ARTIKKELIT
DX-moraali kunniaan!
Aloiteltiin DX-uraa Pertun, ÅH9ÅWÖ, kanssa joskus talvella '82. Perttu oli juuri kotiutettu Kamputsean pakolaisarmeijasta. Tai oikeastaan laitettu kohti kotia kumiveneessä ilman airoja. Joku väitti, että Perttu oli napattu Pnom Penhin kuninkaallisesta bordellista kassissaan lasti luvattomalla lisenssillä kasattuja kopioita Icomin kolmen metrin kapuloista. Oli mokoma aikonut myydä ne pimeässä pimeästi Kultaisen Kolmion hamppukauppiaille. Hyi hyi!
Samoihin aikoihin ostin ensimmäisen liikkarini, Selena B-212:n. Selena-rukka oli muilutettu maahan heti sodan jälkeen Porkkalan kautta. Saatoin yhä haistaa Ukrainan mehevän mahorkan tuoksun aina kantta avatessani. Liekö Selenan sisällä salakuljetettu kessua joskus 50-luvulla? Niinkuin nykyään tuovat maahan jenkeistä crack-piippuja Yaesujen akkukoteloissa...
Minä kurja olen syntynyt täysin kolvi keskellä kämmentä. Niinpä sain usein kirota näitä muotiaaltoja, joiden mukaan tosi radiomies aina itse modifioi koneensä. Lievästi yllytyshulluna paneuduin Selenaa rääkkäämään. Piti mukamas parantaa MW- selektiivisyyttä. Voi Pyhä Radioaktiivisuus!
Selenan takakannen avaus vielä sujui, mutta loppu olikin mennä osien poltoksi. Kun lopulta sain osat sisään ja kannen kiinni, kone toimi melkein niinkuin pitikin. Yksi pikku juttu vaan: koko ULA oli hävinnyt sen siliän tien. Onneksi sain sittemmin myytyä Selenan ystävälleni Völövö-Turolle, ÅH8ZÅW (terkkuja!).
Tässä yksi ilta peilattiin Turon Völövöllä näitä LA-kutsukanavan tangentti-Taneleita tuolla laitakaupungilla. Siinä eksyttiin yhteen pihaan antennimaston juurelle. Siellä kaupattiin huutokaupalla jonkun amatöörin konkurssipesää. Turo huusi itselleen pari sataa metriä korkeajännityskaapelia (iskee kuin miljoona volttia!). Tosin puolen metrin pätkinä. Itse huusin Saloran mankan. Siinä piti oleman paremmat lyhyet kuin Selenassa ja aika hyvä ULA:kin.
Joo, ULA olikin tosi hyvä. Jo ekana päivänä nappasin BBC:n WS:n ja Voice of American. Kunnon paukku oli heti perään 104 megalta sieppaamani Radio Station Peace and Progress! Raportti lähti Moskovaan ja FFW-QSL rapsahti laatikkoon alle kuukaudessa. Perttu, ÅH9ÅWÖ, tosin neuvoi että en lähettäisi sitä DXK:n FM-QSL-palstalle. Muka jotain "harmoonisia"... Kateutta vain!
ULA-kuuntelu tosin jäi siihen. Turo mokoma katkaisi Salorasta piiskan piilottaessaan skannereita ja muita koneita penkin alle, kun ajoimme CB-linukan putket savuten ratsiaan Lahden ohitustiellä.
Pari vuotta meni ennen kuin sain tasattua tilit Turon kanssa. Olisko se ollut '85, kun Turo hommasi Völövöönsä Kenwoodin amatööritoosan ja puolen kilon liinaharjan. Paikatessamme Völövön takakontin ruostereikiä viikon vanhalla pannukakkutaikinalla napsaisin syöttökoksin poikki Turon huomaamatta. Voisiko palavista trankuista nouseva savu olla vaarallista? Ainakin Turo oli mennyt ihan siniseksi yritettyään huutaa Nitrolle Oriveden Shelliltä 27045:llä...
Niin, tämä tapahtui ennen kuin päätin herätyksen saatuani siirtyä palkkasoturiksi Namibiaan.
DX-moraali kunniaan! (osa 2)
Oltiin tässä joku vuosi takaperin poikien kanssa peditionilla Inarinjärven rantakivillä. Perttu, ÅH9ÅWÖ, oli parhaillaan saunassa ja avantouinnilla paikallisen poronviljelyslaitoksen pimujen kanssa. Turon, ÅH8ZÅW, kanssa workittiin parit daytimerjenkit keskipitkiltä. Parhaita taisi olla K-FUCK 1520, KIZZ-AM 510 ja Voice of Free Texas 1618,84 kHz.
FFF-asemiksihan me niitä luultiin. Myöhemmin kyllä DXK-lehdessä herjasivat ja väittivät lokauksiamme DX-vilpiksi!?! Hitto, pakkohan niiden oli olla daytimereitä... mehän kuultiin ne keskellä päivää!
Loppupeditsun kuuntelut oli vähällä mennä poskelleen. Alfa Tango -ystävämme sai roudattua Rajavartiolaitokselta "lainatulla" porovaljakolla lyijytöntä bensaa porstuan tukkona lojuneeseen Strömbergin agregaattiin. Muurmanskin kolhoosin huoltikselta oli saanut 150 litran pöntön väärennetyllä 10 USD:n setelillä. Ja käyntiin tempaistuna se rakkine peitti koko MW-bandin h...tinmoisella metelillä.
Olishan siinä tietty voitu vielä vaikka kytätä piraatteja 48 metrillä, mutta sitten AT alkoi puristella tangenttia 11 metrillä 2 kilosen liemipannun kera. Jossain vaiheessa AT kapusi katolle kääntämään kvadin keilaa etelän suuntaan ja huuteli Lapuan miehiä kanavalla 3A (USB). Skippi taisi heittää hiukkasen yli, koska vastaan huutelivat vain eestiläiset radioamatöörit. Pojat lahden takaa ryömi niin iloisesti pitkin bandia edestakaisin, että AT sai ruuvata SuperStarin +/- 5 kHz -säätöä sormet vereslihalla.
Vaan eipäs tuolloin Perttukaan arvannut ketä muita käyttäjiä kanavalla 3A sattui olemaan... Huonosti oli pojat läksynsä lukeneet. Jostain vanhasta Skannerista kyllä löytyi tieto, että Varsovanliiton merivoimat käytti samaa frequa 27995 kHz tiettyjen lentävien, tunnistamattomien esineiden ohjauskanavana. Ja voi sitä riemua, kun Kauko-Karjalaisten ystäviemme YYA-maaliohjus putosi peditsupaikkamme pihaan. AT oli kilowattimyllyllään napannut sen ulos alkuperäiseltä reitiltään, jolloin se oli kiltisti seurannut AT:n sinkkua Inarinjärven rantapenkereelle!
Turo arveli, että joku saattaisi ohjusta kaivata. Jos ei muut, niin ainakin KGBeast, THKoirat tai ainakin paikalliset radiomoraalinvartijat. Peditsua ei kyllä voisi lopettaa. Papua- Uusi Guinean Viidakkopartion keli-indikaattoriasema (17,98 kHz) lupasi niin hyvää ZF-indeksiä, että ensi yönä saattaisi kuulua ehkä jopa Saudi-Arabia (1440 kHz). Eikä Turon Völövöä edes saataisi tähän hätään käyntiin. Ja Perttu oli jo aloittanut Rajavartioston porojen savustuksen mahdollisista markkinointivaikeuksista välittämättä.
Koko ohjus kipattiin kylmän viileästi poronviljelylaitoksen avantoon. Kova metakkahan siitä tuli. Kotopuolessa myöhemmin luettiin lehdestä, että puoli Lappia oli Joulupukin johdolla penkonut Inarin tundraa. No, se ei meitä pahemmin liikuttanut. Tosin AT säikähti sen verran pahasti, että piti Zetaginsa kiinni loppupeditsun ajan. Niinpä keskityimme porukalla keskiaaltobrittien metsästykseen. Mitä nyt Turo yritti Bearcatilla löytää Korvatunturin pajan hakulaitteen VHF- taajuutta.
Uskomatonta, mutta totta! Juuri kun olimme lähdössä pois, ÅH9ÅWÖ teki uuden transatlantic-skipin Suomen ennätyksen! Modifioidulla Icomillaan mies nappasi Pohjoisnavan yli skipanneen tosi harvinaisuuden: Jari Kurrin mikroaaltouunin suoraan Edmontonista taajuudella 2,45 GHz. Uusi oli kuulemma idannut itsensä "JK"...
Radio Matilda - SW stereo
Suomalainen Radio Matilda teki sunnuntaina 15.3.1992 radiohistoriaa lähettämällä tiettävästi kaikkien aikojen ensimmäisen lyhytaaltostereolähetyksen 48 metrin piraattibandilla.
Valmisteluja
Radio Matilda-projekti sai alkunsa jo loppuvuodesta 1991. Suomalaisissa piraattipiireissä oli puhetta isosta yhteislähetyksestä, jonka yhteydessä voitaisiin järjestää laaja alan harrastajien tapaaminen.
Asia jäi hautumaan asemien operaattoreiden mieleen, kunnes helmikuussa 1992 Voice of Free Radion operaattori Tom Collins soitteli entiselle Right-Wing Radion operaattorille DJ Tex Willerille ja ehdotti lähetyskeikkaa ennen maaliskuun loppua. Tex sanoi Tomille että kerro vaan aika niin kyllä muut asemat varmaan tulee mukaan ja eiköhän joku lähetyspaikkakin löydy. Tom lupasi palata asiaan.
