RWR HISTORIA
Right-Wing Radio 1985-2003
Tämä on Right-Wing Radion, 1980-luvun aktiivisimman ja kautta aikojen tunnetuimman suomalaisen vapaan radioaseman virallinen historia. Tarinan alun perin muistiin merkitsi DJ Tex Willer vuonna 1989. Kirjoitusvirheitä korjasi ja lisäyksiä teki DJ Tex Willer kesällä 2003. Tekijänoikeuksien haltija ja tämän teoksen julkaisija on Free Radio Campaign - Finland (FRCF) Jyväskylässä 1989 ja 2003.
Tarinan taustat
Lokakuussa 1984 ryöpytti Jyväskylässä radioaaltoja stereofoninen vapaa radioasema Viihderadio 91 taajuudella 91,6 MHz. Tästä tapauksesta innostui sivuillaan kertomaan myös maakuntalehti Keskisuomalainen. Tällöin vapaa radio -toiminnasta kiinnostui abiturientti, josta oli tuleva RWR:n operaattori. Tämä kaveri oli DJ Tex Willer, joka ryhtyi selvittämään mahdollisuuksia perustaa oma vapaa radioasema.
Tiettävästi leivonmäkeläisten harrastajien hoitama Viihderadio 91 kuivui kokoon, mutta ajatus vapaasta radiosta ei Jyväskylässä kuollut. Talven 1984-85 aikana Tex värväsi porukkaa aseman perustamiseksi. Keväällä 1985 mukana olikin jo 6 asiasta kiinnostunutta. Kaikki olivat innostuneita radioharrastajia ja osa myös aktiivisia DX-kuuntelijoita. Yksi kavereista oli elektroniikka-alan harrastaja ja hän aloitti heti vapaa radio -toimintaan tarvittavien laitteiden rakentamisen.
Helmikuussa 1985 tuli tieto, että Jyväskylän paikallisradiolupa oli myönnetty Jyväskylän Seudun Paikallisradio Oy:lle, joka on sosiaalidemokraattien omistama yhtiö. Pitkään vahvasti ehdolla luvan saajaksi ollut Jyväskylän DX-Kuuntelijat ry jäi lupia myönnettäessä nuolemaan näppejään puoluepolitiikan takia. Paikallisradiolupien myöntämistä valmisteltaessa oli näet liikenneministerinä sosiaalidemokraatti Matti Puhakka, joka tunnetaan myös nimellä "Pallohukka-Puhakka". Lupia myönnettäessä taas liikenneministerinä toimi toinen sosiaalidemokraatti Matti Luttinen.
Paikallisradioluvan myöntäminen mitä ilmeisimmin poliittisin perustein ärsytti vireillä olleen vapaan radioaseman miehiä. Vastavetona laitettiinkin perusteilla olleen vapaan radion nimeksi yhteistuumin Right-Wing Radio eli suomennettuna "oikeistosiiven radio". Aseman tarkoituksena ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut puhua politiikkaa. RWR:a perustettaessa oli tavoitteena vapaa, paikallinen nuorisomusiikkia ja -ohjelmaa lähettävä asema, sillä oli pelättävissä että Jyväskylään tuleva demariasema ei haluaisi tai viitsisi perehtyä nuorten asioihin. Uskottiin että tulossa oli jonkinlainen ammattiyhdistysasema.
Liikkeelle lähtö
Keväällä 1985 RWR edistyi aluksi nopeasti. RWR kirjattiin jäseneksi hollantilaiseen Dedemsvaartin boxiin ja näin posti alkoi kulkea RWR:lle turvallisesti osoitteen RWR, P.O.Box 41, 7700 AA Dedemsvaart, Hollanti kautta. Pian valmistui RWR:n studiokäyttöön 4-kanavainen mikseri ja päästiin harjoittelemaan ohjelmantekoa. Studiolaitteistoon kuului tuolloin kaveripiiristä lainattuja dekkejä, mankkoja ja mikrofoni, sekä epämääräinen läjä kasetteja ja välijohtoja.
Vapun aikoihin 1985 valmistui myös RWR:n ensimmäinen ULA-lähetin. Se oli ruotsalaisen Radio 88:n kytkentäkaavan mukaan rakennettu 25-wattinen laite. Lähetin tuli yllättävän kalliiksi. Myöhemmin selvisikin, että rakentajana toiminut henkilö oli vetänyt rahaa välistä lähetintä rakentaessaan ja siihen osia ostaessaan. Lisäksi rakennusvaiheessa poltettiin kalliit BLY-transistorit kertaalleen.
Lähettimen lisäksi rahaa upposi muuhun kalustoon jota tarvitaan aseman saamiseksi eetteriin. Kaupasta jouduttiin hankkimaan esimerkiksi auton akku virtalähteeksi ja SWR-mittari lähettimen virittelyyn. Antenniksi rakennettiin yksinkertainen puoliaaltodipoli, jota alusta alkaen käytettiin aina vertikaalisesti eli pystyasennossa ympärisäteilevänä antennina.
Lähetykset alkavat. Ja ongelmat.
Ensimmäinen varsinainen radiolähetys singottiin eetteriin taajuudella91,2 MHz 10.6.1985. Tilanne näytti siinä mielessä hyvältä, että nyt RWR oli äänessä ihan oikeasti ja ihan oikealla ohjelmalla. RWR oli Jyväskylän ensimmäinen paikallisradio. Mutta tästä alkoivat myös RWR:n ongelmat.
Heti ensimmäisen lähetyksen jälkeen RWR:n toiminta jymähti kokonaan jäihin. 11.6.1985 kaksi jäsenistä lähti armeijaan, näistä toinen oli Tex itse. Kolmas miehistön jäsen jäi pois toiminnasta pitkän välimatkan vuoksi. Loput RWR-miehet jatkoivat testailua kesän mittaan, mutta lisää vaikeuksia ilmaantui. Lähettimen rakentanut elektroniikkamies ja eräs mukana ollut DX-kuuntelija kieltäytyivät maksamasta osuuttaan laitteiston hankintakuluista. Tämä johti vakaviin sisäisiin ristiriitoihin. Nähtävästi näille kavereille kävi laittoman toiminnan aiheuttama jännitys liian suureksi ja he pyrkivät hommasta ulos epärehdillä tavalla.
Myöhemmin kesällä 1985 nämä kaksi petturia loikkasivatkin kokonaan pois aseman toiminnasta. Jäljellä olivat tuossa vaiheessa enää Tex ja DJ Michael Knight ja heistäkin Tex maanpuolustusta harjoittamassa. Loppukesällä 1985 Tex onnistui vielä lomallaan polttamaan lähettimen transistorit. Koska mukana ei ollut enää ketään joka olisi osannut korjata vauriot, lähetin jäi makaamaan käyttämättömänä ja hyödyttömänä kaapin perille.
Lähetinhuoltoa
Syksyllä 1985 Tex sai yhteyden entiseen suomalaiseen piraattioperaattoriin, joka tunnettiin nimellä Jerry Dayton. Jerryltä hommattiin ohjelmantekoon lisää jinglejä ja uusi lähetin. Uusi lähetin oli hollantilaisten suunnittelema transistorilähetin, josta lähti ulos 35 wattia. Lähetin oli rakennettu kahteen erilliseen koteloon. Driverin ulostuloteho oli 5 wattia.
25-wattisen lähettimen huomattiin toimivan varsin pienellä virralla. Metsäkäyttöä varten sen kaveriksi hankittiin moottoripyörän akku. Pienikokoisena ja kevyenä se liikahti maastossa miesten mukana huomattavasti auton akkua helpommin.
Samaan aikaan RWR siirtyi aiemmin käytetyltä taajuudelta 91,2 MHz uudelle taajuudelle 96 MHz. Aiempi taajuus oli YLE 1. ja 2. verkkojen välissä (taajuudet 89,9 ja 92,5 MHz). Uusi taajuus oli puolestaan YLE 2. verkon (92,5 MHz) ja Radio Jyväskylän (97,7 MHz) välissä. Näin oli suuri mahdollisuus, että ihmiset kanavaa vaihtaessaan sattuisivat RWR:n taajuudelle.
Samoin syksyllä 1985 saatiin ohjelmantekoon avuksi laite, joka tuli luomaan lopullisen ja tutuksi tulleen RWR-soundin. Muuan RWR:n miesten tuttava nimittäin osti Sonyn dekin, jossa oli kolmet äänipäät. Erilaisten viritysten avulla ääntä pystyttiin kierrättämään dekin sisällä niin, että ulos otettava ääni kuulosti kaiutetulta. Rankasti kaiutetulta!
Vanha 25-wattinen lähetin toimitettiin Jerrylle huoltoon jo ennen uuden lähettimen saapumista. Loppusyksystä 1985 Tex sitten sai näppeihinsä uuden 35-wattisen lähettimen ja onnistui polttamaan sen jo ensimmäisen testin aikana. Laite oli nähtävästi päällä liian pitkään ja ylikuumentumisen vuoksi savu vain pöllähti kun osa komponenteista tuhoutui. Loppuvuodesta 1985 RWR oli siis ilman toimivaa lähetintä ja riittävää miehistöä.
Heti alkuvuodesta 1986 vanha 25-wattinen lähetin palasi huollosta, mutta RWR:n hiljaiselo jatkui Texin ja Michaelin kiireiden vuoksi. 35-wattista lähetintä Tex ei uskaltanut vielä lä-hettää huoltoon, koska ei kehdannut tunnustaa polttaneensa sen jo näin pian.
Lähetystoimintaa
10.6.1986 RWR juhli 1-vuotissynttäreitä testailun merkeissä. Tex oli vapautunut varusmiespalvelusta, innostus miehillä oli taas nousemassa ja testilähetyksiä oli silloin tällöin. Kuuluvuuden huomattiin olevan hyvä useampia kilometrejä ja kohtalainen kauempanakin. Ongelmana olivat edelleen lähettimen hankala virittäminen ja pahat harhatoistot.
Elokuussa 1986 päätettiin ryhtyä tositoimintaan ja järjestettiin ensimmäinen oikeasti mainostettu lähetys. Lähetyspäiväksi valittiin 26.8.1986 ja ajaksi kello 20.00. Useille tiedotusvälineille lähetettiin asiasta tiedote etukäteen. Lähetyspäivänä Michael oli kuitenkin sairaana, mutta Tex raahasi yksin lähetyskaluston Jyväskylän itäpuolen männiköihin Aittovuoreen. Myöhemmin saatujen tietojen mukaan kuuntelijoita olikin taajuudella 96 MHz runsaasti kun Tex kytki virran laitteisiin kello 20.00.
Ohjelma oli aikaisempaa linjaa seuraten juonnettua musiikkiohjelmaa ja DJ:nä oli tällä kertaa Tex yksin. Ohjelmassa luettiin ilmoille myös aseman uusi osoite, joka oli nyt RWR, P.O.Box 433, D-2980 Norden, West-Germany.
Lähetyksen saama julkisuus oli todella huomattavaa, sillä esimerkiksi Keskisuomalainen julkaisi tapauksesta kaksi laajahkoa artikkelia. Paikallisen kaupunkilehden Napakympinpääkirjoitus oli omistettu vapaalle radiolle. Myös paikallisradioRadio Jyväskylä huomioi kilpailun ja seuraavan päivän uutisissa kerrottiin asiasta laveasti soitellen ohjelmasta tehtyä nauhoitusta ja haastatellen PTL:n miehiä.
RWR:n lähetys kesti 48 minuuttia, eikä peilausryhmiä havaittu ainakaan lähimaastossa. Lähetyksen jälkeen PTL teki kuitenkin RWR:n toiminnasta rikosilmoituksen poliisille.
Suuren julkisuuden vuoksi Tex ja Michael joutuivat pohtimaan toiminnan jatkomahdollisuuksia, sillä PTL tulisi taatusti olemaan paikkakunnalla seuraavien lähetysten aikana. RWR yritti saada äänensä eetteriin myös seuraavan viikon tiistaina, mutta lähettimen viritykset pettivät ja lähetys jäi suurimmalta osalta kaupunkia kuulematta.
Radio Supernova
Seuraavaa mainostettua lähetystä varten Tex ja Michael päättivät kokeeksi muuttaa sekä aseman nimen, että DJ-nimensä. Seuraava lähetys oli 25.9.1986 samalla taajuudella 96 MHz, mutta aseman nimi oli nyt Radio Supernova. Tex käytti nyt nimeä Mark Daniels ja Michael otti uuden nimen Simon "Iceman" Heel.
