaa keskusteltiin esimerkiksi yhdistyksen varainhankinnasta ja SWR:n levystön järjestämisestä.
Finlandia
Aina ei paikalla ole koko kaarti kahta yötä putkeen. Osa perjantaina tulleista saattaa poistua lauantain aikana. Lauantaina taas voi paikalle tulla uutta porukkaa, joka sitten saattelee kuuntelijat sunnuntain puolelle.
Kun yö perjantaista lauantaihin on mennyt vähillä unilla, voi lauantaina tulla hetkiä jolloin osa porukasta käy vähän "hitaalla". Yleensä meininki kuitenkin virkistyy lauantai-illan aikana ja fiilis saattaa olla todella riemukas pari tuntia ennen lopetusta. Ohjelmallinen antikin nousee uusiin sfääreihin, kun väsyneet mutta innostuneet juontajat puhuvat porukalla avoimeen mikrofoniin selvästi omaa ajatustaan nopeammin. Joku taisikin todeta: "Enemmän innokkaita kuin älykkäitä."
Lauantaina kello 23.59 tulee Scandinavian Weekend Radion ohjelmavuorokausi täyteen. Viimeisenä biisinä soi Renny Harlininkin suosikkikappale "Finlandia". Lähettimet kytketään pois päältä. Kantoaalto häviää taajuuksilta ja monitorivastaanotin jää kohisemaan tuvan pöydälle. Sonyn digitaalinäytössä lukee edelleen 6170.
Radioasema kuhisee. Hätäisimmät keräilevät levyjään studion pöydiltä. Selväpäisimpiä etsitään kuskeiksi. Lähetyksen lopetuspalaveri alkaakin usein kello 00.15 paikallisessa Teuvon Tuvassa Virtain Liedenpohjassa. Sen vinyylijukeboksissa soi juontajien toivebiisinä kahdeksan kertaa peräkkäin Noitalinna Huraan "Pikkuveli". Ohjelmassa sitä on tuskin soitettu koskaan.
Valomerkin jälkeen SWR:n toiminnan suunnittelu saattaa jatkua pitkäänkin radioaseman saunassa, tuvassa tai terassilla. Loppupäätelmä on kuitenkin aina sama: seuraava lähetys ja ohjelma on vielä parempi!
Ensi kuussa tavataan taas
Sunnuntaina nukutaan myöhään. Loppupäivä menee paikkoja siivotessa ja kunnostaessa. Nyt kun lähetys ei ole menossa, on oikea hetki huoltaa studiota, antenneja tai lähettimiä. Omat tavarat pakataan ja lastataan autoihin. Edessä on itsekullakin kotimatkaa kahdesta kilometristä aina seitsemäänsataan saakka.
Scandinavian Weekend Radion nettisivuilla (www.swradio.net) countdownkello kertoo, että seuraavaan lähetykseen on aikaa enää 27 päivää, 8 tuntia ja 34 minuuttia. Olemmehan kaikki silloin taas taajuudella.
DJ Tex Willer
tex.willer@swradio.net
Työn sankareita
RADIO CAROLINE LAHTI
Radio Caroline oli piraatti, joka lähetteli Lahdessa lyhyen aikaa vuonna 1983 lähinnä juhlapyhinä. Asema aloitti toimintansa uudenvuodenaattona 1983 ULA- aaltoalueella, jolloin aseman huomioi myös paikallinen ykköslehti Etelä-Suomen Sanomat lehtijutulla 5.1.1983.
Vappuaattoyönä 1983 Caroline oli jälleen äänessä taajuudella 96,7 MHz. Tosin DJ't Wolfman Jack ja Johnny Walker kuuluttivat kaikkiaan kolmen tunnin ohjelmassa taajuutta 97 MHz, mutta lähetin ei asettunutkaan ihan aiotulle taajuudelle.
Radio Caroline lähetti ohjelmaansa autosta 35 watin teholla. Lähetin ja kaksi auton akkua olivat auton tavarasäiliössä. Jostain syystä operaattorit saivat kuitenkin poliisin peräänsä. Poliisi kuitenkin karistettiin ajamalla läpi punaisista valoista lähetys koko ajan päällä. Pojat ajoivat autonsa jotain hölkkäpolkua pitkin piiloon katajikkoon ja "pelkäsivät pimeässä". Asema ei kärynnyt koskaan, vaikka monesti se oli lähellä!
Alunperin ohjelmaa siis ajettiin ulos 3 tuntia ja se oli äänitetty kolmelle C-60 kasetille. Keväällä 1983 eräs kasetit operaattoreilta lainannut henkilö vietti "koulun päättäjäisiä" ja oli lähtenyt kämppäkaverinsa kanssa raflaan. Kämppäkaverin tyttöystävä piipahti kämpällä ja varasti humalapäissään auton, jossa kasetit olivat.
Seuraavana aamuna auto haettiin poliisiasemalta. Poliisit olivat hieman ihmetelleet takaikkunalta löytynyttä 1 watin FM- lähetintä, mutta eivät kyselleet liikoja. Yksi kaseteista oli kuitenkin kadonnut. Tyttö oli jostain syystä laittanut sen käsilaukkuunsa. Tyttö ja kasetti lähtivät Helsinkiin, eikä kasettia ole tiettävästi vieläkään saatu takaisin. Kadonneen osuuden piti oleman Carolinen paras ja asemalla oltiinkin tosi pahalla päällä. Kyseinen pätkä oli kaiken lisäksi tiettävästi vielä tarkoitettu erään tunnetun piraattiharrastajan ohjelmaan.
CFM
Olimme olleet kiinnostuneita radiolaitteista jo pienestä pitäen. Aluksi kuuntelimme radio Luxemburgia ja jossain vaiheessa käsiin ajautui (ruinasimme kaverin kanssa kummatkin vanhemmiltamme joululahjaksi) Gakken-merkkinen rakennussarja josta, kuinka ollakaan, oli mahdollista rakentaa keskiaaltolähetin. Laitteen lähetys kuului parinsadan metrin päähän.
Eipä aikaakaan, kun keksimme kytkeä kasettinauhurin Gakkeniin ja aloimme soittaa musiikkia. Radiot kourassa me kakarat poljimme lähiseudulla ja tutkimme, miten kauas asema kuuluu.
Jonkin ajan kuluttua tilailimme Bebekiltä Kemo-merkkisiä rakennussarjoja. Kemon lähettimien laatu oli aivan sutta. Ne hurisivat, ryömivät ja roiskivat. Lyhytaaltolähettimen harmooniset saattoivat kuulua tosi selvästi ulallakin.
Lähetysharrastus laajeni, hankimme LA-puhelimia.
Opimme sitten tuntemaan erään kaverin ja kävikin ilmi, että tämä tyyppi omisti ULA-lähettimen ja heitti ohjelmaa aktiivisesti. Pääsimme mukaan toimintaan. Teimme suoria lähetyksiä ja olimme myös mukana metsässä silloin kun nauhoja ajettiin ulos. Tuntui mahtavalta, kun tiesi, miten kauas lähetys kuuluu.
Jonkin ajan kuluttua meille tarjottiin omaa lähetintä. Värväsimme lisää porukkaa, koska laitteen ostohinta oli liian suuri yksin tai kaksin maksettavaksi. Keräsimme siis porukalla kolehdin ja ostimme laitteen. Se oli Veronica FM:n valmistama, 15 watin, taajuuden 96,0 MHz lähetin. Meillä oli myös stereokooderi, mutta sen kanssa oli ongelmia, joten sen käyttö jäi aikaa myöten vähemmälle. Itse lähetin oli unelma verrattuna vanhoihin Kemo-patentteihin. Sen kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmia. äänenlaatu oli mahtava. Veronica kesti hyvin kolhuja, niin monella metsäkeikalla se oli mukana. Ja mikä tärkeintä, laite päälle kytkettäessä taajuudella kuului mukava "iiyu"-ääni. Kai se johtui PLL:n lukittumisesta tai jostain vastaavasta. Tuo ääni on kai vielä tallella jossain nauhalla.