Sunnuntaina 8.3.1992 Tom soitti Texille uudestaan ja ehdotti että 15.3. olisi hyvä päivä. Miehet päättivät että lähetys on sitten 15.3., tapahtui mitä tahansa. Siitä alkoi melkoinen soittorumba ja sanankierrätys piraattipiireissä. Keskiviikkona 11.3. oli selvillä että lähetysprojektiin lähtisi mukaan kaikkiaan 9 henkeä kolmelta toimivalta ja kahdelta entiseltä piraattiasemalta. Loppuviikko meni siinä että asemat kukin tahollaan valmistelivat lähetystä kasaamalla mukaan lähettimiä, antenneja, studiokalustoa ja muuta tarvittavaa.
Lähtö
Lauantai-iltapäivällä 14.3.1992 porukka kokoontui sovitulle tapaamispaikalle. Mukana olivat VoFR:n Tom, Radio Maydayn Frank N. Stein, Susan Stein ja teknikko, Radio Diablon Jack The Ripperja UNID operaattori, sekä RWR:n ja KISS FM:n tutut Tex, Saigon ja DJ Turo.
Ryhmä lähti jatkamaan neljällä autolla kohti lähetyspaikaksi valittua maaseudulla sijaitsevaa erään tuttavan omakotitaloa. Matkasta mainittakoon yhden autokuormallisen väliaikainen hukkuminen Ladan renkaan tyhjennyttyä. Samalla Ladalla oli sittemmin mm. käynnistysongelmia eikä ulosajokaan ollut kaukana. Suuremmilta haavereilta kuitenkin vältyttiin ja miehistö + lähes tonni tavaraa saapuivat lähetyspaikalle alkuillasta.
Edessä oli vielä tavaroiden kantaminen tieltä sadan metrin päässä sijaitsevalle talolle puolimetrisen hangen halki. Raskaimmat tavarat kuten Maydayn suurin yli 50 kiloinen lähetin menivät mukavasti (?) pulkassa.
Asema pystyyn
Pikaisen suunnittelun jälkeen päätettiin aluksi virittää käyttökuntoon mukana olleista viidestä lyhytaaltolähettimestä vain kolme mahdollisten häiriöiden välttämiseksi, sillä laitteet ja antennit jouduttiin hankalien tilojen vuoksi sijoittamaan varsin lähelle toisiaan. Erityisesti studion sijoittaminen vaikutti ongelmalliselta.
VoFR, Mayday ja Diablo ryhtyivät asentamaan käyttökuntoon laitteistoaan ja antennejaan. RWR:n miesten osalle jäi studion pystytys ja kämpän lämmitys.
VoFR:n noin 15-wattinen lähetin modulaatiovahvistimineen sijoitettiin ulkorakennukseen saunan pukuhuoneeseen. Sitä varten viriteltiin antenniksi eräänlainen inverted-V, jonka syöttöpiste oli noin 5 metriä ja viiksien päät alle 2 metriä maasta. Antennien suuntauksen suhteen katso oheista karttaa.
Studio kasattiin päärakennuksen olohuoneeseen. Studiokalustoon kuului 2 CD-soitinta, 2 kasettidekkiä, 1 levysoitin, Monacorin mikseri, kaikulaite, 3 mikrofonia, sekä runsaasti musiikkia ja tehosteita. Mitään valmiita nauhoja ei ollut mukana, sillä koko ohjelma oli tarkoitus heittää ulos suorana lähetyksenä.
Studion kanssa samaan huoneeseen sijoitettiin Maydayn iso SW-tykki (80 wattia) ja Diablon 40-wattinen SW-lähetin tarvittavine lisälaitteineen (mittarit, keinokuormat, modulaatiovahvistimet, ja niin edelleen). Molempien antenniksi viriteltiin puoliaaltodipolit. Maydayn dipoli oli lähes itä-länsi-suunnassa ja Diablon aika lailla pohjoinen-etelä-suunnassa.
Alunperin helpoimmaksi arveltu työ eli studion kasaaminen osoittautui yllättäen hankalimmaksi. Aluksi tosin pelättiin miten kämpän mittaritaulusta löytynyt 10 ampeerin sulake riittää koko kalustolle. Siinä ei loppujen lopuksi ollut mitään ongelmia, vaan häiriköksi heittäytyi Monacorin mikseri.
Kun studiolaitteet oli kasattu pöydille ryhdyttiin johdottamaan niitä kiinni mikseriin. Tässä vaiheessa mikseri sekosi täysin. Yhteen kanavaan johdotetun soittimen soittama musiikki kuului läpi yhtä voimakkaasti ainakin yhdestä muustakin kanavasta ja pahimmassa tapauksessa neljästä muusta! Lisäksi mikseriin ilmestyi ihmeellisiä vinkunoita ja särinöitä, joiden voimakkuus vaihteli sen mukaan miten hipelöi eri laitteita tai mikserin RCA-liittimiä. Hiki päässä Tex ja Saigon kytkivät johtoja ja etsivät vikaa "kamma"-huutojen hilpeästi raikuessa tuvassa.
Mikserin kytkennät ja laitteiden sijoittelu vastasivat täysin ex-RWR:n kiinteässä studiossa (joka siis edelleen on kasassa ja käytössä) käytettyjä, eikä mitään vikaa tai muutakaan hämärää löydetty. Maadoituksen parantaminenkaan ei auttanut kanavien ihmeelliseen läpikuulumiseen. Lopulta jopa studioexpertti Saigon heitti hanskat tiskiin ja päätettiin että annetaan homman olla ja katsotaan asiaa uudestaan aamulla. Ja jos ei muu auta, niin sitten soitetaan musiikkia vain yhdestä laitteesta kerrallaan ja sammutetaan aina ne vehkeet joita ei kullakin hetkellä käytetä.
Lauantai-ilta kului operaattoreilta makkaran paistossa ja (piraatti)maailman pohdinnassa. Huolestumista piraattitoiminnan aktiivisuuden kannalta aiheutti eräiden operaattoreiden varusmiespalvelus ja sen aiheuttama inaktiivisuus.
Illan myötä pohdittiin myös asemaprojektin nimeä ja lähetystaajuuksia. Luovuusistunnon jälkeen todettiin että ideoinnin jälkeisessä karsinnassa jäi noin 30:stä nimiehdotuksesta jäljelle nimi Radio Matilda. Sitä käytettäisiin jos ei aamuksi kukaan keksisi parempaa ehdotusta.
Alunperin oli tarkoituksena järjestää jo yöllä testilähetys parilla lähettimellä, mutta siitä luovuttiin koska pelättiin sen herättävän THK:n huomion ja pahimmassa tapauksessa THK saattaisi ennättää paikalle sunnuntaina varsinaisen lähetyksen aikana. Parempi olla riskeeraamatta.
Varsinaisia lähetystaajuuksia ei voitu vielä illalla päättää, vaan todettiin että katsastetaan bandi aamulla ja tutkitaan mitkä taajuudet vaikuttavat tyhjiltä. Kiteitä löytyisi ainakin parillekymmenelle taajuudelle. Paikalla oli SW-vastaanottimiakin aika liuta, mm. Icom IC-R71, Yaesu FRG-7700, Kenwood R-300, Selena B-212 ja Grundigin liikkari.
Osa porukasta siirtyi nukkumaan yöllä jo ennen kello kahta loppujen jäädessä kuulostelemaan bandeja mm. keskiaaltojenkkien ja piraattien varalta. Aamulla oli tarkoitus nousta ylös ennen kahdeksaa ja heittää testilähetys yhdellä lähettimellä.
Stereona!
Sissit olivat virkeinä ylhäällä jo puoli kahdeksalta sunnuntaiaamuna. Sen sijaan DJ Turoa, joka on kunnostautunut mm. nukkumalla nojatuolissa pää alaspäin ja jalat tuolin selkänojan yli, saatiin potkia pari tuntia ennen kuin mies selvisi maistamaan huollosta erinomaisesti vastanneen Susan Steinin keittämää kahvia.
Aamun lähetys jäi kuitenkin lähettämättä, sillä osa porukasta ryhtyi virit- telemään kuntoon yhtä lisälähetintä 11 megaa varten. Samalla RWR:n miehet ihmettelivät edelleen mikserin omituista käyttäytymistä. Mikserin läpi menevän äänen laatua onnistuttiin yllättäen parantamaan poistamalla mikkilinjasta kompressori ja kaiku, sekä vaihtamalla käyttöön eri mikrofoni. Nähtävästi ympäristön RF:ää tarttui mikkijohtoihin ja siirtyi sitä kautta mikseriä sekoittamaan. Kanavien läpilyöntiin ei kuitenkaan auttanut edes mikin vaihtaminen.
Maydayn 11 megan lähetintä ajettiin kokeeksi keinokuormaan, mutta se aiheutti niin pahat häiriöt mikseriin että koko lähetin jouduttiin tällä erää unohtamaan. Mikserin ulostulosta vedettiin suoraan johdot samassa huoneessa olleisiin Diablon ja Maydayn lähettimiin. Mikserin ulostulon vasen kanava johdotettiin Diablon lähettimeen ja oikea kanava Maydayn lähettimeen.
Saunan puhuhuoneessa olleeseen VoFR:n lähettimeen saakka ei johtoja yritettykään vetää, vaan päätettiin ottaa sille signaali suoraan lähetyksestä. Niinpä Yaesun FRG-7700-liikkari kuljetettiin saunan pukuhuoneeseen ja vedettiin sen kuulokeliittimestä johto VoFR:n modulaatiovahvistimeen.