Tällä kertaa molemmat DJ:t olivat metsässä laitteita hoitamassa ja pelkäsivät koko ajan PTL:n ilmestyvän pusikosta. Lähetystä oli kestänyt noin tunnin ajan kun lähialueelta alkoi kuulua poliisisireenin ääntä. Operaattorit pakkasivat kiireellä laitteet ja pakenivat metsien kautta. Tästä alkoi kissa-hiiri-leikki PTL:n kanssa.
Seuraavan päivän Keskisuomalaisessa oli lyhyt juttu tapauksesta, mutta siitä eteenpäin KSML laittoi piraatit pitkäksi aikaa uutisboikottiin. Idea aseman nimen muuttamisesta viranomaisten hämäämiseksi koettiin epäonnistuneeksi ja asema palasi käyttämään kunniakasta nimeä RWR. Michael tosin muutti lopullisesti DJ-nimensä muotoon Simon Heel.
Tiedotusta ja toimintaa
Loppuvuodesta 1986 toiminta hiljeni säiden huonontuessa, mutta testailua ja epäsäännöllistä lähettelyä jatkettiin viikottain sisätiloista. Tex lähetteli opiskelun ohessa kotitalonsa yläkerrasta pitkiäkin ohjelmapätkiä ilman sen kummempaa mainostusta.
Tuodakseen vaihtoehdon joulunpyhien yksipuoliselle ohjelmatarjonnalle RWR päätti järjestää mainostetun lähetyksen joulupäivänä 25.12.1986. Joulupäivänä RWR yritti ääneen erään tuttavan asunnosta kello 14.00 mainosten mukaisesti. Valitettavasti lähettimestä saatiin ulos vain osa tehoista viritysten levitessä pitkin bandia.
Samoihin aikoihin RWR suunnitteli myös siirtymistä lyhytaalloille. Useiden yhteydenottojen jälkeen havaittiin oman SW-lähettimen löytäminen toivottomaksi urakaksi. Silloin ratkaisuksi löydettiin keski-Eurooppalaiset releasemat ja neuvottelut ohjelma-ajan ostamiseksi aloitettiin. Tähän projektiin liittyen jaettiin runsaasti RWR-infoa eurooppalaisille vapaa radio -lehdille. Tietoa RWR:n toiminnasta julkaistiinkin sittemmin ainakinRadiotelexissä, Discoline Newsletterissä, PIN-magazinessä ja Weekly Reportissa. Samoihin aikoihin Tex ryhtyi tekemään ohjelmia länsi-saksalaiselle asemalle Radio Marabu, joka soitti lähinnä vaihtoehtoista musiikkia.
Kotimaassakin RWR kampanjoi vahvasti vapaan radion puolesta. Materiaalia lähetettiin varsinkin eri tiedoitusvälineille. Tiedotteissa perusteltiin RWR:n toimintaa ja kampanjoitiin uuden ULA-taajuusjaon puolesta. Ehdotuksen mukaisessa jaossa taajuusalue 104-108 MHz olisi varattu ei-kaupallisille yksityisille asemille. Kaupalliset yksityiset asemat saisivat taajuudet 100-104 MHz ja 100 megan alapuolinen alue annettaisiin YLE:lle.
RWR yritti osoittaa olevansa vakavissaan radiotoiminnan suhteen ja päätti hakea virallista paikallisradiolupaa. Päivämäärällä 28.12.1986 asiallinen ja hyvin perusteltu hakemus liitteineen lähetettiin Liikenneministeriölle. Allekirjoittajina olivat Tex ja Simon. Kopio hakemuksesta ja muuta informaatiota lähetettiin myös useille lehdille. Ainakin Ilta-Sanomat huomioi tapauksen artikkelillaan 3.1.1987 ja Keskisuomalainen lyhyesti myöhemmin keväällä. Lupaa tai mitään muutakaan vastausta ei Liikenneministeriöltä koskaan saatu.
Lyhytaaltolähetykset alkavat
Tammikuussa 1987 RWR aloitti lähetykset myös lyhytaalloilla. RWR alkoi ostaa ohjelma-aikaa kuukausittain Radio Delmarelta, joka lähetti Belgiasta yli kilowatin teholla. Ensimmäinen lähetys oli eetterissä 11.1.1987 taajuudella 6206 kHz. Lähetys kuului koko Euroopassa ja myös Suomessa. Tämän jälkeen RWR oli äänessä Delmaren kautta 1-2 kertaa kuukaudessa aina Delmaren käryyn saakka toukokuussa 1987. Ohjelmien pituus oli yleensä 2 tuntia ja DJ:nä toimivat sekä Tex että Simon.
Toinen RWR:a releoinut asema oli Riverside Radio Irlannista, joka ei perinyt ollenkaan maksua ohjelma-ajasta. Ensimmäinen oh-jelma Riversiden kautta lähetettiin 15.3.1987 taajuudella 6210 kHz. Myöhemmin samana vuonna RWR:a kuultiin Riversiden kautta myös muilla 48 metrin taajuuksilla.
Tammikuussa 1987 RWR:n osoite vaihtui taas. Uusi osoite kirjoitettiin RWR, P.O.Box 220342, D-5600 Wuppertal 22, West-Germany. Lyhytaaltoreleoinnit jatkuivat ahkerasti koko kevään 1987 ja RWR opittiin tuntemaan asemana joka käyttää runsaasti efektejä ja kaikua. Asemaa väitettiin lyhytaaltojen avantgarde-asemaksi, toiset taas sanoivat että ohjelmasta ei saa mitään selvää.
ULA:lle uutta iskua
Kevät 1987 oli siis ahkeran ohjelmanteon aikaa ja samalla aloiteltiin testailua uudelleen ULA:lla ja suunniteltiin kesän toimintaa. Huhtikuussa Tex yhytti jyväskyläläisen toimittajan Helena Seppälän, joka innostui tekemään RWR:sta juttua kuultuaan itse asemaa eetterissä. Puhelinhaastattelun ja runsaan materiaalin avulla hän tekikin pitkän jutun Jyväskylän Ylioppilaslehteen. Onnekkaasti kyseinen numero jaettiin Jyväskylässä joka talouteen. Numero ilmestyi vielä sopivasti ennen vappua ja näin RWR sai mukavasti mainosta vappulähetykselleen.
Kevään 1987 mittaan oli RWR:n toimintaan saatu värvättyä lisää miehistöä ja niin RWR oli vappupäivänä liikkeellä neljän miehen voimin. Tällöin oli mukana myös juuri huollosta tullut 35-wattinen lähetin.
Porukalla ajettiin erään tuttavan kuljettamana Laajavuoren hyppyrimäen juurelle, mistä juostiin lähetyskaluston kanssa laskettelurinteen poikki metsään. Pari miestä laitettiin laskettelurinteen laitaan vahtiin niin, että he näkivät Laajavuorentielle jota pitkin PTL:n olisi pakko tulla. Hiukan ennen kello seitsemää illalla laitteisiin kytkettiin virta. Laitteet olivat nyt vireessä ja tehoa näytti lähtevän mukavasti. Omien tarkkailijoiden mukaan lähetys kuului vielä ainakin 10 kilometrin päässä hyvin. Mutta nyt olivat liikkeellä myös PTL:n tarkkailijat.
Jo 20 minuutin lähetyksen jälkeen vartija tuli ilmoittamaan että PTL:n valkoinen Chevrolet lähestyi antennit katollaan. Laitteet kasattiin salamana ja miehistö juoksi pois pitkin Laajavuoren takametsiä. Pakoa ei PTL kyennyt estämään. Turhautuneet peilaajat olivat kuulema sitten käyneet ratsaamassa kaupungissa muutamia laittomilla tehoilla ja kanavilla toimineita LA-miehiä. RWR oli nyt selvästi PTL:n tarkkailussa. Koska Suomen piraattirintamalla oli muutoin varsin hiljaista, niin PTL pystyi irrottamaan voimia juuri RWR:n jahtaamiseen.
Keväällä ja kesällä 1987 toiminta jatkui ULA-lähetyksillä ainakin kerran viikossa. Yleensä asema oli äänessä iltaisin ja öisin. Lähetysten aikana tunnelma oli taivaissa. Varmaan missään ei ole niin paljon tunnelmaa kuin öisessä hämärässä metsässä kun PTL voi olla minkä puskan takana hyvänsä.
Lähetykset olivat usein varsin pitkiä, yleensä 90-minuuttisia. Kaikki ohjelmat tulivat kasetilta, sillä suoria ohjelmia ei uskallettu tehdä. Lähetyspaikkoja olivat esimerkiksi Aittovuori, Ylistönmäki, Kuokkalan vanha kivilouhimo ja Kypärämäki.
Samana kesänä 1987 ilmestyi RWR:n kuvioihin myös legendaarinen Calminators-parivaljakko, joka esiintyi Simonin ohjelmissa hyvällä menestyksellä. Rääväsuisten Calminatorsien ohjelmapätkiä ovat sittemmin soittaneet ainakin Ylen Ysiysi, Radio Jyväskylä ja tamperelainen Radio Visitors.
Julkisuutta TV:tä myöten
Kesäkuussa 1987 jaettiin taas paikallisradiolupia, mutta RWR jäi ilman. Tämän jälkeen päätettiin hakea lupaa uudestaan ja panostaa enemmän julkisuuden tavoitteluun. Myös itse lähetyksiä mainostettiin enemmän esimerkiksi LA-puhelinten avulla. Lehtien toimittajat kiinnostuivatkin yhä enemmän vapaasta radiosta ja RWR pääsi muun muassa Aamulehden ja Ilta-Sanomien etusivuille.
Elokuun 10. päivänä 1987 RWR haki uudelleen paikallisradiolupaa Jyväskylään joko kaupalliselle tai ei-kaupalliselle asemalle. Hakemuksen liitteissä pyrittiin perustelemaan asia mahdollisimman hyvin. Liikenneministeriö ei tähänkään hakemukseen koskaan vastannut, mutta hakemuksen ansiosta jopa MTV kiinnostui RWR:sta.
Elokuun lopulla 1987 Tex oli yhteydessä MTV Kymmenen Uutisten Jyväskylän toimittajaan Erkki Juuri-Ojaan ja päätettiin tehdä RWR:sta juttu MTV:n Kymppiuutisiin. 31.8. filmattiin Jyväskylässä erään omakotitalon takapihalla videolle kun Tex purki, kokosi ja käytti 25 watin ULA-lähetyslaitteistoa. Paikalla olivat MTV:n lisäksi myös Aamulehden ja Ilta-Sanomien toimittajat. Videointi sujui mukavasti huumorin merkeissä ja toimittajat näyttivät tajuavat mistä vapaa radio -hommassa oli kysymys. TV-jutun piti tulla ulos jo seuraavan päivän MTV Kymmenen Uutisissa, mutta se lykkääntyi kahdella viikolla.
TV-esiintymistä odotellessa juttuja RWR:stä julkaistiin ainakinHymyssä, Aamulehdessä ja Ilta-Sanomissa. RWR-miehet odottivat joka ilta kello 22.00 TV:n edessä jännäämässä milloin MTV:n juttu tulee ulos. 14.9.1987 RWR:n miehet olivat taas erään tutun luona TV:n ääressä ja paikalla oli sattumalta myös RWR:n toiminnasta tietämättömiä henkilöitä. Heti 22.00 jälkeen uutisten alussa oli puffi RWR-uutisesta. RWR oli päässyt yhdeksi kolmesta pääuutisesta! Silloin tuli kiire saada ylimääräiset henkilöt talosta ulos ennen varsinaisen uutisen alkua. Siinä onnistuttiinkin.
Tämän jälkeen RWR:n miehistö ryhtyi mukavasti seuraamaan uutisia odotellen RWR:n osuutta. Mutta: ennenkuin RWR-juttu ehti tulla ulos, YLE sammutti TV2:n lähettimen kesken Kymmenen Uutisia. Lähetin oli pois päältä tasan puoli tuntia, minkä jälkeen se taas kytkettiin päälle. Silloin uutiset olivat tietysti loppuneet jo aikoja sitten. Nähtävästi YLE:n päivystäjät olivat huomanneet uutisten alussa tulleen puffin ja päättivät sammuttaa lähettimen estääkseen RWR:a saamasta hyvää julkisuutta Jyväskylässä. Muualla maassa uutinen oli tullut ulos normaalisti.
