Vapaa Radio

Mikä on vapaa radio?

Vapaa radio ("free radio") tarkoittaa yleisradioasemaa, joka harjoittaa radiolähetystoimintaa ilman ulkopuolisten tahojen asettamia tarpeettomia rajoituksia. Kukaan ulkopuolinen ei siis tarpeettomasti rajoita radioaseman perustamista tai sen ohjelmasisältöä.

Vapaaseen radioon kuuluu, että kenellä tahansa on oikeus perustaa oma radioasema. Kenelläkään ei myöskään ole oikeutta tarpeettomasti estää radioaseman perustamista.

Radioaseman pitää pystyä toimimaan niin, että kukaan ulkopuolinen ei voi asettaa tarpeettomia rajoituksia radioaseman ohjelmasisällölle ja ilmaisulle. Radioasemalla pitää olla mahdollisuus harjoittaa lähetystoimintaansa ilman, että mainostajat, julkinen valta, viranomaiset, tms. tahot vaikuttavat lähetettäviin ohjelmiin.

Täysin vapaa radio ei valitettavasti toimi. Siksi on hyväksyttävä joitakin käytännöllisiä rajoituksia. Niiden tarkoituksena on esimerkiksi estää toisten radioasemien häirintä ja haitallinen anarkia radioaalloilla. Esimerkiksi radioasemat eivät saa ylittää tiettyä suurinta sallittua lähetystehoa tai ryhtyä lähettämään toisen radioaseman lähetystaajuudella.

Vapaan radion käsitteeseen ei siis sinällään sisälly mitään laitonta.

Miten perustetaan vapaa radioasema?

Vapaa radio on pystyttävä perustamaan ilmoitusmenettelyllä samaan tapaan kuin vaikka sanomalehti. Radioaseman perustava taho tekee asiasta ilmoituksen esimerkiksi Viestintäviraston ylläpitämään rekisteriin. Viestintävirasto katsoo tiedostoistaan kyseisellä maantieteellisellä toimialueella vapaana olevan radiotaajuuden. Viestintävirasto ilmoittaa radioaseman perustajille esimerkiksi lähetystaajuuden, suurimman sallitun lähetystehon, antennikorkeuden ja deviaation. Esimerkiksi Suomen rajojen läheisyydessä saattaa kyseeseen tulla muitakin teknisiä rajoituksia.

Koska kyseessä on ilmoitusmenettely, Viestintävirasto ei voi olla antamatta radioasemalle toimintataajuutta, jos niitä on vapaana. Näin ollen Viestintävirasto ja muut viranomaiset eivät voi valita ketkä saavat olla äänessä ja ketkä eivät.

Geneven taajuussuunnitelmassa vuonna 1984 Suomelle tehtiin yli 1000 paikallisradioasemavarausta ULA-taajuusalueelta. Esimerkiksi Helsingille varattiin 8 taajuutta, Espoolle 6, Kauniaisille 4, Vantaalle 6, Järvenpäälle 2, Keravalle 2 jne. Näistä reilusta tuhannesta ULA-taajuudesta on käytössä vain murto-osa.

Radioaseman perustamisen yhteydessä on järkevää mitata asema teknisesti viranomaisten toimesta. On tärkeää että radioasema ei toimiessaan esimerkiksi häiritse muita radioasemia. Muilta osin kenelläkään ei ole syytä puuttua aseman toimintaan tämän jälkeen.

Luonnollisesti vapaan radioaseman on noudatettava sijaintimaan muita yleisiä lakeja. Niinpä on esimerkiksi maksettava lakien mukaiset tekijänoikeusmaksut, verot, jne.

Onko jossain vapaa radio?

Eri puolilla maailmaa on ja on ollut ajanjaksoja, jolloin jonkin tyyppinen vapaa radio on ollut mahdollista tai jopa maan tapa. Vapaa radio ei liene koskaan ollut viranomaisten haluama olotila, vaan sellaiseen on lähinnä ajauduttu viranomaisten kyvyttömyyden takia.

Useinmiten eri maissa toteutuessaan vapaa radio on muistuttanut lähinnä anarkiaa radioaalloilla. Tästä syystä viranomaiset ovat halunneet poistaa tällaisen vapauden. Kun viranomaiset eivät ole osanneet luoda toimivia puitteita vapaalle radiolle, on tilaisuuden tullen siirrytty suoraan sääntelyn ja rajoittamisen tielle.