Mikserinä meillä oli - tietenkin Monacor - loistopeli sekin. Lisäksi käytimme joskus kaikulaitetta, jonka kaikua saatiin pidennettyä tv:stä lainatulla potentiometrillä. Muu studiokalusto löytyikin sitten ydinporukalta. Yksinkertainen studio koostui parista cd:stä, dekistä, levysoittimesta ja kahdesta mikistä. Yleensä yksi kaveri oli mikserissä kiinni ja toinen mikki kiersi muun porukan kesken. Kaikille oli muutama toivebiisi joita soitettiin puheen lomassa.
Tavallisin keikkavarustus oli: Lähetin, SWR-mittari, antenni, korvalappustereot, kannettava radio ja akku. Akkujen kanssa meni monta kertaa hermot. Olisi pitänyt hankkia hyytelöakku, etteivät hapot olisi syövyttäneet vaatteita. Lähetinpaikkamme oli yleensä vartioitu.
Lähettelimme satunnaisesti, yleensä perjantai- tai lauantai-iltaisin. Testejä tosin ajeltiin milloin mistäkin.
Tutuille informoimme ja joskus laitoimme mainoksia paikallisten koulujen seinille. Kerran yritimme lähettää liikkuvasta autosta, mikä osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi kokeiluksi. Kuuntelijaluvuista en tiedä, eikä se edes kiinnosta minua. Ainakin meillä itsellämme oli hauskaa.
Nyttemmin, kokeneempina, olisimme tehteet monet jutut toisin. Asiat olisi voinut organisoida paremmin ja tiedon leviämistä olisi pitänyt rajoittaa tehokkaammin. Nyt liian moni tiesi liikaa ja jopa eräältä porukkaamme kuuluneelta tulivat hänelle aivan tuntemattomat ihmiset kyselemään lähetystouhuista.
Ostimme lähettimen muistaakseni keväällä '93 ja myimme sen seuraavana syksynä. Toiminta alkoi hirvittää, kiinnijäämisen pelko kasvoi kasvamistaan. Ehkäpä ymmärsimme lopettaa ajoissa.
Piraattiaikani oli täynnä loistokokemuksia, joten en kadu sitä ollenkaan. Tiedän, että laitteemme olivat niin laadukkaita, etteivät ne tuottaneet kenellekään harmeja. THK:n mahdolliset piraattien vastaiset selitykset ovat siis ainakin tässä mielessä surkeita. Tässä asiassa en ole antanut muiden määritellä oikeaa ja väärää - olen tehnyt sen itse. Täten en katso toimineeni väärin.
Toivottavasti löytyy uusia yrittäjiä, että saamme vähän väriä radiotaivaalle. Minusta tällainen toiminta, tarpeeksi hyvin toteutettuna, on ainoastaan piristävää. Alkaakin jo radionova-mömmö ja kuuntelijoiden aliarvioiminen kyllästyttää!
Kyllä on kiva muistella myöhemmin niitä kertoja kun itse oli väijymässä lähettimen vierellä pimeässä metsässä, peläten pienintäkin rasahdusta ja nauttimassa jonkinlaisesta vapaudentunteesta, kun oma ääni kaikui pitkin bandia. Jännitys on ULA:lla aivan toista kun SW:lla. Mainostetut lähetykset on kuitenkin rautaa ja lähetyksen jälkeen fiilis on kuin maailmanmestarilla!
KOMMENTTI:
Mielipiteeni radiotoiminnasta
Nämä ovat omia mielipiteitäni, eivät millään lailla muiden ex-CFM:läisten. No, ok... allekirjoittaahan Hilly Billy myöskin.
Moni paikallisradio ja myös Radio Nova pahoinpitelee musiikkia liialla kompressoinnilla. Luulisi, että tähän ei Novalla ole tarvetta, koska sillä on saman tehoiset lähettimet kuin YLEllä. Kompressointi on tasapainoilua, jossa voi myös onnistua niin, että asemaa viitsii kuunnella.
Paikkakunnalla, jossa asun, toimiva paikallisradio on täysin epäonnistunut äänensä prosessoinnissa. Vasen ja oikea kanava tulevat usein eri voimakkuudella, kuullostaa siltä, kuin stereokuvaa yritettäisiin laajentaa, kikkailtaisiin tilaefekteillä. Bassot puuttuvat ja keskiääniä on liikaa. Inhottaa kuunnella sellaista, onneksi on muita vaihtoehtoja. Musiikin äänittäminen asemalta ei tule kuuloonkaan. Jotain hyvää sentään DABissakin, se kun poistaa dynamiikan supistamisen tarpeen.
Mielestäni monia kaupallisia radioita vaivaa teennäisyys ja tekopirteys. Hyvä esimerkki on R. Nova, joka soittaa "kivaa musaa kivoille ihmisille". Kaiken pitää olla aina "tosi kivaa".
"Jos teillä on liikennetiedotuksia tai jotain muuta kivaa, soittakaa meille, numeromme on...", toteaa Nova. Pitääkö siis todellakin olla kivaa sanottavaa, että saa soittaa?
Mihinhään asioihin ei oteta oikeasti kantaa, silloinhan vaikka saatettaisiin ärsyttää jotakuta ja siihenhän kaupallisella, valtakunnallisella radiolla ei taas tietenkään ole varaa. Kaikki mielipiteet ja arvot ovat keskivertosuomalaisen arvoja, eli mielestäni hieman konservatiivisia. Musiikki on helppoa.
Eräässä paikallisradiossa töissä ollut tuttuni kertoi, miten aseman johtaja oli hermostunut tuttuni soitettua aseman profiilista hieman poikkeavan kappaleen. ärsyttiköhän musiikki jotakuta?
Koska valtakunnallisella, kansan rahoittamalla Yleisradiolla ei ole tarvetta kerätä mainosmarkkoja, voi se soittaa ja sanoa vähän radikaalimmin kuin kaupalliset tiedotusvälineet. Voidaan soittaa valtavirrasta poikkevaa musiikkia, niin että palvellaan kansaa mahdollisimman monipuolisesti ja suodaan marginaaliryhmillekin oma (musiikki)annoksensa. Toivopa Novalta AC/DC:tä. Eli omat pisteet menee kyllä ylelle.
Helsinkiläisistä asemista kunnioitukset myös R. Citylle. Kerrotaan, että Cityn varhaisimpina aikoina City ei halunnut liittyä Paikallisradioliittoon, koska "ne käyttivät pukuja".
Tiedän, että koska Suomi on pieni maa, täällä on myös pienet kuuntelijamäärät, joten marginaaliasema ei menesty täällä. Poikkeuksen tekee juuri City, joka on erikoistunut rock-musiikkiin, kutsuuhan se itseään "Suomen rock 'n' roll-päämajaksi".
Nykyisin piraateille ei ole niin suurta "tilausta" kuin entisaikoina, jolloin kankea YLE soitti nuorison musiikkia vain vähän ja siksi nuoret kuuntelivat Luxemburgia. Nykynäkökulmasta todella käsittämätöntä, että niin suuren ryhmän tarpeet oli suomalaisessa radiotoiminnassa unohdettu.
Nykyisin nuorisomusaa tulee radiosta ja satelliittikanavilta paljon, joten piraattiradiot eivät ehkä enää voi samalla tavalla järkyttää systeemiä kuin ennen.