Jyväskylässä uutinen siis jäi näkemättä, kunnes kuukautta myöhemmin uutisista saatiin videokopio suoraan MTV:n arkistoista. Uutinen käsitteli asiallisesti RWR:n silloista tilannetta ja suunnitelmia. Mukaan nauhalle oli saatu myös erään Liikenneministeriön byrokraatin kommentteja tyyliin "solmittuja kansainvälisiä sopimuksia on noudatettava...".
RWR noudatti kansainvälisiä sopimuksia. Kesällä 1987 oli taajuutta muutettu hieman, eli taajuudelta 96 MHz oli siirrytty 100 kHz alaspäin. Uusi taajuus 95,9 MHz oli virallinen, kansainvälisissä suunnitelmissa vuonna 1984 Geneven konferenssissa Jyväskylän naapurikunnalle Muuramelle varattu taajuus.
Intoa ja toimintaa
Syksyllä 1987 ULA-lähetykset jatkuivat ja RWR oli mukana myös Jyväskylän Suurajoissa tosi pitkillä lähetyksillä. Ohjelmia ulos ajettaessa olivat käytössä autoreverse-korvalappustereot. Niiden ansiosta RWR:n miehet saattoivat poistua kauaskin lähetyspaikalta, kun Walkmanit huolehtivat nauhan kääntämisestä.
Suurajojen aikaan RWR:n miehet olivat kerran autossa yli 15 kilometrin päässä lähettimeltä, kun yllättäen ohjelman sävy muuttui. Kanavalla alkoi kuulua haudantakaisia viestejä muistuttavaa örinää normaalin reippaan discoshown sijaan. Kiireen vilkkaa RWR:n miehet ajoivat lähetyspaikalle, mutta matkaan meni Suurajo-ruuhkassa puolisen tuntia. Paikalla havaittiin että kivelle asetetut Walkmanit olivat kaatuneet ja joutuneet lähettimen magneettikenttään. Magneettikenttä oli sekoittanut Walkmanin pyörintänopeuden ja Walkmanit alkoivat pyörittää nauhaa murto-osalla normaalista nopeudesta.
Syyskuussa 1987 RWR värväsi lisää jäseniä mukaan toimintaan. Ydinryhmään kuului nyt 4 miestä ja erityyppisiä avustajia oli kaikkiaan toistakymmentä. Samalla laitettiin liikkeelle suunnitelmat RWR:n kehittämiseksi. Tavoitteena oli aloittaa lyhytaaltolähetykset omalla lähettimellä, parantaa studiokalustoa ja kohottaa lähetystehoa ULA-lähetyksissä sekä aloittaa ULA:lla stereolähetykset. Kaikki nämä tavoitteet toteutuivat aikanaan.
Elo-syyskuun vaihteessa RWR oli yhteydessä kotimaiseen piraattimieheen, joka kykeni rakentamaan hyvälaatuisia lähettimiä. Häneltä tilattiin SW-lähetin, stereoenkooderi ULA-käyttöön ja 150-wattinen linukka 35-wattisen FM-lähettimen perään.
Syyskuussa ostettiin uusi mikseri, joka oli alun perin suomalaisenRadio 48:n miesten 1970- ja 80-lukujen vaihteessa rakentama 6-kanavainen stereomikseri. Mikseri toimi hyvin lukuunottamatta muutamien kanavien pientä rahinaa. Entinen 4-kanavainen mikseri myytiin Radio Midnightsunin operaattorille. Syksyllä 1987 RWR hankki entisen dekkikaiun tilalle myös tehdastekoisen Monacorin kaikulaitteen, jonka lukuisten säätömahdollisuuksien avulla saatiin ihan uudenlaisia soundeja ohjelmiin.
Syksyllä 1987 ohjelmia RWR:lle oli tekemässä kaikkiaan 4 juontajaa: Tex, Simon, Saigon ja DJ-with-no-name. Syyskuun lopussa 1987 saapui valmistajalta SW-lähetin RWR:n käyttöön. Lähetin oli nähtävästi vanhan lähettimen rungolle ja isoon peltikoteloon pakattu putkilähetin, josta piti lähteä tehoa 15 wattia 48 metrin alueella ja pari wattia vähemmän 41 metrillä. Laitteessa oli sisäänrakennettu invertteri, jonka ansiosta laite toimii autonakulla eli 12 voltin virralla samoin kuin koko FM-kalustokin.
Lyhytaalloilla omalla lähettimellä
Testit lyhytaalloilla aloitettiin heti 4. lokakuuta 1987 taajuudella 6225 kHz, josta tuli RWR:n vakiotaajuus. Lähetinkiteitä oli ostettu kyllä muillekin taajuuksille. Ensimmäinen varsinainen ohjelma lyhyillä aalloilla lähetettiin 18.10.1987 sunnuntaina ja siitä tuli raportteja paitsi Suomesta, niin myös Ruotsista aina Skånea myöten. Esimerkiksi Gotlannin saarella Ruotsissa RWR:n kuuluvuus oli luokkaa SINPO=4-5.
Loka-joulukuussa 1987 RWR oli äänessä SW:llä 2-3 kertaa kuukaudessa. Kaikki ohjelmat oli etukäteen nauhoitettu kasetille. Lähetykset tapahtuivat mobilena eri puolilta keski-Suomea paikoista, joissa ei sähkövirran suhteen ollut mahdollisuuksia suorien lähetysten tekemiseen. Pääosin lähetykset tulivat Jyväskylän lisäksi ympäristökunnista Laukaasta ja Hankasalmelta.
Lyhytaalloilla ohjelmien pituus oli yleensä 45-90 minuuttia riippuen siitä miten kovassa pakkasessa henkilöstö joutui kulloinkin seisomaan. Aiemmin mainittujen neljän DJ:n lisäksi RWR:lle teki SW-ohjelmia myös 1980-luvun alussa muualla päin Suomea piraattioperaattorina toiminut Robert Eb.
Jouluksi 1987 RWR päätti järjestää lyhyillä jotain näyttävämpää. Niinpä etukäteen tehtiin neljän DJ:n yhteisohjelma, jota sitten RWR:n miehet lähtivät heittämään eetteriin joulupäivänä 25.12.1987. Monien perheenjäsenten hämmästys oli varmaan suuri, kun RWR-miehet kömpivät ylös sängyistään jo ennen kello yhdeksää joulupäivänä ja höpisivät jotain kaverien luona käymisestä.
Tällä kertaa lähetyspaikka oli kesämökki, jonne oli lähetysantenni käyty kasaamassa jo etukäteen. Lähetyslaitteet pystytettiin mökin vintille ja laitettiin ohjelma pyörimään hiukan ennen kello yhtätoista. Mukana olleet DJ:t siirtyivät takan äärelle eväitä syömään ja ohjelmaa kuuntelemaan. Joulujuhlaa ja -rauhaa parhaimmillaan! Ihan koko kolmen tunnin ohjelmaa ei saatu lähetettyä, sillä akusta loppui virta vajaat puoli tuntia ennen ohjelman loppua.
Valmistautumista uuteen aloitukseen
Vuoden 1988 puolelle sirryttäessä lähetykset SW:llä harvenivat ja ULA:lla ne loppuivat kokonaan kun 35-wattinen lähetin jouduttiin lähettämään uuden 150-wattisen linukan rakentajalle laitteiden yhteensovitusta varten. 35-wattiseen piti vaihtaa toisenlainen oskillaattori stereokäyttöä varten.
Tiedotustoimintaa sen sijaan lisättiin. RWR:a mainostettiin kotimaisissa musiikki- ja pienlehdissä, ulkomailta tilattuja RWR-tarroja levitettiin pitkin Jyväskylää puhelinkoppeihin, ravintoloihin, ja vähän vaikka minne. Varsinkin monet pienlehdet kiinnostuivat RWR:sta ja vapaasta radiosta ja julkaisivat tietoja ja artikkeleita.
Helmikuussa 1988 RWR:n kevään suunnitelmista annettiin tietoja myös muutamille valikoiduille lehdille Jyväskylässä. Esimerkiksi Suur-Jyväskylän Lehti julkaisikin asiallisen jutun RWR:n suunnitelmista. Aiheeseen tarttui myös Radio Jyväskylä, joka teki asiasta uutisen jossa PTL ja poliisi parhaimpansa mukaan yrittivät mustamaalata RWR:a ja pelotella operaattoreita. Pelottelussa keskityttiin taas siihen, miten lähetykset voivat häiritä lentoliikennettä ja vaikka mitä. Puhdasta valhetta siis. Pääasia RWR:lle oli tietysti se, että tieto suunnitelmista levisi ja ihmiset osasivat odottaa aseman aloittamista suurella teholla.
Paitsi tarrojen avulla, niin myös T-paidoilla tehtiin RWR:a tunnetuksi. Syksyllä 1987 asemalle oli tilattu sadan kappaleen erä valkoisia T-paitoja, joissa oli RWR:n logo mustalla suuressa koossa paidan etupuolella. Paidat herättivätkin ansaittua huomiota kouluissa ja myöhemmin keväällä ja kesällä myös kaduilla ja rannoilla.
Juuri ennen pääsiäistä 1988 uudet ULA-stereolähetyslaitteet saapuivat rakentajalta. Operaattorit siirtyivät heti seuraavana yönä kauas maaseudun rauhaan Laukaaseen laitteita testaamaan. Kevään mittaan oli pikkuhiljaa rakenneltu ULA-käyttöön muutamia kappaleita 2-elementtisiä yageja, joita nyt päästiin käyttämään. Testattaessa laitteista lähti mittarin mukaan tehoa jopa yli 200 wattia. Tarkka arvo jäi salaisuudeksi, sillä SWR-tehomittarin asteikko loppui 200 wattiin. 2-elementtisen yagin gain-vaikutukseen yhdistettynä arvioitiin että ERP-säteilyteho oli noin 300-400 wattia.
Asema soi nyt puhtaasti stereona. Stereoenkooderi oli hollantilaisen tekniikan professorin valmistama laite malliaRivendel FM ja sen väitettiin 1980-luvun alussa olleen parempi kuin Hollannin NOS-valtionradion kooderit. Kaikkien laitteiden yhtäaikaiseen käyttöön tarvittiin kaksi autonakkua: yksi 150-watin linukalle ja yksi muille laitteille. Virrankulutus oli niin suuri.
Nyt hankitulla kalustolla toiminnan aloittaminen näytti hyvältä, sillä kuuluvuusalue oli varmasti jokusen kymmenen kilometriä stereonakin pääsäteilysuuntaan. Niinpä aloitettiin massiivinen kampanja jotta tieto aseman aloituksesta saataisiin koko kaupungin tietoon. Aloitushetkeksi päätettiin 8.4.1988 kello 23.00 taajuudella 95,9 MHz.
Asiasta soiteltiin lukuisiin lehtiin ja materiaalia jaettiin kilokaupalla. Se tehosikin, sillä lukuisat lehdet julkaisivat juttuja jo ennen aseman aloitusta. Esimerkiksi Keskisuomalaisen nuorisoliite Syke julkaisi lähes koko aukeaman jutun aloituksesta valokuvan kera edellisenä viikonloppuna. Reittinä Sykkeeseen ja artikkelin kirjoittajana toimi keskisuomalainen DX-kuuntelija Esa Sallden, joka sittemmin tuli paremmin tunnetuksi Skannerin pitkäaikaisena päätoimittajana.
RWR on Radio Caroline
Keväällä 1988 Tex oli saanut hommattua runsaasti erilaisia jinglejä ja tehosteita. Samalla pohdittiin pitäisikö uutta aloitusta varten vaihtaa RWR-nimi johonkin vähemmän hyökkäävään. Lo-pulta nimi päätettiinkin vaihtaa. Pääsyynä tähän oli se, että nimi RWR miellettiin joissakin piireissä virheellisesti poliittiseksi, mikä ei suinkaan ollut tarkoitus.