Länsimaista jonkinlainen vapaa radio on tai on ollut mm. Italiassa, Irlannissa ja Kreikassa. Samoin esimerkiksi Etelä-Amerikassa on monissa maissa ollut vapaan radion kausia. Yleensä syynä tilanteeseen on ollut lainsäädännön jälkeenjääneisyys, sekava yhteiskuntarakenne tai viranomaisten haluttomuus puuttua luvattomaan radiotoimintaan.

Esimerkiksi Italiassa oikeus totesi 1970-luvun puolessa välissä, että olemassa oleva lainsäädäntö ei aseta rajoituksia radioasemien perustamiselle. Tällöin markkinavoimat ja mainostajat ottivat tilanteen hallintaansa. Tästä seurasi vuosikymmeniä kestänyt kaaos radioaalloilla. Rahan ansaitseminen radioaseman omistajille edellytti mainoksia, mikä edellytti mainostajia, mikä edellytti kuulijoita, mikä edellytti kuuluvuusaluetta, mikä edellytti lähettimiä ja lähetintehoa... Mikä johti lähettimien kilpavarusteluun ja älyttömiin lähetystehoihin.

Italia ei kelpaakaan esimerkiksi aidosta vapaasta radiosta. Siellä radio ei ollut vapaa, vaan kaupallisten voimien ja mainostajien vallassa. Ei-kaupallisten ryhmien pienet vapaat radioasemat jäivät mainosrahoilla maksettujen megawattimyllyjen alle kilpailussa elintilasta radioaalloilla. Myös vapaa radio tarvitsee toimiakseen pieniä rajoitteita.

Monissa Etelä-Amerikan maissa on syrjäisillä ja köyhillä seuduilla toiminut vuosikymmeniä pieniä vapaita radioasemia. Ne ovat usein olleet paikallisten ihmisten pyörittämiä, eikä mitään lupia lähetystoimintaan ole välttämättä haettu. Viranomaiset puolestaan eivät ole olleet kiinnostuneita puuttumaan näiden asemien toimintaan, vaan ne on jätetty rauhaan. Ainakin seuraavaan sotilasvallankaappaukseen saakka.

Etelä-Amerikassa voitaisiin eräissä maissa todellakin puhua vapaasta radiosta, jos vain käytäntö jatkuisi häiriöittä. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan aina välillä viranomaiset muistavat että onhan maassa lakikin. Ja sitten suljetaan radioasemia. Erityisesti sellaisia, jotka ovat puhuneet vallitsevan hallinnon kannalta epämiellyttäviä asioita kuulijoilleen.

Vapaa radio käytännössä

Vapaa radio ei ole missään ollut pitkäaikaisesti laillinen ja hyväksytty tapa toimia. Tästä syytä vapaat radioasemat ovat useinmiten joutuneet käytännön pakosta toimimaan laittomasti. Tällaisia vapaita radioasemia nimitetään usein piraatti- eli merirosvoradioasemiksi.

1910- ja 1920-luvuilla ensimmäiset radioasemat olivat usein luvattomia eli laittomia radioamatöörien ylläpitämiä radioasemia. Lupia ei ollut, eikä niitä kyselty. Niitä voitiin siis hyvin kutsua vapaiksi radioiksi.

Ainakin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa radiotoiminta vakiintui 1920-luvun mittaan. Heti vakiintumisen jälkeen 1930-luvulla alkoi radioaalloille ilmaantua taas myös laittomia radioasemia eri puolilla maailmaa.

Suuren yleisön tietoon vapaa radio tuli Euroopassa 1950- ja 1960-lukujen vaihteesta lähtien. Tuolloin alkoi mereltä lähettävien oikeiden merirosvoradioasemien kukoistus, joka jatkui aina 1960- ja 1970-lukujen vaihteeseen saakka. Lähettimillä varustettuja laivoja oli erityisesti Ruotsin, Tanskan, Hollannin ja Iso-Britannian rannikoiden edustoilla.

Suurin osa laivoilta toimineista merirosvoradioista oli täysin kaupallisia operaatioita. Niillä oli miljoonia kuuntelijoita ja ne saivat tavalliset ihmiset ymmärtämään, että radio voi tarkoittaa muutakin kuin tylsiä valtiollisia radioasemia. Samalla meripiraatit antoivat mallia muille vapaasta radiosta kiinnostuneille ihmisille. Nyt alkoikin syntyä merirosvoradioita kuivalle maalle: maapiraatteja.