Mutta piraattiradiossa on se tietty henki... Kukaan ei tee sitä työkseen, joten siitä ei voi saada kenkää ja niinpä voi sanoa melkein mitä haluaa ja soittaa sellaista musaa, mikä itselle kolahtaa, välittämättä, jos vaikka joku mummeli saattuu taajuudelle ja musiikkia kuullessaan pyöräyttää kakit housuunsa.
Ei ole päätoimittajaa, ei omistuspohjaa, ei osakeanteja, ei mainosmyyntiä, ei viimeiseen asti hiottuja repliikkejä. Jos aikamerkistä puuttuu yksi piippa (YLE!), ei tule huutoja. Studiossa voi heittää juttua viinan merkeissä, kukaan ei tule antamaan potkuja. Sekojuttujen ja omien mielipiteiden sanominen ei ole mahdotonta.
Ja näkeehän harrasteessa luontoakin. Männyn alla on jännittävää kykkiä kuunnellen tarkasti jokaista rasausta. Tuntuu hienolta painaa korvalappustereoiden play-nappia ja kuunnella, kun ensimmäinen biisi lähtee taivaalle.
Ai että onko hieman vapaampaa? No siksihän sitä kai kutsutaankin vapaaradioksi.
Keep this frequency clear - Buffalo Bill & Hilly Billy
KUNNON BREIKKI I
Oletko joskus torkahtanut avoimen telkkarin ääreen vaikka pikku bileiden jälkeen? Ja olet ehkä säpsähtänyt hereille YLE:n poikien sammutellessa TV-lähettimiä kauko-ohjauksella digitaalisella piipalla? Ainakin meikäläisen mielessä kyseinen havainto kerätti aikoinaan villejä ajatuskulkuja... Miten olisi pikku breikki tai lähettimen luvaton käyttöönotto?
Idean ennätti toteuttamaan turkulainen räppäri Tommi Lindell, jonka ehkä muistatte "Klaus Järvinen" -rapbiisistä. MC Kemppaisen ja Lindelltronicsin uudella sinkulla "Rappilan hätävara" on B-puolena kipale "Maan tapa". Tämä kappale sisältää saman äänisignaalin jolla YLE sulkee TV-lähettimensä!
Kun "Maan tapaa" on soitettu radiolähetyksissä on digitaalipiippa sulkenut TV-lähettimen ainakin täällä Esbossa ja kuulema muuallakin Suomessa. Tämän vuoksi "Maan tapa" julistettiin maaliskuussa ainakin epäviralliseen soittokieltoon radiossa alan ammattilehtien mukaan. Tosin minulle jäi hiukan epäselväksi se, miten kyseinen radiolähete ja levy äänisignaaleineen pääsivät YLE:n TV-linkkitaajuuksille ja sitä kautta lähetintä sammuttamaan??
Pelkästä TV-lähettimen sammuttamisesta koituva ilo sisänsä on lyhytaikainen, minkä vuoksi ideaa on syytä kehitellä. Mielestäni on niin väärin, että hyvät ja käyttökelpoiset TV-kanavat pidetään suljettuina lähes koko yön. Yökyöpeleille pitäisi olla tarjolla vaikka korkealaatuisia luontoelokuvia.
Jotta YLE:n lupamaksuja ei tarvitsisi korottaa nykyisestä, tarvitaan pyyteetöntä harrastustoimintaa ja uhrautuvaisuutta. Jonkun on oltava töissä, jotta muut voivat pitää hauskaa.
Teemme näin: YLE:n teknisen osaston ystävällisesti lahjoittamista kartoista selvitämme mistä ilmansuunnasta TV-lähete saapuu paikkakunnalla olevalle TV-mastolle linkkiyhteyksiä myöten. Mikäli tiedossa ei ole linkkiyhteyden taajuutta eikä TV-aseman päivystäjä suostu sitä puhelimessa ilmoittamaan, niin siirrytään maastoa hyväksikäyttäen TV-maston lähettyvillä olevalle kukkulalle linkkiyhteyden varrelle. Scannerivastaanottimella etsitään linkkiyhteyden äänitaajuus.
Kun taajuus on selvitetty, odotetaan yön yli ja siirrytään samalle paikalle aamulla ennen TV-lähettimien käynnistämistä. Vastaanotin viritetään äänitaajuudelle, yhdistetään se radionauhuriin, painetaan "rec" ja odotetaan että teknikot avaavat TV-lähettimen digitaalisella äänipiipalla joka muistuttaa sulkemispiippaa. Kun haluttu ääni on nauhoitettu, poistutaan hyvässä järjestyksessä.
Tämän jälkeen etsitään ullakon romujen seasta TV-lähetin. Mikäli sitä ei löydy tai se on joutunut Viestintäviraston huostaan, valmistetaan uusi. Ohjeita löytyy mm. Radio is my Bomb 1 & 2 -kirjoista. Myös jonkin radiopuhelimen modifiointi saattaa välttää. Pelkällä äänilähettimelläkin tulee toimeen, sillä tärkeintähän on saada YLE:n TV-lähetin päälle.
Kun oma tx on valmis ja viritetty oikealle taajuudelle, "comes the most exciting part of our show". Etsitään korkea kukkula tai muu paikka joka sijaitsee ohjelmansiirtosignaalin tulosuunnassa ja josta on suora näköyhteys TV-maston vastaanottoantenneihin.
Kun sopiva paikka on selvillä, roudataan sinne oma lähetin, sopiva suunta-antenni, videonauhuri, invertteri ja riittävästi auton akkuja tai muu virtalähde. Videonauhurin pesään asetetaan kasetti jolle on äänitetty se avaussignaali ja riittävästi korkealaatuista ohjelmaa.
Laitteisto kytketään toimintakuntoon ja odotellaan että YLE piippaa lähettimensä kiinni "Kiellettyjen leikkien" jälkeen. Odotellaan vielä hetki että mahdolliset YLE:n päivystäjät ja muu henkilökunta painuvat levolle.
H-hetki koittaa. Kytketään virta laitteisiin. Painetaan "Play" ja annetaan avaussignaalin ampaista eetteriin. Mukana olevan VHF-puhelimen kohinasalpa avautuu taajuudella 142.550 MHz ja kotonaan istuvat kaverit kertovat että YLE:n lähetin on päällä. Asema on meidän! Painetaan uudestaan "Play" ja heitetään luontokuvaa ilmoille vaikka reippaan rapmusan tahtiin.
Mutta palataanpa vielä Nadezdaan. Syksyllä 1990, kun Nadezdan 101,6 MHz:n lähetintä viriteltiin, kuului sen kautta useiden kuukausien ajan (syyskuu - joulukuu) myös Radio Cityn, Ykkösen, Westin ja Mafian ohjelmia. Lähinnä releoitiin musiikkiohjelmia, joiden välipaloina kuului teknikkojen venäjänkielistä kiroilua. Kummallisinta asiassa oli modulaatiolaji: NFM, kun yleisradioalueilla käytetään yleensä WFM:ää.
Kun ollaan lähellä TV-mastoa ja apuna on vaikka modifioitu TV-yagi, niin YLE:n lähettimet saadaan auki jo parilla watilla. Jos kuvalähettimen rakentaminen ei suju, niin pelkällä äänilähettimelläkin pärjää. Mukava musiikkiohjelma kunnon kaiulla herättää varmasti hilpeyttä sattumalta TV:nsä avaavissa kansalaisissa, sekä YLE:n ja poliisin päivystäjissä.
Ja vaikka homma menisi pahastikin "puihin", niin ainakin paikka Kymppiuutisissa on varma!