Ensin oli tarkoituksena aloittaa nimellä KISS FM, mutta siitä jouduttiin luopumaan muutaman hankalan yhteensattuman johdosta. Lopulta käyttöön tuli valituksi nimi Radio Caroline, sillä kyseiselle nimelle oli saatavana suuri määrä hyvälaatuisia ohjelmantekoa parantavia jinglejä. Nimi Caroline oli myös sopivan neutraali ja perinteinen. Samanniminen asemahan on toiminut Pohjanmerellä jo vuodesta 1963 lähtien.
Carolinen jingle- ja muiden tehosteiden lisäksi haluttiin ohjelmiin mukaan muutakin uutta, erilaista ja nykyaikaista. Eräs tuttava saatiinkin tekemään Carolinelle Amigan tietokonesamplerilla upeita sampleja eli eräänlaisia jinglejä. Samoin samplerilla tehtiin Carolinelle tunnuskappale ja muita musiikkikappaleita.
Ensimmäiseen ohjelmaan päätettiin ottaa mukaan pätkät kaikilta neljältä vakio-DJ:ltä. Simon sai hommakseen tehdä TOP-5-ohjelman ja Saigon osuuden jossa olisi sekä kotimaista musiikkia että rokkia. DJ-with-no-name oli muuttanut nimensäRadio-Ramboksi ja hänen tehtäväkseen tuli laatia Carolinen kuuntelijakilpailut, joita hän oli jo aiemmin laatinut muun muassa RWR:n SW-joululähetykseen jouluna 1987. Texin piti suunnitella aloitukset ja lopetukset, sekä ohjelmapätkien yhteensovitukset.
Odotusta ja jännitystä
DJ:t tekivät osuuksiaan pitkin viikkoa ennen H-hetkeä RWR:n kiinteässä studiossa ja lopullinen ohjelma talletettiin kasetille vasta lähetyspäivän iltana. Perjantaina 8.4. toivat lehtien lisäksi myös muut radioasemat julkisuutta Carolinen aloitukselle. Radio Jyväskylä kertoi asiasta ja Ylen Ysiysi puuttui asiaan pitkällä myös DX-kuuntelijana tunnetun Juha Hintikan toimittamalla ohjelmalla pelotellen jälleen radiohäiriöillä.
Aikaisemmin samalla viikolla operaattorit olivat käyneet katsastamassa pari mahdollista lähetyspaikkaa Aittovuoresta ja Kotalamminmäestä. Tilanne näytti todella huonolta, sillä metsässä oli lähes metri lunta. Se varmasti vaikeuttaisi tavaroiden kantamista ja paikalta pakenemista. Lähetyspäivää ei voitaisi enää ly-kätä, koska se oli saanut niin paljon julkisuutta. Mikäli RWR ei nyt tulisi ääneen, se ei enää koskaan saisi palstatilaa uudelle mahdolliselle yritykselle. Koska yksi projektin tarkoituksista oli saada mahdollisimman paljon julkisuutta vapaan radion aatteelle, niin päätettiin että hankeen ja metsään lähdetään vaikka mikä tulisi.
Perjantaina 8.4. koko porukka kokoontui erään RWR:n jäsenen kotiin Halssilassa ja päätettiin lähteä katsastetuista paikoista juuri Kotalamminmäkeen Jyväskylän eteläpuolelle. Lähetyspaikka on yli 200 metriä merenpinnasta. Paikalle lähtisi kolme miestä tavaroiden kanssa mukanaan myös kaksi LA-puhelinta yhteydenpitoa varten. Yksi auto miehistöineen oli Jyväskylän ympäristössä kuuluvuutta tarkkailemassa ja kaksi muuta oli vahdissa Kotalamminmäen maastossa LA-puhelimien kanssa.
Juuri ennen lähtöä RWR sai sisäpiirin tiedon, että paikkakunnalla olisi kaikkiaan 8 peilausautoa ja että RWR:n nappaavalle partiolle oli luvattu palkkio. Nähtävästi PTL:n pomot alkoivat kypsyä turhiin Jyväskylän matkoihin ja päättivät lopettaa touhut kertarysäyksellä. Peilaajat kuulemma itse nimittivät reissujaan "Jyväskylän ryyppyreissuiksi". RWR päätti että tätä lähetystä ei keskeytetä, ellei vahdeilta tule nimenomaan tietoa että PTL kiipeää jo rinteessä. Ei nimittäin ollut syytä uskoa että PTL tai poliisi viitsisivät lähteä metriseen hankeen.
Illalla kello 21.00 jälkeen varsinaiset operaattorit laitteineen kuskattiin rinteen juurelle ja reilu kilometri myöhemmin laitteet kasattiin mäen päällä pienen aukean reunaan. Yagi nostettiin puuhun ja suunnattiin kohti Jyväskylän keskustan valoja. Kello 22.55 kytkettiin virta 5 wattiseen lähettimen driveriin ja tarkistettiin antennin SWR:t. Ne näyttivät olevan kohdallaan. Radio-Rambo kuunteli taskuradiolla Radio Jyväskylää, joka kuulutti lähettävänsä vain tauotonta musiikkia ennen seuraavan ohjelman alkamista. Hekin halusivat olla kuulolla tarkastamassa pääseekö RWR lupauksiensa mukaisesti ääneen niin että kuuluu.
95,9 MHz 150 watts in stereo!
Radio Jyväskylän sen paremmin kun muidenkaan ei tarvinnut pettyä. Kello 23.00 kytkettiin virta koko laitteistoon kahden akun syöttäessä virtaa, jolloin tehomittarin neula ampaisi pohjiin. Kasetti pyörimään ja ohjelman alku soi eetterissä. RWR oli vihdoin äänessä suurella teholla ja mahtavan ennakkomainonnan ansiosta kuuntelijoita oli varmasti tuhansia. LA-puhelimella tuli lähetyspaikalle tieto että modulaatiota voisi vielä lisätä.
Kaikkiaan 45 minuuttia pitkä ohjelma pyöri läpi ilman yllätyksiä eikä PTL:stä tullut varoituksia. Ohjelman päätyttyä kello 23.46 sammutettiin laitteista virrat ja kalusto pakattiin ripeästi. Lähettimet ja stereoenkooderi oli sijoitettu mukavasti salkkuun lukuunottamatta 150 watin linukkaa. Muut kamat pakattiin reppuihin ja akkuja vedettiin pulkassa. Vuorelta laskeuduttiin varmuuden vuoksi eri reittiä kuin mitä oli tultu ylös. Matka kävi aika raskaaksi, koska lunta oli todella paljon, pitkää miestä napaan asti. Yli tuntia myöhemmin selvittiin tien laitaan ja huudettiin LA-puhelimella kyyti hakemaan miehet pois metsästä. Ilmassa oli melkoista voitonriemua kun RWR-miehet olivat kaikki autossa ja matkalla kohti kotia.
Vartiossa ollut kuski kertoi että ensimmäiset PTL:n autot olivat ilmestyneet lähiteille jo 15 minuuttia lähetyksen alkamisen jälkeen. Kaikkiaan peilausautoja oli pyörinyt alueella 3-4 eri autoa, mutta kukaan ei ollut noussut autoista. Peilausautoissa ei ollutkaan TV-antennityylisiä viritelmiä, vaan autojen kattojen reunoilla oli ohuita piiskoja ja keskellä kattoa jonkinlainen lieriö. Peilauskäytössä oli sekä henkilö-, että pakettiautoja. RWR:n miehille aiheutti vielä kotimatkalla huolta poliisiauto, joka teki ihmeellisen U-käännöksen RWR:n miehiä ja yhtä naista kuljettavan auton perään kahdesti.
Mediapeliä
Myöhemmin saadut tiedot kertoivat että lähetys oli kuulunut hyvin stereona ainakin 10 kilometriä. Tarkkailuauto ei ollut us-kaltanut lähteä kovin kauas Jyväskylän keskustasta pelätessään että lähetys katkeaa.
Jyväskylän keskustassa tapahtui myös erikoinen ilmiö. Jostain syystä aivan yllättäen Radio Jyväskylä räiski kaupungin keskustassa taajuudeltaan 97,7 MHz myös noin 96 megalle. Myöhemmin asiaa pohtiessa ei harhatoistoon löydetty muuta syytä kuin tahallinen teko. PTL ja/tai Radio Jyväskylä halusivat heikentää RWR:n kuuluvuutta juuri keskustassa, jossa RWR olisi saanut paljon kuuntelijoita samaan aikaan pyörivän korttelirallin ansiosta. Tästä syystä Radio Jyväskylän lähetin oli arvattavasti tahallaan viritetty vähän pieleen.
Radio Jyväskylä käyttäytyi muutenkin omituisesti RWR:a kohtaan. Aikaisemmin talvella 1987-88 Tex ja Simon olivat huvikseen yrittäneet asemalle töihin ja lähetelleet sinne demoja. Puhelimessa Radio Jyväskylän päätoimittaja Kari Tyni ja sittemmin tunnettu jääkiekkoselostaja sanoi Texille että heillä ei ole käyttöä "tällaiselle äänimassalle". Tämän jälkeen asema kuitenkin ryhtyi törkeästi matkimaan RWR:n jinglejä, miksauksia ja muita tyylikeinoja eräissä ohjelmissaan. Myöhemmin eräs Radio Jyväskylän työntekijä tunnusti että RWR:n miesten lähettämistä ohjelmademoista oli pidetty kovasti, mutta piraattitaustan vuoksi heitä ei voinut ajatellakaan otettavan töihin asemalle. Niinpä Tynin piti keksiä joku tekosyy.
Tiedotusvälineidenkin edustajat huomasivat että RWR:n kuuluvuus oli hyvä ja aseman puheet ja lupaukset pitivät paikkansa. Niinpä jopa Keskisuomalainen rikkoi uutisboikottinsa pienellä jutulla ja asiasta kertoi myös Helsingin Sanomat. Jymypaukku oli kuitenkin MTV:n Kymmenen Uutiset 9.4.1988.
RWR ei ollut ollut yhteydessä MTV:oon ollenkaan sitten syksyn 1987 jälkeen. Tästä syystä olikin melkoinen yllätys että RWR oli jälleen yksi kolmesta pääuutisaiheesta lauantain 9.4.1988 uutisissa. TV:stä tuli ihan asiallinen uutisjuttu, jonka lopuksi uutistenlukija vielä totesi että "poliisilla ja PTL:llä tulee olemaan iso työ merirosvoradion vaimentamisessa".
Kyseisen MTV-uutisen jälkeen Tex ottikin taas yhteyttä MTV:n Juuri-Ojaan. Juuri-Oja kertoi että MTV oli pyytänyt lupaa kuvata myös PTL:n peilausautoja ja muuta kalustoa, mutta PTL ei oikein innostunut asiasta. Samalla sovittiin että RWR:sta tehtäisiin uusi filmi ja juttu MTV:n Sunnuntairaporttiin. Kuvauspäiväksi sovittiin perjantai 29.4.1988, mutta ohjelma jäi sittemmin tekemättä syistä joihin tullaan myöhemmin.
Klassinen petturi
Ensimmäisen lähetyksen jälkeisellä viikolla alkoi tihkua tietoja, että homma oli levinnyt vähän liikaa. Keväällä 1987 oli Texiin ottanut uudelleen yhteyttä muuan DX-kuuntelija, joka oli ollut mukana RWR:n alkuvaiheissa 1984-85 ja loikannut sitten pois kyydistä kesällä 1985. Keväällä 1987 hän väitti olevansa taas kiinnostunut hommista ja sanoi perustavansa oman asemanRadio Sunshine Music DJ-nimellä Jack Junior. Myöhemmin aseman nimeksi vaihtui Radio Midnightsun. Asemalla ei kuitenkaan koskaan ollut omia lähettimiä, vaan se lainasi RWR:n lähettimiä ja osti RWR:n vanhan 4-kanavaisen mikserin.
Keväällä 1988 Jack oli kiinnostunut RWR:n isosta projektista ja hänet luvattiinkin ottaa mukaan vahdiksi mikäli hän hommaisi itselleen LA-puhelimen. Juuri ennen ensimmäistä lähetystä Jack kuitenkin ilmoitti että hänellä ei ole varaa ostaa LA-puhelinta eikä hän siksi voi lähteä mukaan. Myöhemmin kävi ilmi että Jack oli kateellinen RWR:n menestykselle ja ryhtyi siksi sabotoimaan aseman toimintaa.