Piraattiradioita syntyi erityisesti kaikkiin Euroopan maihin ja Pohjois-Amerikkaan. Radioasemia on toiminut kaikilla mahdollisilla aaltoalueilla. 1970-luvulla eniten piraatteja oli keskipitkillä ja lyhyillä aaltoalueilla. 1980-luvun alusta lähtien piraattien toiminta-aluetta ovat olleet erityisesti ULA ja lyhytaallot. Monissa maissa piraatit ovat lähettäneet myös televisio-ohjelmia.

Piraatteja on ollut yhtä lailla Itä-Euroopassa kuin lännessäkin. Eniten ULA- ja keskiaaltoasemia 1980-luvulla oli Englannissa, Irlannissa ja Hollannissa. 1990-luvulla Englannissa on ollut eniten ULA-asemia. Eniten keskiaaltopiraatteja taas löytyy nykyään Hollannista. Saksassa on toiminut viime vuosikymmeninä erityisen paljon lyhytaaltoasemia.

Piraatit tänään

Maailmasta löytyy tänään hyvin harvoja puhtaan kaupallisia piraatteja. Mainostaminen piraattiasemilla kun on yleensä laitonta ja mainostaja jää siitä helposti kiinni. Lähes kaikki asemat toimivatkin harrastajien omalla rahoituksella, eivätkä ne yleensä maksa tekijänoikeus- ja muita maksuja ennen kuin oikeuden päätöksellä.

Useimmat piraatit keskittyvät soittamaan musiikkia ja kertomaan lyhyitä välijuontoja. Jotkut asemat ovat erikoistuneet musiikkiin, jota muut asemat eivät soita. Esimerkiksi Lontoossa kuulet kaikki uudet musiikkivirtaukset ensimmäisenä ULA-piraateilta. Jotkut asemat ovat ottaneet asiakseen edistää jotain hyvää asiaa tai muuten valistaa kuuntelijoita puhevoittoisemmalla ohjelmalla.

Koska useimmissa maissa piraatit saavat jatkuvasti pelätä poliisia ja radioviranomaisia, asemilla ei yleensä ole julkisia studioita tai toimitiloja. Posti kulkee ulkomaisten postilokeroiden kautta ja sähköposti Hotmailin ja muiden nimettömien sähköpostipalvelimien välityksellä. Vain harvat asemat ilmoittelevat julkisesti puhelin- tai telekopionumeroitaan. Tosin nimettömien GSM-liittymien avulla tilanne on muuttumassa.

ULA-asemat voivat olla äänessä millä ULA-taajuudella tahansa, minä viikonpäivänä tahansa ja mihin kellonaikaan tahansa. Varminta kuunteluaikaa ovat kuitenkin viikonloput ja erityisesti illat ja yöt.

Keskiaaltopiraatit toimivat lähinnä 1610 kHz:n yläpuolella olevilla "tyhjillä" taajuuksilla. Osa keskiaaltopiraateista etsii vapaita taajuuksia myös normaalilta keskiaaltoalueelta laillisten radioasemien välistä.

Lyhytaaltopiraatit ovat Euroopassa perinteisesti toimineet 48 metrin piraattibandilla, eli taajuusalueella 6200 - 6350 kHz. Vielä 1980-luvun lopulla asemia oli usein myös 41 metrin alueella 7300 kHz:n yläpuolella ja esimerkiksi 9900-10000 kHz:n paikkeilla. 1990-luvulla yleistyi 76 metrin käyttö, jossa piraatteja voi kuulostella taajuusalueella 3900-4000 kHz. Lyhytaaltoasemia kuulee parhaiten juhlapyhinä, sunnuntaisin, sekä lauantain ja sunnuntain välisinä öinä. Varmin keino kuulla lyhytaaltopiraatteja on pitää radio auki sunnuntaina kello 10.00 - 15.00 Suomen aikaa taajuuskaistalla 6200-6350 kHz.

Piraatit Suomessa: lyhyt historia

Suomessa ensimmäiset piraatit aloittivat tiettävästi jo sotien jälkeen vuonna 1945. 1940-, 1950- ja 1960-luvut olivat kuitenkin hiljaisia kotimaisten piraattiasemien suhteen. 1960-luvulla opittiin Suomessakin kuuntelemaan Länsi-Euroopan meripiraatteja keskiaalloilla. Olipa monissa sanomalehdissä säännöllisiä piraattiradiokatsauksiakin. Eniten kuunneltiin varmasti Tukholman edustalla lyhyen aikaa toiminutta Radio Nordia.