Ensi kerralla breikkaamme mukaan oman rakkaan paikallisradiomme suoraan ulkolähetykseen, siihen asti: Break Dance!
Kunnon breikki II
Olihan se aluksi mukavaa kun tuli näitä paikallisradioita ja ne alkoi tehdä uudenlaisia ohjelmia ja muutenkin käyttää erilaisia ideoita. Uutta, tuorettakin OK!
No yksi tällainen idea oli nämä monenlaiset ulkolähetykset. Hyvä homma, saadaan ohjelmaan ajankohtaisuutta, live-tunnelmaa, ihmisiä, ilmiöitä ja muutakin semmosta. Mutta kyllä meitä ainakin rupes pännimään se jatkuva loputon terveisten lähettely. Ei ne toimittajat saa haastateltua yhtään ihmistä ettei siinä ohessa pitäisi kuunnella minuuttitolkulla luentoa kyseisen henkilön tuntemista hyypiöistä... Oli siis taas kunnon breikin paikka.
Breikki-jengimme huomasi, että oma paikallisradiomme käytti ulkolähetyksissään taajuutta 311.400 MHz WFM. Nähtävästi sama taajuus on käytössä lähes kaikilla paikallisradioilla(?). Ajatuskulku oli se, että jos saisimme jostain paikallisradion ulkolähetysautossa olevaa lähetintä vahvemman palikan, sen voisi virittää samalle taajuudelle ja paukuttaa parit painavat kommentit asiasta ulkolähetystaajuudella studioon ja sitä kautta ULA:lla ulos suureen maailmaan.
Ongelmia oli. Ensinnäkin taajuus on hankala. Vaikea juttu saada mistään WFM-lähetintä tollaselle taajuudelle. Ja toisekseen aseman studiossa lienee joku tyyppi tarkkailijana myös ulkolähetyksen aikana. Varminta olisi suunnitella breikki sunnuntaiksi, jolloin asemalla ei ehkä olisi muita kuin vuorossa oleva DJ.
Käytiin ensinnä taajuuspuolen kimppuun. Sopivaa kapulaa etsittiin ensin avuksi armeijayhteyksien kautta, mutta sieltä ei apua saatu. Sitten pojilla välähti: Jos tehtäisiin tarpeeksi vahva ULA-lähetin ja viritettäisiin se sopivasti pieleen, niin joku riittävän vahva harmooninen lähete saatettaisiin saada aikaan ko. taajuudelle. Taskulaskin kertoi että 311,4 MHz : 3 = 103,8 MHz!! Ouuuu -khei!
Pojat rakensi Radio is my bomb 2-kirjan ohjeiden mukaisen 150-wattisen ULA-linukan nurkista löytyneen ULA-lähettimen perään. Koko lysti viritettiin sen verran pieleen, että saatiin pinkka harmoonisia ilmoille. Skannerin avulla löydettiin harmoonisia aina seitsemänteen saakka. Toinen harmooninen tuntui riittävän vahvalta pikku breikkiin, jos vain saataisiin lähetin hyvälle paikalle ulkolähetysauton ja studion väliin ja käytettäisiin riittävän hyvää suunta-antennia. Niin pitäisi olla mahdollista päästä ulkolähetysauton sinkun päälle ja eetteriin.
Toinen ongelma olikin helpompi ratkaista. Ohjelman lähetystä seuraava studiotarkkaaja pitäisi saada hetkeksi pois pelistä, jotta breikkimme ei jäisi liian lyhyeksi. Keksimme kaksi vaihtoehtoa: joko joku soittaisi studioon juuri ennen breikkiä ja veisi DJ:n huomion riittävän pitkäksi ajaksi. Tai sitten DJ pitäisi saada houkuteltua pois studiosta riittävän pitkäksi ajaksi jollain konstilla.
Tilaisuutemme tuli viime kesäkuussa paikallisradion radioiman ulkoilmakonsertin muodossa. Onnekkaasti konsertti olisi nimenomaan kesäisenä sunnuntaina. Paikallinen asemamme mainosti konserttia jo viikkokausia etukäteen, mikä antoi meille mahdollisuudet suunnitella systeemit kuntoon. Laskimme että konserttipaikka on noin kolmen kilometrin päässä radioaseman studiolta, jonka katolla on ulkolähetysten vastaanottoon tarkoitettu antenni. Lisäksi välissä on useita korkeita kerrostaloja. Nämä tekijät heikentävät ulkolähetysauton signaalia sen verran, että olisi teoriassa mahdollista päästä tällaisella "harmoonislähettimelläkin" niskan päälle.
Konserttipäivää edeltävänä päivänä valitsimme korkeimman studiota lähinnä olevista kerrostaloista. Kuljetimme tarvittavat varusteet talon katolle kesäyön suloisessa rauhassa. Breikkiin tarvitsimme tietysti ULA-lähettimen linukoineen, auton akku, SWR-mittari, välijohtoja, koksia, liittimet, 8-elementtinen ula-yagi-antenni, matkaradio, skanneri AOR AR2002 ja ghettoblaster-mankka jolla soittaisimme pikku breikkimme. Kiinnitimme antennin katolla valmiiksi olleeseen TV-antennien putkeen ja suunnattiin se kohti radioaseman katolla ollutta ulkolähetysten vastaanottoantennia.
Samana yönä äänittelimme kasetille 10 minuuttia ohjelmaa, joka koostui lähinnä Sigue Sigue Sputnik- yhtyeen ensimmäisen levyn kappaleista ja tarkoin valitun asiallisista kuulutuksista.
Konsertin piti alkaman seuraavana päivänä kello 14.00, joten sovimme pikku breikkimme ajankohdaksi kello 14.30. Meitä oli kolme miestä talon katolla kello 14.00 ja kuulostelimme konsertin alkua sekä AOR:llä taajuudelta 311.400 MHz ja tässä mainitsemattomalta ULA-taajuudelta matkaradiolla. Kello 14.20 aloimme lämmittää ULA-lähetintä ajamalla sitä litran tölkkiin tehtyyn öljykeinokuormaan.
Kello 14.29 muuan kaverimme meni soittamaan aseman ovikelloa. Koska oli sunnuntai ja asemalla oli paikalla vain yksi DJ, ovet olivat lukossa. Odotustemme mukaan DJ tulikin ovella katsomaan kuka siellä kolistelee. Kaverimme houkutteli DJ:n aseman sivustalla olevalle parkkipaikalle ihmettelemään siellä olevaa DJ:n autoa, jonka kaikki renkaat olivat salaperäisesti päässeet tyhjenemään. Kyllä elämä on ihmeellistä!
DJ:n tullessa ovelle iskimme ULA-lähettimemme kiinni antenniin ja aloimme paukuttaa 150 wattia antenniin taajuudelle 103,8 MHz. ERP-tehosta ei ole tietoa, eikä myöskään siitä tehosta jolla toinen harmooninen valtasi taajuuden 311.400 MHz. Ainakin siinä vieressä se blokkasi AOR:n ledit täyteen kirkkauteen. Myöhemmin kamut kertoi että kauempana kuunneltaessa harmoonisemme hävisi auttamatta ulkolähetyssauton sinkulle.
Heti perään painoin ghettoblasterin "Play"-näppäintä ja SSS:n kappaleen Rockin Miss USA alkutahdit singahtivat eetteriin. Jännittyneenä väänsimme matkaradion äänenvoimakkuuden täysille ja siellä se oli! Me olimme eetterissä! Lähetyksemme kuului paitsi varsinaisella lähetystaajuudella 103,8 MHz, niin myös arvoisan paikallisradiomme lähetystaajuudella aseman varsinaisesta ohjelmistosta poiketen. Saimme blokattua varsinaisen ulkolähetyssignaalin omallamme. Vaikka ulkolähetyshän se tämä meidänkin lähetys oli, peräti sanan varsinaisessa merkityksessä...
