VAPAARADIO

Vapaa radio tarkoittaa yleisradio-ohjelmaa lähettävää radioasemaa, joka toimii ilman viranomaisten, mainostajien tai muiden aseman ulkopuolisten ryhmien valvontaa. Vapaan radioaseman toiminnasta ja ohjelmista päättää vain asema itse. Vapaaseen radiotoimintaan sinänsä ei välttämättä liity mitään laitonta.

Valitettavasti vapaa radiotoiminta on mahdollista vain hyvin harvoissa valtioissa. Esimerkiksi Euroopassa vain Italiassa voidaan sanoa yleisradiotoiminnan olevan vapaata. Tästä syystä useimmissa valtioissa vapaat radiot joutuvat toimimaan laittomasti eli ilman viranomaisten myöntämää toimilupaa.

Historiaa

Ensimmäiset laittomat vapaat radioasemat aloittivat toimintansa jo 1930-luvulla mm. USA:ssa ja Hollannissa. Asemien määrä räjähti nousuun toisen maailmansodan jälkeen, kun markkinoille tuli suuria määriä sopivia radiolähettimiä eri valtioiden armeijoiden ylijäämävarastoista. Tällöin aloittivat myös ensimmäiset suo-malaiset vapaat radioasemat, laittomasti nekin.

Alkuaikojen laittomat vapaat radiot olivat maalta lähettäviä radioasemia. Toiminta sai uusia ulottuvuuksia vuonna 1958, kun toimintansa aloitti Euroopan ensimmäinen kaupallinen vapaa radioasema. Se oliRadio Mercury, joka lähetti ohjelmia Tanskan rannikolle ankkuroidusta laivasta.

1950- ja 1960-lukujen vaihteessa alkoi siis rahan kerääminen vapailla radioasemien avulla. Mercuryn perässä merille matkasi todellinen armaada laivoja ja niihin rakennettuja radioasemia. Tällaisia olivat mm. Tukholman edustalla toiminut Radio Nord jota kuunneltiin paljon Suomessakin ja Englannin rannikolle ank-kuroitu Radio Caroline. Useimmat näistä asemista olivat kaupallisia ja lähettivät paljon mainoksia tuottaen suuriakin voittoja omistajilleen. Koska asemat toimivat merellä aluevesirajojen ulkopuolella "puolilaittomasti", alettiin näitä vapaita radioasemia kutsua merirosvo- eli piraattiradioasemiksi.

1960-luvun aikana useimmat Euroopassa toimineet merirosvoradiot pakotettiin kuitenkin lopettamaan toimintansa muuttamalla lainsäädäntöä läntisen Euroopan valtioissa. Huoltoyhteydet vai-keutuivat ja eurooppalaisille vesille jäi vain muutamia aitoja merirosvoradioita, joista loputkin hiljenivät 1980-luvun lopussa. Tällä hetkellä Euroopassa ei ole yhtään aitoa merirosvoradioasemaa.

Muuttunut tilanne ja lainsäädäntö ajoivat siis merirosvoradiot takaisin kuivalle maalle 1960-luvulta alkaen. Siitä huolimatta asemia kutsutaan edelleenkin piraattiradioiksi ja merirosvoradioiksi myös Suomessa. Nimitys ei enää vastaa todellista tilannetta, mutta se on vakiintunut joka puolella maailmaa tarkoittamaan laittomasti toimivaa vapaata yleisradioasemaa.

Vapaat TV-asemat eli TV-piraatit ilmestyivät kanavia täyttämään vasta 1970-luvulla ja sateliitti- ja kaapeli-TV-piraatit 1980-luvulla. Korkeiden laitekustannusten vuoksi TV-piraatteja on toiminut vain harvoissa valtioissa ja niissäkin asemien lukumäärä on ollut pieni. Asemia on ollut lähinnä Hollannissa ja Englannissa.

Kaikilla aalloilla

Piraattiradioasemia toimii kaikkialla siellä missä laillisiakin. Vapaaseen radioasemaan voi yhtä hyvin törmätä niin tavallisilla ULA-aalloilla, kuin TV:ssä, keskipitkillä aalloilla, lyhytaalloilla tai sateliitti- ja kaapelikanavilla.

Vapaa radio on lähinnä eurooppalainen ilmiö ja se oli pitkään erityisesti länsi-eurooppalainen yleisradiotoiminnan muoto. 1970-luvulla vapaa radioaate alkoi levitä ja nykyään asemia toimii runsaasti myös esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, entisen Neuvostoliiton alueella, Japanissa ja Etelä-Amerikassa. Eräissä Euroopan valtioissa vapaa radio on vastaavasti taantunut ja esimerkiksi aiemmin hyvin aktiivisessa Ruotsissa on enää vain hyvin harvoja piraattiasemia.

ULA:lla ja sateliitti- ja kaapelikanavilla vapaita radio- ja TV-asemia voi tavata millä taajuudella tahansa. Sen sijaan keski- pitkillä ja lyhyillä aalloilla on vakiintunut muutamia taajuusalueita, joilla on suurempi to-dennäköisyys kuulla vapaita radioasemia. Keskipitkillä aalloilla ovat erityisesti suosiossa taajuudet 1094, 1508 ja 1605-1650 kHz. Lyhytaalloilla varmimpia taajuuskaistoja ovat 6200-6300, 7360-7450, 9980, 11415 ja 15045 kHz. Muitakaan taajuuksia ei silti tule unohtaa.

Kuuntelulaitteet

Suomalainen radiokuuntelija voi helposti kuunnella paikallisia ULA- piraatteja. Varsin yksinkertaisilla ja edullisilla vas- taanottolaitteilla voi myös kuulla monia kotimaisia lyhytaaltopiraatteja. Ulkomaisten vapaiden radioasemien kuunteluun tarvitaan yleensä jo tavallista matkaradiota parempia vastaanottimia ja tehokkaampia antenneja.