Radioharrastajien perustamat maalla toimivat lyhytaaltopiraatit yleistyivät nopeasti meripiraattien kuuntelun auttamana 1970-luvulla. Vuosina 1974-1980 eri puolilla Suomea toimi kymmeniä lähinnä 48 metrin aaltoalueella lähettäviä piraattiasemia. Lyhytaaltoasemien perustajista monet siirtyivät jossain vaiheessa myös ULA:lle, mistä seurasi aktiivinen ULA-piraattikausi vuosina 1977-1980.

1970- ja 1980-lukujen vaihteessa nykyisen Viestintäviraston edeltäjät Posti- ja Telelaitos (PTL), sekä Posti- ja Lennätinhallitus (PLH) peilasivat ahkerasti piraatteja. Kiinni jäi lukuisia asemia sekä lyhytaalloilta, että ULA-aaltoalueelta.

Kaikkiaan arviolta 10-20 asemaa päätyi lopulta 1970- ja 1980-luvuilla käräjille. Alioikeudet langettivat kovia sakkoja ja korvauksia, joista tiedotusvälineet uutisoivat näyttävästi. Käytännössä korvaukset ja sakot kuitenkin alenivat merkittävästi ylemmissä oikeusasteissa, eikä kaikilta asemilta tultu koskaan perimään niille langetettuja korvauksia. Harrastajat kuitenkin säikähtivät ajojahtia ja useimmat jäljelle jääneet asemat lopettivat toimintansa tai vähensivät lähetyksiä.

1980-luvulla toimi satunnaisia piraatteja eri puolilla maata sekä lyhytaalloilla, että ULA:lla. Uusi nousukausi virisi uudestaan aivan 1980-luvun lopussa ja vuosina 1989-1993 toimi Suomessa taas lukuisia asemia eri puolilla maata. Vuonna 1994 silloinen Viestintäviraston edeltäjä Telehallintokeskus (THK) onnistui hiljentämään useita asemia. Tämän jälkeen piraattien toiminta Suomessa on jälleen ollut lähinnä satunnaista.

Piraatit Suomessa tänään

Suomalaiset piraatit toimivat nykyään lyhytaalloilla ja ULA:lla. Lyhytaalloilla asemat käyttävät lähes poikkeuksetta 48 metrin piraattibandia, eli taajuusaluetta 6200-6350 kHz. Paras aika kuulla asemia on juhlapyhinä ja sunnuntaisin kello 11.00 - 13.00 Suomen aikaa. Viime vuosina kuultuja asemia ovat olleet esimerkiksi Old Time Radio, Radio Scandinavian Lighthouse, Radio Bristol, Radio Milliwatti ja Northern Musical Radio.

ULA:lla toimii tänäänkin useita pienitehoisia asemia ympäri Suomea. Yleensä nämä asemat lähettävät satunnaisesti ilman ennakkomainontaa. Jos paikkakunnalla on ammattikoulu tai teknillinen oppilaitos, on ULA-piraattien toimintatodennäköisyys erittäin suuri. ULA-asemia voi kuulla parhaiten myöhään viikonloppuiltaisin ja tiettyinä juhlapäivinä, kuten vappuna ja jouluna.

Suurempitehoisia stereona lähettäviä asemia on viime vuosina havaittu vain muutamia. Järeämmistä piraateista mainittakoon esimerkkeinä KISS FM Jyväskylässä taajuudella 95,9 MHz, Radio Visitors Tampereella taajuudella 105,8 MHz, Turun kupeessa kärähtänyt Siivu Radio ja Jyväskylässä myöskin taajuudella 95,9 MHz lähetellyt Radio Milliwatti. Tuorein käry on talvella 2001-2002 Helsingissä napattu nimetön ULA-alueen yläpäässä lähetellyt musiikkiasema.

Vapaan radion puolestapuhujana toimii Suomessa Free Radio Campaign - Finland. FRCF julkaisee kirjallisuutta, myy vapaa radio -tuotteita kuten T-paitoja, sekä ylläpitää Internetissä Suomen laajimpia vapaa radio -sivuja osoitteessa http://koti.mbnet.fi/~tapanih/rwr. Sekä FRCF:lle, että useimmille asemille voi kirjoittaa osoitteella P.O.Box 220342, D-42373 WUPPERTAL, Germany. Joillakin asemille on myös oma sähköpostiosoite.