Kaverimme viivyttäessä DJ:tä parkkipaikalla saimmekin heitettyä eetteriin koko 10 minuuttisen ohjelmamme ja sammutettua laitteetkin ennen kuin joku toinen aseman toimittaja saapui paikalle perä heittäen autolla jonka kyljessä oli aseman logoteippaukset. Paikalle saapunut tyyppi huuti jotain varsinaiselle DJ:lle ja he singahtivat yhdessä sisälle rakennukseen.
Tässä vaiheessa aseman ULA-taajuudella oli jo kuultavissa aseman virallinen ulkolähetys, sillä meidän laitteet olivat jo kassissa, mutta toimittajat katkaisivat oman ulkolähetyksensä laittamalla soimaan Kikantoisen LP:n. Parin kappaleen jälkeen DJ söpötti kuuntelijoille jotain anteeksipyyntöjä ohjelmanauhojen sekaantumisesta.
Ja me pojat korkattiin ohrapirtelöt ja nautittiin auringonpaisteesta sekä ghettoblasterimme soittamasta kunnon Break-musasta
KUNNON BREIKKI 3
Keväinen loska lätisee bootsien alla, vastaantuleva rekka sipaisee metrin verran kuraa Trans Amisi konepellille ja auringonpurkaus pimentää koko HF:än... Tuntuuko tutulta?
Niin siinä vaan kävi, että vaikka Pertun kanssa oltiin luvattu tehdä parannus ja jättää YLE ja paikallisradiot rauhaan, niin välillä on PAKKO repäistä pelkästään oman mielenterveyden säilyttämiseksi. Turo oli ollut paikallisen radioamatöörikerhon mukana tutustumassa paikalliseen yksityiseen, kaupalliseen paikallisradioon ja kokenut Ahaa- elämyksen.
Kuten muutamilla muillakin, oli myös tällä arvon asemalla enemmän kuin yksi lähetin ja lähetystaajuus. Tällaisia asemia ovat Suomessa radiot Päkä, Inari, Jämsä, Kajaus, Saimaan Aallot, 3, Pooki, Ramona, Pirkka, Foni ja tätä luettaessa luultavasti myös Nelostie, Savonmaa ja Jokinen. Ajoittain ja osittain toistensa ohjelmia lähettävät myös eräät muutkin asemat. Ja miten arvelette ohjelmansiirron tapahtuvan päälähettimeltä näille sivulähetyspaikoille?
Oikein! Useimmissa, ellei jopa kaikissa tapauksissa asia on ratkaistu niin, että sivulähetyspaikoille on sijoitettu ULA-viritin ja antenni, jolla kuunnellaan päälähettimen ULA- lähetystaajuutta. ULA-virittimeltä vastaanotettu signaali johdetaan sivulähetyspaikan ULA-lähettimeen, joka sinkoaa ohjelmasignaalin taivaalle antennin kautta jollekin toiselle ULA- taajuudelle.
Turo huomasi, että näitä sivulähetyspaikkoja ei juurikaan tarkkailla tai valvota ainakaan tässä nimeltä mainitsemattoman esimerkkiasemamme tapauksessa. Pojat, mites olisi... kunnon Breikki!?!
(Huom. paikkakunnan ja aseman tunnistamisvaaran vuoksi taajuudet ja vaaralliset muut yksityiskohdat on peitetty.)
Turon kellarissa oli naftaliinissa edellisen keikkamme 150-wattinen ULA-lähetin, jonka Turo oli napannut mukaan paetessamme kerrostalon katolta palotikkaiden kautta. Paikkakunnan paikallinen radioasema toimii taajuudella xx.x MHz ja sitä releoi toinen lähetin useiden kilometrien päässä taajuudelle yy.y MHz. Sivulähetin sijaitsi korkeahkolla paikalla olevassa rakennuksessa. Rakennuksen katolla oli yagiantenni, jolla signaali poimittiin päälähettimeltä.
Väliinjäävässä maastossa on useita riittävän korkeita kohoumia, joista yksi jopa kohtuullisen lähellä sivulähetyspaikkaa. Sivulähetyspaikalla ei asu ketään ja vaikutti siltä että ko. paikkakunnalla ei ollut ketään aseman "agenttia" joka olisi voinut tehdä lähettimelle jotain mahdollisen "häiriön" ilmestyessä. Asiantuntija pitäisi tilata pääasemalta hätiin.
Päättelimme, että koska päälähettimen lähetysteho ei kuitenkaan ole liian suuri, pystyisimme varmasti peittoamaan sen 150-wattisellamme suunta-antennin kanssa, kun pääsisimme riittävän lähelle sivulähetintä ja nimenomaan sen ja päälähettimen väliin. Samoin arvelimme, että mikäli breikkiohjelmamme ei poikkeaisi liikaa normaalista, kukaan ei edes välttämättä tajuaisi mitään tapahtuneen. Mutta siitähän ei silloin olisi mitään iloa... Ja jos breikki huomattaisiin (mikä tietysti olisi tarkoitus), kestäisi aika kauan ennen kuin meidät saataisiin poistettua aalloilta.
Turo, Perttu ja minä löimme karvaiset päämme yhteen ja sanoimme: "Tämähän on helppo keikka!". Tuumasta toimeen. Tekniikkataiturimme radioamatööriveli Turo viritteli lähettimen taajuudelle xx.x MHz ja järkkäili kasaan kaiken tarvittavan: lähetin linukoineen, 8-elementtinen yagi, Sonyn ghettoblaster, auton akkuja 2 kpl, SWR-mittari, välijohdot ja pieni matkaradio. Minä järjestin eväät ja Perttu valmisti kotistudiossaan yhden 120 minuutin kasetillisen ohjelmaa, jonka edessä RWR:n aikoinaan esittämä "RWR Goes crazy with the Calminators"-ohjelmakin kalpenee...
Päätimme vetää homman kerralla kunnolla. Breikkiajankohdaksi valittiin perjantai-iltapäivä alkaen kello 15.30, eli parhaaseen kuunteluaikaan. Hyvissä ajoin puolilta päivin lähdimme siirtymään breikkipaikalle, joka oli mäntymetsäinen kukkulantapainen joitakin kilometrejä sivulähetyspaikalta päälähettimen suuntaan.
Laitteet aseteltiin kohdalleen, antenni suunnattiin ja kaadeltiin vesiä pois kumisaappaista. Kaikki oli valmiina jo kahden aikoihin, joten odoteltiin siinä kevätaurinkoisessa hangessa toista tuntia kuunnellen Pertun Icomilla NMT-puheluja. Joskus 15.30 aikoihin iskettiin laitteet päälle ja alettiin paukuttaa. Matkaradiolla todettiin että kaikki meni niinkuin kuviteltiinkin. Lähetin oli nyt vallattu ja se heitti ilmoille ohjelmaamme niin kauniisti että! Sitten vain jäätiin odottelemaan mitä tuleman pitää.
Kello 16.30 käännettiin kasetin toinen puoli ja arveltiin että eiköhän sieltä joku pian saavu keskeyttämään ohjelmamme, joka sisälsi koe-CD:ltä poimittuja testiääniä ja väliin aina lyhyt kuulutus: "Gamma iskee".
Kello 17.30 jouduttiin alkamaan ohjelma alusta, kun mitään ei ollut tapahtunut. Turo ruuvasi lähettimen tehoa vähän pienemmäksi, sillä akut alkoi hyytyä.