Aamupäivän kuuntelun perusteella päätettiin taajuuksista. Maydayn 80-wattinen laitettiin taajuudelle 6275 kHz, Diablon 40-wattinen taajuudelle 6225 kHz ja VoFR:n 15-wattinen taajuudelle 6240 kHz. VoFR:n lähettimelle otettaisiin signaali joko taajuudelta 6275 tai 6225 kHz riippuen siitä kummalla olisi parempi äänenlaatu.
Kellon lähestyessä 1100 SA sunnuntaina 15.3.1992 oli kaikki muuten valmiina, paitsi että kukaan ei tuntunut olevan halukas ottamaan ensimmäistä juontovuoroa. Armottoman hässäkän jälkeen Dj Tex itse istui mikserin taakse ja lähetys saatiin käyntiin noin kello 11.05 SA. Nopean tarkistuksen perusteella 6225:n äänenlaatu vaikutti paremmalta ja niin VoFR:n lähetin taajuudella 6240 kHz laitettiin releoimaan taajuutta 6225 kHz.
Kello 11.10 SA ohjelma pyöri täysillä ja kaikki kolme lähetintä olivat päällä. Radio Matilda oli äänessä lyhytaaltostereona niin, että ohjelman vasen kanava oli kuultavissa taajuuksilla 6225 ja 6240 kHz ja ohjelman oikea kanava taajuudella 6275 kHz.
Tunnelma lähetyspaikalla oli todella tiivis ja sähköinen. Tex juonsi ohjelmaa, Saigon vaihtoi levyjä CD-soittimeen, operaattorit tarkkailivat lähettimien toimintaa ja osa porukasta monitoroi signaalin- ja äänenlaatua Icomilla. Kaikkien taajuuksien signaali oli talon keittiössä Icomille kuunneltuna hyvä, vaikka vastaanotinta ei oltu edes kytketty antenniin!
Diablon ja VoFR:n lähettimet pyörivät erinomaisesti, mutta Maydayn ison myllyn kanssa oli pieniä ongelmia. 80- wattiseen lähettimeen oli vaikeuksia saada tarpeeksi modulaatiota sisään ja lisäksi ääni oli hieman tummempi kuin muissa lähettimissä.
Texin vetämä ohjelman alkuosa koostui lähinnä discomusiikista (mm. Bad Boys Blue) ja jingletehosteista. Mukaan mahtui tietysti Trinityn "We love the piratestations" ja THK:n ratsiasketsi.
Kun lähetystä oli kulunut vajaa tunti uskaltautuivat muutkin mikserin potikoihin ja loppulähetystä juhlistivat mm. eri operaattoreiden haastattelut ja monipuolinen musiikki aina Stray Catsistä Hausmyllyyn.
THK:n paikalleosumisen riski katsottiin niin pieneksi, että ensimmäisen puolen tunnin aikana ei ollut mitään vartiointia. Kellon lähestyessä 1200 SA lähtivät väijymiehet ajelemaan pitkin lähiteitä LA-puhelinten kanssa. Vaikka THK:n tulo olisikin ollut melkoinen ihme, niin oli parempi olla vaarantamatta noin 20 000 markan arvoista asemakalustoa puhumattakaan siitä mitä tapahtuisi Suomen piraattitoiminnalle jos THK näin saisi haaviinsa kaikki maan aktiivisimmat operaattorit kerralla...
Stereofonista ohjelmaa jatkettiin ja vuorollaan olivat mikrofonin ääressä Tex, Saigon, Turo, Frank, Tom ja Jack The Ripper. Puoli kahden aikoihin katsottiin parhaaksi alkaa lopetella lähetystä. Loppujorinoiden yhteydessä kävivät hyvästejään heittämässä myös muut läsnäolijat ja noin kello 1340 SA kaikki lähettimet sammutettiin yhtäaikaa.
Haikea hiljaisuus laskeutui 48 metrin bandille. Radio Matilda oli poissa, mutta toivottavasti ei lopullisesti. Taas oli tehty pala suomalaista radiohistoriaa.
Vaikka lähettimet vaikenivat, niin kuumeinen toiminta lähetyspaikalla jatkui. Oli aika purkaa laitteisto, laskea antennit alas puista ja kantaa koko lasti takaisin autoihin. Kello oli jo yli kolme kun autokolonna starttasi pellonlaidasta kohti kotia. Paluumatka sujui muuten mainiosti, paitsi että jo aiemmin kehuja saanut Lada hyytyi matkalla uudemman kerran.
Kuuluvuusraportit ja kirjeet Radio Matildalle voi lähettää osoitteella Radio Matilda, P.O.Box 22 03 42, D-42373 Wuppertal, Saksa. Laita mukaan 2,40 mk postari, niin Matildatädin harvinainen ja numeroitu QSL-kortti saapuu aikanaan postilaatikkoosi.
Matilda II
Keväällä 1992 tapahtuneen Radio Matilda- yhteislähetyksen jälkeen joutui Matilda-neiti viettämään pitkää hiljaisuutta varusmiespalveluksen, lottovoiton, työttömyyden, työllisyyden ja lukemattomien muiden tekosyiden takia. Vasta tammikuussa 1993 alkoi taas tapahtua.
Nuori ja innokas suomalainen piraattiharrastaja oli aikeissa perustaa oman piraattiradioaseman. Hän kaipasi tietoa, neuvoja ja yhteyksiä, eli apua muilta asemilta. Niinpä hän tarjoutui järjestämään lyhytaaltoyhteislähetyksen saadakseen kokemusta ja tavatakseen kokeneempia alan harrastajia.
Harrastajamme otti yhteyttä jo toimiviin piraattiasemiin eri puolilla Suomea. Lähetyspäiväksi sovittiin sunnuntai 7. helmikuuta 1993 ja lähetyspaikaksi valittiin eräs omakotitalo syvällä Kaakkois-Suomen erämaissa. Paikan valintaan vaikutti alueella tavattu leijona, jota jopa THK:n arveltiin pelkäävän.
Tammikuun lopulla mukaan tulossa olleita asemia ja henkilöitä alkoikin ilmoittautua järjestäjälle ja lähetyksen toteutuminen varmistui hyvissä ajoin. Lähetyspaikalle oli tarkoitus saapua jo lauantaina laitteiston kasaamiseksi.
Lauantain aikana porukkaa valuikin kohti itärajaa. Eräässä kahden auton retkueessa oli mukana myös Skannerin avustaja. Ret-kue pysähtyi syömään Kouvolassa, jossa oli pikku vaikeuksia löytää ilmainen parkkipaikka. Joka paikassa kun vaadittiin pysäköintikiekkoa, mutta eihän meillä maalaisilla sellaista ollut...
Lähetyspaikalle pääsy meni myöhään iltapäivään, sillä paikka sijaitsi todella korvessa. Päätieltä erkaantumisen jälkeen jouduimme ajamaan noin 30 kilometriä mutkaisia ja mäkisiä metsäteitä, jotka olivat aivan peilijäässä. Nopeus oli ajoittain vain 20-30 kilometriä tunnissa.
Perillä meitä odotti isohko omakotitalo, isäntämme JP kotijoukkoineen ja pari Valmetin traktoria. Yhteen omakotitalon huoneeseen oli JP kasannut studion valmiiksi ja vierasjoukolle tarjottiin mahdollisuutta majoittua samaan rakennukseen. Kävi kuitenkin ilmi että muutaman sadan metrin päässä olisi saunamökki järven rannalla. Ja järven jäässä avanto untia varten. Kun karaistunut metsäsissiryhmämme kuuli mökkimahdollisuudesta, painui koko porukka oitis lämmittämään mökkiä isäntäväen vetoomuksista sen enempää välittämättä.
Kalusto ja käyttäjät
Pian oli mökki lämpiämässä ja aika tehdä inventaariota. Valmiissa studiossa päärakennuksella oli Monacorin "piraattimikseri", mukana tuotu Monacorin kaikulaite, kolme CD-soitinta joista yksi mukana tuotu, kaksi kasettisoitinta ja tarvittavat mikrofonit.
Lyhytaaltolähettimiä oli paikalla kaikkiaan viisi kappaletta ja kuudeskin saataisiin tarvittaessa. Kaikki lähettimet olivat itse rakennettuja putkilaitteita. Lisäksi mukana oli lähettimiä varten iso läjä modulaatiovahvistimia ynnä muuta tarvittavaa romua. Lyhytaaltoantenneja oli valmiina yksi puoliaaltodipoli päärakennuksen pihassa puissa. Muut oli mukana joko nipussa tai osina ja ne oli tarkoitus viritellä kuntoon yön aikana.
Omakotitalon ullakolle oli myös viritelty puoliwattinen ULA-lähetin, jolla ajateltiin releoida studiolta audiosignaali saunamökille. ULA-antennina oli Slim Jim.
Isäntä JP:n lisäksi paikalla olivat jo tässä vaiheessa Radio Maydayn Frank ja teknikko, Radio Diablon operaattori ja Right-Wing Radion DJ:t Tex Willer ja Saigon. Voice of Free Radion operaattori Tom Collins oli aiemmin ilmoittanut ettei pääse paikalle, mutta hänen soittaessaan studiolle Tex käännytti miehen lupaamaan saapua paikalle yön aikana. Yöllä Tom soitti ettei tulekaan ennenkuin aamulla.