Maanantaina 11.4. muuan RWR:oon kuulumaton tuli leuhkimaan eräälle asioista perillä olevalle RWR:n tukijalle, että hän tietää kuka Tex Willer on. "Sitä RWR:a vetää yks... yliopistolta. Mä kuulin jutun varmasta lähteestä, yheltä... joka olis päässy mukaan siihen asemalle, mutta se valehteli että sillä ei ole varaa ostaa LA-puhelinta." Lisäksi eräs toinen RWR:n kannattaja oli ollut eräissä kotibileissä 9.4. Bileissä oli paikalla myös tämä Jack, joka oli suureen ääneen kuuluttanut Texin oikeaa nimeä. Myöhemmin Texin kysyessä Jackin kommenttia väitteisiin Jack kielsi kaiken, mutta todisteet olivat selvästi Jackia vastaan. Jackin huonoa omaatuntoa osoittaa myös se, että Jack ei sen koommin ollut yhteydessä Texiin, vaikka he aikaisemmin pitivät yhteyttä säännöllisesti.
Myöhemmin talvella 1988-1989 Jack vielä kirjoitti väärällä nimellä Texille Kajaanin varuskunnasta jossa hän oli varusmiehenä ja yritti urkkia Texiltä eräitä tietoja. Talvella 1989 Jack oli myös väittänyt eräille RWR:n miehille Ravintola Ruthin Vintillä että hänet kotiutetaan Kajaanista 8 kuukauden palvelun jälkeen alikersanttina helmikuussa 1989. Texin soitto Kajaaniin paljasti että Jack oli todellisuudessa heitetty maitojunassa AUK:sta takaisin komppaniaan.
Menestys rohkaisi jatkamaan
Ensimmäisen isotehoisen lähetyksen jälkeen kerättiin tietoa ihmisten reaktioista ohjelman suhteen. Havaittiin että yleensä nuoret olivat pitäneet ohjelmasta ja siltä osin oltiin siis oikeilla jäljillä. Seuraavan lähetyksen pituutta päätettiin kuitenkin lyhentää juuri huolestuttavien huhujen vuoksi. Huhujen todenperäisyyttä vahvisti se, että ensimmäisen lähetyksen jälkeen poliisiautoja alkoi liikkua yhä useammin siinä kaupunginosassa jossa Tex, Saigon ja Simon asuivat.
Viikon mittaan odoteltiin lumien sulamista, mutta torstaina 14.4. tuli valtava uusi lumituisku. Operaattorit eivät enää halunneet lähteä rämpimään samanlaiseen hirveään hankeen kuin edellisellä kerralla, joten lähetyspaikaksi valittiin tutumpi Aittovuori.
Samaan aikaan odoteltiin poliisin ratsaavan Texin asunnon, mutta sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Kenties poliisi ja PTL tajusivat, ettei Tex olisi niin tyhmä että säilyttäisi lähetyskalustoa kotonaan. Kaikki tavarat olikin ajoissa siirretty turvaan erään RWR:n kannattajan kotiin. Ratsia oli mahdoton myös siitä syystä, että tuolloin voimassa olleen lain mukaan kotietsintää ei voi suorittaa sellaisen henkilön kotiin jota epäillään rikoksesta, josta suurin rangaistus on vain sakko. Näin oli tilanne juuri piraattiradiotoiminnassa. Texillä ei ollut edes voimassa olevaa LA-lupaa, jonka perusteella PTL olisi voinut tulla sisään asuntoon.
Perjantaina 15.4.1988 ohjelma päätettiin lähteä heittämään eetteriin ihan normaalisti, koska oli luvattu olla äänessä joka viikko samaan aikaan. Todennäköisesti yhdenkin ohjelman jääminen väliin aiheuttaisi sen, että monet ihmiset eivät enää seuraavalla viikolla viitsisi yrittää aseman kuuntelemista. Toiminnasta menisi nopeasti uskottavuus ja luotettavuus.
Ohjelma lähetystä varten kasattiin vasta samana iltana RWR:n omalla studiolla. Ohjelmasta tehtiin vain 35 minuutin pituinen ja siten siihen mahtui vain Simonin TOP-5 ja Texin tekemä loppuosa. Ohjelmanteko sujui hyvin, mutta loppuilta olikin yhtä onnettomien sattumien sarjaa.
Huonoa tuuria
Perjantai-iltana 15.4. tuli tieto että osa vartioon tulossa olleista kavereista ei pääsekään millään liikkeelle autoineen. Niinpä tilanne oli se, että vahdissa oli vain yksi auto kuljettajineen ja lähetyspaikalle lähtisi kolme miestä.
Tavarat lastattiin autoon ja lähdettiin liikkeelle noin kello 21.00. Lähetyspaikalle Aittovuoreen oli tarkoitus siirtyä Kangasvuoren puolelta hiihtolatua pitkin. Autolla päästiinkin syrjäiselle paikalle ihan ladun viereen. Kaikilla operaattoreilla oli päällä metsässä rymyämiseen sopivat vaatteet ja jalassa maihinnousukengät. Juuri kun operaattorit olivat saaneet kaikki laitteet autosta ulos ja olivat siirtymässä metsään, ajoi paikan ohi auto josta useampi silmäpari tuijotti ulos ihmeissään.
Siltä kohdalta RWR ei kyseisen tapahtuman jälkeen enää uskaltanut jatkaa matkaa, vaan kaikki kamat ahdettiin nopeasti takaisin autoon. Huonoa onnea kiroillen lähdettiin autolla etsimään uutta maastoutumispaikkaa. Aittorinteen lämpövoimalan takapiha tiedettiin hiljaiseksi paikaksi. Sen takaa kulki sama hiihtolatu ja pururata, jota pitkin olisi helppo siirtyä lähemmäksi lähetyspaikkaa. Eikä ladulla varmaankaan olisi enää hiihtäjiä kellon ollessa jo lähes 22.00 yöllä.
RWR:n miehet ehtivät juuri autolla voimalan taakse, kun pururadalla näkyi liikettä. Pimeää ja lumista rataa pitkin tuli naisjuoksija kellon ollessa 22.00. Nainen vielä kääntyi pois radalta ja juoksi voimalan pihan läpi autoamme ihmetellen.
Kiroillen lähdettiin taas uudestaan liikkeelle, sillä emme uskaltaneet lähteä tallustelemaan pitkin rataa autonakkujen kanssa peläten että vastaan voisi tulla muitakin ulkoilijoita. Aittorinteen asuntoalueen takana metsässä oli pieni luistelurata, jonne pääsee vain jalankulkuväylää pitkin. Päätimme yrittää metsään luistinradan vierestä ja ajaa sinne autolla, sillä kuski väitti että kyllä tähän aikaan jo uskaltaa. Mutta kuinkas taas kävikään. Jalankulkuväylällä tuli vastaan iltakävelyllä ollut vihaisen näköinen pariskunta ja luistinradalla oli paikallinen nuoriso ryyppäämässä. Siis ei muuta kuin pois samaa reittiä pitkin kipin kapin.
Kello oli jo sen verran yli 22.00, että pian oli kiire jos aiottiin saada asema ääneen kello 23.00. Siksi päätettiin tehdä hätäratkaisu ja mennä samaan paikkaan jossa oli oltu edellisten Suurajojen aikana 1987. Niinpä ajettiin kiireen vilkkaa Aittovuoren takana sijaitsevan Karmitsan hyppyrimäen juurelle, missä Matti Nykänenkin aikoinaan aloitteli uraansa.
Paikka oli rauhallinen ja niinpä ryhdyttiin purkamaan tavaroita ulos. Tällöin huomattiin että antennin säteilijä oli pahasti taittunut autoon ängettäessä. Uutta antennia ei ehdittäisi hakemaan. Niinpä jouduttiin hajoittamaan yksi taskulamppu ja kokeilemaan patterin ja polttimon avulla voisiko antennia vielä käyttää. Onnekkaasti johdot näyttivät yhä olevan kiinni elementeissä, eikä missään huomattu oikosulkua. Niinpä tavarat kantoon ja kolme operaattoria kipusi jyrkkää rinnettä ylös. Kuski ajoi autoineen tiehensä ja metsään jäi vain hiljaisuus. Tällä kertaa ei olisikaan kyytiä takaisin, sillä kuskin pitäisi olla töissä kello 24.00. Niinpä tavarat pitäisi kantaa pois metsiä pitkin.
Aittovuoren päällä RWR:n miehiä odotti yllätys. Sinne oli toista kautta raivattu tie ja paikalle oltiin kasaamassa NMT-mastoa. Paikalta olisi siis päästävä kauas ja operaattorit suuntasivat metsään aluksi seuraten valmiita polkuja. Akut olivat pulkassa ja kaatuilivat vähän väliä syvän lumen vuoksi. Erään kaatumisen jälkeen sitten huomattiin, että jossain vaiheessa toisen akun tulpat olivat irronneet ja puolet nesteistä oli nyt hangessa. Olisi siis yritettävä yhdellä akulla. Saigon palasi jälkiä pitkin takaisin ja löysikin vielä tulpat hangesta.
Jossain vaiheessa RWR:n miehet saapuivat metsälinjalle, jonka arvioivat johtavan heidät aikanaan pois metsästä. Laitteet pystytettiin linjan vierelle pika pikaa. Antennia oiottiin sen verran että se saatiin nostettua ja kiinnitettyä puuhun. Tässä vaiheessa päätettiin että Radio-Rambo lähtee hakemaan autoa ja tulee Aittorinteelle vastaan lähetyksen jälkeen. Paikalle metsään jäivät siis vain Tex ja Saigon.
Kello 22.55 kytkettiin virta driveriin ja SWR-arvot näyttivät ihan siedettäviltä. Koko laitteistoa yritettiin kytkeä päälle kello 23.00, mutta yhden akun virta ei riittänyt. Napajännite aleni liikaa, eikä lähettimestä lähtenyt tehoa kuin kymmenisen wattia. Äkkiä Tex sammutti virran, otti 150 watin linukan pois välistä ja siirtyi ajamaan ohjelmaa pelkällä 35 watilla, mutta silti stereona. Koko 35 minuutin ohjelma saatiin muuten ajettua eetteriin normaalisti.
Läheltä piti
Kello 23.37 virrat katkaistiin ja alettiin purkaa laitteistoa. Tex sanoi Saigonille että "reissu meni niin huonon tuurin vallassa, että ei enää puutu kuin PTL". Samassa kuului autojen ääntä, useiden autojen valot ilmestyivät metsään arviolta 20-30 metrin päähän ja autojen ovet paukkuivat. "Ne on jossain täällä", huusi ääni. Myöhemmin kävi ilmi, että RWR:n miehet olivat pimeässä metsässä kiertäneet ympyrää ja päätyneet pitkän kiekan jälkeen takaisin rakenteilla olleen NMT-maston juurelle, jonne PTL pääsi ajamaan autolla.
Sen verran oli onnea RWR:n mukana, että tavarat oli jo pakattu. Auton akut, antenni ja muu irtokama jäivät lähetyspaikalle, mutta Tex ja Saigon pääsivät irrottautumaan mukanaan kaikki lähettimet ja stereomankka jolta ohjelma soitettiin ulos. Tuolloin eivät operaattorit vielä tienneet missä oikeastaan olivatkaan.
Lähtiessään juoksemaan operaattorit luulivat juoksevansa kohti Aittorinnettä, mutta juoksivatkin kohti Halssilanrinnettä. Matkalla he ylittivät juuri saman tien, jota pitkin PTL oli ajanut paikalle. PTL nähtävästi kuuli lumen rahinan RWR:n miesten juostessa, sillä välillä kuului perästä ja sivuilta ääniä tyyliin "jossain tuolla ne menee". Tällä kertaa PTL jäi jälkeen eikä saavuttanut operaattoreita, jotka tultuaan Halssilanrinteen asutusalueelle eksyttivät takaa-ajajat juoksemalla pitkin omakotitalojen takapihoja. Jossain vaiheessa PTL ja poliisit hukkasivat jäljet. Kun operaattorit pysähtyivät hetkeksi vetämään henkeä metsässä lähellä Jyskää, ei ääniä enää kuulunut perästä.
Jyskästä operaattorit pääsivät Jyväsjärven rannalle ja jäälle puikkimalla Vaajakosken moottoritien yli. Jäätä pitkin hangessa kahlaten miehet pääsivät pois alueelta ja saattoivat lopulta kutsua LA-puhelimella Radio-Rambon autoineen apuun. Kaikki pääsivät lopulta turvallisesti kotiinsa.