Kello 18.00 aikoihin akut hyytyi, jännite tippui alle kymmeneen voltiin ja lähetysteho tippui niin paljon että hävisimme sinkussa päälähettimelle.
Allapäin poistuimme paikalta romuja kantaen. Aina ei voi onnistua 100 % ...
P.S.1 Myöhemmin Perttu kuuli tuttavansa kautta, että radioaseman heput oli repineet pelinousujaan, kun kuuntelijat olivat soittaneet ja ilmoittaneet häirikköohjelmasta, mutta teknikko oli saatu paikalle vasta kello 18.20, kun breikkimme oli jo ohi.
P.S.2 Myöhemmin on tutkittu, että samalla systeemillä voidaan vallata myös UHF:llä toimiva ohjelmansiirtolinkki, mikäli vain saadaan sopiva lähetin käyttöön. Terveiset Karille Helsinkiin, johdat Cityn ansiosta 2-1.
Ettekö keksi MITÄÄN omaa?!
Keväällä 1995 aloitti Suomessa neljällä paikkakunnalla (Helsinki, Turku, Tampere ja Oulu) uusi nuorison radiokanava nimellä KISS FM.
Nimen KISS FM toi Suomeen alunperin ja ensimmäisenä jyväskyläläinen piraattiradio, joka aloitti kyseisellä nimellä radiolähetystoiminnan jo vuonna 1988. Toiminta jatkuu edelleen, meillä Ahola ei ole vielä käynyt. KISS FM on ollut viime vuosina äänessä Keski-Suomessa useilla eri paikkakunnilla, viimeksi vappuna 1995 Jyväskylässä.
Nykyisin KISS FM on lähinnä dance- ja technoasema, joka edelleen luottaa tehosteisiin ja kaikuun. Asema toimii stereona taajuudella 95,9 MHz (PPL kideoskillaattori). Lähetinteho on tilanteesta riippuen 60 tai 150 wattia. Antennina on viime aikoina ollut 3-elementtinen kvadi.
Esitämme SYVÄN halveksuntamme laillisen KISS FM:n henkilökunnalle ja omistajille. Jo yli kuusi vuotta käyttämämme nimen "anastaminen" osoittaa suurta mielikuvituksettomuutta, säännöistä piittaamattomuutta ja kuuntelijoista piittaamatonta ahneutta. Kuuntelumme perusteella laillinen KISS FM ei myöskään ohjelmistoltaan vastaa kunniakasta ja perinteistä nimeä.
Mikäli aseman lopettaminen ei tule kyseeseen, niin pikainen nimen vaihto on vähintä, mitä itseään kunnioittava radioasema voi laillisen KISS FM:n tilanteessa nyt tehdä. Muussa tapauksessa toivotamme pikaista konkurssia ja surkeaa menestystä.
Terveisin Se ainoa oikea
KISS FM:DJ Mega Hertsi
DJ Tex Willer
DJ Pale
DJ Saigon
DJ with-no-name
+ The Technical Team
+ The Road Crew
+ The Guards
(postiosoite: KISS FM
P.O.Box 220342
D-42373 WUPPERTAL, Germany)
Alkuperäinen KISS FM
Ulkomaisilta esikuvilta nimensä anastanut KISS FM on Jyväskylässä toimiva vapaa radioasema eli maapiraatti. Kun "laillinen" KISS FM (Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu) vietti keväällä 1998 hikisiä 3-vuotissynttäreitään, Suomen alkuperäinen KISS FM valmistautui jo 10-vuotissynttäreihinsä.
KISS FM:n lähetystaajuus on aina ollut 95,9 MHz stereona. Asema on ollut useinmiten äänessä perjantai- ja lauantai-iltaisin kello 23.00 jälkeen. Juhlapyhien, kuten joulun ja vapun, kunniaksi on usein ollut erikoislähetyksiä.
Suoranaisena syynä KISS FM:n syntyyn oli Right-Wing Radion Jyväskylässä aiheuttama piraatti-innostus. Pian RWR:n käryn jälkeen kesällä 1988 joukko piraateista kiinnostuneita nuoria miehiä otti yhteyttä ex-RWR:n miehiin. Yksi RWR:n miehistä oli tuolloin kesällä 1988 töissä Jyväskylän Prismassa. Prisman parkkipaikalla oli eräänä kesäisenä iltana vuonna 1988 kello 20.00 jälkeen KISS FM:n suunnittelukokous. Paikalla oli kymmenkunta heppua. RWR:n opastuksella KISS FM sitten nousikin siivilleen.
Laitehankintoihin kerättiin porukalla kolehti. Kunnon tasoon tarvittava stereoenkooderi oli Jyväskylässä jo ylimääräisenä valmiina, ja 30-wattinen ULA-lähetin tilattiin Veronica FM:ltä Englannista. Lähetin oli sen ajan huippua. Se oli paikallisradiovaatimukset täyttävä PLL-kideoskillaattorilähetin, jollaisia ei vielä oltu Suomessa piraattipiireissä nähtykään.
Lähettimen maahantuontiin liittyi mielenkiintoinen episodi. Muutamien RWR-miesten hyvän ystävän perheenjäsen oli tuolloin töissä postitullissa. Kun lähetintä haettiin tullista, selitettiin että se oli autostereovahvistin. Ja tulleja siitä ei tarvitsisi maksaa, koska se oli vastalahja englantilaiselta ystävältä. Eräs RWR:n mies oli käynyt edellisenä kesänä Englannissa ja vienyt eräälle ystävälleen lahjaksi hyvän lastin viinaa. No nyt kyseinen ystävä Englannista lähetti vastalahjaksi itse tekemänsä autostereovahvistimen. Ja tällaisella selityksellä ULA-lähetin saatiin tullista läpi ilman maksuja.
Muuten Suomeen on takavuosina tuotu lähettimiä ja stereoenkoodereita mm. korvalappustereoina, discolaitteita, valoefektilaitteita, jne. KISS FM:n ensimmäinen varsinainen lähetys oli 8.10.1988 kello 23.00. Ja alusta alkaen stereona. Alkuvuosina KISS FM:n ohjelmista vastasivat lähinnä ex-RWR DJ:t Tex Willer, Pale ja Radio-Rambo. Itse operaattorit hoitivat lähinnä teknistä puolta ja ohjelmien lähettämistä.
KISS FM-studiossa oli 1980-luvun lopussa 3 kappaletta kasettidekkejä, 2 täysautomaattista levysoitinta, 2 cd-soitinta (toinen jinglekoneena), mono digitaalikaiku, 6-kanavainen stereomixeri ja mikrofonit.
Veronica FM:n lähettimen lisäksi lähetyskalustoon kuuluivat auton akku, Phillipsin stereonauhuri ohjelmakasettien pyörittämiseen ja englantilaisvalmisteinen stereoenkooderi. Antennina oli tilanteen mukaan puoliaaltodipoli tai 2-3 elementtinen yagi.
KISS FM lähetteli 1980-luvun lopussa lähinnä autosta. Volkkarin takapenkille kasattiin lähetinkamat ja signaali lähti pihalle autoon asennetusta piiska-antennista. Autolla ajeltiin pillurallin seassa Jyväskylän keskustassa. Välillä iskettiin johonkin parkkiin ja kierreltiin parkkeerattujen autojen välissä mainostamassa että Käännä nyt taajuudelle 95,9 MHz.
Toisinaan auto ajettiin parkkiin jollekin hyvälle paikalle, esimerkiksi Harjulle tai Laajavuoreen, ja ajettiin koko lähetys samasta paikasta. Välillä oltiin metsässä ja nostettiin antenni ylös puuhun. Laitteet oli silloin puun juurella.