Sunnuntaina paikalle olivat tulossa myös lähialueelta värvätyt väijymiehet, joiden tehtävänä oli moottorikelkkojen ja traktorien avulla valvoa lähetyspaikalle johtavia teitä ja antaa tarvittavilla viestivälineillä varoitus mahdollisesta THK:n lähestymisestä. Näin operaattoreilla olisi aikaa hävittää todisteet ja häipyä paikalta vähälumisen metsän kautta.
Saunamökille raahattiin tarvittavat majoitusvälineet. Sieltä löytyi lisäksi isäntien toimittamana kori kaljaa ja toinen limsaa, sekä muovikassillinen lenkkimakkaraa ja nakkeja. Vieraiden omista varastoista löytyi vielä illan mittaan useampi "six-pack"...
Toimintaa?
Illan mittaan viriteltiin purevassa pakkastuulessa paikalleen neljää antennia, joista yksi yhdeksälle megalle ja muut 48 metrille. Samalla myös lyhytaaltolähettimiä soviteltiin paikoilleen ja ihmeteltiin sähköpistorasioiden riittämistä.
Osa porukasta viritteli ULA-linkkiä kuntoon, mutta havaittiin että syöttökaapeli oli poikki ja lähettimestä oli joitakin komponentteja palanut. Niinpä päätettiin unohtaa koko ruikku (0,5 wattia). Muita vaihtoehtoja oli mukana olleen 35-wattisen ULA-lähettimen käyttäminen, ohjelmasignaalin ottaminen studiolle sijoitettavan lyhytaaltolähettimen signaalista tai lankayhteyden vetäminen. Asiaa päätettiin pohtia saunomisen yhteydessä.
Saunaan päästiin siinä vähän ennen puoltayötä. Saunomisen ohessa kokeiltiin kuuluisiko bandeilla muita piraatteja, tosin ilman suurempaa menestystä. Avantoon ei kukaan uskaltautunut. Makkara paistui ja maistui ja six- packit tyhjenivät.
Ajatus lakun vetämisestä studiolta saunamökille alkoi viehättää osaa porukasta ja tuntikausien uhoamisen jälkeen Saigon, JP ja Frank lähtivät lakua hakemaan ja vetämään. Yhteytenä piti käytettämän JP:llä ollutta puolen kilometrin mittaista puhelinkaapelin pätkää, joka ei ollut edes kelalla vaan siististi sykkyrällä.
Muut olivat jo pitkällään, kun kolmen aikaan yöllä Frank ja JP tulivat takaisin mökille. Vähän ajan päästä Saigon tuli perässä. Liian monen six-packin voimalla lakumiehet uhosivat ja inttivät keskenään lakun vedon järkevyydestä. Yli puolet kun oli jo kuulema vedetty. Lopulta lakumiehetkin hiljenivät ja päästiin nukkumaan.
Aamuyöstä JP havahtui hereille ja lähti jatkamaan lakun vetoa. Kun muut heräsivät aamulla, lakun toinen pää olikin vedetty seinässä olleesta reiästä sisään mökkiin. Aamutoimien yhteydessä muut ihmettelivät pitkään JP:n lakunvetosisukkuutta, kunnes mentiin ulos aurinkoista talviaamua katsomaan. Lakun toinen pää oli kyllä sisällä mökissä, mutta toinen pää oli vain 20 metrin päässä mökistä. Asiaa tutkittaessa kävi ilmi että lakumiehet olivat yöllä vetäneet muutamia kymmeniä metriä lakua keskelle metsää ja lisäksi JP oli vetänyt sen parikymmentä metriä mökin nurkalle. Ei puuttunutkaan kuin ekat 200 metriä ja kahden lakun pätkän väliin jääneet 150 metriä... Arvatkaa lentikö lakumiehille kuitti...
Satojen wattien välkähtelyä
Porukka jakaantui kahteen ryhmään. Toinen viimeisteli virityksiä saunamökillä ja toinen siirtyi omakotitalon studiolle. Päätettiin käyttää vain neljää lähetintä, sillä antenneja ei saatu kasaan useampia. Koska lakun veto jäi "vähän" kesken, päätettiin saunamökille ottaa signaali studiolla olevan lähettimen lähetteestä.
Samaan aikaan studiolle saapuivat VoFR:n Tom ja ryhmä väijymiehiä. Väijymiehet lähtivät kohti sovittuja vartiopaikkoja ja varmistivat viestiyhteyksien toiminnan. Tom kuljetti porukkaa ja laitteita autolla kahden toimintapaikan välillä.
Studiolle kasattiin 45 watin lähetin taajuudelle 6258 kHz ja vähän pienempitehoinen taajuudelle 9980 kHz. Saunalta lähtisi signaaleja taajuuksilla 6225 ja 6281 kHz.
Tex alkoi testailla studiota noin kello 1000 SA. Kello 1010 SA Diablon operaattori sai 6258 kHz:n lähettimen kuntoon ja Boney M. virtasi eetteriin. 9980 kHz seurasi pian perässä ja sitten olikin juonnettu ohjelma täydessä vauhdissa. Tex veti alkuosan, jonka jälkeen juontovuorossa vaihtelivat Saigon, Frank ja JP.
Saunalla osoittautui että toinen antenni oli oikosulussa, eikä sieltä saatu ääneen kuin yksi lähetin, joka tuli taajuudelle 6225 kHz. 6225:lla oli pienitehoinen laite, sillä Maydayn iso 90-wattinen ei suostunut käynnistymään.
Ongelmat lähetinpuolella eivät loppuneet tähän. Aika pian aloituksen jälkeen 9980:lla ollut lähetin ei enää ottanut modulaatiota vastaan eikä taajuudella kuulunut mitään. Vähän ajan päästä laitteesta alkoi nousta savua ja teknikkovuorossa ollut DJ Saigon ryntäsi kiskomaan piuhoja irti. Ainakin modulaatiomuuntaja taisi palaa Radio Maydayn laitteesta. Tilalle raahattiin saunamökillä ollut ylimääräiseksi jäänyt lähetin, johon laitettiin 6281 kHz:n kide ja mylly käyntiin. Sitä syötettiin 9 megan dipoliin antennivirittimen kautta.
Myös studio reistaili. Monacorin laatumikseri ei kestänyt liian lähellä olleita lähettimiä, vaan sekoilua ilmeni. Eri kanaviin kytketyt modulaatiolähteet tulivat läpi aivan vääristä kanavista, CD saattoi hiljentyä ihan ihmeellisesti ja toisesta mikrofonista meni ääni läpi milloin sattui (jos sattui). Modulaatiotasot eivät meinanneet riittää.
Lähetinpuolella kävi vielä ilmi että saunalla olleen 6225 kHz:n lähettimen modulaatiovahvistimessa ei riittänyt tehoa, joten taajuudelle ei saatu modulaatiota juuri ollenkaan. 6225 kytkettiinkin kesken pois päältä. Lopuilla lähettimillä (6225 ja 6281 kHz) lähetystä kuitenkin jatkettiin normaalisti.
Kellon lähestyessä puoli yhtä asema oli ollut äänessä jo lähes 2,5 tuntia. Päätettiin lopetella itse niin kauan kuin ei vielä ole pakko lopettaa. Kello 1235 SA kytkettiin myllyistä virrat irti loppukuulutusten jälkeen.
Tavaroiden purkamiseen ja matkakuntoon laittamiseen meni taas aikaa jokunen tunti. Lopuksi kahvipyödässä istuttaessa todettiin yhdessä että keikka oli opettavainen, vaikka ei onnistunutkaan edellisen Matilda-yhteislähetyksen tavoin. Seuraavalla kerralla osataan paremmin välttää nyt kohdatut ongelmat.
Jos olit kuulolla, Matilda ottaa vastaan kuuluvuusraportteja osoitteessa Radio Matilda, P.O. Box 220342, D-5600 Wuppertal 22, Germany. Laita mukaan kotimaisia käyttämättömiä postimerkkejä, niin saat jossain vaiheessa kauniin Matilda-neidin QSL:n.
Matilda III
Vanhan veteraanin silmissä on mukana nähdä että vapaa radioalalle tulee uusia harrastajia ja asemia lopettavien tilalle. Kuten Skannerista 6/93 saimme piraattipalstalta lukea, on Kouvolassa aloittanut uusi asema CFM eli Caroline FM. Vaikka asema toimiikin ULA:lla, on osa CFM-porukasta kiinnostunut myös lyhytaalloista. Kokemuksen keräämiseksi ja veteraanien tapaamiseksi CFM tarjoutui järjestämään seuraavan eli kolmannen Radio Matilda-yhteislähetyksen.
Taas Kymeessä
Edellinen eli toinen Matilda-keikka järjestettiin Kymen lää-nissä ja samaan suuntaan johti piraattimiesten matka myös 18. syyskuuta 1993. Lauantain aikana porukkaa kertyi Kouvolan lähettyvillä sijaitsevalle kesämökille useilta eri asemilta. Kaikkiaan paikalle ilmaantui 13 henkilöä kuudelta eri asemalta. Edustettuina olivat Right-Wing Radio, Diablo, Mayday, Kapina, Voice of Free Radio ja tietysti isännät CFM. Tapahtumasta näytti siis muodostuvan henkilömäärältään suurin tähän astisista.
Lähetyspaikalla oli kaksi erillistä rakennusta, jotka olivat vain parinkymmenen metrin päässä toisistaan. Rantaankin oli samat parikymmentä metriä. Tämä oli hyvä asia, sillä kostealta lähetin- ja antennipaikalta ly-hytaaltosignaali lähtee kuivaa maastoa paremmin. Huono puoli paikassa oli naapurien läheisyys. Lähimpään vihollismökkiin oli ehkä 50 metriä ja siellä kuului olevan myös porukkaa paikalla.