Paikallisten vapaiden radioasemien ULA-lähetysten kuunteluun käy aivan tavallinen ULA-matkaradio, autoradio tai vaikka stereoviritin. Autoradiot ovat yleensä niin herkkiä, että niiden antenniksi riittää normaali autoradioantenni. Matkaradion oma teleskooppiantenni on sekin useinmiten riittävä hyvä antenni, mutta taloyhtiöiden keskusantennit eivät yleensä kelpaa vapaiden ULA-asemien kuunteluun. Tällöin kannattaa ostaa paikallisesta antenniliikkeestä edullinen alle kahden sadan markan ns. dipoliantenni tai jagi tai rakentaa itse vastaava. Ruokahalun kasvaessa voi kaupoista ostaa tai itse rakentaa hyvin monenlaisia tehokkaita antenneja.

Kotimaisten lyhytaaltopiraattien kuunteluun kelpaa vastaanottimeksi jo esimerkiksi Selena-merkkinen edullinen matkaradio tai joku muu ns. maailmanradio. Parempiin tuloksiin päästään varsinaisilla liikenne- tai DX-vastaanottimilla. Tavallisista radiokaupoista saatavista radioista esimerkiksi monet Grundigin mallit kelpaavat hyvin lyhytaaltopiraattien kuunteluun. Antennina voi kokeilla aluksi vastaanottimen omaa teleskooppia tai virittää puutarhaan tai vaikka sisätiloihin lankaantennin. Lanka-antenniksi kelpaa jo kymmenen metriä rautalankaa, jonka toinen pää yhdistetään vastaanottimen antenniliittimeen tai teleskooppiantennin juureen. Toinen pää kiinnitetään omenapuuhun tai räystääseen.

Ohjelmistoa

Suurin osa tällä hetkellä toimivista vapaista radioasemista on lähinnä musiikkia lähettäviä nuorehkojen mieshenkilöiden ylläpitämiä asemia, jotka suuntaavat ohjelmansa nuorille kuuntelijoille. Tyypillisesti ohjelma koostuu pop- ja rockmusiikista ja lyhyistä juonnoista. Vain pieni vähemmistö asemista pyrkii lähettämään haasteellisempaa ohjelmaa, esimerkiksi puheohjelmia.

Suomen ulkopuolella on jonkin verran asemia, joilla on myös muita mm. poliittisia tai luonnonsuojelullisia tavoitteita. Tällaiset vapaat radiot tulevat todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa.

Kirjeenvaihtoa

Lähes kaikki vapaat radioasemat arvostavat suuresti kuuntelijoiden kirjeitä ja kuuluvuusraportteja. Asemat kuuluttavat postiosoitteitaan lähetyksissään ja osoitteita julkaistaan myös radiolehdissä, kutenSkannerissa. Asemat ovat yleensä aika köyhiä, joten on toivottavaa laittaa kirjeen mukana kotimaisille asemille muutaman markan edestä postimerkkejä ja ulkomaisille asemille pari IRC-kuponkia. IRC-kuponki on ns. kansainvälinen vastauspostimaksukuponki, jollaisia voit ostaa postista.

Asemille lähettämissäsi kirjeissä voit kertoa lähetyksen kuuluvuudesta ja kuuntelulaitteistasi ja esittää vaikka levytoivomuksia.

Suomalaisia asemia

Suomessa toimii tällä hetkellä useita kymmeniä vapaita radioasemia. Suurin osa niistä on pieniä ULA-asemia, jotka eivät tee toiminnastaan suurta numeroa ja joiden kuuluvuusalue rajoittuu lähinnä vain omaan kaupunginosaan. Tieto niiden olemassaolosta kul-kee suusta suuhun naapurien tai koulukavereiden kesken. Pienempi osa asemista mainostaa lähetyksiään ja pyrkii saamaan mahdollisimman paljon kuuntelijoita.

ULA-asemat voivat olla äänessä milloin tahansa, mutta perinteisesti varminta kuunteluaikaa ovat perjantai- ja lauantai-illat ja -yöt.

Jos sinun alueellasi ei toimi omaa ULA-asemaa, voit kuunnella koko maassa kuuluvia lyhytaaltopiraatteja. Vuosina 1997 ja 1998 ovat äänessä olleet ainakin radiot Bristol, Dynamite, Old Time, Northern Music ja Scandinavian Lighthouse.

Useimmille suomalaisille asemille voi kirjoittaa osoitteella P.O.Box 220342, D-42373 Wuppertal, Germany. Lyhytaaltoasemat ovat useinmiten äänessä sunnuntaisin ja muina juhlapyhinä kello 1100-1300. Viime aikoina ovat yleistyneet yölähetykset lauantain ja sunnuntain välisinä öinä.

Suomessa piraattitoiminta on laitonta ja Telehallintokeskus-niminen laitos jäljittää vapaita radioasemia ja pyrkii lopettamaan niiden toiminnan. Tästä syystä vapaat radioasemat joutuvat usein lähettämään ohjelmaansa metsästä, autosta ja muista vaihtelevista paikoista. Niinpä kuuluvuus ja kuuluvuusalue vaihtelevat suuresti.

Lisää tietoa?

Tuoretta tietoa varsinkin kotimaisista vapaista radioista saat seuraamalla Skanneri-lehteä ja erityisesti sen piraattipalstaa. Lisätietoja vapaa radiotoiminnasta voit kysellä suoraan eri asemilta tai Suomen Vapaa Radio Kampanjalta eli Free Radio Campaign - Finlandilta osoitteesta FRCF, P.O.Box 220342, D-42373 Wuppertal, Germany.

Viitasaaren Vapaa Radio 1974

Kun Yleisradio meni lakkoon kevättalvella 1974, alkoi myös Suomessa kapina radioaalloilla. Ensimmäiset piraatit iskivät julkisuuteen ja näyttivät että monopoliin ei ole pakko alistua. Näitä asemia olivat mm. Radio Midnightsun Helsingissä, ULAR Raumalla ja Viitasaaren Vapaa Radio.