Radio-Rambo ja vahdissa ollut Simon kertoivat että peilausautoja ja poliisiautoja oli Jyväskylän ja Jyskän välisellä tiellä ajellut useampiakin kappale. Tunnistettuja olivat mm. valkoinen rikospoliisin siviiliauto Wolksvagen Golf XLA-515, valkoinen Lada IAT-??? ja vihreä Transit ASS-???.
Vieläkö jatketaan?
Näiden kokemusten jälkeen kaikki olivat valmiita lopettamaan tai ainakin keskeyttämään lähetykset tällä erää, sillä olivathan kaikki akutkin jääneet metsään. Tilanne jäi kuitenkin vielä auki. Lauantaina 16.4. Tex päätti kuitenkin lähteä viattomasti hiihtelemään ja käydä vaivihkaa vilkaisemassa lähetyspaikkaa päivänvalossa. Kierrettyään aluksi paikan ympäri supistuvassa kaaressa Tex huomasi että itse lähetyspaikalle ei johtanut muita jälkiä kuin heidän omansa. Tex hiihteli lähetyspaikalle saakka ja siellähän olivat edelleen sekä akut että antenni hangessa aivan koskemattomina.
PTL:n ja poliisin jäljistä päätellen he olivat tulleet operaattoreiden perässä vain tietä pitkin. Operaattorit taas olivat juosseet pitkän matkaa aivan tien vierellä mutta silti metsässä tietä huomaamatta. RWR:n miesten päästyä pakoon PTL ei ehkä löytänyt pimeässä oikeita lähetyspaikalle vieviä jälkiä, sillä kyseinen alue on vilkas ulkoilualue ja täynnä hiihtäjien ja koirankusettajien jälkiä.
Toinen vaihtoehto on että PTL luuli RWR:n saaneen kaikki kamat mukaansa eikä vaivautunut metsää penkomaan. Mikäli takaa-ajajilla ei ollut kunnon kenkiä, heillä ei liene ollut suuria intohimoja lähteä yli puolimetriseen upottavaan hankeen. Tai he uskoivat ajan olevan heidän puolellaan. Joka tapauksessa Tex raahasi loput tavarat metsästä tien viereen, josta kävi ne myöhemmin hakemassa autolla talteen. Kamat vietiin sitten erään tuttavan luo piiloon.
Seuraavan viikon aikana RWR:n miesten korviin kulkeutui lisää huhuja. Joku tuntematon henkilö soitti DJ Saigonin äidille ja varoitti tämän pojan olevan mukana rikkomassa radiolakia. Tilanteen kiristyessä Simon ei enää uskaltautunut lähteä ohjelmaa tekemään ja muutenkin osa miehistöstä oli sitä mieltä että tilanne kävi liian kuumaksi. Päätettiin kuitenkin lähettää vielä viimeinen lähetys seuraavana perjantaina. Sen jälkeen pidettäisiin taukoa kunnes tilanne rauhoittuisi ja lumet sulaisivat metsistä.
Viimeisen lähetyksen valmistelut
Viimeistä lähetystä varten kaatunut akku käytettiin akkuliikkeessä täytettävänä ja ladattavana kuntoon. Saigon jäi epäluulojen välttämiseksi pois keikalta, mutta onneksi saatiin värvättyä mukaan metsään uusi operaattori kamoja kantamaan. Koko lähetyskaluston kuljettaminen ei olisi onnistunut kahdelta mieheltä mitenkään.
Uudeksi lähetyspaikaksi valittiin nyt metsäalue Seppälänkankaalla, Jyväskylästä pohjoiseen Laukaantien varrelta asumattomalta alueelta. Paikka tutkittiin tarkkaan etukäteen ja vahdeiksikin saatiin värvättyä lisää miehiä ja autoja.
Perjantaina 22.4.1988 iltapäivällä osa porukasta kiersi kaupunkia etsien PTL:n peilausautoja, jotta olisi saatu valokuvia arkistoihin. Vihreä Transit oli parkissa Hotelli Areenan pihassa ihan kaupungin keskustassa, mutta niin julkisella paikalla ei uskaltauduttu ryhtyä sitä valokuvaamaan. Tex kävi autolla vilkaisemassa Laajavuorentiellä sijaitsevaa PTL:n autovarikkoa. Korkeat lumivallit estivät näkyvyyden ja kurkkiessaan varikolle ohiajaessaan Tex ei huomannut edellään ajavan auton hiljentävän vauhtia, vaan täräytti suoraan sen perään risteyksessä. Vahingot jäivät kuitenkin vähäisiksi.
Ohjelma tätä lähetystä varten tehtiin vasta samana iltana juuri ennen lähtöä. Äänessä ohjelmassa olivat Tex ja Saigon. Ohjelmasta ei ehditty tehdä edes varmuuskopiota. Kello 20.00 ja 21.00 välisenä aikana operaattorit kuskeineen kokoontuivat erään tukijan luokse, jossa lähettimet olivat piilossa. Samaan aikaan vartijat tapasivat erään K-lähikaupan pihalla. Lopuksi liikkeelle lähdettiin eri autoilla ja eri paikoista.
Kuski vei operaattorit (Tex, Radio-Rambo ja uusi mies) ampumaradalle johtavan sivutien varteen, josta he singahtivat metsään laitteineen. Operaattorit lähtivät rämpimään hangessa kohti valittua lähetyspaikkaa. Talvi teki taas tekosiaan ja edellisenä päivänä oli tullut lisää lunta. Vartijoiden oli tarkoitus siirtyä partioimaan Laukaantietä ennen kello 23.00 ja lisäksi yksi vartija olisi parkissa erään autoliikkeen pihassa ainoan alueelle johtavan valtaväylän varrella. Vartijoiden piti antaa hälytys vain siinä tapauksessa että PTL tai poliisi lähtee ulos autoistaan metsään. Muussa tapauksessa lähetystä ei keskeytettäisi.
Lähetyspaikalla olevien radiokutsu oli Tuki kuten aiemmissakin lähetyksissä. Vartioautojen radiokutsut olivat juoksevasti Savu 1, Savu2, jne. Käytössä olivat LA-kanavat 11, 22 ja 23. Tuella oli kaksi kappaletta Danitan 3-kanavaisia kapuloita ja Savuilla oli muun muassa President Jacksonia ja Handicia. Sovittu varoitusviesti oli "Tuki fuck off".
RWR:n miehet siirtyivät lähetyspaikalle normaalisti ja pystyttivät aseman metsään. H-hetkeä odotellessa otettiin valokuvia muistoksi. Kun uutta miestä kuvattiin lähettimien vierellä hän sanoi piloillaan että "tän kuvan yhteyteen sit kirjoitetaan, että tämä otettiin silloin kun kaikkia vielä nauratti". Odotellessa lähetyksen alkua uusi mies teki metsään harhautusjälkiä mahdollisen PTL:n tulon varalta. Kello lähestyi 23.00 ja Tex jäi lähettimien viereen muiden siirtyessä kauemmas vartioon.
Viimeinen lähetys
Kello 22.55 Tex testasi normaalisti SWR-lukemat ja kello 23.00 heitti ison linukan mukaan peliin ja antoi ohjelman paukkua eetteriin. Jossain oli häikkää, sillä tällä kertaa tehoa ei lähtenyt ihan mittarin täyttä vaan ehkä juuri ne luvatut 150 wattia 2-elementtiseen yagiin. Ehkä toinen akku ei liikkeen jäljiltä ollutkaan ihan kunnossa.
45 minuutin ohjelmasta oli lähetetty normaalisti noin 30 minuuttia, kun Radio-Rambo saapui Texin luo ja kertoi "mä ehkä kuulin jotain LA-puhelimesta". Oliko joku vartijoista yrittänyt varoittaa PTL:n tulosta? RWR:n miehet yrittivät kutsua kanavalla samaa vartijaa, mutta eivät saaneet mitään vastausta. Myöhemmin kävi ilmi että PTL ja poliisi olivat pysäyttäneet kyseisen vartijan auton hänen huutaessaan LA-puhelimeen varoitusta "tuki fuck off". Poliisit hyppäsivät vartijan autoon ja tiukkasivat "mitäs täällä ajelet tähän aikaan yötä?". Vartija selvisi väittämällä jakavansa lehtiä. Auton takapenkillä oli sopivasti nippu Keskisuomalaisia.
Myöhemmin selvisi että vartija oli löytänyt tyhjän PTL:n auton RWR:n operaattoreiden jättämien jälkien kohdalta ja oli arvannut että nyt on tosi kyseessä. Texin ja Radio-Rambon yrittäessä kutsua poliisin ahdistelemaa vartijaa LA-puhelimella, saapui myös uusi mies lähetyspaikalle ja kertoi nähneensä läheisen hakkuuaukeaman toisella reunalla taskulampun välähdyksiä. Uskottava se oli: PTL oli tulossa.
Pakomatka
Vauhdilla miehet kasasivat laitteet kasseihin ja lähtivät painelemaan pois takakautta. Hanki oli syvää ja akut hidastivat menoa. Operaattorit eivät kuitenkaan uskoneet PTL:n kykenevän kovin nopeaan vauhtiin ja olihan lähetyspaikalle lisäksi tehty ketunlenkki eli harhautusjäljet.
Vajaan kilometrin jälkeen RWR:n miehet saapuivat auraamattomalle metsätielle ja ryhtyivät paikantamaan itseään kartalta. Samassa välähti taskulamppu vain 5-10 metrin päässä takana pusikossa ja miesääni huusi: "Hei pojat!". RWR:n miehet säntäsivät karkuun sydämen hypätessä kurkkuun ja veren jyskyttäessä päässä. Radio-Rambolla oli selässään merimiessäkki ja kädessä salkku jossa olivat lähettimet (35 wattia) ja stereoenkooderi. Tex veti akkuja pulkassa ja hänen selässään oli repussa mankka. Uuden miehen selässä oli repussa linukka ja muuta tavaraa ja kädessä antenni.
Akut ja antenni jäivät siihen paikkaan juoksuun singahdettaessa. Tex ja uusi mies pääsivät hyvään vauhtiin, mutta Radio-Ramboa haittasi selässä puolelta toiselle heittelehtivä merimiessäkki. Jo lyhyen juoksun jälkeen Tex ja uusi mies näkivät olan yli katsoessaan takaa-ajajan saavuttavan ja ottavan kiinni Radio-Rambon.
Myöhemmin kävi ilmi, että tien varteen pysäköidystä autosta oli operaattoreiden perään lähtenyt vain yksi poliisi ja yksi PTL:n mies. Näistä poliisi oli lähtenyt kiertämään tehtyä ketunlenkkiä ja PTL:n mies taas oli vahingossa lähtenyt lähetyspaikalta oikeille jäljille. Ottaessaan kiinni Radio-Rambon PTL:n mies syyllistyi virkavirheeseen, sillä heillä ei ole mitään poliisin oikeuksia. PTL:n miehen pidellessä kiinni Radio-Ramboa paikalle tuli perässä myös ketunlenkin kiertänyt poliisi ja pian metsätietä pitkin myös muita viranomaisia.
Radio-Ramboa kiikutettiin niskasta, uhattiin heittää alas rinteeltä ja laitettiin vetämään metsään jääneet laitteet pulkalla pois metsästä. Tämän jälkeen hänet laitettiin käsiraudoissa autoon. Aika mieletöntä yliampumista poliisin taholta. Sattumalta samaan aikaan Jyväskylän keskustassa puukotettiin ihminen kuoliaaksi poliisin juostessa vaarattoman piraatin perässä metsässä.
Jonkin aikaa juostuaan Tex ja uusi mies lähestyivät Seppälänkankaan hiekkakuoppa-aluetta, jonne metsätie suoraan johti. Alueella näkyi liikkuvan useita ajoneuvoja valot päällä. PTL ja poliisi odottivat RWR:n miesten tupsahtavan metsästä suoraan syliinsa, mutta virheenä he jättivät autojensa valot päälle. Texin selässä ollut reppu mankkoineen oli lentänyt tien sivuun juoksua hidastamasta jo lähtökiihdytyksessä. Kun PTL:n autojen valot tulivat näkyviin, Tex otti vauhdissa uuden miehen selästä repun jossa olivat muun muassa 150 watin linukka, SWR-mittari ja kamera jossa oli runsaasti kuvia RWR-miehistöstä. Tex heitti repun lumipenkan yli ojaan piiloon. Pakenevat RWR-miehet poikkesivat tieltä sivuun välttääkseen odottamassa olleet virkamiehet ja erosivat vielä toisistaankin vaikeuttaakseen takaa-ajoa.