Aikaisemmasta kohelluksesta edes vähän oppineena ryhdyimme aseman rakennustöihin jo heti lauantai-iltana. Osa porukasta kasasi studiota pienempään saunamökkiin loppujen nostellessa antenneja puihin ja sijoitellessa lyhytaaltolähettimiä päämökkiin.
Studioon sijoitettiin 2 CD-soitinta, levysoitin, dekki, 2 mikrofonia, Monacorin kaikulaite, kompressori-limitteri ja mikseri. Mikseri ei valitettavasti ollut tällä kertaa Monacor, sillä muu-tamilla porukan jäsenille oli pahasti virheellisiä ennakkoluuloja Monacorin laatutuotteita kohtaan. Studiolaitteista karsittiin varmuuden vuoksi vielä pois toinen mikki ja kompura. Näin haluttiin välttyä aiemmilla kerroilla niin tutulta lyhytaaltosignaalin läpilyönniltä studiolaitteisiin ja mikrofonilinjaan.
Lähetyslaitteiden suhteen päätettiin tyytyä kolmeen yhtä aikaa päällä olevaan lyhytaaltolähettimeen. Paikalla oli kyllä useampia koneita varmuuden vuoksi. Niinpä antennejakin tarvittiin vain kolme. Alunperin puihin nostettiin kaksi puoliaaltodipolia ja yksi looppi. Lauantai-illan testissä looppi ei oikein pelittänyt, joten se korvattiin kolmannella dipolilla.
Aikaisemmista häiriöistä oli opittu myös studion ja lyhytaaltokaluston sijoittelun suhteen. Nyt studio oli yksinään saunamökissä ilman yhtään läheisyydessä jyskyttävää SW-konetta. SW-koneet olivat puolestaan omissa oloissaan päämökissä. Signaalinsiirrossa studiosta lähettimille langallinen siirto koettiin liian häiriöherkäksi. SW-signaali voisi lankaa pitkin iskeä takaisin studiolaitteisiin. Niinpä yhteys järjestettiin ULA-linkin avulla.
CFM:n 15 wattinen ULA-lähetin (96,0 MHz ja tällä kertaa monona) kytkettiin studion mikseriin. ULA-signaalia ei kuitenkaan us-kallettu ajaa antenniin, sillä lähete olisi voinut kantaa liian kauas. Antennin sijasta lähettimen perässä oli 50 ohmin keinokuorma. Keinokuorma jaksoi sä-teillä ohjelmasignaalin mukavasti saunan kuistilta päämökin ULA-vastaanottimiin.
Valmistelujen jälkeen piraattimiesten lauantai-ilta meni katsellessa piraattivideoita ja paistaessa makkaraa rantanuotiolla. Saunan lämmitykseen otti osaa koko RWR-porukka, mutta loppujen lopuksi saunaan asti selvisi vain DJ Tex Willer yksin. RWR:n DJ Pale ei tällä kertaa vetänyt Frank N. Steinin ja DJ Mega Watin kanssa lakua, vaan Pale lähti CFM:n miesten kanssa hakemaan lisää kaljaa "läheiseltä" huoltoasemalta. Jälkeenpäin Pale ei täysin muistanut missä oli käyty, mutta aikaa meni kuitenkin nelisen tuntia.
Häiriöitä... NOLLA!
Harvinaisen hyvien yöunien jälkeen porukka heräili jo yhdeksän aikoihin aamulla. Koska kaikki laitteet olivat kunnossa ja kohdallaan, ei neiti Matilda jaksanut odottaa perinteistä kello yhdentoista aloitusaikaa, vaan lähettimiä alettiin kytkeä päälle jo alkaen kello 1018 Suomen kesäaikaa. Laitteet oli tarkoitus kytkeä päälle yksi kerrallaan ja seurata kestävätkö ULA-linkki ja studio useampia yhtä aikaa päällä olevia lyhytaaltolähettimiä.
Ensimmäisenä eli kello 1018 SA tuli ääneen Radio Diablon 45 wattinen lähetin taajuudelle 6281 kHz. Kymmenen minuuttia myöhemmin seurasi Voice of Free Radion 17-wattinen mylly taajuudelle 6240 kHz ja lopulta noin kello 1040 Diablon toinen lähetin (12 wat-tia) taajuudelle 6273 kHz.
ULA-linkki kesti erinomaisesti ja porukka pystyi keskittymään ohjelmantekoon. Turvallisuuden tunnetta toi myös neljän hengen väijyporukka, joka kahden auton ja tarvittavan viestikaluston avulla tarkkaili ainoaa ohi menevää tietä THK:n ja/tai poliisin mahdollisen lähentelyn varalta.
Ohjelma aloittivat DJ Pale ja Diablon Jack The Ripper. Myöhemmin ohjelmassa esiintyivät vuo-rollaan DJ Tex Willer, Frank N. Stein, RWR:n Radio-Rambo ja Aarne Tanninen Washingtonista. Ohjelma oli aika lailla normaalia "Matilda-tyyliä" (=kohtuullinen kaiku, monipuolista musiikkia ja löpinää). Tällä kertaa oli tarkoituksena panostaa puhepuoleen. Siinä onnistuttiinkin, sillä ohjelma sisälsi varsin runsaasti piraattihaastatteluja, -uutisia ja muuta asiaan liittyvää jutustelua.
Tämän jutun kirjoittamiseen mennessä saapuneet kuuluvuusraportit ja kirjeet osoittavat että kaikki taajuudet ja lähettimet ovat toimineet hyvin. Kuuntelupaikasta riippuen paras taajuus on ollut joko 6240 tai 6281 kHz. 6273:a häiritsi tuttu piippari. Toistaiseksi kaukaisin raportti on saapunut Liettuasta, jossa kaikki kolme taajuutta ovat ol-leet kuultavissa.
Kello 1300 lähetyspaikalla olleet DJ:t ja operaattorit kerääntyivät studiolle ja heittivät jäähyväisensä kuuntelijoille. 1307 Tex sulki mikserin ja lähettimet vaikenivat perässä yksi toisensa jälkeen. Rauhallisen tavaroiden pakkaamisen jälkeen pidettiin eräänlainen yhteenvetotilaisuus. Siinä todettiin että aikaisemmista mokista oli opittu aika tavalla ja tämä keikka oli kokonaisuutena tehdyistä Matilda- keikoista selvästi onnistunein.
Kello kahden aikoihin autot alkoivat startata mökkitiellä ja piraattimiehet suuntasivat kohti kotia. Matilda tulee taas. Joskus. Tarkkaile 48:a ja laita postia osoitteeseen Radio Matilda, P.O.Box 220342, D-42373 Wuppertal, Germany.
Testissä: MONACORIN "PIRAATTIMIKSERI"
Yleisradiopiraattikäyttöön soveltuvan lähettimen kasaa näppärä tekniikan ja elektroniikan tuntija puolessa tunnissa. Samoin yksinkertaisen mikserin eli äänisekoittajan rakentaminen ohjelmantekoa varten onnistuu kohtuu helposti. Ruokahalu kuitenkin kasvaa syödessä, jolloin ohjelmanauhojen äänenlaatua haluaa parantaa ja ohjelmia tehdessä haluaa käyttää useampia inputlaitteita. Jossain tulee vastaan raja, jonka jälkeen on parempi ostaa valmista kuin tehdä romua.
Monacor valmistaa useita edullisia ja yksinkertaisia miksereitä ja siksi siitä tulikin jo 1970-luvun lopussa suosittu merkki alan harrastajien keskuudessa. Valitettavasti halvat laitteet kohisevat pahasti ja ennen pitkää myös liukukytkimet alkavat rahista. Päälle tonnin hintaluokasta löytyy jo laite jolla tekeekin jotain: Monacor MPX-7000. Noin 1400 markalla saa todella siistiin metallikoteloon rakennetun äänisekoittimen, jossa on kaikkiaan kuusi kanavaa. Kanavista kaksi on tarkoitettu levysoittimille ja keinuvivulla voi valita joko magneettisen tai keraamisen äänirasian. Kaksi muuta kanavaa sopii vahvistuksensa puolesta mankalle/CD:lle /kelanauhurille/tms ja kaksi viimeistä kanavaa ovat kahta mikrofonia varten.
Monacor toimii sisäänrakennetulla 220V virtalähteellä. Mikkejä lukuunottamatta kaikki input- ja output-liitännät ovat RCA-liittimillä. Fiksu valinta, sillä samoja reiän malleja käyttää myös valtaosa kotistereolaitteista. Näin kotistudion kasaaminen helpottuu. Jokaista erillistä kanavaa varten olevien liukukytkimien lisäksi Monacorissa on erillinen Master-liuku äärimmäisenä oikealla. Sillä säädetään lopullisesti output- signaalin voimakkuus. Output-sinkun tarkkailua varten Monacorissa on myös näppärä ledinäyttö kotidekkien tapaan tasojen säätämiseksi.
Muista hienouksista mainittakoon fader, jolla onnistuu siirtyminen levarista toiseen yhdellä ainoalla liu'ulla. Kuulokkeiden äänenvoimakkuuden säätö käy portaattomalla monitor level- säädöllä. Kuulokeliitännän lisäksi laitteessa on neljä erillistä mikrofoniliitäntää, eli kaksi molemmille mikeille. Talk overilla onnistuu musiikin hiljentäminen ja sen päälle puhuminen halutulla, ennakolta säädettävällä desibelivoimakkuudella ilman että juontajan tarvitsee koskea mihinkään liukuihin.