Kaikki alkoi kevättalvella 1974, kertoo Viitasaaren Vapaan Radion (VVR) operaattori Jorma Hänninen. "Kun YLE vaikeni lakon vuoksi, sain idean perustaa oman aseman. Lähetin rakennettiin sähköurkujen osista ja sen arvo oli ehkä parikymppiä. Taajuudeksi viritettiin 91 MHz ja antenniksi rakennettiin tavallinen lapamatodipoli.

Tehoa lähettimestä lähti noin 1.5 wattia, joka riitti hyvin Viitasaaren taajamassa. Saimme kirjeitä jopa 40 kilometrin päästä. Ohjelmamme kantoivat niinkin kauas, ja kuuntelijoita oli parhaimmillaan noin 3000. Ohjelmaa ryhdyimme tekemään aivan tosissamme, ja teetimme jopa liikemerkin Viitasaaren Vapaata Radiota varten.

Kun aloitimme ohjelmat, olimme äänessä yhteen perään 17 iltaa. Lähetimme musiikkia, juttua ja TV:stä äänitettyjä mainoksia. Ohjelmat äänitettiin etukäteen kasetille. Ohjelmaa tuli 5 ja puoli tuntia vuorokaudessa ilta- ja yöaikaan. Asemaa pyöritti apunani eräs toinenkin henkilö.

Viranomaiset suhtautuivat toimintaamme lähinnä humoristisesti. Peilausauto kävi kahdesti etsimässä meidät ja he sanoivat että ei saa lähettää. Heidän aikana emme sitten lähettäneet, mutta seuraavana päivänä taas jatkoimme. Vaihtelimme lähettimen paikkaa. Se oli autossa, kerrostalon katolla, TVH:n suolavarastossa ja vaikka missä. Suunnittelimme myös lähettimeen lisälaitetta joka olisi ilmoittanut peilauksesta ja katkaissut lähetyksen. Tiesimme että asetus kieltää merirosvoradiotoiminnan. Tulkitsimme kuitenkin tilanteen niin, että siitä ei ole varsinaisesti säädetty mitään rangaistusta. Viitasaaren Vapaa Radio pääsi myös mukaan elokuvaan. Kun Mikko Niskanen kuvasi elokuvaansa "Syksyllä kaikki on toisin", mukaan saatiin varsin todenmukainen kuvaus VVR:n toiminnasta.

Radiotoimintaa aiottiin tehostaa ja ottaa mukaan maksettuja mainoksia, mutta 3 - 4 viikon kuluttua aloittamisesta lähetystoimintaa alettiin kuitenkin lopetella. Lopullinen isku VVR:lle tuli syksyllä 1974. Käräjillä minut tuomittiin maksamaan luvattomasta lähetystoiminnasta sakkoa 60 markkaa.

Silloinkaan, kun asema oli vielä toiminnassa, minulla ei ollut mitään syytä salata merirosvouttani. Viitasaarelaiset olisivat minut tunnistaneet joka tapauksessa. Ei näin pienellä paikkakunnalla voi merirosvoradiota pyörittää tulematta tunnistetuksi. Juorut kulkevat nopeasti ja nopea kiinnijääminen on varmaa. Sakotkin taitavat olla nykyään toista luokkaa."

Niin vaikeni suomalainen piraattipioneeri, Viitasaaren Vapaa Radio, mutta suomalainen vapaa radio jatkaa yhä vapaan paikallisen radiotoiminnan puolesta.

KESISPIRAATIT

Suomen DX-liitto on jo vuosikymmenien ajan järjestänyt joka kesä jossain päin Suomea kesäkokouksen. Kesiksessä DX- kuuntelijat tapaavat toisiaan ja seuraavat ohjelmaa. Virallisen ohjelman lisäksi ovat kesismenoon kuuluneet jo ainakin vuodesta 1974 lähtien myös piraatit, eli laittomasti lähettävät radioasemat.

Virallinen kanta ja suhtautuminen näihin laittomiin lähetyksiin on ollut närkästynyt. Toisinaan innokkaimmat vastustajat ovat yrittäneet jäljittää näitä vapaita radioasemia matkaradioiden kanssa. Suurin osa kesisvieraista on kuitenkin keskittynyt nauttimaan laittomasta viihteestä.

Tiettävästi ensimmäiset piraatit olivat Radio Muntenia ja Radio Scandinavia Euran Sieravuoressa vuonna 1974. Radio Muntenia oli ns. Polar-Networkin kokeiluasema ja se toimi Eurassa taajuudella 96 MHz. Tehoa asemalla oli tuolloin 1-5 wattia ja raportteja lähetyksestä tuli "jonkin verran".

Radio Scandinavia oli 1970-luvun puolivälissä ehkä Suomen tunnetuin lyhytaaltopiraatti. Eurassa Scandinavian taajuus oli 6249,5 kHz ja tehoa peräti 60 wattia. Lähetin toimi 24 voltin akulla ja vibraattorilla. Lähetin oli sijoitettu matkailukeskuksen ulkopuolelle. Kuuntelijoiden ongelmana tuolloin oli, että mihin osoitteeseen kesislähetyksen raportit pitäisi toimittaa. Jostain lähti sitten liikkeelle huhu tai vihje, että raportit voisi heittää pusikkoon, josta Scandinavian miehet voisivat ne löytää. Ja perille meni. Scandinavian saamien raporttien mukaan kuuluvuus oli SINPO=55555!

Vuonna 1975 kesäkokous oli Rautalammilla Kierinniemen kurssikeskuksessa. Tällöin paikalla lähetteli ULA-alueella ainakin TSOP, eli The Sound of Pop.

Radio Urbino tuli 70-luvulla tunnetuksi lähinnä lyhytaaltoasemana. Kesäkokouksessa Hämeenlinnassa vuonna 1976 Urbino kuitenkin viihdytti vieraita ULA:lla. Lähettimestä lähti tehoa 5 wattia ja laitteet oli pystytetty ojaan kesisalueen laitamille.