Tex ja uusi mies pakenivat eri reittejä halki hiljaisen metsän. Molemmat onnistuivat ylittämään Laukaantien ja pääsemään siten pois teiden muodostamasta loukosta väljemmille alueille ja kohti kaupunkia. Samaan aikaan Radio-Rambo istui rikospoliisin autossa käsiraudoissa vieressään Rohde & Schwarzin Miniport-peilausvastaanotin.
PTL ja poliisi keskittivät etsintätoimensa lähetyspaikan luota kohti Jyväskylää johtavan tien ympäristöön. Poliisiautot kaahasivat hullun lailla parhaimmillaan yli 100 km/h pitkin Laukaantietä, jolla nopeusrajoitus Seppälänkankaan kohdalla oli pääosin 60 km/h. Poliisit tarkastivat poliisiradion avulla kaikkien tiellä liikkuvien autojen omistajat Autorekisterikeskuksen tiedostoista etsiessään tuttuja nimiä.
Poliisin ja PTL:n autoja oli myös haravoimassa Laukaantielle tulevia sivuteitä etsien jälkiä. Mikäli karkurit pyrkisivät kaupungin suuntaan, heidän olisi jossain kohtaa pakko ylittää näitä sivuteitä. RWR:n uusi mies ehti taivaltaa lähes tunnin verran pitkin metsiä ja Laukaantien reunoja kohti kaupunkia ennen kuin hän saapui Kangaslammen lämpövoimalan alueelle. Siellä oli kaksi PTL:n miestä passissa. He pysäyttivät uuden miehen ja kutsuivat poliisit paikalle. Poliisien ryhtyessä kyselemään hän väitti olevansa vain lenkillä.
Sillä välin poliisit olivat löytäneet jonkun sivutien viereltä Texin jäljet ja lähteneet perään. Edellisenä päivänä sataneessa hangessa ei ollut vielä muita jälkiä ja niin poliisit pystyivät seuraamaan Texiä helposti. Poliisit kai olettivat Texin olevan jo kauempana edellään, sillä Texin pysähtyessä kuulostelemaan ja henkeä haukkomaan takaa kuului poliisien puhetta.
Useiden kilometrien juoksun jälkeen Tex saapui Kangaslammen asuntoalueelle. Päästyään omakotitalojen pihojen halki sulalle asfaltille Tex tunsi olevansa turvassa, sillä jälkiä ei enää jäisi. Myöhemmin selvisi, että nopein poliisikonstaapeli oli kuitenkin seurannut Texiä vielä asfaltillakin lähes kilometrin ennenkuin hukkasi lopullisesti jäljet ennen Kangaslammen koulua.
Poliisin kuulusteluissa
Pian kuitenkin poliisi lopetti etsinnät maastossa ja poliisiradiossa kuulutettiin: "Antaa olla, ei sitä kolmatta enää saada kiinni". Poliisi kuitenkin lähetti partion Texin kotikadulle odottelemaan miehen saapumista. Radio-Rambo ja uusi mies vietiin kuulusteluihin poliisilaitokselle, jossa heitä pidettiin koko yön ajan.
Radio-Rambo oli kuulusteltavana ensin ja peloteltuna ja säikyteltynä hän kertoi poliisille viimeisen lähetyksen tarinan. Hänellä ei ollut juuri mitään mahdollisuuksia, koska hän jäi kiinni itse paikalta lähettimien kera. RWR:n uusi mies veti tiukkaa linjaa eikä suostunut tietämään mitään merirosvoradiosta vaan väitti olleensa lenkillä.
Poliisi käyttäytyi molempia miehiä kohtaan erittäin uhkaavasti, hyökkäävästi ja vahvasti yliampuen. Aivan kuin kyseessä olisivat olleet suuretkin rikolliset. Miehiä ei esimerkiksi päästetty pyynnöistä huolimatta vessaan ja heitä makuutettiin tuntikausia laitoksen lattialla.
Molempia kiinnijääneitä pidettiin kamarilla useita tunteja, kunnes heidät päästettiin pois lauantaina aamulla 23.4.1988. Yön mittaan Tex oli pitkin syrjäkatuja kiertänyt erään kotikaupunginosassaan asuvan RWR-tukijan luokse. Yhdessä he hakivat Texin kotoa auton ja lähtivät tutkimaan käryaluetta tietämättä muuta kuin että Radio-Rambo oli jäänyt kiinni.
Vielä hieman aiemmin Texin asunnon lähettyvillä olleen kioskin edessä seisonut poliisiauto oli jo poistunut. Käryalueelta ei enää kello kolmen jälkeen aamulla löytynyt ketään. Myöhemmin vartiossa olleet RWR-miehet kertoivat odotelleensa alueella useampia tunteja kuulostellen avunpyyntöjä LA-puhelimesta poliisin ja PTL:n pyöriessä ympärillä. Kun mitään ei kuulunut he ajattelivat että "perseelleen meni" ja häipyivät alueelta. Tex puolestaan vei tuttavansa nukkumaan ja meni itsekin kotiinsa.
Lauantaiaamuna kello 09.00 Tex heräsi ovikellonsoittoon. Kaksi poliisia oli tullut hakemaan Texiä mustalla maijalla kuulusteluihin. Tuolloin aamulla tilanne oli jo sen verran rauhoittunut, että kuulustelija vanhempi konstaapeli Havumäki oli kohtuullisen asiallinen Texiä kohtaan. Tosin hän yritti syöttää järjetöntä puppua esimerkiksi väittäen että lehtivalokuvalla jossa Texin päässä on kommandopipo voidaan muka osoittaa Tex syylliseksi. Ensimmäiset kaksi tuntia Tex pysyi väitteessään että hän ei halua antaa mitään lausuntoja jotka voisivat huonontaa hänen asemaansa, eikä suostunut tunnustamaan mitään.
Komisario Myllymäen käytyä paikalla selvittämässä kantaansa ja Havumäen luettua papereista aiemmin kerättyjä lausuntoja Tex päätti että "olkoon, ei tästä niin paljoa rapsahda. Hoidetaan tämä asia pois niin päästään oikeudenkäynnistä läpihuutojuttuna". Niinpä Tex kertoi osuutensa asiaan ja pääsi lähtemään asemalta kello 13.00 jälkeen lauantaina.
Kuulusteluissa kävi ilmi että PTL ei ollut löytänyt kaikkia RWR:n tavaroita metsästä. He eivät myöskään tajunneet että 150 watin linukka puuttui. Olivatpa he vielä voitonriemuissaan hihkuneet Radio-Rambolle: "Vai muka 300 watin lähettimet! Mikä uutisankka! Ei tästä lähde kuin 30 wattia!" Sunnuntaina 24.4.1988 operaattorit suunnistivat autolla kärypaikan läheisyyteen ja Tex kävi hakemassa metsästä pois sinne ojaan heittämänsä repun. Siinä olivat muun muassa linukka ja kamera. Näin saatiin onnekkaasti pelastettua arvokasta laitteistoa.
Viikonlopun jälkeen kävivät kuulusteluissa vielä Simon ja RWR:n uusi mies uusimassa tarinansa Radio-Rambon ja Texin juttuihin sopivaksi. Kellään kuulusteluissa käyneistä ei ollut aikaisemmin mitään poliisia vastaan, vaan he katsoivat vain poliisin hoitavan työtään. Kyseisten tapahtumien johdosta mielipiteet kuitenkin muuttuivat. Varovastikin sanoen poliisin touhu näyttää hyvin arveluttavalta koheltamiselta turhien asioiden perässä.
Oikeudenkäyntiä odotellen
Radio-Rambo sai vielä lisäongelmia LA-kapulasta, joka löytyi hänen hallustaan. Siihenhän ei tietenkään ollut mitään käyttölupaa. Havumäki soitti yllättäen Texille toukokuun alussa 1988 ja kysyi että "pitäisikö nuo meidän aseman kellarissa olevat akut laittaa lataukseen?" "Laita pois vaan", Tex vastasi. Poliisikin varautui siihen että takavarikoituja laitteita palautetaan oikeudenkäynnin jälkeen. Poliisin velvollisuutena on tietysti huolehtia laitteiden kunnosta huolellisesti takavarikon aikana.
Operaattorit eivät juuri enää ottaneet paniikkia tilanteesta. Tiedossa oli etukäteen että sakoilla selvitään eikä rikosrekisteriin tule merkintää. Näytti myös siltä että suurin osa takavarikkoon menneistä laitteista saataisiin takaisin sitten joskus. Kaikkien tunnustettua osuutensa asian pitäisi hoitua nopeasti alta pois.
Tiedossa oli myös että juttu tulisi käsittelyyn Helsingin Raastuvanoikeudessa. Ammoin 1980-luvun alussa oli tehty päätös että kaikki piraattiradio-oikeudenkäynnit menevät Helsinkiin. Kuulustelevat poliisit eivät tosin sitä tienneet.
Lehdistö ja paikalliset radioasemat uutisoivat kärystä aika laajasti. Ylen Ysiysi otti RWR:oon yhteyttä Wuppertalin kautta ja toukokuun 16. päivänä 1988 YLE lähetti aika pitkän jutun RWR:n kärystä ja Texin haastattelun.
Toukokuussa 1988 näytti siltä, että toistaiseksi merirosvoradiotoiminta Jyväskylässä on ohi. Niinpä RWR myi pois kaikki vanhat lähettimensä: 25 watin ULA-lähettimen, SW-lähettimen ja 150 watin ULA-linukan. Operaattorit eivät uskoneet lähettimiä enää tarvitsevansa, tai tarkkaan ottaen eivät uskoneet heillä enää olevan mahdollisuuksia minkäänlaisen vapaa radio -toiminnan harjoittamiseen.
Loppukesällä 1988 Jyväskylässä piraattitoimintaa kuitenkin jatkoi Radio Vega –niminen asema tutulla taajuudella 96 MHz. Saman vuoden syksyllä aloitti lisäksi stereona lähettävä KISS FM taajuudella 95,9 MHz. DJ:nä KISS FM:llä toimivat tutut DJ:t Tex Willer ja nimensä Paleksi muuttanut DJ Saigon.
PTL:n ja poliisin takavarikkoon jäivät kesällä 1988 toistaiseksi seuraavat esineet: 35 watin radiolähetin, stereoenkooderi, Suunto-kompassi, salkku, reppu, pulkka, 2 kpl autonakkuja, Phillips stereomankka, 1 kpl TDK AD-kasetti ja LA-puhelin. Näistä ajateltiin oikeudenkäynnissä vaatia takaisin kaikki muut paitsi itse lähetin.
Jälkipuintia
Käryn jälkeen tihkui uutta tietoa myös PTL:n toiminnasta. PTL:n iso ja kallis peilauskeskus oli ollut pystytettynä Jyväsjärven toiselle puolelle Kuokkalaan Ainolan rantaan. Pienempiä peilausautoja ja poliisiautoja oli liikkeellä ollut ainakin 8 kappaletta. PTL oli saapunut peilausta varten kaupunkiin aina perjantai-iltapäivällä. Illalla heillä oli ennen liikkeelle lähtöä yhteinen palaveri poliisin kanssa. Palaverissa oli käyty läpi kaikenlaisia mahdollisia tilanteita. RWR otettiin vakavasti.
RWR:n käryn syytkin selkenivät lisää kevään kuluessa. Jackin liikkeelle laittamat jutut Texin henkilöllisyydestä olivat levinneet poliisille asti tai vaihtoehtoisesti Jack tai joku muu Jackin tietojen perusteella oli suoraan ilmiantanut Texin.
Kuulusteluissa komisario Myllymäki itse sanoi olleensa edellisenä iltana Texin asuinalueella kyttäämässä. Poliisi siis tiesi jo ennen lähetyksen alkamista mistä päin kaupunkia lähetys tulisi tulemaan, koska he kytättyään Texin ja Simonin asuinalueella kykenivät seuraamaan RWR:n miehiä lähetyspaikan lähistölle saakka. Helppohan se sitten oli peilata parin neliökilometrin alueelta. Tiettävästi poliisi oli myös verrannut RWR:n toimilupahakemuksessa ollutta Texin allekirjoitusta muista julkisista rekistereistä kuten ajokorttirekisteristä löytyviin Texin oikealla nimellä tekemiin allekirjoituksiin henkilöllisyyden varmistamiseksi.