"Oikeiden" miksereiden tavoin Monacorissa on erillinen jokaisen ohjelmalähteen monitorointi ilman että juontajan tarvitsee raottaa liukuja ja päästää signaalia outputtiin. Painat halutun kanavan (1-6 tai out) kytkimen alas ja kuulet ko. kanavaan syötettävän äänen. Näin voit esim. Bad Boys Bluen pyöriessä ykköslevylautasella etsiä toisella lautasella Trinityn We Love the Piratestationsin alun kohdalleen. Näppärää!
Hintaansa nähden Monacorin MPX-7000 on hyvä peli. YLE-laatua ei tähän hintaan voi odottaa, eli jotain ongelmiakin on. Laite on hyvin ja selkeästi suunniteltu ja koteloitu, mutta toteutuksessa on pieniä fiboja. Pellit auki ja sisään. Kaikki juotokset ei näytä olevan ihan OK. Ainakin yksi piuha oli täydellisesti kylmäjuotettu, tosin emme keksineet vaikuttiko se mihinkään... Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös se, että ostettaessa laitteen kuulokeliittimestä kuului vain toinen kanava. Laitetta ei jaksettu rahdata takaisin Saksaankaan, joten missä vika? Vikaa ei varsinaisesti löydetty, mutta homma saatiin kuntoon tekemällä harakirijohdotus äänitysulostulosta etupaneelin kuulokeliittimeen. Ja hyvin pelaa!
Monacorin äänenlaatu ja stereoerottelu ovat OK, mutta kanavat ns. vuotavat. Eli jos vaikka soitat eetteriin jotain hiljaista kappaletta levarilta, niin tapekanavaan yhdistettyyn CD-soittimeen pyörimään jäänyt Iron Maiden tulee hiljaa läpi vaikka liuku olisi täysin kiinni. Erittäin ärsyttävää, vaikka vuotoa ei erotakaan muissa kuin hiljaisissa kohdissa ja kanavissa, joissa inputvoimakkuus on suuri. Siihen ei auta muu kuin käyttämättömien mankkojen ja CD- soittimien pysäytys.
Toinen testatuista Monacoreista on ollut jo kolme vuotta lähes jokapäiväisessä käytössä. Laitteen sisäinen kohina oli yhä erittäin vähäistä eivätkä liukukytkimet vieläkään rahisseet. Yllättävän kestävä peli siis. Kaiken kaikkiaan Monacoria voidaan suositella harrastuskäyttöön ja piraateille. Mainittakoon että Monacor on käytössä myös ainakin yhdellä maamme kaupallisista paikallisradioista ja onpa ainakin KISS FM lähettänyt Monacorilla tehtyjä ohjelmia.
Testissä: Monacorin "piraattikaiku"
Skannerissa 5/90 esiteltiin Monacorin valmistama näppärä kevyen budjetin mikseri. Tässä artikkelissa jatketaan Monacorin "piraattisarjan" laitteiden esittelyä tutustumalla ehkä markkinoiden edullisimpaan kaikulaitteeseen, jolla jopa tekee jotain-tain-ain-in-n-n-n...
Kaikulaite EEM 1200 on koteloitu tyylikkään mustaan ja erittäin asiallisen tuntuiseen metallikoteloon. Kotelon mitat ovat 225x70x170 senttiä, eli laite mahtuu mukavasti pieneenkin studioon. Kaiku painaa kaikkiaan 1,5 kiloa, josta suuren osan muodostaa sisäänrakennettu verkkolaite, jonka ansiosta kaiku toimii 220 Voltin verkkovirralla.
EM1200:n kaikki liitännät ja käyttökytkimet on sijoitettu etupaneeliin; takapuolelta pistää esiin vain verkkojohto. Laite kytkeytyy päälle oikeassa alakulmassa olevalla painokytkimellä. Viereinen ledi kertoo toimintavalmiudesta.
Audiosignaalin sisäänvientiä varten on Monacorissa 2 liitäntää isolle plugille. Toisessa on vaimennusta -50 dB:ä, joten siihen voidaan kytkeä normaali mikrofoni puhetta varten. -20 dB:n inputtiin voidaan kytkeä haluttu musiikkiinstrumentti. Signaalin ulostuloa varten on samanlainen ison plugin reikä. Ulostulevaa signaalia voidaan vaimentaa joko -20 tai -40 dB:ä vieressä olevalla valintakytkimellä. Outputin kautta kaiku voidaan liittää esimerkiksi vahvistimeen, mikseriin tai suoraan vaikka kasettidekkiin äänen taltioimista varten.
Edellä mainittujen plugiliitäntöjen lisäksi kaikuun voidaan liittää myös "foot switch" eli jalkakytkin, joka kuuluu kaikulaitteeseen lisävarusteena. Sillä voidaan kaiku kytkeä päälle tai pois päältä koskematta ollenkaan itse laitteeseen.
Monacorin etupaneelin yläriviä koristaa 4 potikkaa, joilla säädettävät ominaisuudet ovat volume, balance, repeat ja delay. Volumella voidaan säätää sisääntulevan signaalin voimakkuutta, eli voidaan esimerkiksi vaimentaa liian voimakkaita ääniä. Balancella voidaan kaiku vääntää pois päältä koskematta muihin kytkimiin ja asetuksiin. Tällöin audiosig- naali kulkee laitteen läpi sellaisenaan eli kaiuttamatta.
Varsinaiset ja tärkeimmät itse kaikuun vaikuttavat säädöt ovat kuitenkin repeat ja delay. EEM 1200 käyttää kaiun suhteen ns. BBD-järjestelmää. Sen puitteissa laitteen kaikuviive eli delay voidaan säätää portaattomasti välille 30-200 millisekunttia. Viiveen lisäksi toinen kaikuun vaikuttava tekijä on kaiun kertojen lukumäärä, repeat, eli se kuinka usein laite toistaa tietyn äänen perä perää. Myös repeat on Monacorissa portaattomasti säädettävissä. Molempia säätöjä voidaan tietysti säädellä paitsi ennen juontoa, niin myös juonnon aikana, jolloin on saatavissa aikaan melkoinen määrä eri tyyppisiä kaikuefektejä.
Monacorin kaikulaite EEM 1200 on erittäin helppokäyttöinen. Kaikuviive- ja toistosäätimet voidaan ennen juontoa asettaa halutulle voimakkuudelle, jolloin itse kaikulaite ei sido juontajan käsiä lainkaan puhumisen aikana. Mikäli säätöjä halutaan muuttaa juonnon aikana, se yleensä onnistuu (ainakin pienen harjoittelun jälkeen) yhdellä kädellä. Tällöin toinen käsi voi olla mikserin liukukytkimillä valmiina nostamaan Sam Brownin pintaan.
Koska EEM 1200:n kaikuviive ja toisto ovat molemmat säädettävissä portaattomasti, on niiden itsenäisellä voimakkuuden asteen valinnalla/säädöllä saatavissa aikaan hyvin suuri määrä toisistaan poikkeavia efektejä. Koska molempien säätöjen voimakkuutta voidaan vaihdella myös puheen aikana, saadaan lisäksi aikaan monenlaisia mielenkiintoisia "on-air"-ääniä...
Monacorin taajuusvastealue on noin 80 Hz - 3500 Hz. Koska laite toistaa lähinnä näitä ns. keskiääniä, se soveltuu mielestäni hyvin nimenomaan ihmispuheelle. Audio on selkeä ja vahva. Lisäksi kaikulaite on yllättävän vähäkohinainen. Kohinaa saadaan vielä vähennettyä hyvällä mikrofonilla, joka ei ota mukaan mahdollisia taustaääniä. Jos mikrofoni päästää myös taustaäänet kaikuun, nekin tietysti alkavat kaikua vaimeasti taustalla heikentäen ulostulevaa audiota.
Kotistudiossa käyttöä varten ihmetyttää plugin valitseminen output-liittimeksi. Joku RCA olisi ollut loogisempi mikseriin tai dekkiin kytkemisen kannalta. Kaiku voidaan tietysti kytkeä myös esimerkiksi LA-mikin ja LA-puhelimen väliin; ehkä se luonnistuu helpommin plugeja käyttäen (?). Ainakin kaiusta tulee taatusti parempi kuin jollain echo master plussalla.
Ulostulevan audion voimakkuuden säätö olisi mielestäni ollut parempi tehdä jollain portaattomalla AF-potikalla 3-portaisen valintakytkimen sijaan. Yleensä tosin dekissä tai mikserissä on mahdollisuus säätää sisääntulevaa audiota portaattomasti, mikä korvaa ko. puutteen. Mikäli kaiku lipsahtaa liian vahvaksi ja alkaa kiertää liikaa, sen tietysti kuulee korvalla, mutta lisäksi Monacorissa on asiasta varoittava Peak Level-ledi joka alkaa vilkkua.
Viime vuosina EEM 1200:n hinta on ollut 400-500 markan paikkeilla. Tähän hintaanhan ei kaupasta saa yleensä muuta kuin hikisen, rämisevän jousikaiun (ja vielä itse koottavan...), niin Monacor on hintaluokassaan kyllä täysin ylivoimainen! Erinomaisen suositeltava ostos kaikua tarvitseville, kannattaa kysellä Monacor-jälleenmyyjiltä kautta maan.
Suosittelijoista mainittakoon älyttömän kaiutuksen ihmelapset, eli Right-Wing Radion DJ:t Pale ja Tex.