SDXL kokoontui vuonna 1977 Espoossa. Tuolloin paremmin etelä- pohjanmaalaisena lyhytaaltopiraattina tunnettu Radio Piratinga lähetteli ULA:lla taajuudella 96,2 MHz. Piratingan lähetysteho oli 1,5 wattia.

Espoossa kuultiin myös Radio Sylvaniaa ULA-taajuudella 88 MHz. Myös Sylvania oli paremmin tunnettu lyhytaalloilta. Kesiksessä ULA-lähettimen teho oli 5 wattia ja antennina käytettiin 75 senttimetrin mittaista piiskaa.

Vuoden 1979 kesis pidettiin Tampereen lähellä Antaverkassa. Tällöin paikalla lähetteli pienellä teholla tiettävästi paikallisten miesten hoitama Radio Isänmaa. Ohjelmaa tuli ilmoille useaan otteeseen kesiksen mittaan taajuudella 95 MHz. Isänmaa keskittyi ohjelmassaan lähinnä pornolevyjen soittoon ja muuhun herjanheittoon.

Isänmaan lisäksi Tampereella oli äänessä vapailla radioaalloilla myös useita muitakin yrittäjiä. Lyhytaaltojen legenda Radio El Condor Pasa soitteli ULA:llä DJ Gringon ohjelmaa. Musa oli tyyliin Sleepersien "Kesämopo".

Myöskin lyhytaalloilta tunnetuksi tullut Elimäeltä kotoisin oleva Radio El Bimbo lähetteli sekin ULA:lla säröisellä modulaatiolla. El Bimbon lähetin oli teholtaan tuntematon kotikutoinen laite Svarfega -purkissa. Antennina oli 2 x 2 metrin dipoli. El Bimbon ohjelma ei sekään ollut "tosikoille ja heikkohermoisille". DJ heitti terveisiä ja kertoi sloganina, että "tavallisen hyvä liike se alkoholiliike".

Dedemsvaartin Eagle Pirate Clubiin (EPC) kuulunut Radio Beaver soitteli Tampereen kesiksessä musaa hyvällä signaalilla. Jo Espoossa 1977 mukana ollut Radio Sylvania soitteli "Cuba"-ohjelmaa, äänessä oli Gibson Brothers. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi veteraanit muistelevat, että myös Radio Rasputin ja Radio Amanda viihdyttivät kesisvieraita Tampereella 1979.

Kesällä 1980 DX-väki kokoontui taas Rautalammille Kierinniemen kurssikeskukseen. Paikalla oli piraattiasemia runsaasti edellisen vuoden malliin. Taajuudella 93 MHz soitteli uutta aaltoa Korpi Radio ja DJ:nä Väinö Korpi. Tehoa asemalla oli noin 100 mWattia.

Taajuuden 97 MHz oli Rautalammilla vallannut UNID piraatti, joka kovasti muistutti olevansa vapaa radioasema, mutta ei suostunut kertomaan nimeään.

Tutuksi tullut Radio Sylvania oli paikalla myös Rautalammin kesiksessä. Sylvania lähetti tuntikausia taajuudella 100 MHz. Studiossa olivat DJ:t Tony Grey ja Dave Devon. Ohjelmana monenlaista musiikkia, luentoja vapaan radion puolesta, sekä Sylvis-historiaa.

Vuosi 1981 jäi välivuodeksi. Jopa DX-kuuntelija -lehti huomioi, että "FM-piraatit loistivat poissaolollaan" (DX-kuuntelija 9/81). Tämä johtui kesispaikasta, sillä suuremman kuulijakunnan sai nostamalla ämyrin auton katolle.

SDXL kokoontui vuonna 1982 Porin lähellä Kullaalla. Jo 1980 hommissa ollut Korpi Radio oli nytkin paikalla, ja lähetysteho oli nostettu peräti yhteen wattiin.

Kullaalla Radio SDXK lähetteli ULA:lla 10 watin teholla. Ohjelma oli lähinnä musiikkia ja tiskijukkien kaiutettua röyhtäilyä. äänessä olivat DJ:t Timppa Kajastus ja Volvo-Markkanen. Eräät PTL (silloinen THK) - myönteiset DX-kuuntelijat yrittivät saada metsään piilotettua lähetinlaitteistoa hiljenemään etsintätoimin.

Valkealassa vuonna 1985 oli paikalla DX-Radio Summertime Sound. Mukana oli valmis ohjelma kasetilla ja 25-wattinen ULA-kalusto. Operaattori kuitenkin jänisti, eikä valmisteltua ja suunniteltua kesislähetystä koskaan kuultu eetterissä.

Pohjan kunnassa vuonna 1986 lähetti Väärä Asema jonkin aikaa 100 MHz:n yläpuolella lauantai-iltana. Tehoa oli noin yksi watti. Lähetinlaitteet olivat eräässä hotellihuoneessa. Ohjelma jäi useimmilta paikalla olleilta kuulematta. Keskusteluissa monet tunnetut DX-kuuntelijat kaipailivat "vanhoja kunnon kesispiraatteja", tosin epävirallisesti tietenkin.

Espoossa järjestettiin kesis vuonna 1987 oikein EDXC-konferenssina. Tällöin oli paikalla ja äänessä "virallinen konferenssiradio" Radio EDXC taajuudella 102 MHz. Väärällä nopeudella pyörinyttä ohjelmaa kuunneltiin joukolla DX-Palvelun huoneessa ja DX-maraton - kuunteluhuoneessa. Huhun mukaan paikalla olleet innokkaat amatöörit saivat peilattua aseman sijaintipaikan hotellin sivurakennukseen, mutta lähetyshuone jäi löytymättä.

Vuonna 1988 kesis pidettiin ähtärissä. Tuolloin mm. poistettiin keskellä yötä porukkaa seurakunnan leirikeskuksen saunasta ja huoltorakennuksesta. Muun epäjärjestyksen ohella paikalla oli myös Radio Olympia. Lyhytaaltoasemana tunnettu Olympia testaili taajuudella 100 MHz. Kuuluvuus oli heikko lähinnä vahvojen häiritsevien asemien vuoksi.