Toukokuussa 1988 lehdistö julkaisi asiallisten kirjoitusten lisäksi myös väärää tietoa. Tästä esimerkkinä on Aamulehden artikkeli 13.5.1988, jossa väitetään yhden RWR:n miehistä olleen Jyväskylän Raastuvanoikeuden haastemies. Tämä tieto ei pitänyt paikkaansa, mutta yksi RWR:n mies kyllä työskenteli Jyväskylän raastuvanoikeuden vahtimestarina.
Käryn käytyä ja tutkimusten päätyttyä operaattorit keskittyivät menneiden muistelemiseen ja uusien projektien virittelemiseen. Tarkoituksena oli hakea virallista paikallisradiolupaa, mutta tässä vaiheessa hanke raukesi tyhjiin eikä hakemusta tehty ennen kuin seuraavana vuonna. RWR:n suhteen ei tapahtunut oikeastaan mitään ennen syksyä 1988. Operaattorit pyrkivät pitämään RWR:n pois julkisuudesta oikeudenkäyntiä odotellessaan.
Tekijänoikeudet maksuun
Syksyllä 1988 paperit olivat Helsingissä kiertäneet TEOSTOlle saakka. 30.8.1988 päivätyllä kirjeellä TEOSTO otti yhteyttä kahteen RWR-operaattoriin ja ehdotti neuvotteluja tekijänoikeuskorvauksiin liittyen.
Syyskuun puolessa välissä Tex sitten matkasi Helsinkiin Lauttasaareen TEOSTOn päämajaan. TEOSTOn puolelta neuvotteluihin osallistuivat toimitusjohtaja Kallio ja apulaisjohtajaEskola. TEOSTOn suhtautuminen RWR:oon oli erittäin asiallista. Neuvotteluissa päästiinkin nopeasti yksimielisyyteen korvaussummasta jo vajaassa tunnissa pienen tinkimisen jälkeen. Tex sai tingittyä TEOSTOn vaatimasta summasta pois 30 %. Kyseinen sopimus on salainen, joten sen yksityiskohtiin emme voi tässä puuttua tämän enempää. Muistoksi tapauksesta Tex sai lahjaksi TEOSTOn 50-vuotisjuhlajulkaisun.
RWR maksoi TEOSTOn korvaukset parin viikon kuluttua neuvotteluista ja asia oli siltä osin loppuunkäsitelty. TEOSTO lähetti poliisille ja syyttäjälle kirjeen, jossa se luopui kaikista vaatimuksista RWR:a kohtaan. Näin RWR säästi TEOSTOn oikeudenkäyntikulut, jotka se varmasti olisi joutunut maksamaan jos TEOSTO olisi tullut oikeuteen saakka. RWR:n tekemä sopimus lienee ollut ikävä yllätys PTL:lle ja muille RWR:oon kielteisesti suhtautuville tahoille. Sopimuksen johdosta asian käsittely siirrettiin Helsingistä takaisin Jyväskylään, koska TEOSTO ei enää ollut asianosaisena.
Käräjät
Talvi 1988-89 meni oikeudenkäyntiä odotellessa. Radio Jyväskylä innostui vuoden 1988 lopulla uutisoimaan että oikeudenkäynti olisi heti helmi-maaliskuussa, mutta käsittely venähtikin kauemmaksi. Vapun jälkeen 1989 Tex ja Radio-Rambo saivat Jyväskylän Raastuvanoikeudelta syytteet ja haasteet oikeudenkäyntiin 2.6. 1989. RWR:n uudelle miehelle tuli syyttämättä jättämispäätös osallisuuden vähäisyyden vuoksi. Myöskään Simonia ei syytetty.
Haasteissa oli kaikkiaan 8 eri syytettä, joista osa oli Texille, yksi Radio-Rambolle ja osa molemmille yhteisiä. Rangaistusta vaadittiin Lain radiolaitteista 1. pykälän ja 5. pykälän rikkomisesta ja rikoksen jatkamisesta. Lisäksi kaikki luvattomat radiolaitteet vaadittiin tuomittavaksi valtiolle menetetyksi.
Perjantaiaamuna 2.6.1989 ennen kello 09.00 syytetyt olivat paikalla Jyväskylän Raastuvanoikeuden oikeussalin aulassa parin RWR:n kannattajan kanssa tyylikkäästi mustissa puvuissa. Hommasta oli päätetty selvitä nopeasti ja siististi. Siksi paikalle ei oltu kutsuttu lehdistöä tai muita toimittajia, vaikka asian raportoinnista olivat kiinnostuksensa ilmaisseet ainakin YLE:n Radio Keski-Suomi, Suur-Jyväskylän Lehti ja MTV.
RWR:n juttu oli esillä vasta toiseksi viimeisenä ja miehet huudettiin sisään kello 11.00 jälkeen. Huutajana toiminut vahtimestari oli muuten RWR:n tukija.
Oikeudenkäynti sujui nopeasti. Syyttäjä luki syytteet ja syytetyt itse lukivat puolustuslausuntonsa ilman asianajajia. Syytetyt myönsivät osan syytteistä oikeiksi, mutta kiistivät osan toteennäyttämättöminä. Lieventävinä asianhaaroina Tex puhui esimerkiksi sananvapaudesta, virallisesta taajuudesta ja siitä että RWR ei koskaan häirinnyt muuta radioliikennettä. Lyhyen istunnon jälkeen oikeus vetäytyi harkitsemaan tuomiota.
Kun tuomio noin 10 minuutin harkinnan jälkeen julistettiin se tuli RWR:n miehille suurena yllätyksenä. Tex sai peräti 70 päiväsakkoa eli 1400 markkaa ja Radio-Rambo 40 päiväsakkoa eli 800 markkaa. Lisäksi kaikki takavarikoidut laitteet tuomittiin menetetyksi valtiolle. Myös pulkka, reppu ja kompassi. Texin kysyessä miten joku kompassi voidaan katsoa luvattomaksi radiolaitteeksi oikeus väitti että sekin on rikoksentekoväline.
Vaikka tuomio sinänsä ei ollut länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan järkevä, RWR:n miehet päättivät olla valittamatta hovioikeuteen, jotta tapaus saataisiin vihdoin loppuunkäsitellyksi. Ho-vioikeuteen valittaminen olisi taas lykännyt tapauksen ratkaisua ehkä jopa kahdella vuodella. RWR päätti myös viedä jutun loppuun hiljaisesti eikä antanut lausuntoja aikaisemmasta linjastaan poiketen. Radio Jyväskylä tosin kertoi tuomiosta jo saman päivän paikallisuutisissa ja Keskisuomalainen seuraavan päivän lehdessä. Lisäksi yksi Texin haastattelu oli Radio Keski-Suomessa myöhemmin kesällä.
Seuraavan viikon aikana RWR keräsi kolehdin ex-miehistön keskuudessa sakkojen maksamiseksi ja niin kunkin maksettavaksi tuleva osuus jäi pieneksi. Sakot maksettiin kesäkuun puoleen väliin mennessä. Näin saapui lopullisesti tiensä päähän Right-Wing Radio työnsä tehneenä ja tavoitteensa saavuttaneena. Mutta RWR ei unohdu. Se elää kuten tekevät myös sen legendaariset edeltäjät: Rasputin, 95, Nova...
15 vuotta myöhemmin…
Edellä oleva teksti on kirjoitettu kirjaksi vuonna 1989 tuoreena oikeudenkäynnin jälkeen. Sen jälkeen on vuoteen 2003 mennessä tapahtunut paljon sellaista joka tavalla tai toisella liittyy RWR:on. Tässä lyhyt kooste muutamista tärkeimmistä tapahtumista.
Vapaa radio -toiminta Jyväskylässä jatkui pitkälle 1990-luvulle lähes keskeytyksettä. Osa RWR:n miehistä on enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella, osallistunut toimintaan tai ollut tukemassa sitä. KISS FM, Radio Galaxy, Radio Matilda, Cool Jazz Radio, Radio Kale. Siinä muutamia Jyvässeudulla vaikuttaneita tai vaikuttavia piraatteja.
RWR:n miehistä Tex Willer ja Radio-Rambo päätyivät radiorikollisina käräjille ja tuomittiin uudestaan vuosina 1994-1995 uusista rikkomuksista ja uusista radioasemista.
RWR:n miehet olivat auttamassa liikkeelle monia vapaita radioasemia ympäri Suomea neuvoilla, rohkaisulla, laitteilla tai muilla tavoin.
Toimittajat ovat olleet kiinnostuneita RWR:n tarinasta vielä pitkään RWR:n käryn jälkeenkin. Lehtiartikkeleita on julkaistu useissa eri lehdissä. Radioasemat ovat tehneet ja radioineet haastatteluja ja radio-ohjelmia. TV2 teki RWR:stä TV-ohjelman vielä kesällä 2002.
DJ Tex Willer on kirjoittanut kymmeniä sivuja vapaa radio -juttuja Internettiin ja eri aikakauslehtiin, erityisesti Skanneri-lehteen.
Simon "Iceman" Heel on kirjoittanut RWR:n tarinaan pohjautuen elokuvakäsikirjoitusta, joka kenties jonakin päivänä vielä filmataan elokuvaksi.
1990-luvun alussa Saksojen yhdistyessä RWR:n postiosoite muuttui taas kerran, tosin tällä kertaa vain postinumeron osalta. Uusi ja tätä kirjoitettaessa myös nykyinen osoite kirjoitetaan RWR, P.O.Box 220342, D-42373 WUPPERTAL, Germany.
Tex Willer osti 1990-luvulla takaisin itselleen RWR:n vuonna 1988 pois myymän 150-wattisen ULA-linukan. Linukka yksinään on laillinen ja niinpä se saakin nykyään koristaa Texin kirjahyllyä muistona menneistä ajoista.
Radio Jyväskylästä ei tullutkaan pelättyä ammattiyhdistysradiota. Siitä huolimatta RWR:n mies oli mukana kun vuonna 1985 aloittanut Radio Jyväskylä lopetti toimintansa 31.12.2000 kello 23.59.
PTL eli PLH eli THK julkaisi oman näkemyksensä RWR:n viimeisestä päivästä omassa asiakaslehdessään Tuure Ikäheimosen kirjoittamana vuonna 1994.
RWR:n miehet toivat ensimmäisenä Suomeen sittemmin muiden käyttöön päätyneet radioasemanimet KISS FM ja Radio Nova.
RWR:n miehiä oli hakemassa toimilupaa paikallisradioasemalle ihan virallisen rekisteröidyn yrityksen nimissä vuonna 1989.
RWR:n miehiä päätyi tekemään ohjelmaa monille laillisille radioasemille. Näistä mainittakoon Radio Polaris, Päijänneradio, Reissuradio ja Radio Jyväskylä.
RWR:n miehiä oli perustamassa Pohjoismaiden ensimmäistä ja ainoaa yksityistä kaupallista lyhytaaltoradioasemaa, Scandinavian Weekend Radiota.
DJ Tex Willer päätyi radiourallaan yrittäjäksi ja paikallisradion toimitusjohtajaksi.
Radio-Rambo väitteli kemian tohtoriksi.
Simon "Iceman" Heel perusti mainostoimiston, sekä teki TV-ohjelmia ja –mainoksia.
Viimeisen keikan uusi mies luki lakia Rovaniemellä, valmistui varatuomariksi ja päätyi lakimieheksi.
DJ Saigons ei jäänyt koskaan kiinni ja tekee edelleen radio-ohjelmia silloin tällöin laillisille radioasemille.
Radio Carolinen ensimmäisellä lähetyskerralla vartijana mukana ollut nainen on myöhemmin toiminut juontajana useilla radioasemilla sekä eri televisio-ohjelmissa.
Osta!
Tämä Right-Wing Radion historia ja paljon lisämateriaalia on saatavissa pakettina, johon kuuluvat kirja, video-CD ja kaksi CD-ROM-levyä. Koko RWR-paketin (kirja, VCD, 2 kpl CD-ROM) saat lähettämällä 20 euroa osoitteeseen FRCF, PL 35, 40321 Jyväskylä.