Ohjelmistollisesti KISS FM muistutti edeltäjäänsä RWR:ää. Musiikki oli lähinnä discoa ja aseman tunnisti helposti vahvasta kaiusta. Runsaasti käytettiin myös erilaisia tehosteita, jinglejä ja Amiga-tietokoneella tehtyjä samplauksia. Musiikillisia erikoisohjelmia tehtiin mm. rock-, heavy- ja Golden Oldies-musiikista.
KISS FM:n osoite on alusta alkaen ollut tuttu Wuppertalin boxi. Kuuluvuusraportteihin ja kirjeisiin vastataan omalla QSL- kortilla. Toisinaan myynnissä on ollut myös omakustannushintaan ohjelmanauhotteita, minitarroja, ikkunatarroja autoon ja T- paitoja.
Telehallintokeskus huomasi alusta alkaen KISS FM:n toiminnan. Lokakuun 1988 jälkeen THK:n antenniautot ovat vaeltaneet Jyväskylään useita kertoja. Erityisesti silmälläpidon alaisena ovat olleet ex-RWR-miesten asuintienoot. Tuttu vanhempi Jyväskylän poliisilaitoksen konstaapeli Havumäki kysyikin jo joskus 1988-89 talvella Tex Willerin kohdatessaan, että Sitä on taas lähdetty liikkeelle, vai?.
Vappuaattona 1989 KISS FM oli äänessä peräti kolmen tunnin erikoisohjelmalla. Normaalin vappumenon lisäksi ohjelma sisälsi mm. kahden australialaisen vaihto-oppilaan haastattelut, suoraa ohjelmaa kahden vuokratun NMT-puhelimen avulla, ja paljon muuta. Kun lähetin kytkettiin päälle metsän siimeksessä noin kello 17.00, oli paikalla kolme KISS FM-operaattoria ja Skannerin tähtireportteri. Mikäpä olisikaan parempi tapa viettää vappuaattoa, kuin istua kavereiden kanssa aurinkoisella kalliolla hyvää musiikkia kuuntelemassa (ja lähettämässä). Varsinkin kun mukana oli riittävästi virvokkeita...
Pullokorkkien paukahdellessa DJ Palen erikoismiksauksen tahtiin operaattorit innostuivat antamaan lyhyen haastattelun Skannerille.
Skan: Minkä takia te hypitte pitkin metsiä radio-ohjelmaa lähettämässä? Mihin te ja KISS FM pyritte?
KISS: Hypimme pitkin metsiä, koska tämä on mielestämme tärkeää pioneeritoimintaa. Olemme oikean asian, eli vapaan radion etuvartiona. Haluamme myös protestoida yhteiskuntaa vastaan. Miksi kaiken pitää olla kiellettyä? Haluamme saada ihmiset ymmärtämään mikä on tilanne Suomessa. Ja ehkä saamme innostettua ihmisiä mukaan asiaan tavalla tai toisella. Toki me myös pidämme tästä hommasta. Tällainen harraste jossa on sykettä, on paikallaan.
Skan: Vieläkö piraatteja tarvitaan? Onhan Suomessa jo 40 paikallisradiota.
KISS: Kyllä piraatteja tarvitaan. Paikallisradiot eivät ole löytäneet tai tavoittaneet sitä samaa henkeä kuin vapaa radio. Ne ovat niin valvottuja ja ohjattuja ja sensuuri pelaa kuin YLE:ssä. Ne on kaikki samaa massaa.
Skan: Mitä tekisitte, jos saisitte yllättäen laillisen luvan?
KISS: KISS FM ei tule koskaan siirtymään lailliseksi.
Skan: Mitkä ovat piraattitoiminnan mukavimmat ja ikävimmä KISS: Ikävintä on jatkuva paine. Ei se ole suuri paine, mutta tällainen jatkuva vaara stressaa kyllä jonkun verran. Parasta on se, kun saa palautetta tavalla tai toisella. Tuntuu mukavalta, kun kuulee ihmisten vaikka kahvilassa puhuvan keskenään KISS FM:stä ja kertovan että ovat tyytyväisiä meidän toimintaan ja ohjelmiin.
Skan: Miten kauan aiotte vielä jatkaa?
KISS: Me ollaan kaikki vielä aika nuoria. Ei sitä koskaan tiedä miten kauan näissä hommissa voi olla mukana. Toimintaa jatketaan niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Toivottavasti sitten on aseman toiminnalla jatkajia mukana, kun nykyiset miehet siirtyy muualle tai muihin hommiin. Jälkikasvua ollaankin jo ajamassa sisään mukaan lähetystoimintaan.
Skan: Onnea matkaan KISS FM, ja "Be careful out there!"
Vuonna 1989 KISS FM:n toiminta hiljeni vähin erin. Operaattorit lähtivät armeijaan, siirtyivät toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, valmistautuivat ylioppilaskirjoituksiin...
Vuonna 1989 KISS FM kuitenkin mm. tilasi eräältä toiselta suomalaiselta piraattiradiolta lyhytaaltolähettimen. Tämä SW-lähetin toimitettiinkin perille syksyllä 1989, mutta tiettävästi sitä ei koskaan käytetty. SW-lähettimen myöhemmät vaiheet eivät ole tiedossa.
KISS FM oli muutamia vuosia hiljaa. Lähetinkalusto makasi ensin Jyväskylässä erään kerrostalon sähköpääkopissa ja sittemmin operaattoreiden nurkissa. 1990-luvun alkupuolella RWR:n DJ Tex Willer ja Jyväskylässä toimineen Radio Galaxyn operaattori DJ Mega Hertsi etsivät käsiinsä toisen KISS FM:n operaattoreista. Lähetin oli tarkoitus saada taas käyttöön.
DJ Mega Hertsi ostikin itselleen KISS FM:n Veronica FM PLL- kideoskillaattorilähettimen. Rahat jaettiin samalla porukalla, joka oli ollut kolehtia keräämässä kesällä 1988 Prisman parkkipaikalla. DJ Mega Hertsi otti lähettimen käyttöön ja Radio Galaxy vaihtoi samalla nimensä KISS FM:ksi. Näin perinteinen KISS FM-nimi jatkoi elämäänsä Jyväskylässä. Sama lähetin, mutta uusi käyttäjäsukupolvi.
1990-luvun puolessavälissä ja loppupuolella KISS FM on ollut äänessä Jyväskylässä silloin tällöin tutulla taajuudella 95,9 MHz. Pysy taajuudella. Kun kuulet tutun vapaan radioaseman äänessä, lähetä postia osoitteella KISS FM, P.O.Box 220342, D-42373 WUPPERTAL, Germany.
Esittelyssä: RADIO WEGA
On lämmin, kesäinen ilta Kymen läänissä heinäkuussa 1992. Aurinko saa pienen erämaalammen pinnan välkkymään houkuttelevasti. Istumme pienessä mökissä takan äärellä makkaraa paistamassa. Vieressä on koppa kaljaa ja suklaatäytekeksejä. Ympärillä leijuu tsiljoonia hyttysiä. Radio Wegan operaattori DJ Mega Watti, onko tämä sitä vapaan lehdistön lahjontaa?
Kesämökin tupaan oli kasattu radiostudio, joka pystyy paitsi nauhoitettujen ohjelmien valmistamiseen, niin myös tarvittaessa suoriin lähetyksiin. Pöydällä on tuttu Monacorin "piraattimikseri", 4 kasettidekkiä tai muuta kasettisoitinta, mikki, CD-soitin ja Yamahan R100-kaikuprosessori.