1990-luvun mittaan koko kesisperinne alkoi hyytyä. Kävijämäärät laskivat, uusia naamoja ei juuri paikalla näkynyt ja vanhatkin harvenivat. Vuonna 1995 kesäkokous järjestettiin Jämsän Himoksella. Tuolloin jyväskyläläinen KISS FM piristi perjantai-iltaa ilahduttamalla alan harrastajia tiettävästi ensimmäisellä stereofonisella kesispiraattilähetyksellä. Taajuus oli 95,9 MHz ja kuuluvuus hyvä. Noin kello 23.00 alkanut äänitetty ohjelma kesti tunnin. äänessä olivat DJ:t Mega Hertsi ja Pale.

SDXL:n nihkeä suhtautuminen kesispiraatteihin on ymmärrettävää. SDXL on pyörinyt kauan Opetusministeriön määrärahojen varassa, vaikka ns. nuorisojärjestöstä ei olekaan voitu puhua aikoihin. Lyhytaaltopiraattien laajamittainen esiintyminen kesiksissä ULA- piraatteina kertoo korutonta tarinaa siitä, minkä harrasteen piiristä ja minkä järjestön jäsenistä piraattioperaattorit nousivat. Määrärahamyöntäjät eivät välttämättä olisi ilahtuneet kuullessaan, että lyhytaaltojen piraattioperaattoreista 90-100 % oli aktiivisia DX- kuuntelijoita ja SDXL:n jäseniä. PTL sen tiesi, sillä SDXL:n jäsenrekisteri oli kovassa käytössä piraatteja jahdatessa.

Eestin piraatit 1990-luvun alussa

Suomessakin oli runsaasti esillä Eestin kaikkien aikojen kuuluisin piraatti, "Nadezda". Neuvostovallankaappausyrityksen jälkeen Nadezda meni historiaan. Keskipitkien aaltojen aseman ovet on sinetöity kiinni ja tekniikka odottaa purkamista. Nadezdan TV-asema purettiin jo pari viikkoa vallankaappausyrityksen jälkeen, eikä kyseistä useiden kuukausien aikana tallinnalaisille tutuksi tullutta mastoa enää ole olemassa. Nadezdan muistoksi tiivistettäköön tässä sen asemien perustiedot:

Keilan kaupungissa, neuvostoliittolaisen panssarirykmentin alueella sijaitsi keskiaalloilla taajuudella 747 kHz lähettänyt noin 10 kWatin tehoinen asema. Antenni oli varsin matalalla ja asema aloitti toimintansa elokuussa 1990.

Tallinnassa Toompean vieressä oli myös AM-SW-asema, joka lähetti neljännen kerroksen katolla olevilla antenneilla ohjelmaa useilla eri taajuuksilla. Lähetystehoista ei ole tietoa. Asema alkoi toimia elokuussa 1990.

Myös taajuudella 101,6 MHz tuli ohjelmaa Tallinnasta Toompean vierestä. Lähetysteho oli 5-10 wattia ja antennit sijaitsivat neljännen kerroksen katolla. ULA-lähetykset alkoivat syyskuussa 1990.

Tallinnassa Tondin kaupunginosassa aloitti Nadezda TV-lähetykset kanavalla 40 toukokuussa 1991. Lähetysteho oli jopa noin 10 kWattia ja antennit sijaitsivat 55 metriä korkeassa mastossa.

Niin että - näkemiin Nadezda! (Nadezda = toivo, mutta myös venäläisen naisen nimi) Nykyisin Nadezdan ULA-taajuudella 101,6 MHz (virallinen Tallinnan taajuus) toimii Eestin Radion lähetin, jolla ei ole mitään yhteyttä Nadezdan kanssa. Tosin kesällä 1991 molemmat asemat kisailivat ollen samalla taajuudella yhtä aikaa.

Muita piraatteja

Viime vuosina Eestissä on ollut muitakin lyhytaikaisia piraatteja (AM-alueet jätämme pois, sillä niistä oli jo juttu Skannerissa 6/90).

Pari vuotta sitten toimi Tartossa OIRT-ULA-alueella monilla eri taajuuksilla Tarton yliopiston opiskelijoiden piraattiasema. Lähetin oli itserakennettu ja tehoa oli vain noin 2 wattia. Pienestä tehosta huolimatta asema kuului hyvin laajalla alueella. Koska asema lähetti suosittua länsipoppia se tavoitti heti suuren kuulijakunnan.

Aseman ikä jäi lyhyeksi (muutamiin kuukausiin), sillä viranomaiset sulkivat aseman ja antoivat sakkoja. Aseman löytäminen ei ollut vaikeaa, sillä se itse kuulutti osoitettaan jatkuvasti.

Viime vuosina on jo useita kertoja ilmestynyt samankaltaisia "ylioppilasradioita" ULA-taajuuksille myös Tallinnan Teknisen Korkeakoulun opiskelijoiden asunnoista. Lähetysten sisältö on ollut pääasiassa musiikkia. Toiminta on ollut epäsäännöllistä ja teknisiä tietoja ei ole ollut saatavilla. Kyseinen korkeakoulu kouluttaa mm. radioinsinöörejä, joten radioasemia voi syntyä tulevaisuudessakin.

Tallinnassa toimi keväällä 1991 useiden kuukausien ajan (maaliskuu - toukokuu) piraattiasema, joka lähetti edelleen Radio Cityn ja Ykkösen ohjelmia Helsingistä. Nämä napattiin suoraan eetteristä ja releoitiin pääasiassa OIRT-ULA-taajuudella 73,0 MHz, mutta väliaikaisesti myös CCIR-taajuuksilla 92,9 ja 104,1 MHz. Aseman teho oli vain noin 0,2 wattia, minkä takia se kuului vain Tallinnan länsiosassa. Asema lopetti kesän tullessa.