Metsäradio oikeudessa
Lyhytaalloilla toimineen suomalaisen piraatin, Metsäradion, taival eteni tammikuussa 1996 hovioikeuden päätökseen saakka.
"Viranomaisyhteydet" alkoivat vuonna 1994 kahdella ratsialla. Ensimmäisessä ratsiassa ei löytynyt mitään mielenkiintoista eikä ratsatussa asunnossa ollut edes ketään paikalla ratsian aikana. Poliisit vain jättivät lapun että käytiinpähän paikalla. Toisella kertaa eli 11.10.1994 Ahola löysi modifioidun radioamatööritransceiverin ja sehän riitti kunnon kuulustelujen aloittamiseen. Metsäradion toiminnassa oli mukana tavalla tai toisella kolme henkilöä, joista yhden osalta juttu todettiin vanhentuneeksi.
Ensimmäinen istunto Lahden käräjäoikeudessa oli 15.3.1995. Metsäradion miehillä oli varatuomari puolustusasianajajana. Ekassa istunnossa ei tapahtunut juuri mitään. Puolustus heitti tuomarille lakipykäliä ja syyttäjä innostuikin pyytämään lykkäystä, että ehtisi saada Teoston ja Gramexin edustajat mukaan vaatimaan tekijänoikeuskorvauksia. Ja juttua lykättiin.
Ennen toista käsittelyä Teosto ja Gramex olivat yhteydessä puolustukseen. Tekijänoikeusporukka sanoi ettei saavu Lahteen käräjille, mutta vetää Metsäradion Helsinkiin käräjille, jollei Metsäradio maksa 2400 mk tekijänoikeusloukkauksista. Metsäradion miehet olivat vähän epäluuloisia sopimuksen suhteen ja kävivät henkilökohtaisesti Helsingissä maksamassa kyseiset 2400 mk.
Uusintakäsittely Lahdessa oli 29.3.1995. Siellä todettiin toinen syytetyistä syylliseksi radiolain rikkomiseen ja toinen lisäksi radiolaitteista annettujen säännösten rikkomiseen (se modifioitu HF-kone). Loppusaldo oli siis seuraava: ekan kaverin sakot 760 mk, toisen sakot 2310 mk, tekijänoikeuskorvaukset 2400 mk ja yksi kpl HF-radio arvoltaan noin 5000 mk. Ahola ei muuten ollut todistajana kummassakaan käsittelyssä. Eikö kelvannut enää?
Että näin halpa harrastus. Metsäradion puolustusasianajajan mielestä koneen menetys valtiolle oli liikaa ja jutusta valitettiin Kouvolan Hovioikeuteen.
Kouvolasta tuli Hovioikeuden päätös päivättynä 9.1.1996. Päätöksessä syyte hylättiin kokonaan ekan kaverin osalta, eli sakkorahat tulevat kokonaan takaisin. Toisen kaverin osalta syyte hylättiin osittain ja hänet tuomittiin vain radiolaitteista annettujen säännösten rikkomisesta. Hänen sakkonsa pienenivät 770 markkaan (10 x 77 mk), mutta HF-radio tuomittiin edelleen valtiolle.
Metsäradion jutussa ei siis tuomittu ketään varsinaisesta rikoksesta eli piraattiradiolähetyksistä mihinkään rangaistukseen. Ainoa rangaistus tuli modifioidun HF-radion hallussapidosta. Sen osalta Metsäradio harkitsee valittamista Korkeimpaan Oikeuteen.
Metsäradion matkassa
"Miten tässä nyt näin pääsi käymään", ihmettelin ratin takaa. "Kiinni on ja pysyy", kommentoi neitokainen pelkääjän paikalta. Nousin ulos odottamaan loppuporukan saapumista paikalle. Odoteltuani hetken lumisen metsätien reunassa pyyhälsikin paikalle toinen automme, johon oli pakattu lähetyskalustomme.
Pidimme pikaisen istunnon toisen kulkuneuvon kuskin kanssa. Se oli ainakin varmaa, että emme kahteen pekkaan saisi autoa lumihangesta, jonne olin sen ajanut. Päätimmekin lähteä hakemaan apuun naapurin isäntää, sillä traktorista saattaisi olla hyötyä.
Tavoitimme isännän muutaman kilometrin päästä lumitöitä tekemässä. Hän lupautui auraamaan pienen levennyksen metsätien päähän ja sovittiin, että hän auraisi tien perille mökille lauantaiaamuna. Harmittavasti tämä merkitsisi sitä, että perjantaiyönä Metsäradio ei olisi äänessä. Ongelmana oli myös se, että laitteemme eivät ehkä olisi turvassa ison tien varressa. Olihan laitteilla ainakin jonkinlaista tunnearvoa jos ei muuta.
Palattuamme auton ulosajopaikalle sovimme toisen operaattorin kanssa että minä ja neitokaiseni lähtisimme kävellen mökille mukana osa kamoista. Ei auttanut muu kuin laittaa kumisaappaat jalkaan ja lähteä rämpimään puolen metrin lumihangessa kohti 1,5 kilometrin päässä sijaitsevaa kylmää mökkiä.
Jo 25 minuutin kuluttua seisoimme uupuneina ja hiestä märkinä lumisen mökin pihassa. Kauhistelin mielessäni ajatusta, että pitäisi vielä tehdä pari reissua isolle tielle että saisimme kaikki lähetyskamat mökkiin. Eikun mökki lämpenemään ja sen jälkeen rämpimään takaisin kohti autoja.
Ehdin kulkea pimeässä metsässä kilometrin verran ennen kuin alkoi tapahtua. Pimeästä sukelsi esiin traktori lumi pöllyten. Isäntä olikin päättänyt kuskata tavaramme mökille sen jälkeen kun oli kuullut mikä määrä kamaa oli kuljetettavana. Tavarat olivatkin sitten onnellisesti perillä paljon nopeammin kuin osasin haaveillakaan. Tilanne vain parani kun tajusin että isäntä oli ajanut lanaa alhaalla. Niinpä saisimme myös autot mökin pihaan. Kaikki näytti mahtavalta: autot lumisen mökin pihassa ja janojuomat sekä lähetyslaitteet lämpimässä mökissä.
Päätimme virittää pimeyden ja väsymyksen takia vain väliaikaisen antennin noin kolmen metrin korkeuteen itä-länsi-suuntaan. Sisällä tarkistettiin SWR:t: yli 2. Tunerin kanssa homma kuitenkin onnistuisi.
Sitten kaivoimme esiin studiokamat: omatekoinen mikseri, LA-miesten suosima Echo Master-mikki, kannettava CD, Dualin vanha levari, vielä vanhempi Sonyn mankka ja tietysti hirveä kasa musaa laidasta laitaan. Metsäradio olisi valmiina ensimmäiseen kunnon koitokseen.
Oli aika alkaa perjantaiyön lähetys. Lähetin päälle, antenni tunerin kautta kondikseen ja tunnari ulos levarilta. Seuraava kappale piti heittää CD:ltä, mutta laite ei inahtanutkaan. Ensimmäistä kertaa kävi ilmi että CD ei tykännyt RF:stä. No hätä ei ollut tämän näköinen, sillä olihan meillä vielä mankka. Kasetti pesään ja taas mentiin.
Toisesta huoneesta alkoi kuulua hillitöntä huutoa: "Tuu kuunteleen, me ei saada aikaan kun hirveätä sotkua josta kukaan ei saa selvää." Juoksin nopeasti toiseen huoneeseen, jossa oli monitorivastaanotin. Lähetyksen mukana tuli niin hirveä hurina, että musasta ei saanut mitään selvää. Ei auttanut muu kuin katkaista lähetys. Tällaisia ongelmia ei oltu kohdattu autosta operoidessa.
Päätimme jättää leikin sikseen siltä yöltä ja painuimme saunaa lämmittämään. Sen ainakin pitäisi onnistua. Saunottuamme otimme vähän viisasten juomaa eli lähdevettä ja katsos, pian olimme paikallistaneet vian, jonka päätimme korjata heti seuraavana aamuna.
Aamulla iskimme ongelmamme, eli 50 hertsin verkkohurinan, kimppuun. Otimme pistorasiasta erillisellä johdolla ensin maan rigille ja siltä edelleen muille studiokamoille. Hurinat poistuivatkin melkein kokonaan ja loputkin hävisivät sammutettuamme mikserin vieressä olleen loistelampun. Nyt Metsäradio oli valmis lähetykseen, joka päätettiin pitää lauantaiyönä kello 2400.
Lähetimme alkuillasta noin puolen tunnin testilähetyksen ilman juontoa. Kun kello tuli 2400 oli Metsäradio äänessä 25 watilla ja äänenlaatukin kuulosti kohtalaiselta. Juonsin noin tunnin ohjelman. Jutuissa ja levyissä oli sekoilua, mutta se annettakoon anteeksi, sillä tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun olin äänessä suorassa lähetyksessä. Lähetyksen loputtua kaikki painuivat pehkuihin odottaen sunnuntain lähetystä.
Sunnuntaina nousimme aika myöhään. Kahvit juotuamme päätimme nostaa antennia ja virittää sen timmiin kuntoon jotta lähetys kuuluisi mahdollisimman pitkälle. Viritys sujui leikiten. Pätkät pois kummastakin päästä ja niin SWR:t oli pudonneet jo inhimillisiin lukemiin 1,2! Parhaat mitä meillä oli ollut. Kun vielä nostimme antennin noin 13 metriin kaikki näytti hyvältä, paitsi että kello oli jo yli 1100 SA.