Lähetinkalusto on kasattu vä-liaikaisesti tuvan lattialle. Varsinaisena ULA-lähettimenä on taajuudelle 96,3 MHz pysyvästi viritetty englantilainen Veronica FM:n valmistama 35- wattinen PLL-kideoskillaattorilähetin. Perässä tykittää entisen Radio Novan (Rauma 1983-84) vanha 150- wattinen lineaarinen lähetysvahvistin.
Mukana läjässä on kaksi auton akkua, SWR/tehomittari, nippu johtoja ja koaksiaalikaapeli joka johtaa viereisessä puussa roikkuvaan Slim Jim-lähetysantenniin. Alunperin 2 metrin radioamatöörikäyttöön suunniteltu Slim Jim toimii hyvin myös 3 metrin ympärisäteilevänä antennina. Normaalisti käytössä oleva ZFM-stereoenkooderi ei juuri nyt ole pai-kalla, sillä se on lainassa "sisarasemalla" Radio Megalla rannikolla.
Studiotuolilla makkaraa syövä operaattori ja juontaja on ""intti-ikäinen" nuorimies, joka on ollut kiinnostunut radiosta jo 11-vuotiaasta saakka. Aluksi harrastaminen oli puhdasta DX-kuuntelua, mutta sittemmin tuli lähetystouhu mukaan kuvaan LA- toiminnan muodossa.
Piraattilähetyskiinnostus alkoi vähän yllättäen ilmailuradion kuuntelusta. Mega Watti sattui kuuntelemaan ilmailuradioliikennettä kahden matkaradion, tai oikeastaan niiden välitaajuuksien, avulla. Tästä syttyi kiinnostus vastaanottimien oskillaattoreilla lähettelemiseen. Siinä touhussa tuhoutuikin useampi kappale putki- ja muita radioita.
Vastaanotinvirittelyä seurasi sarja Bebekiltä ostettuja Kemon lähetinrakennussarjoja ja muutamia muita pienitehoisia omatekoisia ULA-lähettimiä. 1991 DJ Mega Watti nosti tehoa ja hommasi valmiina noin 8-wattisen ULA-lähettimen.
Lopulta talvella 1991-92 hän kyllästyi pienitehoisiin ja epävarmoihin rutkuihin ja osti kerralla kunnollisen, tehdastekoisen 35 watin PLL-kideoskillaattorilähettimen. Sen sisälle ei ole tarvinnut kajota kertaakaan. Ajan kuluessa liiveihin tarttuivat myös jo aiemmin mainittu stereoenkooderi ja 150 watin linukka.
Aluksi asema lähetti ilman nimeä ja pelkkää musiikkia. Radio Wega-nimi on ollut nyt käytössä noin vuoden. Se napattiin samannimiseltä tähdeltä. Ohjelmisto on edelleenkin lähinnä musiikkia. Kuten oikeastaan kaikki piraatit, myös Wega suuntaa ohjelmansa nuorille. Tästä syystä ohjelmistoon kuuluu mm. ulkomaista discoa ja reggaeta. Wega soittelee myös eri reittejä tietoon tulleita kuuntelijoiden toivekappaleita, joista suuri osa on kotimaista rokkia.
Yllättäen Wega pyrkii lähettämään myös muuta kuin musiikkiohjelmaa. Radio-ohjelmaa onkin tehty mm. rallikisoista selostuksen ja väliaikatietojen muodossa. Tosin väliajat on yleensä pummattu muiden asemien lähetyksistä.
Wega lienee Suomessa uranuurtaja suorissa lähetyksissä. Tässä tarkoituksessa Wega on käyttänyt runsaasti radiolinkkejä. Esimerkiksi juuri ralleista on lähetetty selostuksia varsinaiselle lähetyspaikalle modifioidulla VHF- radioamatööripuhelimella (Icom 2SE). Näin ULA- lähetin on voitu sijoittaa varsin kauaskin itse rallin tapahtumapaikalta.
Toinen radiolinkin toteutusmuoto on pitää studiolla pientä ULA-lähetintä ja sijoittaa iso tykki kauas metsän turvallisiin kätköihin. Studion mikseristä ohjelma syötetään pienitehoiseen lähettimeen, jonka lähetettä isompi lähetin sitten releoi.
Wega on tehnyt jonkin verran yhteistyötä Radio Megan kanssa. Asemat ovat lainanneet toistensa laitteita ja ohjelmia. Asemat ovat myös onnistuneet lähettämään samaa ohjelmaa yhtä aikaa eri paikkakunnilla puhelinkytkennän avulla. Molemmat ovat liittäneet mikseriinsä hivenen muutetut puhelinkojeet. Näin toisiinsa langalla kytketyt asemat voivat yhdessä soittaa musiikkia ja juontaa ohjelmaa, joka menee molemmista miksereistä asemien omiin lähettimiin ja edelleen eetteriin.
Asema on yleensä äänessä perjantai- tai lauantai- iltaisin. Aiemmin pienellä teholla lähetellessä operaattori saattoi pitää lähetintä päällä yhtä mittaa jopa tuntikausia. Nyt isommalla teholla se on liian vaarallista, mikä on johtanut lähetysten lyhentymiseen ja epäsäännöllistymiseen. Viikonloppuisin Wega on lähetellyt myös autosta Kouvolan keskustassa.
Mega Watin apuna on asemalla ollut 1-3 muuta kaveria, mutta useimmat hommat hän joutuu hoitamaan yksin. Kaverit ovat muuten jo perustaneet omia asemiaan!
Lähetyksillä on ollut hyvin kuuntelijoita ja palautetta on saatu mukavasti. Yleensä on toivottu lisää musiikkia ja pidempiä lähetyksiä. Kielteisestä palautteesta mainittakoon käräyttämisellä uhkailevat naapurit. ULA:n lisäksi Wega on harkinnut lyhytaaltolähetysten aloittamista, mutta toistaiseksi aie ei ole toteutunut. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus päästä siihen että voisi lähettää yhtä aikaa samaa lähetystä ULA:lla ja lyhytaalloilla.
Wegan operaattorin mielestä Suomen laki radioiden suhteen on auttamattoman vanhanaikainen. Muutos on pakko saada aikaan. Tärkeänä syynä Wegan toimintaan olikin varsinkin alkuaikoina muiden asemien huono ohjelmatarjonta. Wega on aina pyrkinyt parempaan. Paikallisradiot edustavat pientä edistystä aikaisempaan YLE:n monopoliin verrattuna, mutta tilanne on silti yhä huono. YLE:n ja paikallisradioiden ohjelmatarjonta on samanlaista ja yhtä huonoa.
Tämä saattaa kuullosta saman vanhan kelaamiselta, mutta olen sitä mieltä että vapaan radion puolesta edelleenkin pitää ja kannattaa taistella. Jokaisen. DJ Mega Watti
RADIO WEGA/KAPINA OIKEUDESSA
Radioasemia Wega (ULA 96,3 MHz 150W-tx) ja Kapina (SW 6275 kHz 15W-tx) Kouvolan lähistöllä pyörittänyt parikymppinen nuori mies oli oikeudessa Kouvolassa 9.3. 1995. Syyte koski törkeää radiolain rikkomista.
Operaattori tuomittiin maksamaan päiväsakkoja 40 kpl, eli rahassa 800 markkaa. Tuomio tuli tavallisesta radiolain rikkomisesta.
Tekijänoikeusjärjestöjen edustajat soittelivat operaattorin asianajajalle ennen oikeudenkäyntiä tiheään ja vaativat tu-hansien markkojen korvauksia. Operaattori kuitenkin kieltäytyi maksamasta mitään ennen oikeudenkäyntiä. Ilmeisesti asemansa hankalaksi arvioineet tekijänoikeusjärjestöt eivät sitten ilmaantuneet koko oikeudenkäyntiin, eli eivät vaatineet mitään.