Mutta palataanpa vielä Nadezdaan. Syksyllä 1990, kun Nadezdan 101,6 MHz:n lähetintä viriteltiin, kuului sen kautta useiden kuukausien ajan (syyskuu - joulukuu) myös Radio Cityn, Ykkösen, Westin ja Mafian ohjelmia. Lähinnä releoitiin musiikkiohjelmia, joiden välipaloina kuului teknikkojen venäjänkielistä kiroilua. Kummallisinta asiassa oli modulaatiolaji: NFM, kun yleisradioalueilla käytetään yleensä WFM:ää.

Neuvostoliiton piraatit 1991

Piraatit Neuvostoliitossa tai muualla entisen kommunistisen blokin maissa eivät suinkaan ole uusi ilmiö, vaikka ne ovatkin tulleet enemmän esille ja ihmisten tietoisuuteen myös länsimaissa vasta nykyisen "tapojen höltymisen" myötä. Piraatteja on Neuvostoliitossakin ollut tiettävästi jo 60-luvulla. 70-luvun puolivälin tienoilla piraateista oli jo tullut pienoinen ongelma, sillä asemien operaattorit varastivat tehtaista osia laitteisiinsa.

Piraatit eivät koskaan ole olleet mikään vaihtoehto, eli ne eivät tiettävästi ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lähettäneet systeemin vastaista ohjelmaa. Tai ainakin sellaiset asemat poimittiin pian pois. Suurin osa asemista lähetteli musiikkia osan ollessa uskonnollisia asemia. Luultavasti tuolloinkin oli toiminnassa vieläkin suurempi joukko piraatteja, jotka keskittyivät DX-kusojen pitämiseen keskenään.

Menneinä vuosikymmeninä itä-piraatteja kuultiin Suomessakin silloin tällöin lähinnä keskiaaltojen yläpäässä 1610 - 1700 kHz paikkeilla. Osa asemista on jopa soitellut musiikkia ja asemat ovat puhuneet sekä venäjää että eestiä. Englanninkielisiä asemia ei tiettävästi ole takavuosina kuultu. Ainakin yhden eestiä puhuneen aseman on kuultu 70- ja 80-lukujen vaihteessa yrittäneen yhteyttä silloin Suomessa toimineisiin MW-piraatteihin. Asema jopa luki osoitettaan lähetyksessä, mutta ei ole tiedossa vastattiinko osoitteesta koskaan Suomeen.

Vuodesta 1990 lähtien on Neuvostoliiton piraattitoiminnasta alettu saada luotettavampaa tietoa länsimaihin, sillä maan harvat piraattiaktivistit ovat alkaneet kirjoitella mm. Suomeen. Niin, ja KGB on alkanut päästää kirjeet läpi...

Niinkuin ennen, niin myös tänään suurin ongelma neuvostoliittolaisten piraattien kuuntelussa on kieli. Harvat suomalaiset radiomiehet osaavat venäjää ja vielä harvemmat neukkuasemat puhuvat muuta kuin venäjää.

Nykyään Neuvostoliitossa on satoja piraatteja, mutta vain pieni osa niistä voidaan laskea ns. yleisradiopiraateiksi. Suurin osa on eräänlaisia luvattomia radioamatöörejä tai CB-miehiä, sillä he keskittyvät kusoiluun keskenään. Asemat käyttävät yleensä länsimaihin verrattuna suuria tehoja, 100-1500 wattia, mutta signaalin laatu on useinmiten huono. Useimmat asemat eivät edes pystyisi lähettämään musiikkia.

Neuvostoliittolaiset piraattioperaattorit eivät yleensä osaa englantia tai muita länsimaisia kieliä. Heillä ei myöskään yleensä ole mitään varsinaista asemanimeä, vaan jonkinlainen kutsu, esimerkiksi "Belomorkanal", joka on erään halvan venäläisen savukkeen merkki. Kutsuna käytetään tavallisesti jotain yleistä, laajalle levinnyttä ja helppoa (?) venäläistä sanaa. Varmimmin asemia kuulee myöhään illalla ja yöllä.

Piraateilla ei juuri koskaan ole mitään osoitetta ja vaikka heillä olisikin, he eivät vaivaudu vastaamaan raportteihin. Suurin osa asemista toimii toisen piraattimekan, Hollannin, tavoin keskiaaltojen yläpäässä. Toimintaa on kuitenkin myös lyhytaalloilla ja OIRT-ULA:lla. Varmimpia toimintataajuuksia ovat:

• 1610 - 1800 kHz
• 2100 - 2500 kHz

Ylempää lyhytaalloilta asemia löytyy lännen tapaan 48 metriltä ja taajuusalueelta 6500-6700 kHz. Keleillä saattavat Suomessa kuulua myös OIRT-ULA-asemat. Keväällä aloitti esim. Moskovassa Radio Vodorod (suomeksi "vaarallinen"), joka löytyy väliltä 70-72 MHz.

Modulaatiolaji on AM (siis ei SSB) muilla paitsi OIRT-ULA-taajuuksilla, joilla tietysti käytetään WFM:ää.

Muutamia tänä vuonna lokattuja piraatteja:

Taajuus	Nimi	Paikkakunta
1690	R. Pelengator	Orenburg
1692,5	R. Sistema	Moskova
1699	R. Ispytatel	Lipetsk
1715,8	R. Belomorkanal	Moskova
1802	R. Platina	Kursk
1802	R. Dinamic	Dnepropetrovsk
48 mb	RIOT Radio	Moskova
6535	R. Kvadrat	Stavropol
6562	R. Vershina	Tambov
6562	R. Arenda	??

Näistä Radio Sistema on kuultu Bolognassa, Italiassa saakka. 1700 kHz alueella voit kuulla myös seuraavia Moskovan alueen asemia: Indikator, Zemlyak, Groza, Rubin, Pirat, Kardinal ja Solovey.