Juosten sisään, lisäflekti päälle, lähetin päälle ja tunnari ulos. Metsäradio lähetti jo toista kertaa viikonlopun aikana. Tehoa saimme rääkättyä koneesta lähes 40 wattia. Koneen päällä olisi voinut paistaa lettuja.
Tämä oli tosi tarina Metsäradion ensimmäisestä kunnon lähetyksestä. Metsäradio on valmis ottamaan vastaan kaikenlaista ohjelmamateriaalia ja muita vinkkejä tekniikan ja lähetysten kannalta. Myös kuuluvuusraportit ovat tervetulleita. Metsäradion osoite on: P.O.Box 220342, D-5600 Wuppertal 22, Germany. Asema toimii lyhytaalloilla 48 metrin alueella. Ehkä varmin taajuus on 6240 kHz.
DJ Metsähertsi
Mayday!
Levoton aamuyö on takana ja kello alkaa lähennellä kymmentä.Vielä muutaman minuutin voisi nukkua, kun kamatkin on jo asemalla, mutisee Radio Maydayn teknikko.
Hetken torkahduksen jälkeen syntyy jo paniikki, kun Frank N. Stein hyppää ovelle ja karjaisee: Kello on vartin yli kymmenen. Vauhtia, jos meinataan lähettää tänään!Teknikko saa jalat alleen ja rynnii kiireellä suihkuun. Vastaan kävelee aamutakkiin ja pyyheliinaan pukeutuneena itse Susan Stein, joka kuiskaa unisella äänellä Huomenta.
Tuskin on kulunut 15 minuuttia, kun kolmikko on ulkona ja valmiina lähtemään asemapaikalle nimeltä "Station is Forest". Frank ja Susan hyppäävät Frankin riemun punaiseen hyppykirppuun. Teknikko loikkaa Völövöön. Autot sörähtävät käyntiin ja sitten menoksi. Aluksi asfalttitietä, sitten risteyksestä hiekkatielle. Lopuksi tie päättyy ja on jatkettava patikoiden muutama satametrinen.
Kello on muutamaa minuuttia vaille 11.00. Ensi vilkaisu todistaa, että antennit ovat pysyneet ylhäällä puissa. Frank menee kiristämään dipolit ja etsimään koksit. Teknikko kasaa laitteet lähetyskuntoon Susanin pyöriessä vaivautuneen näköisenä ympäri asemaa. Kuuluu huuto: Antennit on OK. Frank vetäisee vielä hätäisesti yhden tupakan.
Sillä aikaa teknikko onkin pistänyt koneet lämpiämään ajaen tehoa keinokuormaan. Viimeiset konkan pyöräytykset, modulaatiojohto irti, antennin koksi kiinni virittimeen ja virittimestä oikea alue. Kellon vilkaisu todistaa, että se on menoa nyt. Kello on meinaan jo 11.02.
Virtalähde laitetaan uudestaan päälle. Voimme selvästi kuulla monitorivastaanottimesta, kuinka kohina lähetystaajuudella lakkaa kantoaallon vallatessa elintilaa. Lähetystaajuudeksi on tällä kertaa valittu 7375 kHz 41 mb:lla. Ah, kuinka ihanaa on aistia luvaton kantoaalto tuhansien muiden joukossa.
Viimeiset hienoviritykset ja nyt koneesta lähtee täydet tehot. SWR-mittarin neulakaan ei juuri heilahda. Teknikko ilmoittaa SWR:ksi 1:1,2. Viritin on kiva laite! Eikä lähde niin paljon harmoonisia. Teknikko napsauttaa modulaatiomittarin päälle ja sanoo Frankille: Lisää volumee. Frank ruuvaa kasettisoittimesta lisää ääntä. Monitorivastaanottimesta alkaa kuulua Radio Maydayn aloituskappale, joka on muuten aina sama.
50%... 60%... 70%... 80%... ja 90%. Nyt on modulaatio paikallaan, sanoo teknikko ja käskee Susania kuuntelemaan monitorista särkeekö ääni. Susan siirtyy lähemmäksi monitoria ja toteaa: Ei särje. Frank siirtyy itsekin lähemmäksi monitoria ja kehuu soundin olevan rautainen. Nyt pitäisi lähteä hyvin, Frank toteaa. Teknikko suorittaa vielä parit mittaukset: SWR, teho ja modulaatio näyttävät kaikki olevan kunnossa. Lähettimelle annetaan vähän lisää jännitettä.
Sitten on aika jakaa vahtivuorot. Susan ensimmäisenä ja sitten Frank ja teknikko vuorollaan. Nyt on teknikollakin aikaa vetäistä savut jutustelun lomassa. Frank haaveilee tulevista projekteista ja jutustelu kääntyy uusiin laitehankintoihin. Teknikko juttelee isommasta lähettimestä ja loop-antennista. Frank taas toivoo kuulevansa enemmän piraatteja: Kunpa kuulis joskus ton Bristolin ja Voice of Free Radion!
Vuorotellen kaikki käyvät kurkkimassa, että näkyykö sivullisia. Pari kertaa joku traktori tai lintu on pelästyttänyt, mutta muuta suurempaa ei ole sattunut.
Tuskin on kulunut 10 minuuttia aloituksesta, kun teknikko taas tarkistaa lähettimen toiminnan. Hyvinhän se potkii. Teknikko juttelee: Jos ei nyt kukaan muu kuule tätä lähetystä, niin kyllä ainakin Rick Random.
Kasettinauha alkaa loppua. Frankin viimeiset kuulutukset ja siiten virta pois koneilta. Seuraavana tehdään antenninvaihto ja kokeillaan mitä bandeilla kuuluu. Frank ruuvailee Selenaa, johon on yhdistetty Maydayn toinen lähetysantenni. Hetken ruuvailun jälkeen huomataan jotain oikein ilahduttavaa: Radio Scanwoodhan se siellä lähettää. Frank kaivaa esiin kynän ja palan paperia ja ryhtyy raportin kirjoittamiseen.
Aurinko paistaa lämpimästi ja koko kolmikko siirtyy ulos kuuntelemaan Scanwoodin lähetystä. Scanwoodin kuuluvuus on melko hyvä. Frank oikaisee maahan pitkälleen ja toiset seuraavat perässä. Välillä Frank kyselee kellonaikaa teknikolta ja Susanilta ja merkkaa ylös ohjelmayksityiskohtia.
Scanwoodin lähetys alkaa olla lopussa. Kolmikko alkaa kasata lähetyskalustoa siirtämistä varten. Vielä kerran tarkastetaan bandit ja huomataan Tarkkailuasema X:n antavan kuuluvuustietoja. Kuunnellaan mitä X:llä on kerrottavana. Sitten kolmikko poistuu lähetyspaikalta kantaen lähetinkalustoa. Hyvin mielin kasataan kalusto Völövöön. Otetaan suunta kohti kotopuolta ja aletaan odotella raportteja Wuppertalin boksista.
Radio Mayday tuomiolla
Virroilta kotoisin olevat veljekset olivat tuomiolla Virroilla Alavuden käräjäoikeuden istunnossa 10. marraskuuta 1994. 23- ja 26-vuotiaita miehiä syytettiin toimimisesta Radio Maydayn operaattoreina. Nuorempaa syytettiin myös Radio Bonanzan lähetystoiminnasta ja molempia osallistumisesta Radio Matildan lähetykseen. Miehiä syytettiin törkeästä radiolain rikkomisesta, sillä aseman nimenä oli käytetty kansainvälistä hätäkutsua "Mayday".
Noin 3,5 tuntia kestäneessä oikeudenkäynnissä tapaus osoittautui niin hankalaksi, että päätöksen antaminen jutussa lykättiin aina 9. joulukuuta 1994 saakka. Oikeudenkäynnissä esiintyivät todistajina THK:n radiotarkastajat Erkki Juhani Uotinen Ylistarosta ja Esa Juhani Ahola Hirvensalmelta.
9.12.1994 annetussa päätöksessä todetaan mm. että Syytetyt eivät ole käyttäneet hätäliikenteeseen varattuja taajuuksia ja riittävää varmuutta siitä, että hätätaajuuksien läheisillä taajuuksilla suoritetut lähetykset olisivat vaarantaneet tai häirinneet turvallisuusradioliikennettä, ei ole esitetty. Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että syytetyt olisivat lähettäneet hätäkutsun. Niinpä miehet tuomittiin tavallisesta (ei törkeästä) radiolain rikkomisesta.
Nuorempi mies sai päiväsakkoja 90 kappaletta, eli rahassa yli 4000 markkaa. Vanhempi mies sai sakkoja 80 kappaletta, eli rahassa vajaat 5000 markkaa. Lisäksi miehet menettivät valtiolle ison läjän erilaisia laitteita, mm. radiolähettimiä, kiteitä, LA-puhelimen, videolähettimen, kasetteja ja SWR-mittarin. Tekijänoikeusjärjestöt (Teosto, Cramex) eivät esittäneet oikeudenkäynnissä mitään vaatimuksia. Syytetyt miehet olivat tiettävästi sopineet asiasta tekijänoikeusjärjestöjen kanssa etukäteen ja maksaneet huomattavia summia tekijänoikeuskorvauksia.
Lisäksi miehet tuomittiin korvaamaan valtiolle Esa Aholan todistajapalkkion 1741 markkaa (majoituskorvaus 190 mk, matkakulut 1123 mk, korvaus taloudellisista menetyksistä 200 mk ja päivärahaa 228 markkaa). Uotinen ei vaatinut mitään todistajapalkkiota.