Pari osoitettakin on tiedossamme:

• R. Kardinal ja R. Sistema: P.O.Box 15, Serpukhov-3, Moscow Region 142203, USSR
• RIOT Radio ja RWB (Radio Without Borders): P.O.Box 55, Moscow, 119633 USSR

Näistä ainakin Box 55:n haltija osaa englantia hyvin ja häneltä voi kysellä lisätietoja, ja hän saattaa kyetä välittämään postia muillekin asemille. Muistakaa laittaa IRC tai pari mukaan. Vaikka ne eivät NL:ssa kelpaakaan, niin operaattorit voivat hoidella niillä ulkomaansuhteitaan muuten.

Leningradissa julkaistaan DX-lehteä nimeltä "Exotic DX News", joka julkaisee myös piraattilokauksia ja -uutisia länsimaisista asemista otsikon "Free Radio" alla. Valitettavasti lehti ei juurikaan kerro Neuvostoliiton omista piraateista.

Neuvostoliittolaiset alan harrastajat ovat myös valmistelemassa englanninkielistä opaskirjasta nimeltä "Guide to Soviet Pirates". Kirjanen on tätä kirjoittaessani (kesäkuu 1991) lähes valmis, mutta ongelmana on paino, jakelu ja maksujen kerääminen.

Itäpiraattien kuuntelu on varsin vaativa ja harvinainen radioharrasteen osa-alue Suomessa. Toivottavasti asiasta kiinnostuneet ja kieltä ymmärtävät pääsevät asiassa alkuun tämän esittelyn perusteella.

Pump Up The Volume

(Suomeksi "Yön äänet", PTV 4.5.1995, saatavissa myös videona. USA 1985.)

PTV esitti toukokuun alussa (uusintana) yhden tunnetuimmista piraattiradioelokuvista, Pump Up The Volume, vuodelta 1985.

Elokuva kertoo lukiolaisesta, joka muuttaa New Yorkista Arizonaan vanhempiensa mukana. Uudessa koulussa hän jää yksin ja keskittyy tarkkailemaan yhteisön ja koulun epäkohtia. Tilanteeseen kypsyneenä hän aloittaa piraattiradiolähetykset joka ilta taajuudella 92 MHz.

Piraatille on ns. sosiaalinen tilaus ja se saavuttaa kulttiaseman. Kouluviranomaiset ryytyvät kovasanaiseen piraattiin ja sen suosioon ja pian onkin paikalla FBI ja FCC (eli paikallinen Viestintävirasto) ja vähän Aholan näköinen FCC:n pomo. Loppuvaiheet muistuttaakin paljolti kotimaisia luvattomien radioasemien ratsioita, paitsi että täällä Suomessa ei ole vielä käytetty sentään helikoptereita. No, parit sakot vielä ja Viestintävirasto ostaa sellaisenkin.

Yllättävän hyvä elokuva. Odotimme jotain epärealistista varhaisnuorison kohelluskuvaa (vertaa sotaelokuvat jossa singolla ammuttaessa takana vaara-alueella seisoo kymmenen jätkää eikä yksikään huomaa laukauksen paineaaltoa...). Totuus olikin asiallinen kuvaus, jonka piraattiradioasema oli aivan todellisen tuntuinen ja teknisesti mahdollinen. Yliampuvaa oli ainoastaan aseman saavuttama huikea suosio, mutta ehkä Amerikassa sekin olisi mahdollista. Hyvää on myös vapaa radio -aatteen ja toiminnan ideologisen perustan esille tuominen.

Suositellaan, vuokraa videona heti.

Ramsey FM-10: Alle 30 eurolla ULA:lle!

Viime keväänä minulla oli mahdollisuus käydä New York Cityssä haistelemassa suuren maailman menoa. Samalla tuli tilaisuus ryhtyä laillisesti FM-operaattoriksi pikkurahalla.

Olin jo vuonna 1991 nähnyt ilmoituksen ja kuullut käyttökokemuksia halvasta Ramsey Electronicsin rakennussarjasta koodinimeltä FM-10. Se lähetti ULA:lla ja peräti stereona. Ajatus moisen vehkeen rakentamisesta oli hautunut vuoden päivät, kunnes se taas pulpahti mieleen lähtiessäni New Yorkiin. Tällä kertaa päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja kokeilla kuinka halpa kitti workkisi. Suomessa tällaisten kokeilujen teko on laitonta, mutta USA:ssa on onneksi laki joka mahdollistaa kokeilulähetykset tiettyyn rajaan asti.

Amerikkalainen ystäväni teki tilauksen puhelimitse Ramsey Electronicsille, joka sijaitsee myös New Yorkin osavaltiossa Victor-nimisellä paikkakunnalla. Luottokortin numero riitti ja rakennussarja oli perillä UPS:llä parin päivän kuluessa. Hintaa vehkeelle tuli 29,95 USD plus pikkuinen muovikotelo josta pojat riistivät 12,95 USD.

Elektroniikkaosat ja muut oheistilpehöörit kuten piiska-antenni oli siististi pakattu muovipusseihinsa ja piirilevy oli ammattilaistasoa. Ohjekirja oli tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan kädestä pitäen neuvova, askel askeleelta etenevä. Jokainen osa oli kuvattu tavalla tai toisella ja myös tiettyjen säätöjen ja esimerkiksi kriittisten kon-densaattoreiden arvojen vaikutusta seliteltiin huolellisesti.

Ramseyllä on rehti politiikka: ohjekirjaa saa ostaa viiden taalan hintaan erikseen, jos haluaa vakuuttua laitteen toimintatavasta ennen sen ostoa. Innokkaalle kolvaajalle voi hyvin riittää pelkkä ohjekirja, sillä siinä on selkeä kytkentäkaavio ja osaluettelo. Meikäläisen piti löytää kolvi, tina ja kärkipihdit ja ryhtyä toimeen.

Yritin olla varovainen osien sijoittelussa ja kolvaamisessa etteivät herkät piirit olisi vaurioituneet. ULA-lähettimen sydämenä on mikropiiri BA1404, joka sisältää kaiken stereolähetykseen tarvittavan elektroniikan. Toinen herkkä osa on pääteasteena toimiva transistori 2SC2570. Muut osat olivatkin sitten tavallisia kondensaattoreita ja vastuksia.

Piirilevyyn kiinnitetään myös 3 RCA-liitintä: yhteen vasen kanava, toiseen oikea ja kolmannesta saa RF:n ulos. Sarjaan kuuluu myös suunnilleen puolen metrin mittainen piiska-antenni, joka on -kummallista kyllä- suunniteltu kiinnitettäväksi suoraan piirilevyyn. Piiska-antennia käytettäessä ei piirilevyä toisin sanoen saa koteloitua. Lähetin toimii esimerkiksi 9 voltin paristolla, jolle on piirilevyssä varattu oma pidike ja virtakytkin.

Yksi tämän ULA-lähettimen parhaita puolia on lähetystaajuuden aukoton valitseminen taajuusväliltä 88-108 MHz. Taajuus valitaan säädettävän kelan ja kondensaattorin avulla. Kitissä tulee mukana kolme kondensaattoria sen mukaan, missä päin ULA-aluetta lähetin on ajateltu toimivaksi. Ohjekirjassa neuvotaan tarkkailemaan ULA-aluetta sen verran, ettei lähetys mene päällekkäin jonkin virallisen lähetyksen kanssa. New Yorkissa vapaata tilaa löytyy ainoastaan taajuusalueelta 88-92 MHz, jolla toimii National Public Radion asemia. Suomessahan luonnollinen valinta olisi jossain 104-108 MHz:n paikkeilla, kun taas NYC:ssä tuo alue on tupaten täynnä.

Seuraavaksi vuorossa oli äänilähteen kytkeminen lähettimeen. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti RCA-liittimien avulla. Äänilähteenä voi toimia stereokasettisoitin tai CD-soitin, joka antaa tarpeeksi ulostulosignaalia. Levysoittimesta signaali täytynee johtaa lähettimelle vahvistimen kautta. Ohjekirjassa huomautetaan, ettei lähettimen sisäänmenoon saa tuoda signaalia vahvistimen kaiutinulostulon kautta. Se tuhoaa varmimmin mikropiirin.

Tämän jälkeen pitää säätää stereotasapaino säätövastuksella. Tällöin alkoivat meikäläisen ongelmat: vastuksen säädöillä ei tuntunut olevan juuri mitään merkitystä. Siirryin seuraavaan vaiheeseen, sillä ajattelin että tässä kohdin Ramseyn pojat eivät olleet ihan loogisia. Pitäähän toki olla lähetys stereona, ennen kuin tasapainoa säädellään...

Aloin etsiä säätökondensaattorilla kohtaa jossa stereovastaanottimessani syttyisi stereovalo. Ei syttynyt. Ohjekirjan mukaan tämä vaatii vakaata kättä, joten yritin säätää niin hitaasti ja huolellisesti kuin mahdollista. Ei onnistunut. Ongelma oli selvä: en ollut saanut lähetystaajuutta vireeseen niin, että digitaalisen virittimen askellus osuisi myös kohdalleen. Tässä olisi tarvittu taajuuslaskuria, jota ei kuitenkaan ollut saatavilla. Olisi pitänyt mitata tarkasti lähetystaajuus ja sen jälkeen apukantoaallon olisi saanut myös laskurin avulla paikalleen helposti. Toinen vaihtoehto on se, että tuli tyrittyä jokin komponentti kol-vaamisen aikana tai sitten jokin osa oli viallinen.

Neljä tuntia oli kulunut ja oli ihan tyytyväinen monolähetykseenkin. Lähettimen kuuluvuusalue vaihtelee sen mukaan, miten pitkäksi piiska-antennia venyttää. Lähetystehoa Ramseyn ohjekirja ei kerro, mutta se lienee milliwattiluokkaa. En halunnut häiritä naapureita, joten annoin piiskan olla lyhyimmillään kun kävin matkaradio kädessä mittaamassa kantavuutta ulkona. Lähetys kuului 50 metrin päähän joka suuntaan kun lähetin antenneineen oli seinien sisäpuolella. Eräs tyytyväinen amerikkalainen rakentelija kertoi, että hänen lähetyksensä kantoi mailista kahteen mailiin, eli 1,5 kilometristä runsaaseen kolmeen. Hänellä olikin kunnollinen ulkoantenni käytössään.

Samainen rakentelija kertoi että hän on löytänyt tällaiselle lähettimelle monta käyttöä. Nyt hän voi kuunnella kasettejaan, lempimusaansa CD:ltä ja releoida radioamatööriliikennettä ULA:lle kun hän liikkuu muualla, autotallissa tai pihalla. Muitakin sovellutuksia toki on: tällä lähettimellä voi esimerkiksi perustaa paikallisen koululaisradion tai yliopistoradion tai viihdyttää naapureitaan... Kuuluvuusalue kyllä riittää. Näin siis USA:ssa.

Ramsey Electronics tarjoaa monia mielenkiintoisia rakennussarjoja hupiin ja hyötykäyttöön. Yksi parhaista on mielestäni tämä ULA-stereolähetin. Toinen hyvä on pienitehoinen TV-lähetin, jolla voi mainoksen mukaan siirtää ääntä ja kuvaa esimerkiksi kotivideoilta 100 metrin päähän. Lähetin toimii kanavilla 2-6. USA:n kanava 2 vastaa meikäläistä kanavaa E3, kanava 3 taas suunnilleen E4:sta. Kanaville 4, 5 ja 6 ei löydy Suomessa vastineita. Lähetin ottaa 12 voltin tasasähköä ja ymmärtää tavallisimpia audio- ja videosignaaleita. Tämäkin on edullinen rakennuskohde: 19,95 USD eli ilman koteloa.

Ramseyn osoite USA:ssa on:

• Ramsey Electronics Inc., 793 Canning Pkwy, Victor NY 14564, USA

Puhelin Suomesta

• 990 1 716 924 4560

Telekopio

• 990 1 716 924 4555.